Ympäri Tansaniaa

Viime kerralla kirjoittelin projekti-ideasta, jossa kiertelisin tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Asiat ovat edenneet ja olen saanut tietokoneet tänne Tansaniaan. Kiitokset Humakin porukalle järjestelyistä.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Blogi metsityshankkeesta 4H:lle

Tansanian 4H toteutti yhteistyössä ENO-yhdistyksen kanssa projektin, jossa koulut eri puolilla Tansaniaa istuttivat puita. ENO lähetti tänne kaksi opiskelijaa Novia ammattikorkeakoulusta. He haastattelisivat opettajia, oppilaita ja koulujen 4H yhdyshenkilöitä projektin hyödyistä ja haasteista.

Haastattelujen pohjalta 4H:lle tehdään blogi. Tehtävänäni on avustaa blogin laatimisessa ja laatia kirjoittajille ohjeistusta. 4H tuottaa projektista myös puunkasvatus-, puunhoito- ja metsätalousoppaan.

Humakin lahjoittamat tietokoneet saapuivat Tansaniaan Novian opiskelijoiden mukana.

Lähdimme 15. helmikuuta ajamaan 4H:n päätoimistolta johtaja Susan Naburin kanssa Tangasta kohti Dar Es Salaamia.  Seuraavana päivänä seuraamme liittyi Morongorossa Joseph Desideri.

Novian opiskelijat Emilla ja Roosa lensivät samana päivänä Suomesta Dariin ja heitä vastassa oli Anna Lupiano, 4H:n työntekijä Morogorosta. Emillalla ja Roosalla oli keskeinen rooli ATK-projektissani, sillä he raahasivat mukanaan Humakin lahjoittamat kuusi läppäriä Tansaniaan!

Kuusi läppäriä
Kyllä, kaikki toimivat!

Matka Tangasta Dariin on noin 350km. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, kestää se henkilöautollakin noin seitsemän tuntia. Kapealla maantiellä on paljon rekkoja ja asustusten lähellä on 50 kmh nopeusrajoitus.

Viisi miljoonaa ihmistä kapeilla kaduilla autoineen

Oman lisänsä matkaan tuovat poliisit, jotka pysäyttelevät matkan aikana useamman kerran vaikkei heillä ole pysäytyksiin sen kummempaa syytä. Suuri osa ajasta kuluu viimeiseen 30:een kilometriin, jolloin saavutaan kaupunkiin. Dar Es Salaamissa asuu yli 5 miljoonaa ihmistä ja ruuhkat ovat älyttömiä. Tieverkosto ei vastaa autojen määrää.

Arkeen toi mukavaa vaihtelua yöpyminen todella hienossa hotellissa Darissa.

Dar es Salaam
Puitteet Darissa olivat kohdallaan!

Pelti kolisee!

Seuraava päivä meni taas autossa istuessa. Ja sitten kolahti! Olimme kääntymässä huoltoasemalle, kun takana ohittamaan lähtenyt  rysäytti suoraan automme perään.

Onneksi kukaan ei loukkaantunut, mutta auto kärsi pieniä vaurioita. Autosta meni uusiksi takalasi, takavalot ja peltiäkin piti vähän oikoa. Tämän takia matka venyi ja loppumatka ajettiin pimeässä.

Pimeällä ajaminen ei ole mikään mukava kokemus Tansaniassa, kun katuvaloja ei ole ja kaikki ajavat vastaan pitkät päällä. Välillä vastaan tulee rekkoja ja/tai busseja rinnakkain, jolloin pienemmän kulkuneuvon on vain jarrutettava ja väistettävä.

Vain peltivaurioita!
Matkaan tuli yllättäviä mutkia!

Ongelmat auton kanssa jatkuivat. Kone hajosi Mafingan kaupungissa ja jäimme odottamaan vuokra-autoa Darista. Tällä sitten kierreltiin Mafingan ja Njomben kouluissa samaan aikaan, kun automme oli huollossa.

Uusi moottori saatiin, mutta se todettiin vialliseksi ja eikun uutta tilaamaan. Paluumatkalla oli tarkoitus viettää päivä Mikumin kansallispuistossa, mutta tämä jäi väliin, koska jouduimme palaamaan Mafingasta Dariin bussilla. Ehkäpä toisella kertaa.

