Valloittavat sanamme – Omakehu-hanke

Olen Sanna Keinänen, opintojensa loppuvaiheessa oleva yhteisöpedagogiopiskelija Turusta. Olen tehnyt Humakin “Omakehu”-nimiseen hankkeeseen kolmannen ja kehittävän harjoittelun, sekä kehittämistyön opintoja. Tässä blogissa pohditaan kommunikointia ja toinen toisensa ymmärtämistä Omakehu-hankkeen pohjalta.

Olen saanut niiden myötä kulkea opettavaisen matkan hanketyön ja erityisesti sanataiteen parissa. Humakin Omakehu-hankkeen blogikirjoituksessa 1.11.2021 hankepäällikkö Arto Lindholm ja minä kerroimme muun muassa hankkeen vaikuttavuuden arviointiin liittyneistä teemahaastatteluista (Keinänen & Lindholm 2021). Pohdin blogissani erästä joissakin haastatteluissa esiin noussutta laajalti eri aloja koskettavaa kehittämiskohdetta.

Kuvassa on Omakehu-hankkeen antologiajulkaisu. Etukannessa on yhteiskuvassa ihmisiä ja sen alla tekstiä: Olen-alkuisia lauseita erilaisin adjektiivein täydennyinä. Esimerkiksi: Olen hyvä, olen lahjakas, olen puhelias ja olen tuottelias.
Omakehu-hankkeen antologiajulkaisu. Etukannessa kootaan Olen-aluisia käsityksiä, kuten “olen hyvä, olen lahjakas, olen puhelias ja olen tuottelias”. Kuva: Sanna Keinänen.

Sanataidehanke-sanoilla taiteilua

Aiemmassa blogissamme kerroimme, että osallistujat sitoutuivat hankkeen toimintaan erittäin hyvin, se koettiin merkitykselliseksi ja voimaannuttavaksi. Tekemissäni haastatteluissa kävi silti ilmi, että osa hankkeessa käytetyistä termeistä oli osallistujille vieraita, kuten oli myös hankkeen taustaorganisaatio. Toisaalta kaikkien termien tietämistä ei pidetty tärkeänä. Olennaista Omakehu-hankkeessa oli kirjoittaminen ja tarinoiden kertominen.

Taitovalmentaja-termiä en ollut kuullut ennen Omakehu-hankkeeseen harjoitteluun hakeutumista. Hankkeen loppujuhlassa 8.12.2021 eräs osallistuja kysyi minulta, onko taitovalmentaja ammatti, johon opiskellaan. Kerroin, että taitovalmentaja on vain tätä hanketta varten luotu nimike, jossa taitovalmentajan tehtävänä on tukea osallistujia heidän omien vahvuuksiensa tunnistamisessa.

Tätä kirjoittaessani heräsi mielenkiintoni termiä kohtaan. Kävin TE- palveluiden mol.fi- sivuilla etsimässä, löytyykö taitovalmentaja-termillä avoimia työpaikkoja. Niitä oli yksi, ammattiopiston sähköalan opiskelijoiden taitovalmentajaa haettiin Itä-Savoon. Hakuilmoituksessa ei käynyt ilmi kelpoisuusvaatimusta ja minulle jäi epäselväksi, haettiinko tehtävään koulunkäynninohjaajaa vai kenties yhteisöpedagogia. (TE-palvelut 2022).

Google Scholarissa haku termillä “taitovalmentaja” antoi 61 hakutulosta, niin sosiaali- ja terveysalan kuin opetusalan ja urheilun kentillä.

Kuvassa on ruutuarkille kirjoitettu “New skills”. Kuvan alalaidassa näkyy käsi, jossa kynä.

Saavutettavuus on muutakin kuin tekstityksiä

Mielestäni kaikessa asiakas-asiantuntijatyössä tärkeää on asiakkaalle ymmärrettävien termien käyttäminen. Asiantuntijalle tutut termit voivat olla asiakkaalle täysin vieraita, ja kun asiantuntija niitä käyttää, korostaa se asiakkaan silmissä valta-asetelmaa, asiakkaan alemmuutta suhteessa asiantuntijaan.

