Opintojen ohjaus Humanistisessa ammattikorkeakoulussa

Monimuotoisena verkkototeutuksena suoritettavana yhteisöpedagogi (AMK) -koulutuksen, MOVE, opiskelija Päivi Hietaniemi kirjoittaa blogissaan ohjauskäytännöistä Humakissa. “Opiskelijan silmin” -blogisarjassa julkaistiin myös jo aiemmin Päivin blogi, joka käsitteli erityisen oppijan polkua lainsäädännön näkökulmasta. Linkki Päivi Hietaniemen blogiin.

– Opiskelen Humanistisessa ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiikkaa monimuototutkintona ja olen mukana neljän ammattikorkeakoulun yhteisessä Tuura-Tukea Urapolulle hankkeessa kehittävän harjoittelujakson myötä. Hankkeen kautta tutustuin ammattikorkeakoulujen uraohjaus ja erityisohjaus maailmaan, pohjustaa Päivi Hietaniemi blogikirjoitustaan.

Opiskelijan tuki vaihtelee ammattikorkeakouluittain

Erityisohjaus ja opintojen tuki ammattikorkeakouluissa ovat mielenkiintoisia asioita. Tavat tukea opiskelijaa vaihtelevat eri ammattikorkeakoulujen välillä. Toisilla ammattikorkeakouluilla tukea on tarjolla paljonkin, toisilla taas vähemmän. Yksi syy suureen vaihteluun saattaa olla se, että Suomessa mikään laki ei varsinaisesti määritä ammattikorkeakouluja järjestämään opiskelijoilleen erityistä tukea tai ohjausta.

Ammattikorkeakoululaista (2014) löytyy viittaus siihen, että ammattikorkeakoulun on järjestettävä tutkintoon johtavat opinnot ja opintojen ohjaus niin, että kokopäiväopiskelija voi suorittaa opinnot niiden laajuutta vastaavassa ajassa. Samoin jokaisella opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, joka pitää sisällään esteettömyyden, turvallisuuden ja viihtyisyyden käsitteet. Myös Laki Korkeakouluopiskelijoiden Opiskeluterveydenhuollosta (2019) määrittää jonkin verran erityistä tukea tarvitsevan oppilaan avun saantia.

Kuvistuskuva: ”Haasteiden edessä ei kannata jäädä yksin, Humakissa opiskelijan tukeminen on kaikkien yhteinen tehtävä.” Pixabay.

Ohjaus ja valmennus Humakissa

Opiskelijan tukeminen on kaikkien Humakissa olevien yhteinen tehtävä. Opinto-ohjaajilta, valmentajilta, opintojaksoista vastaavilta lehtoreita tai muilta opiskelijoilta saa tarvittaessa ohjausta ja apua. Myös opiskelijan oma aktiivisuus ja osallisuus on tärkeää.

Humakissa opintojen ohjaus etenee valmennuspedagogisen mallin mukaan, jonka perustana ovat Humakin toiminnan keskeiset lähtökohdat, humanistiseen ihmiskäsitykseen liittyvät arvot ja tehtävä yhteiskunnallisena vaikuttajana sekä kansalaisyhteiskunnan kehittäjänä. Valmennus nähdään laajana ja opiskelijaa ammatillisesti kehittävänä kokonaisuutena.

Humakissa jokaiselle tutkinto-opiskelijalle on nimetty oma, henkilökohtainen valmentaja, joka tukee ja valmentaa opintojen aikana. Valmennusta järjestetään sekä yksilö, että ryhmäohjauksena. Humakin mallin mukaan jokaisessa valmennustilanteessa tukea tarvitsevia opiskelijoita kohdellaan arvostavasti ja heidän kyvykkyysuskomuksiaan tuetaan.

Opinto-ohjaus

Tarvittaessa apua saa myös opinto-ohjaajilta. Humakin jokaiselle kampukselle on nimetty oma opinto-ohjaaja. Opinto-ohjaajat toimivat myös alueiden opiskelijahyvinvoinnista vastaavina lehtoreina ja heidän keskeisin tehtävänsä on opiskelijoiden auttaminen opiskelun haasteissa.

Humakin lehtori, opinto-ohjaaja, Hanna Putkonen-Kankaanpää kertoo, että erityistä tukea voi tarvita kuka vain ammattikorkeakoulu opintojensa aikana. Tuen tarpeet ovat erilaisia. Tukea voidaan tarvita opintoihin liittyen tai tuen tarpeen taustalla voi olla vaikkapa lukihäiriö, kielivaikeuksia tai esimerkiksi ongelmia oman jaksamisen tai mielenterveyden kanssa.