Tansania on monipuolinen maa

Tansanialla on monia erilaisia piirteitä. Ilmasto ja maasto vaihtelevat todella paljon. Mitä enemmän mennään sisämaahan sitä vuoristoisemmaksi ja vehreämmäksi maisemat muuttuivat. Myös lämpötila on pohjoismaalaiselle mukavampi: noin 25 astetta ja välillä sadetta.

Tansanian harjoittelu
Myös teiden kunto vaihteli paikoittain.

Myös koulut ovat erilaisia. Koulujen välillä on eroja – varsinkin yksityisten ja kunnallisten koulujen ero on todella iso. Yksityisillä on monesti tietokoneluokat ja opetus tapahtuu pääosin englanniksi. Rahaa riittää myös kasteluveteen ja alueen vartioimiseen.

Koululaisia Tansaniassa
Kameraa ei kouluissa ujosteltu!

Kunnallisissa kouluissa sadevesi on ainoa, mitä voidaan käyttää kasteluun ja puiden istutuksessa on ongelmana, että niitä varastetaan usein yöaikaan. Taimet ja siemenet ovat kalliita. Hedelmiä myymällä ihmiset saavat ihan hyviä lisätuloja.

Tansanialaisia koululaisia
Ryhmäkoot ovat täällä “hieman” suurempia.

Pari viikkoa vierähti nopeasti eri kaupunkien välillä. Tämä toi mukavaa vaihtelua harjoittelun normaalille päivärytmille.

Sansibar on mahtava lomapaikka!

Takaisin Dariin päästyämme mietin, että nyt voisi olla hyvä hetki vierailla myös Sansibarilla, koska sadekausi ei vielä ollut alkanut. Sateiden alettua saarilomailu voisi olla  huono kokemus. Sansibar on Tansanialle kuuluva saaristo, jonka isoin ja tunnetuin saari on Unguja. Se tunnetaan myös nimellä Sansibar.

Saarella turismi on vilkkainta ja hinnat varsin korkeita. Sesonkiaikaan hotelli maksaa helposti 100 dollaria. Ruoat ja aktiviteetit ovat melko kalliita. Sansibarille menin Darista lautalle, joita lähtee muutaman kerran päivässä. Hinta on 35 dollarista ylöspäin. 40 dollarilla sai business-luokan paikan, jossa oli mukavat penkit ja ilmastointi. Nyt ei onneksi ollut sesonkiaika ja sain huoneiston aika edullisesti, 40 USD/yö aamiaisella.

Majapaikka Sansibarilla

Rannat ovat todella upeita Sansibarilla ja ne ovat täynnä hyviä ravintoloita. Matkailijalla on paljon tekemistä. Paikalliset järjestävät molenlaisia retkiä: voit snorklata delfiinien kanssa tai tutustua Prison Islandin kilpikonniin ja vanhan vankilan raunioihin. Myös saaren keskustassa on runsaasti nähtävyyksiä. Vanha kaupunki, linnoitus ja Arabihallinnon aikaiset vanhat rakennukset ovat näkemisen arvoisia. Sansibarilla viettämäni neljä päivää olivat upeita!

“Valkoiset hiekkarannat” pitävät täällä kutinsa.

Takaisin Tangaan menin pienellä potkurikoneella, joka oli myös ihan oma kokemuksensa. Hinta oli 120 dollaria mutta säästin sillä noin 15  tuntia matkustamista. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä lautalla Dariin ja sieltä bussilla Tangaan, hintaa olisi tullut noin 60 dollaria.

Mantereelle palasin lentokoneella ja säästin 15 tuntia matka-aikaa.

Tästä sitten taas ”arjen” kimppuun!

Jambo! Terveisiä Tansaniasta.

Samuli Hentunen on toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Humakin Kuopion kampukselta. Tämä on hänen ensimmäinen blogikirjoiutuksensa Tansaniasta, jossa hän on työharjoittelussa 4H -järjestössä. Blogiteksti on kirjoitettu 27.2.2019.

Samuli Tansaniassa
Koulu sai lahjaksi arvostetun pelivälineen.

Harjoittelupaikkani sijaitsee Tangassa, Intian valtameren rannalla. Vietän täällä neljä kuukautta ja tarkoituksena on suorittaa 30 opintopistettä. Harjoitteluni koostuu seuraavista opintojaksoista:

  • ammatillinen harjoittelu 3 (10 op)
  • innovaatiotoiminta (5 op)
  • ihmisoikeudet ja moninaisuuden kohtaaminen (5 op)
  • monikulttuuriosaaminen ja kotoutuminen (5 op) sekä
  • verkostojen ja kumppanuuksien kehittäminen (5 op).

