Summer School 2017 Visionary Lab: Urban Nightlife

Visionary Lab: Urban Nightlife

In this lab the participants try to improve the nightlife in cities by looking at it from various aspects. The aim is to create a manifest that would make nightlife better for everyone.

We started the lab on Tuesday afternoon by brainstorming different places and activities where and how people could spend their evenings in the city. Then we sorted them in different categories like culture, outdoors, playing and creating. Then we diveded into two groups and each group had three aspects to look at these places and activities from. Our group had the aspects of mobility, gender and health, and we were supposed to think about possible problems and solutions for them from the defined point of view. After some intense brainstorming we presented the solutions to the other group. It was a great way of acknowledging problems people might have that you don’t normally encounter yourself.

On Wednesday we paid a very interesting visit to a local culture center freiLand which promotes sustainability, equality and solidarity. The center is just a 10 minute walk from the central train station of Potsdam, and it combines very different iniatives, like workshops, ateliers, a club, a cafe and various NGOs, in one big former factory area. We heard about freiLand’s vivid history and the struggle to create a community for creative workers in Potsdam. We also heard about whole new concepts that haven’t yet landed in Finland,  for example an awareness team that takes care of peoples’ safety and wellbeing in a nightclub.

Thursday was the final day of the lab, so we had to come up with a result from the discussions and the excursion. We watched a short documentary about the diminishing club scene of London, which raised some new issues to consideration. After that we tried to think of the main points of our workshop and how to turn them into statements. It took a surprisingly long time to find the right words to use in the statement. Finally we ended up with 9 important points about nightlife.

Friday was our last day in the summer school so we presented the results of the workshops to the other groups. It was interesting to see how different kind of things the groups had created in these three days. After the presentations we also made a small exhibition so the other students of the University of Applied Sciences Potsdam could see the results of the summer school. The week was very interesting, it provoked a lot of new ideas and I made a lot of new friends from the same field of study from around the world.

-Ronja

Summer School 2017 – Common Ground How to create Cities together

Summer school 2017 started on Monday 12.6 in Potsdam Germany. Five students and two teachers from Humak started their adventures. First day we hear interesting lectures from Dr. Hermann Vosges about “The citizens have the word – Participation in urban develpoment” and “Restore Creativity in the City” by Weronika Pokojska and Agnieszka Pudelko from Poland.

CasinoOtopia is an café, bar and venue build and created by student. Located in the campus yard.

To get know one and another we had fun blind dates and a nice buffet dinner with our hosts and participants of the summer school.  All of us are staying with different cultural management students so everyone had time in the evening to relax and get to know our new “homes” for the week.

Mix and mingling in the evening at the campus.

Exciting things happening with in the week and you will get to know our Visionary lab experiences and stories about different excursions in Potsdam. Some of us are getting know urban nightlife and some for example sustainability through food communities. Stay tuned!

Greetings from Postdam,

Viivi

Opiskelijan puhe Pääkaupunkiseudun yksikön valmistujaisissa 31.5.2017

Jenni Pekkarinen valmistujaisjuhlassa Helsingissä (oikealla) piti opiskelijan puheen 31.5.2017
Opiskelijan puheen pitänyt Jenni Pekkarinen (kuvassa oikealla ) palkittiin kahden muun valmistuvan kulttuurituottajan Anu Soinin (vas.) ja Viivi Salosen kanssa.

Olen Jenni Pekkarinen ja valmistun tänään täältä kulttuurituottajaksi.
En olisi koskaan uskonut, että olisin tässä pitämässä puhetta; en nimittäin ole mikään luontainen puheen pitäjä. Mutta kai se on yksi Humakin parhaista puolista, että näitä epämukavuusalueelle astumisen mahdollisuuksia tarjotaan ihan tänne viime metreille saakka.

Oma opiskelutaipaleeni täällä Humakissa alkoi elokuussa 2014. Muistan, että silloin ensimmäisenä koulupäivänä oli mukavan kesäinen ja aurinkoinen päivä. Olin kuullut, että Kauniaisten juna-asemalta kävelee koululle noin kaksi kilometriä, ja oikoreittiä pitkin jopa vähän alle. Ajattelin, että päivähän on kiva aloittaa pienellä kävelyllä, kun sääkin oli kaunis, joten lähdin sitä oikoreittiä pitkin sitten kävelemään.