THL:n kehittämispäällikkö Leini Sinervo kirjoittaa blogissaan (2019), että ammattilaisten käyttämä kieli voi vieraannuttaa ihmisiä palveluista sekä osallisuuden tunteesta. Jokainen luultavasti tunnistaa tilanteen, jossa itselle puhutaan sanoilla, joita ei ymmärrä. Ikääntyvällä väestönosalla näin käy usein. Yli 70-vuotias äitini on kertonut useista asiakaspalvelutilanteista, joissa hänelle on puhuttu vierailla termeillä.

Verven blogissa (2018) otsikolla “Asiantuntija sotkeutuu helposti kuntoutuksen ammattislangiin” kerrotaan samasta asiasta. Blogin kirjoittaja Saara Haapala toteaa olevan kestämätön tilanne, jos asiakas ei ymmärrä, mitä puhutaan. Ja ettei ilman selkeää ja ymmärrettävää kieltä voi syntyä hyvää asiakaskokemusta.

Omakehu-hankkeessa kommunikaatio oli pääosin toimivaa, mistä kertoo osallistujien tyytyväisyys ja heidän tuottamiensa tekstien määrä sekä laatu. Ilman luottamuksellista yhteistyötä tätä ei olisi tapahtunut. Omakehu-pajoissa oltiin tekemisen äärellä, sanallistettujen muistojen, kokemusten, pohdintojen ja toiveiden parissa niitä toisille jakaen.

Silti nämä palautteen osoittamat kehittämiskohdat ovat merkittäviä. Kun ihminen on saatu innostettua kirjoittamaan, luottamaan kykyihinsä kirjoittaa ja tekstiensä merkityksellisyyteen, hän kirjoittaa innolla. Kun hänelle kerrotaan, että osallistujien teksteistä kootaan antologia, hän saattaa miettiä: mikä antologia? Yksi googlettaa eikä tunnusta tietämättömyyttään, toinen tuo ihmetyksensä esiin.

Omakehuhankkeen osallistujan toteama:

Tämmöset termit tavallaan mitä siellä, ni pitää niinku miettiä tai ottaa nopeasti selvää,  että mistähän ne nyt puhuu.

Kuvassa on erilaisia epäselviä merkkejä ja kirjainyhdistelmiä, sekä suurennuslasi.

YYPEE vai KUTU?

Itselleni tapahtui vieraisiin sanoihin liittyvä hämmentävä tilanne ensimmäisenä päivänäni yhteisöpedagogiopiskelijana. Saavuin kampukselle, mutta en heti löytänyt tilaa, jossa ryhmäni oli määrä kokoontua. Kysyin neuvoa pihalla seisovalta haalaripukuiselta opiskelijalta. Hän kysyi, olenko yypee vai kutu.

Aivoni eivät ehtineet tulkita kuulemaani, en tunnistanut yypeetä yhteisöpedagogin lyhenteeksi. Vastasin jotain senkaltaista kuin että “öööö”, olen yhteisöpedagogiksi tulossa opiskelemaan. Jos olisin ollut 30 vuotta nuorempi minä, olisin saattanut kääntyä takaisin kotiin nolon tilanteen aiheuttaman häpeän vuoksi.

Voiko kukaan osata kaikkia niitä uusia sanoja, joita sana-avaruudesta satelee? Kotimaisten kielten keskus julkaisee vuosittain listan sanatietokantaan lisäämistään sanoista; Sanapoimintoja 2021 sisältää yli 6000 uutta tai ajankohtaista sanaa (Kotimaisten kielten keskus 2021).

Jaettu ymmärrys on mahdollista löytää

Humak. Yhteisöpedagogi. Taitovalmentaja. Tällaisiin vieraisiin käsitteisiin Humakin hankkeisiin osallistuja saattaa törmätä. Toisaalta erityisesti päihde- ja vankilataustaisilla osallistujilla on sanavarastossaan termejä, jotka voivat olla vieraita taitovalmentajana toimivalle yhteisöpedagogille.