Opintojen ohjaus perustuu hyvin pitkältä jokaisen ohjaajan/valmentajan tai opinto-ohjaajan omaan tapaan tehdä työtä. Putkonen-Kankaanpää (2020) kertoo, että hänelle tärkeintä on, että keskustelemaan voi tulla matalalla kynnyksellä.

Oman ohjauksensa ohjenuorana Putkonen-Kankaanpää pitää neljää K-kirjainta: Kuuntelu. Kunnioitus. Keskustelu. Kiitos.

Opinto-ohjaaja auttaa, neuvoo, ohjaa eteenpäin ja tukee opiskelijoita. Opinto-ohjaajan luokse voi tulla pientenkin murheiden tai opiskeluun liittyvien haasteiden kanssa (Putkonen-Kankaanpää 2020.) Opiskelija voi sopia opinto-ohjaajien kanssa yksilötapaamisen kasvotusten, olla etäyhteydessä verkossa tai osallistua erilaisiin pajoihin ja teemapäiviin.

Opintojen ohjausta Humakissa pyritään toteuttamaan suunnitelmallisesti, tavoitteellisesti ja oikea-aikaisesti.

Kuvistuskuva: ” Opinto-ohjaajat auttavat, tukevat ja neuvovat opiskelijoita monenlaisissa haasteissa.” Kuva: Päivi Hietaniemi.

Tukitoimet opintoihin Humakissa

Humakissa pyritään siihen, että jokaisen opiskelijan on mahdollista osallistua ja toimia yhdenvertaisesti. Lehtorit pyrkivät omalta osaltaan varmistamaan, että jokaisen opiskelijan on mahdollista osallistua opetukseen. Omista tarpeista ja toiveista on hyvä kertoa, jotta ne osataan ottaa huomioon esimerkiksi verkko-opetusta suunniteltaessa.

Ohjausta ja tukea löytyy myös opintojaksotarjonnasta. Pakollinen opintojakso Ammatillinen Kehittyminen 5 op auttaa opiskelijaa mm. oman ammatti-identiteetin rakentamisessa. Lisätukea omiin opintoihin voi saada myös osallistumalla vapaasti valittaviin opintojaksoihin: Otetta opintoihin 2 op tai Askeleita urapolulla 2 op.

Humakissa on mahdollista suorittaa opintoja erilaisilla tavoilla. Opiskelijan on mahdollista saada esimerkiksi lisäaikaa tehtävien tekemiseen tai tenttitilanteeseen. Tarjolla on myös vaihtoehtoisia tenttikäytäntöjä kuten esimerkiksi mahdollisuus tietokoneen käyttöön, erilliseen rauhalliseen tilaan tai suulliseen tenttiin. Opiskeluun on myös mahdollista saada tukipalveluja kuten tulkkauspalvelua, apuvälineitä, henkilökohtaista avustajaa tai kuljetuspalvelua.

Lopuksi

Humakissa ohjausta ja tukea on tarjolla opiskelijoille, jotka sitä kokevat tarvitsevansa. Tukea tarjotaan, vaikka laki siihen ei varsinaisesti velvoitakaan. Tuen tarpeen esille tulo ja avun saanti vaatii kuitenkin opiskelijalta itseltään myös aktiivisuutta ja halua ottaa tarjottu apu ja tuki vastaan.

Työssäni varhaiskasvatuspuolella tukea lapselle tarjotaan hyvin aikuisjohteisesti. Aikuinen määrittelee lapsen tuen tarpeen ja siihen tarvittavat tukimuodot. Ammattikorkeakouluissa opiskelijat ovat jo itse aikuisia. He määrittelevät oman tukensa tarpeen. Siihen määrittelyyn on onneksi kuitenkin tarvittaessa tarjolla myös apua ja tukea.

Kirjoittaja: Humakin Yhteisöpedagogi Move opiskelija. Päivi Hietaniemi. Tehty osana Tuura-Tukea Urapolulle hanketta ja kehittävää harjoittelua.

Lähteet

Ammattikorkeakoulu laki 14.11.2014/932

Humanistinen ammattikorkeakoulu. 2019. Esteettömyysopas. Esteettömyysopas-Humak. Pdf. https://wiki.humak.fi/pages/viewpage.action?pageId=2984025&preview=/2984025/19103777/Esteetto%CC%88myysopas-Humak.pdf

Humanistinen ammattikorkeakoulu. 2020. Wiki. Opintojen suorittaminen. Valmennuspedagogiikka. Tekstin lisännyt Harjula Pekka. Henrikson Johanna, muokannut tekstin 8.5.2020 Viitattu 19.5.2020. Internet. https://wiki.humak.fi/display/OJOS/Valmennuspedagogiikka

Humanistinen ammattikorkeakoulu. 2020. Wiki. Opintojen suorittaminen. Ohjaus ja valmennus opintojen aikana. Tekstiä muokattu Henrikson Johanna 8.5.2020. Viitattu 19.5.2020. Internet. https://wiki.humak.fi/display/OJOS/Ohjaus+ja+valmennus+opintojen+aikana 

