Matkalla uuden oppimiseen Gambiassa

Lokakuussa astuin elämäni ensimmäisen kerran Afrikan maan kamaralle, Gambiaan. Se hetki oli jännittävä ja se kutkuttaa mieltä edelleen. Sadekausi oli viimeisillään ja maa oli vihreää ympärillä. Vuohet, aasit ja naudat laidunsivat tien varsilla. Tiet olivat sadekauden runtelemia, mutta ne veivät aina perille, minne ikinä oltiinkaan menossa.

Tulin Gambiaan osana yhteisöpedagogin opintojani.

Gambiassa harjoitteluani tein Mahmudan Tulevaisuus ry:lle. Mahmudan Tulevaisuus ry on vuonna 2018 perustettu pieni vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö. Järjestön perustamisessa on ollut mukana Humakin silloinen yhteisöpedagogiopiskelija, nykyisin jo valmistunut Suvi Moisio.

Järjestö tukee pienen ja köyhän 2000 asukkaan Mahmudan kylää. Järjestön ylpeys on esikoulu, Nursery School Ihanat, joka on aloittanut toimintansa syksyllä 2018 yhdistyksen tuella.

Useat lapset kaipasivat paljon läheisyyttä ja syliä. Onneksi minulla oli aikaa sitä heille antaa. Kuva: Satu Huhtala.

Vapaaehtoistyö vahvistaa ydinosaamista

Harjoitteluni Gambiassa yhdisti mainiosti järjestötyön sekä nuorisotyön osaamista. Sen lisäksi, että tutustuin gambialaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin, tutustuin myös pienen vapaaehtoisvoimin toimivan kansalaisjärjestön arkeen.

Kansainvälisyysosaaminen on ollut vahvasti läsnä koko opintojen ajan, mutta itselleni se kolahti vasta, kun olin työn touhussa Afrikassa. Samalla sain todeta, että harjoittelu maailmalla oli suurin oppini kansainvälisyysosaamisesta koko koulutuksen aikana.

Yksi upeimmista kulttuurikokemuksista oli paikallisiin häihin pääseminen. Vieläkään en tiedä kenen häissä olin, mutta sen tiedän, että musiikki soi, ihmiset olivat pukeutuneet värikkäästi ja tunsin itseni valkoisena melko ulkopuoliseksi.

Mahmudan kylässä sain kunnian tutustua lapsiin ja heidän perheisiinsä sekä opettajiin. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli lasten vienti meren rannalle.

Pakkasimme pienen bussin täyteen esikoululaisia ja ajoimme Atlantin rantaan. Vain kourallinen yli 30 lapsesta oli ollut ennen auton kyydissä, vielä harvempi oli nähnyt merta.

Vasemmassa kuvassa eskarilaiset ovat odottamassa koulun alkua. Lapsilla on koulupuvut, jotka lisäävät heidän yhdenvertaisuuttaan koulussa. Gambia on Iso-Britannian entinen siirtomaa ja mm. koulupuvut, koulujärjestelmä ja englanti virallisena kielenä ovat siitä peruja. Äidinkielekseen gambialaiset puhuvat heimokieliä, kuten mandinkaa ja wolofia. Kuvassa oikealla lapset ovat leikkimässä. Laululeikit ja jalkapallon peluu ovat lapsille mieluisaa tekemistä. Leluilla leikkiminen on lapsille vierasta, vaikka he sitä harjoittelevatkin koulussa.

Pääsin osallistumaan kyläläisten arkeen ja elämää muuttaviin hetkiin. Olin mukana suremassa viisivuotiaan pienen tytön kuolemaa ja olin mukana vaatettamassa lapsia uusiin vaatteisiin, jotka he saivat rikkinäisten ja likaisten tilalle.

Olin mukana seuraamassa opetusta, pyyhin räkäisiä neniä, olin turvana ja lohdutin hädän hetkellä. Yksi osa harjoittelua oli tukea ja kehittää järjestön viestintää ja markkinointia, tätä tein Suomesta käsin ennen ja jälkeen Gambiassa olon.

Lisäksi olin mukana keräämässä Suomessa lahjoituksia Gambiaan. Kontti, johon tavaraa kerättiin, saapui perille minun Gambiassa oloni aikana, ja oli ilo jakaa kummien lähettämiä reppuja lapsille, sekä yleisesti lahjoituksia koko kylälle.

Kummitoiminta mahdollistaa esikoulun Mahmudan lapsille

Mahmudan Tulevaisuus ry toimii vapaaehtoisvoimin, palkkaa maksetaan kolmelle paikalliselle opettajalle ja yhdelle siivoojalle. Itse tapasin kummilapseni Hully Chamin ja pääsin tutustumaan hänen perheeseensä.

Koin itseni etuoikeutetuksi saadessani tutustua tuohon pieneen tyttöön, jonka kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta jonka kanssa saimme viettää useita upeita hetkiä. Sain olla todistamassa myös muiden kummien vierailua koululla, kun he olivat tapaamassa omia kummilapsiaan.

Ensimmäinen kuva minusta ja kummilapsestani Hully Chamista. Kummeilla on mahdollista tulla Gambiaan tapaamaan kummilapsiaan.

Koulussa on tällä hetkellä 170 lasta, iältään 4—9 -vuotiaita. Lapset käyvät koulua aamu- ja iltapäivävuorossa. Kummimaksut mahdollistavat näiden lasten koulunkäynnin. Tälläkin hetkellä koulussa on joitakin kymmeniä lapsia vailla omaa kummia.

Maailma ei ole valmis, enkä minä

Puolitoista kuukautta Gambiassa toivat itselleni itsevarmuutta, rohkeutta ja valmiuksia kansainväliseen työhön.

“Gambiassa vietetty aika lisäsi ymmärrystäni siihen, kuinka maailma ei ole oikeudenmukainen, eikä se ole valmis.”

Tulevana yhteisöpedagogina toivon voivani myös jatkossa tehdä humanitääristä työtä. Tämä matka muutti omaa ajatteluani ja arvojani.

Olen luvannut itselleni, että tulen jatkossa entistä enemmän edistämään yhdenvertaisuutta, koski se sitten työtäni tai vapaa-aikaani, Suomessa tai maailmalla. Olen kiitollinen siitä, että opettajani Humakissa kannustivat minua lähtemään oppimaan Afrikan auringon alle.

Erityiskiitos opettajalleni Maarit Honkonen-Seppälälle, joka valoi minuun kipinän matkaan lähdöstä ja rohkaisi minua epävarmuuksien hetkillä.

Lisää tietoja järjestöstä ja kummiudesta Facebookista Mahmudan Tulevaisuus ry:n sivuilta https://www.facebook.com/Mahmudan-Tulevaisuus-ry-232557243955237/

Kuvassa on ensimmäinen ja ainoa nukke, jonka Mahmudan kylässä näin. Lapset kantoivat nukkea ja pehmoa selässään, kuten aikuiset vauvoja ja taaperoita, mallioppimista toiselta puolelta maailmaa.

Teksti: Anniina Ahlholm, yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija Humakin Jyväskylän alueyksiköstä.
Kuvat: Anniina Ahlholm, ellei toisin mainita.