Onko yhteinen ymmärrys tällöin mahdollista? Vastaan, että on. Aina, kun ollaan rehellisen kiinnostuneita ihmisistä; kuullaan, kysytään ja otetaan vastaan palautetta, on mahdollisuus yhteisymmärrykselle. Kuilu voidaan ylittää, kun siihen on rohkeutta. Ja ammattilainen on se, jonka tulee kuilun yli hypätä ensin.

Asiantuntija kulkee tiellä, jonka toisella laidalla olevassa ojassa on ammattisanasto ja toisella laidalla olevassa ojassa yliselittäminen, lässyttävä puhe. Molemmat korostavat asiantuntijan valta-asemaa. Tien keskellä kävely yhdessä osallistujan / asiakkaan kanssa vie perille, mikä määränpää kulloinkin onkaan.

Kuvassa on kaksi lasta kävelemässä tiellä. Isompi lapsista on nostanut kätensä pienemmän lapsen hartioille.

Kirjoittaja: Sanna Keinänen, yhteisöpedagogiopiskelija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Turun kampus. Toim. Humak viestintä.
Kuvituskuvat: Pixabay.com

Lähteet:

Haapala, Saara 2018. Asiantuntija sotkeutuu helposti kuntoutuksen ammattislangiin. Blogikirjoitus 8.1.2018. viitattu 28.12.2021. Asiantuntija sotkeutuu helposti kuntoutuksen ammattislangiin (verve.fi)

Keinänen, Sanna & Lindholm, Arto. Omakehu-hankkeen vaikutus osallistujiin. Blogikirjoitus. Viitattu 17.1.2022. Omakehu-hankkeen vaikutus osallistujiin – Omakehu (humak.fi)

Kotimaisten kielten keskus 2021. Sanakirjat: Sanapoimintoja 2021. Viitattu 28.12.2021. Sanapoimintoja 2021 – Kotimaisten kielten keskus (kotus.fi)

Sinervo, Leini 2019. Asiakaskin on asiantuntija – kaikki osapuolet voivat oppia toisiltaan. Blogikirjoitus 4.6.2019. viitattu 28.12.2021. Asiakaskin on asiantuntija – kaikki osapuolet voivat oppia toisiltaan – THL-blogi

TE- palvelut 2022. Avoimet työpaikat. Taitovalmentaja. Viitattu 17.1.2022. Avoimet työpaikat – Haku hakutekijöillä (te-palvelut.fi)

Seikkailukasvatusta kansainvälisesti

Luminen maisema, jossa etualalla pystyasenossa olevista, eri pituisista tolpista tehty portti, takana taloja, puita, piha-alue lumen peitossa. Portin yläreunana puut muodostavat sanan oivanki.

Yhteisöpedagogiopiskelijat Mirkka Lumminen (vas.) ja Mervi Aho halusivat perehtyä seikkailukasvatukseen ja tekivät aiheesta opinnäytetyön. “Seikkailukasvattajaksi Suomessa” -opinnäytteessä aihetta käsitellään teemalla missä ja miten Suomessa voi opiskella seikkailukasvatusta. He tutustuivat aiheeseen myös kansainvälisessä seikkailukasvatuskoulutuksessa Kuusamossa.

Olimme opintojemme alusta alkaen halunneet sisällyttää yhteisöpedagogiopintoihimme seikkailukasvatusta, mutta koska tämä ei meidän kohdallamme ollut mahdollista, sukelsimme seikkailukasvatuksen teoriaan opinnäytetyömme myötä. Päätimme opinnäytetyömme mietteisiin, että seuraava askel olisi osallistua seikkailukasvatukseen käytännössä.

Opinnäytetyömme “Seikkailukasvattajaksi Suomessa” sai tilaajalta kiitosta ja saimme Suomen nuorisokeskusyhdistykseltä upean mahdollisuuden osallistua Kuusamossa järjestettävään kansainväliseen seikkailukasvatuskoulutukseen Developing Adventure Educational Camps in Far North. Tartuimme innoissamme täysin yllätyksenä saamaamme mahdollisuuteen, pakkasimme talvipakkasiin sopivat retkeilyvarusteemme ja lähdimme viikoksi Kuusamoon, Nuorisokeskus Oivankiin.