Humanistinen ammattikorkeakoulu. 2020. Ohjaus ja valmennus opintojen aikana. Huoneentaulu. Viitattu 19.5.2020. Internetlähde. https://www.thinglink.com/card/1304403846897860610

Humanistinen ammattikorkeakoulu. 2020. Opinto-ohjaajat.   Viitattu 22.8.2020. https://wiki.humak.fi/display/OJOS/Opinto-ohjaajat

Laki korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta 17.5.2019 695/2019

Putkonen-Kankaanpää Hanna. 20.4.2020. Lehtori Humanistinen Ammattikorkeakoulu. Haastattelu.

Erityisen oppijan polkua tarkastelemassa lakien kautta

Päivi Hietaniemi opiskelee Humanistisessa ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiikkaa YP-Movessa, joka on monimuotoverkkotutkinto. Verkkotutkinto mahdollistaa sen, että opiskelija pystyy opiskelemaan ajasta ja paikasta riippumatta sekä yhdistämään opinnot oman päivätyöni kanssa. 

Lähdin mukaan neljän ammattikorkeakoulun yhteiseen Tuura-Tukea Urapolulle hankkeeseen Humakin kehittävän harjoittelujakson myötä ja tutustuin ammattikorkeakoulujen uraohjaus ja erityisohjaus maailmaan.

Työssäni varhaiskasvatuspuolella erityisen tuen -käsite on tuttu, mutta sen suhde ammattikorkeakoulupuolelle on uusi ja erilainen.

Erityinen tuki

Jokainen meistä tarvitsee tukea jossain vaiheessa elämäänsä ja opintojaan. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Erityisen tuen merkitys ja sisältö muuttuvat sen matkan varrella, jonka erityinen oppija kulkee varhaiskasvatuksen portailta ammattikorkeakoulun tasanteelle.

Suomessa monet eri lait määrittävät erityisen tuen huomioonottamista ja turvaavat oppijan polun aina viimeiselle tasanteelle saakka. Viimeisellä tasanteella, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa, laki ei enää juurikaan määritä erityisen tuen tarpeeseen vastaamista. Erityisyys on otettava huomioon ilman sitä.

Varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteellakaan erityisyyden määrittely ei ole aivan selkeää. Lait antavat vain viitteitä ja suuntaviivoja. Ne eivät suoraan määritä vastauksia siihen: Kenelle, Mitä, Miten, Milloin, Missä vaiheessa ja Minkä verran erityistä tukea tulisi tarjota.

Kuvituskuva: ”Jokainen meistä on erityinen, jokainen pala on tärkeä ja kokonaisuuden kannalta merkityksellinen”. Pixabay.

Erityinen pieni polun alussa

Varhaiskasvatus on usein ensimmäinen askel oppimispolulla. Se saattaa olla ensimmäinen paikka, jossa erityisen tuen tarve havaitaan ja jossa pienen oppijan on lain mukaan saatava apua ja tukea.

Varhaiskasvatuslain (2018/540) mukaan varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, johon kirjataan kehitystä, hyvinvointia ja oppimista tukevien tavoitteiden lisäksi lapsen tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteutuminen. Varhaiskasvatuslaki (2018/540) määrittää monialaisen yhteistyön tekemisestä, joka pitää sisällään lapsen oikeuden saada hyvinvointinsa ja kehityksensä tueksi sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimia ja palveluja.

Tuen tarvetta ei kuitenkaan määritellä, eikä se ole yksinkertaista: Säädöksissä on todettu, että lapsella on oikeus saada tukea tarvittaessa ja tarvetta vastaavassa määrässä, mutta se, miten tuen tarve määritellään, kuka sen määrittelee ja miten tuki resursoidaan, ei olekaan niin selkeää. Tuen järjestäminen edellyttää usein lääketieteen asiantuntijan antamaa lausuntoa. (Neitola 2019.)

Erityistä polkua eteenpäin koulureppu heiluen

Perusopetuslain säädöksissä tuen muodot ja prosessi ovat jäsentyneempiä kuin varhaiskasvatuksessa (Neitola 2019).

Opetushallituksen mukaan erityinen tuki perusopetuksessa muodostuu erityisopetuksesta ja oppilaan tarvitsemasta muusta tuesta. Sen mukaan erityisopetus on ensisijaisesti pedagogista oppimisen tukea. Erityisopetuksen ja oppilaan saaman muun tuen tulisi muodostaa järjestelmällinen ja suunnitelmallinen kokonaisuus. (Opetushallitus 2020.)