Afrikassa kaikki tehdään toisin

Ensimmäinen kuukausi on takana ja olotila alkaa tasaantua alkumyllerryksen jälkeen! Afrikassa nimittäin kaikki tehdään eri lailla kuin Suomessa. Minulta vei noin kolme viikkoa tottua paikalliseen meininkiin. Nyt mietin, riittääköhän jäljellä oleva kolme kuukautta yhtään mihinkään!

Olen nähnyt muutamia nähtävyyksä sekä vieraillut lähistön kouluissa ja 4H -kerhoissa. Boda boda (moottoripyörätaksi) ja dala dala (paikallisliikenteen muoto, jossa yhdeksän hengen minibussissa matkustaa keskimäärin 25 ihmistä) ovat tulleet tutuiksi ja vakiintuneet käyttöön.

Yhteisöpedagogina Tansaniassa

Paikkoihin tutustumalla olen samalla selvittänyt, mitä kaikkea yhteisöpedagogi voisi täällä tehdä.

Pari viikkoa olin kahdella läheisellä koululla mukana liikunta- ja maanviljelystunneilla. Kyllä, maanviljelystunnilla. Koululaiset istuttavat koulun alueella eri vihanneksia ja hedelmiä, kuten mangoja, banaaneja, salaattia, kurkkua ja tomaatteja sekä erilaisia puulajeja.

Maanviljelystä Tansaniassa
Kasvimaa on koulun ylpeydenaihe.

Koulupäivä alkaa eri tavalla kuin Suomessa. Ensimmäinen tunti siivotaan koulun aluetta. Aikatauluista ei oikein saa selvää. Pihalla urheillaan se aika, kun kuumuudessa jaksetaan juosta ja tunnit kestävät toisistaan poikkeavia aikoja. Lieneekö johtunut tästä, että aikataulut elävät. Olin sopinut perjantaiksi tapaamisen koululle, mutta sieltä soitettiin, että älä tulekaan, koska koulu loppuukin jo ennen sovittua aikaa.

Homma on rennompaa ja ihmiset sosiaalisia: yksi opettaja kutsui lounaalle, toinen kysyi suomen kielen tuntia ja kolmas halusi salille mukaan. Joskus huomaa myös ajautuneensa hassuihin tilanteisiin.

Asun 4H -hostellissa ja sen päällikkö kysyi, haluaisinko lähteä hänen kihlattunsa luo syömään. Vastasin myöntävästi ja huomasin olevani tilanteessa, jossa vanhempiensa luona asuva kihlattu esitteli tulevan sulhonsa ensi kertaa vanhemmilleen. Siinä oli tuppisuiselle suomalaiselle hämmästeltävää, mutta mukavasti siinä vierähti muutama tunti ja tarjottu ruoka oli erinomaista!

Tietotekniikkaa Tansaniaan?

Kun työskentelin kouluilla, esiin nousi tarve tietotekniikan opetukseen. Siinä ei sinänsä ollut mitään kummallista, paitsi, että tunteja olisi pitänyt opettaa piirtämällä liitutaululle, kuinka tietokonetta käytetään.

Tansanialainen koulu.
Koulussa sain idean tietokoneen käyttökoulutuksesta.

Tästä sain idean projektille kehittää tietotekniikan opetusta ja hankkia tarvittavat laitteet opetusta varten. Sunnittelin rungon 5-10 tunnin pituiselle tietokoneen käytön peruskurssille ja päätin lähetä hakemaan tietokoneita lahjoituksena Tansaniaan. Mietin, saisikohan tänne Tansaniaan muutaman läppärin Suomesta jollain tavalla toimitettuna.

Kerroin ajatuksesta Tansanian erikoislähettiläslehtoreillemme Kari Keurulle ja Kristiina Vesamalle.  Ei mennyt kauaakaan, kun Kari ilmoitti Humakin lähtevän tukemaan projektia lahjoittamalla koneet!

Tarkoituksenani on nyt lähteä luomaan malli, jota seuraamalla tietokoneopetusta voidaan vetää senkin jälkeen, kun olen lentänyt illaksi kotiin.

Semmosta täältä sarvikuonojen maasta tällä kertaa. Koitan jatkossa päivitellä lisää projektin etenemistä!

Baadae!