Olen Ida Tsatloglou, suomalaiskreikkalainen tuore yhteisöpedagogi monimuoto-opiskelija. Tutustun viestinnän ja median eri ulottuvuuksiin kertomalla uudesta elämästäni ja yhteisöpedagogin mahdollisuuksista Lapissa. Ida opiskelee yhteisöpedagogiksi Inarista käsin.
Rhodoksen paahtavan auringon alta uran vaihtoon
Matkustin viimeiset kymmenen vuotta ympäri maapalloa, kun vuoden alussa 2019 eksyin Rodokselle maastoratsastuksenohjaajaksi. Ohjasin opastuksia kouluille, nuorille ja matkailijoille.
Ohjatessani ratsastusta ja jousiammuntaa erityisluokalle yhtenä toukokuun lämpimänä aamuna mieleeni pilkahti ajatus. Haluan vaikuttaa ja tarjota luonnolle ja yhteiskunnalle mahdollisimman paljon.
Suuri elämänmuutos monimuoto-opiskelijalla. Lämpö vaihtui lumen maailmaan.
Ratsastuksenohjaus oli hauskaa, mutta tunsin että vahvuuteni ovat sosiaaliset taidot, empatia, ohjaus ja ryhmien osallistuttaminen.
Tuona toukokuisena aamuna päätin, että minusta tulee isona yhteisöpedagogi.
Toiveenani on erikoistua luonto- ja eläinavusteiseen toimintaan. Nuoret ymmärtävät luonnonsuojelun tärkeyden ja saavat vielä vaihtokaupaksi hyvinvointia ja osallisuuden tunnetta.
Joten keväällä 2020 hain opiskelemaan Humakiin yhteisöpedagogiikkaa monimuoto-opiskeluna. Se sopi itselle parhaiten, koska minulla oli vähän alan kokemusta ja opiskelu ei ollut paikkaan sidonnaista. Monimuoto-opinnot ovat hieno mahdollisuus kehittää omaa tietämystä ja saada käytäntöön teoriaa.
Rodokselta minulla oli vielä puoli vuotta aikaa hakuun ja ajattelin, että olisi hienoa petrata suomea ja nauttia lumesta.
Ida Tsatlogloun yhden taipaleen osa yhteisöpedagogin uraa Hammastunturilla
Rohkeasti unelmaa kohti – elämän rakentaminen Lapissa
Totesin että mielelläni palaan kymmenen vuoden jälkeen Suomeen ja yritän toteuttaa unelmaani. Kaupunkiympäristöön en osaa enää samaistua ja Lappi on ollut aina mielenkiintoni kohteena.
Tunsin vetoa Pohjoiseen, joten hain töihin Aurora Villageen. Toimin safarioppaana yhden kauden ja hevoset muuttuivat poroiksi. Kauden lopussa alkoi hakuprosessi. Minun piti matkustaa Helsinkiin valintakokeita varten. Kesän mittaan odotin tuloksia, mutta kun ne sain olin pakahtua innosta!
Asun tällä hetkellä Inarin kirkonkylän läheisyydessä pienessä hirsimökissä ilman juoksevaa vettä koirani kanssa. Sähkö onkin välttämätön, sillä monimuoto-opiskelu vaatii paljon verkkovälitteistä opiskelua. Opiskelut alkoivat informaatiotulvalla. Ensimmäisen kuukauden yritti vaan ymmärtää miten eri alustat toimivat, miten jäsennellä oman aikansa ja miten priorisoida opintojaksojen tehtäviä. Nyt kaikki tuntuu selkeämmältä ja on ollut opittua sekä kehitys on ollut huima jo tässä muutaman kuukauden aikana.
Monimuoto-opiskelut antavat mahdollisuuden työntekoon opiskeluiden ohella. On ollut hienoa opinnollistaa käytännössä teoriaa, koska toimin henkilökohtaisena avustajana pyörätuolissa olevalle naiselle. Opiskelut ja työnteko ovat herättäneet mielenkiintoni esteettömyyteen, varsinkin Inarin kunnassa.