Kävi kuitenkin pian ilmi, että se oikoreitti ei minun kohdallani ollutkaan mikään oikoreitti, sillä onnistuin eksymään ihan täysin. Huomasin jossain vaiheessa, että olin keskellä jotain metsän tapaista, eikä ollut aavistustakaan, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Siellä sitten harhailin, katselin kelloa ja mietin, että ensimmäinen koulupäivä on alkanut jo vartti sitten, ja minä olen täällä, kirjaimellisesti metsässä. Että näin tämä opiskelu nyt sitten alkaa.

Kävi jo mielessä, että pitäisikö vaan suosiolla kääntyä takaisinpäin; sen verran nolotti olla heti ensimmäisenä päivänä myöhässä. Päätin kuitenkin vielä jatkaa etsintää, ja lopulta löysin kuin löysinkin perille.

Ryntäsin sitten luokkaan naama punaisena ja varmaan havunneulasiakin hiuksissa melkein puoli tuntia myöhässä, mutta pääsin kuitenkin vielä sisälle.

Eksymisestä ja myöhästymisestä huolimatta se ensimmäinen koulupäivä meni oikein mukavasti, ja mukavasti ovat muutenkin menneet nämä muutamat vuodet Humakissa.

Eksymisen kokemukset eivät kuitenkaan jääneet vain sinne ensimmäiseen päivään. Ihan fyysisesti olen eksynyt monta kertaa sen jälkeenkin, siinä ei sinällään ole mitään uutta, mutta myös henkisiä eksymisen tunteita on tullut useita kertoja.

Olen ollut hukassa alan ja omien valintojeni sekä suunnan ja päämäärän suhteen. Välillä oma suunta ja päämäärä ovat tuntuneet selkeiltä ja välillä on tuntunut, että tekee asioita hyvin ja oikein. Välillä taas ei tiedä yhtään mihin on menossa ja tuntuu, ettei osaa tehdä yhtään mitään.

Nyt valmistumisen lähestyessä on meinannut välillä iskeä stressi siitä, että nytkö tässä pitäisi olla valmis. Valmis tuottaja. Valmis ammattilainen. Valmis mikä? Aika keskeneräiseksi tässä vielä itsensä tuntee.

Tiedän, etten ole ainut, joka painii tällaisten tuntemusten kanssa, enkä ole ainut, joka on ollut välillä ihan pihalla kaikesta. Muiden opiskelijoiden kanssa ollaan paljon näistä asioista puhuttu, ja onkin ollut helpottavaa kuulla, että muilla on ihan samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia.

Olen tässä muutaman vuoden aikana saanut täällä Humakissa sellaisen käsityksen, että täällä on todella paljon tällaisia oman tien kulkijoita. Oman tien kulkijat ehkä myös useammin eksyy, kun ei aina pysytä niillä valmiiksi viitoitetuilla teillä.

Täällä Humakissa meidän kaikkien on annettu olla sellaisia, kuin me ollaan ja kaikkien on annettu kulkea omaa tietään. Ketään ei ole väkisin yritetty ohjata johonkin tiettyyn suuntaan tai laittaa johonkin tiettyyn muottiin.

Ja se onkin ehkä se asia, jota täällä kaikkein eniten arvostan. Itse en usko, että olisin tässä tänään, jos ei olisi saanut itse etsiä ja löytää omia reittejä. Meidän on annettu kulkea eri polkuja pitkin ja kaikkien on annettu löytää omat tavat ja reitit omalla aikataululla. Meidän on annettu myös eksyä.

Eksyksissä olemista ei ole pidetty huonona asiana. Olenkin ymmärtänyt, että eksyksissä oleminen on ihan täysin ok. Se on jopa hyvä ja joskus välttämätönkin asia. Välillä pitää uskaltaa olla eksyksissä, jotta voi löytää ja oppia jotain uutta.