Perusopetuslaki (1998/628) määrittää perusopetuksessa olevan oppilaan oikeudesta tukiopetukseen ja osa-aikaiseen perusopetukseen (16§), tehostettuun tukeen (16a§) ja erityiseen tukeen (17§). Erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle tulee tehdä henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (17a§).

Myös Opiskelija- ja oppilashuoltolaki (1287/2013) takaavat osaltaan sekä perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen että lukio opiskelijan oikeuksia (1§). Tämän lain tarkoituksena on edistää oppimista, terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta sekä ehkäistä ongelmien syntymistä ja turvata varhainen tuki sitä tarvitsevalle (2§). Laki turvaa oppilaan oikeuden saada psykologi- ja kuraattoripalveluita (15§) sekä oikeuden opiskeluterveydenhuoltoon (17§).

Erityisen oppijan koulureppu on turvattu häntä suojaavilla ja tukevilla lakipykälillä. Tukea on tarjottava. Määritelmät ovat selkeämpiä ja tuen tarvetta oppimiseen liittyen on helpompi määritellä. Tuen tarve muussa elämässä ja erityisyys psyykkisen tai sosiaalisen elämänhallinnan suhteen saattaa silti jäädä helposti perusopetuksessakin huomaamatta.

Kuvituskuva.

Nuorena erityisen oppijan mutkikkaalla polulla

Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) määrittää jokaisen ammattikoulua käyvän opiskelijan oikeudesta saada henkilökohtaista opinto-ohjausta (61§).

Osana tutkintokoulutusta voidaan tutkinnon perusteissa määrätyn lisäksi järjestää myös opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja (63§). Ammatillisessa koulutuksessa oppilaalla on oikeus erityiseen tukeen (64§), vaativaan erityiseen tukeen (65§) tai ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista poikkeamiseen (66§).

Samoin Lukiolaki (714/2018) takaa opiskelijoille oikeuden säännölliseen opinto-ohjaukseen sekä oikeuden saada ohjausta jatko- tai muihin opintoihin hakeutumiseen. Lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneella henkilöllä, joka ei saanut jatko-opiskelupaikkaa tutkintoon johtavaan koulutukseen, on myös oikeus saada urasuunnitelmiin liittyvää ohjausta. (Lukiolaki 714/2018, 24§). Opiskelijalla on myös lukiossa oikeus oppimisen tukeen ja erityisopetukseen (28§) sekä oikeus opiskelun poikkeavaan järjestämiseen (29§).

Erityinen tasanna polun päässä

Tähän polun kohtaan loppuvat erityisen tuen lakimääräykset.

Ammattikorkeakoululaista löytyy maininta, että ammattikorkeakoulun on järjestettävä tutkintoon johtavat opinnot ja opintojen ohjaus niin, että kokopäiväopiskelija voi suorittaa opinnot niiden laajuutta vastaavassa ajassa (Ammattikorkeakoululaki 2014,14§). Opiskelijalla on myös oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, joka pitää sisällään esteettömyyden, turvallisuuden ja viihtyisyyden käsitteet (Ammattikorkeakoululaki 2014, 31§).

Myös Laki Korkeakouluopiskelijoiden Opiskeluterveydenhuollosta (695/2109) määrittää jonkin verran erityistä tukea tarvitsevan oppilaan avun saantia. Yliopistolaki (2009/558) noudattaa vastaavaa kaavaa. Viittaus oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön (41a§) on ainoa erityisyyttä huomioiva viittaus Ylipistolain puitteissa.

Moni ammattikorkeakoulu ja yliopisto kuitenkin tarjoavat erityisille oppijoilleen monenlaista tukea, apua ja opinto-ohjausta. Saavutettavuuden ja esteettömyyden näkökulmasta pyritään opinnot järjestämään niin, että osallistuminen on kaikille mahdollista.

Kuvistuskuva: ”Jokaisella on oikeus saada apua ja tukea opintoihinsa ja elämäänsä.”

Seuraavassa blogikirjoituksessani avaan hieman enemmän Humanistisen ammattikorkeakoulun ohjaus- ja valmennus käytäntöjä. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että:

Erityisyys on ainutlaatuista.

Jokainen meistä on erityinen. Joskus erityisyyden määrittelyyn on tarvetta, toisinaan ei. Lakitekstejä tärkeämpää on huomata ja arvostaa omaa ja muiden ainutlaatuisuutta. Kunnioittaa kaikkien ihmisten tärkeyttä ja erityisyyttä. Auttaa tarvittaessa ja ottaa apua vastaan.

Kaikki lähtee lopulta yksilöllisyydestä, erityisyydestä ja ainutlaatuisuudesta. Siitä, että ne huomataan ja huomioidaan. Hyväksytään ja ymmärretään erityisyys myös vahvuutena.