Lumisessa maisemassa ihmisiä reput selässä, ulkovaellusvaatteissa pitkänä rivinä seisomassa, Etualalla punatakkinen nainen, huppu päässä ja hänen takanaan vihreä-sinertävätakkinen nainen hymyilee.
Allekirjoittaneet Mirkka Lumminen (vas.) ja Mervi Aho (oik.) kuvan etualalla.

Saavuimme paikan päälle sunnuntaina alkuillasta. Osa kurssille osallistujista oli saapunut jo edellisenä päivänä ja loput sunnuntain aikana. Majoituimme kolmen hengen huoneissa, joihin osallistujat oli sekoitettu kansainvälisiin ryhmiin.

Kansallisuuksia oli kaikkiaan kahdeksasta maasta ympäri Euroopan: Suomesta, Britanniasta, Italiasta, Slovakiasta, Saksasta, Ukrainasta, Portugalista ja Unkarista. Kielikylpy alkoi siis heti. Saimme kuitenkin vaihtaa huoneisiin sijoittumista ja näin osa tekikin lähinnä erikielisyyden vuoksi. Me päädyimme yöpymään kolmen suomalaisnaisen voimin, mikä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi. Aamusta iltaan englanninkielinen kommunikointi osoittautui yllättävän raskaaksi ja oli mukavaa ja rentouttavaa puhua ja käydä läpi päivän tapahtumia iltaisin ihan omalla äidinkielellään.

Sisätilassa lattialla paljon erivärisiä lappuja, joita järjestetty riveihin. Ympärillä ihmisiä kyykyssä tai seisomassa ja yksi kyykyssä oleva nainen on käsi ojentuneena.

Koulutusta seikkailukasvatuksesta

Koulutusviikko oli Suomen nuorisokeskusyhdistyksen järjestämä Erasmus + rahoitettu hanke. Koulutukset ja muut ohjelmat tapahtuivat englannin kielellä. Osallistujat työskentelivät kaikki nuorten kanssa erilaisissa tehtävissä hyvin erilaisissa organisaatioissa. Kaikissa organisaatioissa seikkailulliset menetelmät ovat jossain muodossa käytössä. Hankekumppanit olivat valinneet oman maansa osallistujat tähän koulutukseen.

Tarve hankkeelle on tullut nuorisotyön ja koulutuksen kentältä. Nuorisotyöntekijät ovat kertoneet tarpeesta ylläpitää ja kehittää ammattiosaamistaan seikkailukasvatuksellisissa toiminnoissa. Koulutuksessa käytiin läpi erilaisia ohjaus-, johtamis- ja ohjaustaitoja nuorisoryhmien kanssa työskentelyyn.

Kouluttajina toimivat pitkän linjan seikkailukasvattaja Kai Lehtonen, joka toteuttaa seikkailukasvatusta erilaisten ryhmien kanssa niin yksityisellä sektorilla kuin ammattikorkeakoulussa seikkailukasvatuksen lehtorina, kognitiivinen psykoterapeutti ja kouluttajapsykoterapeutti Kaisa Pietilä sekä fasilitaattorina ukrainalainen Vitaly Volodchenko.

Reflektointia pohdittiin monien eri tilanteiden kautta ja niiden merkitystä yksilölle ja ryhmälle. Seikkailukasvatuskoulutus tarjoaa loistavan kehyksen, joka auttaa myös kehittämään reflektointikykyä. Reflektiolla pyritään tunnistamaan oppimiskokemus ja siirtämään se edelleen siitä henkilökohtaiseen kehitykseen. Reflektio on erittäin tärkeä ja voimaannuttava taito, joka auttaa kantamaan koko elinikäisen oppimisen kaaren.

Joukko ihmisiä istuu sikin sokin sisätilassa, keskellä pöytä, taustalla ikkunaseinä.

Koulutusviikon aikana käytiin läpi seikkailukasvatuksen teoriaa ja käytännön harjoituksia. Koulutus oli toiminnallista ja keskustelevaa. Ajatuksia vaihdettiin ja workshoppien myötä verkostoitumista ja tietotaidon vaihtoa tapahtui paljon. Osallistujien ikähaarukka oli 18–60, joka oli oppimisen kannalta erittäin hyvä ja rikastuttava asia.  Mukaan mahtui hyvin erilaisia persoonia niin iän, koulutuksen ja työelämätaustan, kuin eri kulttuurien vuoksi.