On ollut hienoa saada nähdä miten yhteisöpedagogin virassa tulevaisuudessa voi vaikuttaa esteettömyyteen. Olen saanut uusia näkökulmia ja ymmärrystä esteettömyydestä. Missä voi liikkua, onko kulttuuri kaikille?
Inarin kunnalla on yksi esteetön kävelypolku, vierailimme myös museossa, että elokuvan ensi-illassa Sajoksessa, saamelaisuuden kulttuurikeskuksessa ja käräjillä. Hienosti uusissa rakennuksissa liikuntarajoitteiset ovat otettu huomioon, mutta paljon on vielä kehitettävä. On hienoa saada opintojen myötä vaikutusvaltaa ja viedä tasa-arvoisesti eteenpäin kaikkien oikeuksia.
Saija-Riitta Sadeojan kanssa esteettömässä Sajoksessa ensi-illassa.
Yhteisöpedagogin monimuoto-opiskelut korona aikana
Syksyllä 2020 opinnot alkoivat eri tavalla, kun aikaisemmin. Ei ollut mahdollisuutta tavata luokkatovereita, lehtoreita tai saada käsitystä koulun tiloista. Itselle se oli haastavaa, kuten varmaan monille.
Yllätyin siitä, kuinka hyvin sain käsityksen meidän ryhmälaisista ja lehtoreista. Lehtorit ovat olleet erittäin auttavaisia kaikissa ongelmatilanteissa ja itse olen saanut paljon teoriaa käytännön kokemukseen. Tietoperustan saaminen oli yksi syy miksi hain opiskelemaan Humakiin.
Olen positiivisesti yllättynyt myös Humakin ajattelumaailmasta monissa asioissa. Ammattikorkeakoulu yrittää kehittää oikeasti asioita, jotka eivät toimi yhteiskunnassa.
Opiskelijoita rohkaistaan löytämään oma kutsumuksensa. Minua edelleen hämmästyttää miten jokainen opintojakso yrittää rikkoa stereotypioita ja tuoda esiin jokaisen maailmanmuuttajan roolin.
Monimuoto yhteisöpedagogi opiskelija Ida Tsatloglou mökkinsä edustalla Inarissa.
Saamelaiset vähemmistönä – mikä on yhteispedagogin rooli?
Olen päättänyt, että opinnoissani haluan keskittyä selkeästi luontoavusteiseen nuorisotyöhön, mutta asuminen Inarissa on herättänyt minussa kysymyksiä.
Lappi on saanut minut ymmärtämään, että meillä on täällä Euroopan ainut alkuperäiskansa. Paikallisien suomalaisten ja saamelaisten suhde voi olla paikoittain ongelmallinen. Saamelaisia ei kuunnella vähemmistönä ja heidän kulttuuriperimäänsä ei arvosteta.
Yhteisöpedagogin opinnot ovat saaneet mielenkiintoni heräämään. Opiskeluiden myötä olen haastatellut saamelaisia ja työni kautta tutustunut paremmin kolttasaamelaisuuteen.
Miten vähemmistöjen oikeuksia ajetaan takaa? Mielestäni saamelaisen sen pitäisi tehdä. Joten pohdintaan jää, että miten käytännössä yhteisöpedagogi voisi kehittää tilannetta ilman valta-aseman hyväksikäyttöä?
Teksti: Ida Tsatloglou. Blogi on osa “Viestintä ja kommunikaatio” -opintoja.
Kuvat: Ida Tsatloglou kotialbumi.
Toimitus: Humak viestintä.
Lähteet:
Retkipaikka 2016. Esteettömästi kuohujen luo: Jäniskoski, Inari. Viitattu 13.11.2020. https://retkipaikka.fi/esteettomasti-kuohujen-luo-janiskoski-inari/
Sajos 2020. Sajos. Viitattu 13.11.2020. http://www.sajos.fi/sajos/
Magma 2012. Saamelaiset Suomessa. Viitattu 13.11.2020. https://magma.fi/saamelaiset-suomessa/