Kyseessä on aina ainutlaatuinen ihminen. Oli hän sitten varhaiskasvatuksessa touhuava kolmevuotias tai ammattikorkeakoulua suorittava 30-vuotias. Me kaikki tarvitsemme joskus toisen ihmisen tukea, apua ja ohjausta. Erityistä huomiota, matkalla kohti omaa ihmisyyttä.

Teksti: Humakin, Yhteisöpedagogi Move-opiskelija. Päivi Hietaniemi. Kirjoitus on osa Tuura-Tukea Urapolulle hanketta ja kehittävää harjoittelua.

Lähteet:

Ammattikorkeakoulu laki 14.11.2014/932

Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017

Laki korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta 17.5.2019 695/2019

Lukiolaki 714/2018

Neitola Marita. 14.6.2019. KT, yliopistonlehtori Turun yliopiston opettajakoulutus. Tutkittua varhaiskasvatuksesta. Vieraskynä. Lapsen tuen tarve ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkemyksiä kolmiportaisesta tuesta. Viitattu 12.5.2020. Internetsivu. https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2019/06/14/lasten-tuen-tarve-ja-varhaiskasvatuksen-erityisopettajien-nakemyksia-kolmiportaisesta-tuesta/

Opetushallitus 2020. Erityinen tuki. Viitattu 12.5.2020. Internetsivu. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/erityinen-tuki

Opiskelija- ja oppilashuoltolaki (1287/2013)

Perusopetuslaki 21.8.1998/628

Varhaiskasvatuslaki 13.07. 2018/540

Yliopistolaki 24.7.2009/558

COVID-19 epidemia haastaa löytämään uusia tapoja kohtaamiseen järjestötyössä

Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Minna Kivilahti, MOVE (monimuotoinen verkkototeutus) opetusryhmästä haastatteli Humakin alumni Kimmo Hiltusta ja kirjoitti aiheesta opiskelijablogin. Teksti liittyy opintojaksoon Viestintä- ja kommunikaatio-osaaminen.

Haastattelin neljä vuotta sitten yhteisöpedagogiksi valmistunutta Humakin alumnia, Kimmo Hiltusta. Nyt Hiltunen suorittaa sosionomin tutkintoa työn ohella. Hän työskentelee ohjaajana päihdealan järjestössä, Tukikohta ry:n Helsingin toimipisteessä.

Tukikohta tarjoaa erilaisia palveluita: haittoja vähentävää toimintaa vielä päihteitä käyttäville, kuten kynnyksetön työtoiminta, palveluohjaus sekä Elämäntaito-ryhmä.

Tukikohdan Jälkipolku-palvelu pitää sisällään ryhmämuotoista kuntoutusta päihderiippuvaisille henkilöille. Myös omaisille on tarjolla ohjattua toimintaa.

Koronakevään aiheuttamista muutoksista

Tukikohta ry:n toiminta on kasvokkaista ja ihmisläheistä. Hiltunen kertoi järjestössä otetun vakavasti hallituksen linjaukset COVID-19 epidemian myötä.

Kasvokkaisten tapaamisten kieltäminen 13.3 aiheutti nopealla aikataululla suuria muutoksia arkeen ja toimintaan. Työntekijät kuitenkin löysivät yksissä tuumin nopeasti tapoja kohdata asiakkaansa sekä mahdollisuuden jatkaa toimintaa, verkossa.

Osa Jälkipolku-ryhmämuodosta tapahtuu tälläkin hetkellä kasvokkain. Etsivä jalkautuva työ, jota heillä on tehty aiemminkin, jatkuu pienehkössä mittakaavassa Helsingin alueella.

Kaikki muu toiminta, jota tässä tilanteessa pystytään toteuttamaan, on siirtynyt verkkoon. Henkilökunta työskentelee kukin omassa kodissaan.

Ryhmämuotoisen toiminnan toteutuksen tavoista poikkeusaikana

Kimmo Hiltunen kertoo toimivansa yhdessä kollegansa kanssa raittiuden alkumetreillä oleville ihmisille suunnatussa ryhmämuotoisessa toiminnassa ohjaajana. Ryhmässä mietitään keinoja pysyä raittiina ja annetaan mahdollisuuksia miettiä ja vahvistaa päihteetöntä identiteettiä.

Toinen Hiltusen sekä kollegansa vetämä ryhmä on Suunta-ryhmä, joka on kestoltaan kolme kuukautta. Ryhmässä mietitään pidemmän aikavälin suunnitelmia, kuten töihin paluuta.

Hiltunen kertoo ryhmiensä toiminnasta koronaepidemian aikana. Lähes jokainen ryhmän jäsen on tavoitettu. Ryhmäläiset ovat tulleet mukaan google Hangoutsin kautta tapahtuviin ohjattuihin tapaamisiin.