Koulutukseen sisältyi myös yhteistyökumppaneiden esittelyt. Jokaisen maan edustajat olivat tehneet esityksen, jossa he kertoivat omasta työstään ja esittelivät organisaation, jossa työskentelivät. Esitykset olivat mielenkiintoisia ja avartavia erilaisine toimintamuotoineen ja rahoitusmalleineen. Myös yhtäläisyyksiä löytyi monessa kohtaa suomalaisiin toimijoihin verrattuna. Britannian esitys herätti paljon kysymyksiä, kun yksi esittäjistä mainitsi Brexitin vaikutukset jatkossa tämän koulutuksen kaltaisiin tapahtumiin osallistumisessa.

Loimuava takkatuli roihuaa. Makkaroita liekkien lähellä tikun varressa.

Kulttuuriset illat

Eri maiden kulttuuriin pääsimme tutustumaan iltaisin vapaamuotoisemman ohjelman parissa. Jokaisen maan edustajat olivat tehneet esityksen omasta kulttuuristaan. Pääsimme maistelemaan maiden omia herkkuja ja opettelimme esimerkiksi unkarilaista perinnetanssia. Nämä illat olivat hauskoja ja rentouttavia, unohtamatta uusia faktoja mitä näiden maiden kulttuurista opimme.

Suomalaisesta kulttuurista mukana olivat upeiden talvimaisemien, ruuan ja glögin lisäksi mm. joulupukki, sauna ja palju. Tanssittiin letkajenkkaa ja houkuttelimme myös rohkeat kanssaseikkailijamme pulahtamaan raikkaaseen avantoon ja tekemään uimapuvuissa lumienkeleitä pehmeään hankeen.

Ulkona, lumenpeittämällä pihalla pitkä rivi ihmisiä on peräkkäin ulkovaatteisaan. Jokainen pitää edellä menevää olkapäistä kiinni. Taustalla näkyy kirkas ulkovalo.

Ilmat suosivat kuin tilauksesta koko viikon ja pääsimme nauttimaan upeasta Suomen talvesta leudossa pikku pakkasessa. Kävimme koko porukalla valloittamassa Riisitunturin. Kävelimme lumikengillä rauhallisesti jonossa oppaanamme toimineen Panu Päivärinnan johdolla. Pysähtelimme vähän väliä ihastelemaan ja ottamaan kuvia lumoavan kauniista tunturimaisemasta tykkylumisine puineen ja osa uskaltautui tekemään pieniä poikkeamia polulta umpihankeen. Ennen paluumatkaa söimme eväät ja paistoimme nuotiopaikalla makkaraa.

Viikon aikana oli mahdollista myös hiihtää aivan vierestä lähtevillä laduilla, potkukelkkailla, pelata curlingia, kokeilla pilkkimistä ja osa kävi husky ajelullakin.

Lumisessa pihassa kaksi naista seisoo ulkovaatteissaan suksien päällä ja katsoo kameraa, kädessään heillä on sauvat. Taustalla lumisia havupuita ja taloja.

Koimme viikon aikana unohtumattomia hetkiä upeissa puitteissa yhdessä mahtavan porukan kanssa. Päällimmäisenä mieleen jäi, miten upeaa oli todeta, että ympäri Eurooppaa toimii organisaatioita, joissa toimintaa ohjaavat samanlaiset arvot kuten ympäristön arvostaminen, yhteisöllisyys, osallisuus, arvostava kohtaaminen ja elämän läpi tapahtuva oppiminen. Toiminnassa hyödynnetään seikkailukasvatusta ja tunnistetaan sen moninaiset mahdollisuudet ja vaikutukset.

Matkamme seikkailukasvattajiksi on alkanut ja se jatkukoon!

Teksti ja kuvat: Mirkka Lumminen ja Mervi Aho. Alkuingressi: Humak viestintä.