Hukassa oleville on aina ollut myös apua ja opastusta tarjolla. Täällä Humakissa on hyvin konkreettisesti hahmottunut se, että kaikkea ei tarvitse osata itse, kaikkeen tarvitse pystyä yksin, eikä sieltä hukasta tarvitse aina osata omin avuin pois.

Olen itse saanut, ja uskon että muutkin opiskelijat täällä ovat saaneet opiskelukavereilta matkan varrella tosi paljon neuvoja, kannustusta ja rohkaisua. Meillä on ollut tosi hyvä ja avoin henki opiskelijoiden keskuudessa.

Muiden opiskelijoiden lisäksi meillä on ollut täällä myös Humakin omia oppaita matkalla, nimittäin nämä meidän lehtorit. Lehtorit ovat tarjonneet opastusta, esittäneet vaihtoehtoja ja auttaneet löytämään omaa suuntaa, ohjailematta kuitenkaan liikaa.

Minulle on viimeisen vuoden aikana valjennut, että eivät ne rautaiset ammattilaisetkaan ole aina varmoja asioista tai omasta itsestään ja osaamisestaan. Myös he ovat välillä hukassa.

Valmistuminen ei tarkoita sitä, ettei enää saisi eksyä. Meidän ei nyt eikä tulevaisuudessakaan tarvitse olla niin valmiita, ettemmekö välillä voisi olla hukassa ja pyytää apua.

Eksyminen on ihan hyvä juttu, ja hukassa voi oppia vaikka mitä. Kannattaa siis välillä antaa itsensä eksyä.

Olen iloinen siitä, että silloin muutama vuosi sitten eksyin juuri tänne Humakiin. Koetut eksymiset ja epävarmuuden tunteet ovat opettaneet paljon ja lopulta kääntyneet voitoksi. Koen löytäneeni oman alani, ja näen edessäpäin paljon mahdollisuuksia.

Olo on nyt tosi kiitollinen, joten haluaisin käyttää tämän tilaisuuden hyväksi ja kiittää muutamia keskeisiä henkilöitä.

Ensinnäkin haluaisin lämpimästi kiittää muita opiskelijoita, sillä tämä opiskelijayhteisö ja kaikki mahtavat ja tyypit, joihin täällä on saanut tutustua, on ollut näiden muutaman vuoden aikana se kaikkein paras ja tärkein asia. Opiskelukavereilta olen oppinut ihan valtavan paljon.

Lehtorit ovat kaikki olleet tärkeitä ja olen oppinut kaikilta paljon. Omina Humak-vuosinani erityisesti kaksi lehtoria ovat olleet todella tärkeitä oppaita ja tukijoita.

Ensimmäisinä vuosina tärkeä tuki oli Antti Pelttari. Antti on aina rohkaissut menemään siihen suuntaan, joka itsestä tuntuu parhaalta, pitänyt hyvinä hullujakin ideoita, kannustanut ja luonut uskoa omaan osaamiseen.

Loppuvaiheen opiskelussani taas Arto Lindholm on ollut vahvasti läsnä. Minulla on tässä keväällä ollut kaksi hyvin konkreettista hetkeä, jolloin olen vakavasti miettinyt oman valmistumisen siirtämistä, kun tuntui mahdottomalta saada kaikki hommat tehtyä ajoissa. Molemmilla kerroilla Artolla oli aikaa jutella ja molemmilla kerroilla hän sai uskomaan, että kyllä se sittenkin onnistuu. Arto on ollut tärkeä apu ja tuki myös opinnäytetyön kanssa ja on välillä vielä kymmeneltä illallakin lukenut, korjannut ja kommentoinut työtäni.

Lämpimästi kiitos teille ja suuri kiitos toki myös kaikille muille lehtoreille ja koko Humakin henkilökunnalle kaikesta ja onnittelut siitä, että saitte taas yhden joukon meitä opiskelijoita täältä ulos. Ja ennen kaikkea suuret onnittelut kaikille tänään valmistuville.

Tästä on hyvä lähteä harhailemaan eteenpäin. Kiitos.

Jenni Pekkarinen, kulttuurituottaja (AMK)

Jenni Pekkarinen
Jenni Pekkarinen piti valmistuvan opiskelijan puheen pääkaupunkiseudun yksikössä