Ryhmässä on verkossa Hangoutsin välityksellä ohjattuja ryhmätapaamisia kahdesti viikossa, sekä vapaamuotoisempi ryhmätapaaminen, niin ikään kahdesti viikossa. Vapaamuotoisempia kohtaamisia kuten neuvontaa, voidaan vaihtoehtoisesti toteuttaa puhelimitse.

Muutoksen työkalujen löytyminen

Toki ison ja radikaalin muutoksen alla, mitä koronaepidemian aiheuttamat muutokset eittämättä ovat, on selvää etteivät ihmiset aivan heti olleet innoissaan ottamassa uusia työkaluja käyttöönsä. Kimmo Hiltunen mainitsee, että olisi toivottu toisenlaisia tapoja toteuttaa toimintaa. Pohdittiin esimerkiksi voisiko kuitenkin jatkaa kasvokkaista tapaamista.

Tilanteen läpikäymisessä meni aikaa jonkin verran. Hiltunen kertoo olevansa aika lailla varma, että ihmisten näkeminen, vaikkakin tietokoneen kuvaruudulla, mahdollistaa keskustelemisen itselle tärkeistä asioista ja ryhmässä kohtaamisen. Hiltunen kertookin vetämässään ryhmässä kehkeytyneen hyvän ryhmädynamiikan.

Kuva: Minna Kivilahti.

Katse tulevaisuuteen

Kaikkia toimintoja ei ole mahdollista toteuttaa nyt poikkeusoloissa, pohtii Hiltunen. Hän kertoo olevan tavoitteena toteuttaa toiminnoista se, mikä voidaan.

Lopuksi Hiltunen kertoi toiveesta, että vielä kevään aikana olisi mahdollista kokoontua yhteen kuten normitilanteessa. Kohtaamiset poikkeustilanteen aikana ovat olleet onnistuneita.

Teksti: Minna Kivilahti, Humanistinen ammattikorkeakoulu, yhteisöpedagogi (AMK), MOVE -opiskelija.
Kuvat: Minna Kivilahti ja Pixabay

Säteilyala vaihtui yhteisöpedagogi (AMK) -opintoihin

Tirre Hentinen oli tammikuussa Nuori2020-päivillä Tampereella yhdessä muiden järjestelyihin osallistuneiden Humakin yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelijoiden kanssa. Osallistuminen valtakunnalliseen tapahtumaan oli yksi tapa suorittaa opintoja ja tutustua samalla oman opiskelualan toimijoihin. Hetken jutustelu Tirren kanssa valotti myös yhtä elinikäisen oppimisen polkua ja herätti kiinnostukseni kuulla lisää opiskelijan arjesta sekä kysymään mikä sai Tirren päätymään yhteisöpedagogin uralle varsin toisenlaisen työuransa jatkeeksi.

Olen toisen vuoden yhteisöpedagogi-opiskelija. Ikää on 48 vuotta. Ensimmäisen tutkintoni tein Kuopion yliopistossa ympäristötieteistä.

Tein yhden uran säteilyalalla ensin viranomaistöissä ja sitten palvelupäällikkönä asiantuntijayrityksessä. Huomasin kuitenkin vapaaehtoistyössäni partiossa löytäväni uudenlaista merkityksellisyyttä nuoriso- ja järjestöalalta. Muutamaan otteeseen pyrinkin järjestöalan tehtäviin.

Opiskelemaan lähtemiseen tarvittiin kuitenkin napakka nykäisy oikeaan suuntaan.

Humanistisen ammattikorkeakoulun ja yhteisöpedagogi-tutkinnon olemassa olosta en tiennyt lainkaan ennen kuin sain vinkin sattumalta tapaamaltani Humakin lehtorilta: ”Sä niin haet meille opiskelemaan.”

Onnea oli tavallaan siinäkin, että irtisanomisen turvin mahdollistui opiskeluni työttömyyskorvauksella.

Ammatillisessa harjoittelussa Amerikassa partioleirillä.

Opinnoissa pääsee jo varhain venyttämään rajojaan aidossa työelämässä

Opiskelija-arkeni on rentoa. Lapseni ovat jo teini-ikäisiä, joten voin keskittyä opiskelemaan.

Yhdessä oppiminen eri-ikäisten ja monista taustoista tulevien kiinnostavien ihmisten kanssa on palkitsevaa. Omat asenteet ja käsitys maailmasta pääsevät usein reippaaseen venytykseen.

Opiskelen yhteisöpedagogiksi, koska haluan tehdä itselleni merkityksellistä kehittämistyötä. Humanistisen ammattikorkeakoulun valmennuspedagogiikka ja arvomaailma vastaavat omaa maailmankuvaani.

Arvostan opinnoissani varhaista ja kiinteää yhteyttä työelämään. Opetushenkilökunta käyttää paljon voimavarojaan ja yhteyksiään hyvien harjoittelumahdollisuuksien ja projektipaikkojen löytämiseen.

