Surffimatka viittoen

Tulkkiopiskelija Outi Varppee kertoo tässä blogitekstissä osallistumisestaan yhteispohjoismaiselle surffausleirille Marokossa. 

Kulttuurit, kielet ja etenkin kuurojen maailma kiehtovat minua, eikä surffauskaan pöllömpää, joten päätin yhdistää nämä molemmat taidot kuurojen surffausleirillä Marokossa.

Sisällytin tämän matkan Viitotun kielen syventävät opinnot -opintojaksoon, tavoitteenani vahvistaa viittomakielen osaamistani, sekä laajentaa kuurojen kulttuurin ymmärrystäni.

Saimme reissun alussa leiripaidat – Nordic Deaf Surfcamp Marocco 2020. Kuva: Outi Varppee -kotialbumi.

Kommunikointia yli kielirajojen

Viikon mittaisen matkan surffareiden mekkaan Taghazout-kylään järjesti Tanskan Kuurojen Urheiluliitto.

Matkaseurueemme koostui 39 kuurosta, jotka tulivat kuudesta eri maasta. Mukana oli myös tulkki Tanskasta ja toisena kuulevana olin minä. Majoituimme kaikki saman katon alle isoihin ryhmähuoneisiin, minä jaoin huoneen kolmen kuuron suomalaisen kanssa.

Kuurojen surffausmatkalla kommunikoitiin jokaisen maan omalla viittomakielellä, jota sovellettiin ja yksinkertaistettiin yleistajuisemmaksi. He jotka osasivat kansainvälistä viittomista, olivat ilmaisultaan laajemmin ymmärrettävissä. Kaikilta se ei sujunut kuitenkaan luonnostaan ja minä pärjäsin pitkälti suomalaisella viittomakielellä, jota ryyditin eleillä.

Oli mielenkiintoista nähdä käytännössä miten tulkkaus toimii monikielisessä tilanteessa suurelle joukolle. Matkaan liittyvät yleiset tiedotteet tuotettiin sekä tanskalaisella että kansainvälisellä viittomakielellä. Kuulevan tulkin työparina toimi tanskalainen kuuro, joka reletulkkasi tanskalaisen viittomakielen viittomisen seuraavalle kuurolle, joka käänsi tämän kansainväliselle viittomiselle. Näin tieto oli kaikille ryhmän kuuroille jäsenille nähtävissä ja ymmärrettävää.

Kokonaisvaltaisen viestinnän merkitys konkretisoitui matkalla, kun seurasin surffauksen opettajaani Mo´ta. Viittomakielen taidottomana hän oli erityisen taitava hyödyntämään multimodaalista viestintää käyttäen opetuksessaan yksittäisiä viittomia, eleitä ja osoituksia, ja pärjäsimme hänen kanssaan hienosti. Kylässä moni muukin paikallinen käytti taidokkaasti elekieltä ja viittomia.

Omien parissa

Oli sävähdyttävää huomata erimaalaisten kuurojen riemukas yhteisöllisyys. He ottivatkin matkasta kaiken irti viihtyen toistensa seurassa viittoen aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Deaf Space oli jatkuvasti läsnä missä liikuimmekaan Taghatzoussa, beachilla ja vedessä. Automatkat surffikohteisiin ja retkille taittuivat jutellen verhot kiinni, jottemme häikäistyisi.

Viittomakielinen matka oli todella antoisa, vaikka olinkin kielipuolena hetkittäin väsynyt ja turhautunut.

Valitsin kaksi itselleni ehkä vaativinta lajia joilla ruhjoa itseään henkisesti ja fyysisesti, viittomakielen ja surffauksen, mutta nämä myös tuottivat uskomattoman määrän iloa ja onnistumista!

Tekniikkaharjoittelua rannalla ennen aaltoja. Kuva: Outi Varppee.

Outi Varppee valmistui Humakista keväällä 2020. Onnittelumme, uusi alumnimme!

Teksti ja kuvat: Outi Varppee.