Jambo! Terveisiä Tansaniasta.

yhteisöpedagogi

Kuvassa kolme iloista kasvimaan viljelijää Tansaniassa.

Samuli Hentunen on toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Humakin Kuopion kampukselta. Tämä on hänen ensimmäinen blogikirjoiutuksensa Tansaniasta, jossa hän on työharjoittelussa 4H -järjestössä. Blogiteksti on kirjoitettu 27.2.2019.

Samuli Tansaniassa

Koulu sai lahjaksi arvostetun pelivälineen.

Harjoittelupaikkani sijaitsee Tangassa, Intian valtameren rannalla. Vietän täällä neljä kuukautta ja tarkoituksena on suorittaa 30 opintopistettä. Harjoitteluni koostuu seuraavista opintojaksoista:

  • ammatillinen harjoittelu 3 (10 op)
  • innovaatiotoiminta (5 op)
  • ihmisoikeudet ja moninaisuuden kohtaaminen (5 op)
  • monikulttuuriosaaminen ja kotoutuminen (5 op) sekä
  • verkostojen ja kumppanuuksien kehittäminen (5 op).

Afrikassa kaikki tehdään toisin

Ensimmäinen kuukausi on takana ja olotila alkaa tasaantua alkumyllerryksen jälkeen! Afrikassa nimittäin kaikki tehdään eri lailla kuin Suomessa. Minulta vei noin kolme viikkoa tottua paikalliseen meininkiin. Nyt mietin, riittääköhän jäljellä oleva kolme kuukautta yhtään mihinkään!

Olen nähnyt muutamia nähtävyyksä sekä vieraillut lähistön kouluissa ja 4H -kerhoissa. Boda boda (moottoripyörätaksi) ja dala dala (paikallisliikenteen muoto, jossa yhdeksän hengen minibussissa matkustaa keskimäärin 25 ihmistä) ovat tulleet tutuiksi ja vakiintuneet käyttöön.

Yhteisöpedagogina Tansaniassa

Paikkoihin tutustumalla olen samalla selvittänyt, mitä kaikkea yhteisöpedagogi voisi täällä tehdä.

Pari viikkoa olin kahdella läheisellä koululla mukana liikunta- ja maanviljelystunneilla. Kyllä, maanviljelystunnilla. Koululaiset istuttavat koulun alueella eri vihanneksia ja hedelmiä, kuten mangoja, banaaneja, salaattia, kurkkua ja tomaatteja sekä erilaisia puulajeja.

Maanviljelystä Tansaniassa

Kasvimaa on koulun ylpeydenaihe.

Koulupäivä alkaa eri tavalla kuin Suomessa. Ensimmäinen tunti siivotaan koulun aluetta. Aikatauluista ei oikein saa selvää. Pihalla urheillaan se aika, kun kuumuudessa jaksetaan juosta ja tunnit kestävät toisistaan poikkeavia aikoja. Lieneekö johtunut tästä, että aikataulut elävät. Olin sopinut perjantaiksi tapaamisen koululle, mutta sieltä soitettiin, että älä tulekaan, koska koulu loppuukin jo ennen sovittua aikaa.

Homma on rennompaa ja ihmiset sosiaalisia: yksi opettaja kutsui lounaalle, toinen kysyi suomen kielen tuntia ja kolmas halusi salille mukaan. Joskus huomaa myös ajautuneensa hassuihin tilanteisiin.

Asun 4H -hostellissa ja sen päällikkö kysyi, haluaisinko lähteä hänen kihlattunsa luo syömään. Vastasin myöntävästi ja huomasin olevani tilanteessa, jossa vanhempiensa luona asuva kihlattu esitteli tulevan sulhonsa ensi kertaa vanhemmilleen. Siinä oli tuppisuiselle suomalaiselle hämmästeltävää, mutta mukavasti siinä vierähti muutama tunti ja tarjottu ruoka oli erinomaista!

Tietotekniikkaa Tansaniaan?

Kun työskentelin kouluilla, esiin nousi tarve tietotekniikan opetukseen. Siinä ei sinänsä ollut mitään kummallista, paitsi, että tunteja olisi pitänyt opettaa piirtämällä liitutaululle, kuinka tietokonetta käytetään.

Tansanialainen koulu.

Koulussa sain idean tietokoneen käyttökoulutuksesta.

Tästä sain idean projektille kehittää tietotekniikan opetusta ja hankkia tarvittavat laitteet opetusta varten. Sunnittelin rungon 5-10 tunnin pituiselle tietokoneen käytön peruskurssille ja päätin lähetä hakemaan tietokoneita lahjoituksena Tansaniaan. Mietin, saisikohan tänne Tansaniaan muutaman läppärin Suomesta jollain tavalla toimitettuna.

Kerroin ajatuksesta Tansanian erikoislähettiläslehtoreillemme Kari Keurulle ja Kristiina Vesamalle.  Ei mennyt kauaakaan, kun Kari ilmoitti Humakin lähtevän tukemaan projektia lahjoittamalla koneet!

Tarkoituksenani on nyt lähteä luomaan malli, jota seuraamalla tietokoneopetusta voidaan vetää senkin jälkeen, kun olen lentänyt illaksi kotiin.

Semmosta täältä sarvikuonojen maasta tällä kertaa. Koitan jatkossa päivitellä lisää projektin etenemistä!

Baadae!

 

 

 

 

 

 

 

 

Last modified: 16.3.2022