Tirre Hentinen säteilee pirteyttä Jyväskylän opiskeluympäristöönsä.

Aiempaa taustaa pystyy hyödyntämään opinnoissa

Voin lämpimästi suositella yhteisöpedagogiopintoja Humakissa myös aikuisempaan ikään ehtineille. Päiväopinnot vaativat minulta jatkuvaa läsnäoloa lähinnä ensimmäisen vuoden syksynä. Sen jälkeen lähiopetusta oli vähemmän.

Aiempi osaamiseni mm. työstä ja partiosta tukee opintojani ja sitä on soveltuvin osin luettu hyväksi tutkintoon.

Opiskelijaa pidetään oman osaamisensa asiantuntijana ja osaamisen kartuttamiseen nähdään erilaisia reittejä. Kohdallani yhteisöpedagogikoulutus mahdollistaa kiinnostavia yhdistelmiä aiempaan osaamiseeni.

Olen kiinnostunut monenlaisista asioista ja esimerkiksi kansainvälisyys, kestävä kehitys ja vapaaehtoistyön johtaminen voisivat olla tulevaisuudessa työkenttääni.

Kansainvälisyyttä ja partiokokemuksiaan Tirre pääsi toteuttamaan talven aikana kiipeämällä espanjalaisten vaihtarivieraittemme kanssa Haukkavuorelle ja yöpymällä heidän kanssaan puolijoukkueteltassa. “Teltan kaminasta ja paloturvallisuudesta huolehtiminen tehtiin suomalais-espanjalaisen yhteistyön hengessä läpi yön”, Tirre kertoi Korpilahti-lehden haastattelussa 26.2.2020.

Yhteisöpedagogin opinnot sisältävät siis niin teoriaa kuin tulen tekemistä ja kokemuksia kerrytetään erilaisten ihmisten parissa, sisällä ja ulkona.

Teksti: Tirre Hentinen, toim. Marika Stam.
Kuvat: Tirre Hentinen kotialbumi.

Yhteishaku yhteispedagogi-koulutukseen tapahtuu korkeakoulujen yhteishaussa, www.opintopolku.fi -osoitteessa.
Opintojaksoja voi suorittaa myös avoimessa ammattikorkeakoulussa.

 

“Voin olla ylpeä siitä, että saan olla Punaisella Ristillä töissä.”

Yhteisöpedagogin kurkistuskurssia suorittava Raakel Silvennoinen tutustui yhteisöpedagogin ammattiin tehden haastattelun alalla toimivasta Piia Lahdesta. Raakel kirjoitti “Opiskelijan silmin” -blogisarjassamme julkaistavan haastattelun osana yhteisöpedagogi-opintojensa uratarina-tehtävää.

Halu tehdä ihmisläheistä ja omien arvojen mukaista työtä vei Piia Lahden opiskelemaan yhteisöpedagogiksi. Punaisen Ristin Nuorten turvatalotoiminta teki jo opiskeluaikana vaikutuksen Piiaan.

Yhteisöpedagogi Piia Lahti työskentelee Suomen Punaisen Ristin Espoon Nuorten turvatalon itsenäistymisen tuessa. Punaisen Ristin Nuorten turvatalot tarjoavat nuorille matalan kynnyksen ammattiapua.

Turvataloilla perhe- ja kriisityöntekijät sekä vapaaehtoiset auttavat nuoria ympäri vuorokauden. Nuorten turvatalolle voi tulla kuka tahansa ilman lähetteitä ja kaikki palvelut ovat maksuttomia. Itsenäistymisen tuki auttaa nuoria sekä nuoria aikuisia itsenäistymiseen ja asumiseen liittyvissä haasteissa.

Nuorten turvatalojen toimintaa rahoittavat kaupungit, Suomen Punainen Risti sekä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Huono-osaisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen ovatkin oleellinen osa Punaisen Ristin kotimaan apua.

Nuorten turvatalot toimivat viidellä eri paikkakunnalla: Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Turussa ja Tampereella.

“Turvatalotoiminnalla on jo vahvat perinteet, ensi vuonna on juhlavuosi, kun turvatalotoiminta täyttää 30 vuotta,” kertoo Piia.

“Turvatalotoiminta sai alkunsa Helsingissä, jossa heräsi huoli katulapsista. Nuorten turvatalot tarjosivat nuorille aluksi yösijaa, ruokaa ja peseytymismahdollisuuden. Nopeasti kävi ilmi, että fyysinen huolenpito ei riittänyt, joten alettiin tarjoamaan kokonaisvaltaisempaa tukea. Huomattiin, että nuoret kaipasivat aikuista, joka kuuntelee ja jonka kanssa voi pohtia ratkaisuja erilaisiin pulmiin”.