_________

Opinnäytetyö (Theseus):

Seikkailukasvattajaksi Suomessa:
Seikkailukasvatuksen opiskelumahdollisuudet

Tekijät: Mervi Aho, Mirkka Lumminen
Opinnäytetyön nimi: Seikkailukasvattajaksi Suomessa

Sivumäärä: 63

Työn ohjaaja: Juha Nikkilä

Työn tilaaja: Suomen nuorisokeskusyhdistys, Heli Eischer
Yhteisöpedagogin koulutus (210 op)
11/2021

Otetaanko sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat opiskelijat huomioon?

Hello, minä olen Ruska, alun perin Pohjois-Karjalasta mutta nykyisin asuskelen Kuopiossa. Olen ensimmäisen vuoden monimuoto-opiskelija tulkkauksessa ja kommunikaatio-ohjauksessa. Aloitin opiskelut viime syksyllä syyskuun alussa ja hain tänne lisähaun kautta. Tässä blogitekstissä haluan lyhyesti kertoa, millaista täällä opiskelu on ollut minulle sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvana henkilönä.

Aaltoilevaa paperia kaikissa sateenkaaren väreissä.

Tutustumisleikkejä

Kuten arvata saattaa tällaisessa humanistisessa korkeakoulussa opettajat ja muut opiskelijat ovat pääosin kohdelleet minua kuin ketä tahansa muuta opiskelijaa. Se on positiivista.

Hyvänä esimerkkinä on muuan muassa se, että vähän aikaa sitten koululla oli tapahtuma, jossa pyydettiin kirjoittamaan oma nimi palaan maalarinteippiä ja asettamaan se näkyville. Oma vuoroni alkoi ahdistamaan minua, jonka vuoksi pystyin hädin tuskin keskittymään muuhun ohjelmaan tai kuuntelemiseen. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, etten juuri siinä tilanteessa ollut varma omasta nimestäni.

Minulla oli virallisesti käytössä rakkaan mummini antama nimi, mutta se ei enää sopinut omalle identiteetilleni. Onneksi vuoroni ei ehtinyt tulla ja pääsimme kahvitauolle, jonka alussa kiirehdin opettajan luokse, joka oli antanut tehtävän. Selitin hänelle, kuinka en oikeastaan tiennyt omaa nimeäni, joten en osaa kirjoittaa maalarinteipille mitään. Hän oli ihanan ymmärtäväinen asian suhteen ja kertoi, ettei minun tarvitse kirjoittaa siihen mitään ja voin halutessani selittää muille, miksi minun nimeni ei ole näkyvissä.

Kirjaston hylly, jossa on kymmeniä eri värisiä ja kokoisia kirjoja.
Olemme yhtä moninaisia kuin kirjaston kirjat.

Miten keskustella ottaen muut huomioon?

Valtaväestön on toisinaan vaikea kiinnittää huomiota keskustellessaan omiin sanavalintoihinsa ja puheenaiheisiinsa, jotka saattavat tehdä keskustelusta epämukavan muille. Mieleeni jäi tilanne, jossa muut keskustelivat mun mielestä hieman oudosti.

Puheeksi tuli, että ”saako” nykyään enää puhua tietystä fiktiivisestä satuhahmosta tyttönä. Tuosta minulle tulee vaan mieleen, kuinka nykyään monet tuntuvat ajattelevan, että jaottelun siirtäminen sukupuolitetuista sanoista neutraalimpiin, kuten ihmiset tai opiskelijat, vie jotain pois muilta. Ikään kuin inklusiivisuus jättäisi nämä ihmiset ulkopuolelleen. Tämä tilanne taas tuntui vahvistavan stereotypiaa siitä, kuinka nykynuoret ovat nykyään niin herkkiä.

En kuitenkaan ajattele, että he tarkoittivat sitä pahalla. Joskus vaan tuntuu, että vitsailun sijasta voitaisiin miettiä, että minkä takia sitä asiaa pidetään huvittavana. Kaikkien tulisi kuitenkin tehdä yhdessä töitä siihen, että opiskelu ja oppimisympäristöt olisivat meille kaikille turvallinen ja huomioon ottava tila, jossa kaikki meistä saisi olla paikalla ihan omana itsenään.

Teksti: Ruska Hyvärinen