Nuorten turvatalolta saa apua monenlaisiin elämäntilanteisiin

Nuorten turvataloilla nuoria ja heidän perheitään autetaan erilaisissa pulmissa arjen jokapäiväisistä tilanteista elämän kriiseihin. Nuorten turvataloilla tarjotaan nuorille mm. tilapäismajoitusta, keskusteluapua, vuorokausirytmitystä sekä itsenäistymisen tukea. Nuorten turvatalolle nuoret ja perheet voivat hakeutua oma-aloitteisesti, mutta nuoria ja perheitä ohjautuu turvataloon myös koulujen-, sosiaalitoimen ja muiden nuoren kanssa työskentelevien tahojen kautta.

Nuoria autetaan myös verkossa Sekasin-chatissä. Erilaisia verkkoauttamisen muotoja myös kehitetään Espoon Nuorten turvatalolla ja esimerkiksi perhetapaamisia ja nuorten asiakkaiden tapaamisia voidaan jatkossa järjestää tarpeen mukaan myös verkon kautta.

Espoon Nuorten turvatalon Itsenäistymisen tuen rinnalla Espoon, Helsingin ja Vantaan alueella toimii myös Kotipolku-hanke. Kolmivuotista hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Kotipolku-hankkeessa täysikäiset nuoret saavat apua asumiseen liittyviin ongelmiin.

Turvatalolta haetaan apua hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Tulosyitä Nuorten turvatalolle ovat esimerkiksi ristiriidat perheessä ja mielenterveyteen, päihteisiin, asunnottomuuteen tai muihin asioihin liittyvät haasteet.

Itsenäistymisen tuessa erilaiset perhetilanteet, esimerkiksi vanhempien paikkakunnalta muutto tai vanhemman menehtyminen voivat asettaa nuorelle haasteita, joihin hän kaipaa itsenäistymisen tuen apuja.

“Meillä on eri taustoista tulevia, eri ikäisiä ja eri perhetilanteista tulevia nuoria. Kaikille heille tarjotaan samat palvelut ja työskentely räätälöidään aina asiakkaan tarpeen mukaisesti” kertoo Piia.

Itsenäistymisen tukemista tehdään tiiviissä yhteistyössä nuoren oman perheen tai muun lähiyhteisön kanssa.

“Nuori saa määritellä oman lähiyhteisönsä, ketä siihen kuuluu. Nuoren oma lähiyhteisö jatkaa matkaa nuoren rinnalla senkin jälkeen, kun asiakkuus Nuorten turvataloon päättyy,” toteaa Piia Lahti.

Turvatalossa töitä tehdään vahvalla ammattitaidolla

Espoon Nuorten turvatalossa työskentelee 11 henkilöä. Heistä turvatalon tilapäismajoituksen puolella työskentelee neljä perhe- ja kriisityöntekijää. Itsenäistymisen tuessa työskentelee neljä nuorten parissa toimivaa ammattilaista. Tämän lisäksi Espoon Nuorten turvatalolla työskentelee Espoon talon koordinaattori sekä Kotipolku -hankkeen projektipäällikkö. Heidän lisäkseen talossa työskentelee koko talon toimintaa ohjaava johtaja.

Sekä tilapäismajoituksen puolella, että itsenäistymisen tuessa, työskentelee ammattilaisten lisäksi myös vapaaehtoisia. Tilapäismajoituksessa vapaaehtoiset tekevät yövuoroja ammattilaisen parina. Itsenäistymisen tuessa vapaaehtoiset toimivat nuorten tukikummeina.

Suurin osa Nuorten turvatalolla työskentelevistä ammattilaisista on koulutukseltaan sosionomeja, mutta työyhteisöön mahtuu myös yhteisöpedagogeja. Osa työntekijöistä on täydentänyt osaamistaan perheterapeutin koulutuksella. Turvatalossa työskentelee lisäksi psykiatrinen sairaanhoitaja.

Yhteisöpedagogin koulutuksella ihmisläheiseen työhön

Ennen yhteisöpedagogin opintoja audiovisuaalista viestintää opiskellut Piia työskenteli kaupallisella alalla ja vakuutusalalla. Halu tehdä ihmisläheisempää ja omien arvojen mukaista työtä sai vaihtamaan alaa ja hakeutumaan yhteisöpedagogin koulutukseen.

Opiskelu tempaisi mukaansa ja ala tuntui omalta. Opinnoissaan Piia suuntautui kasvun ja kehityksen tukemiseen. Piia valmistui yhteisöpedagogiksi jouluna 2018.

Piia piti yhteisöpedagogiopinnoissaan erityisesti siitä, että opinnoissa oli mahdollisuus etsiä omaa suuntautumistaan ja vaikuttaa opintojen sisältöön. Esimerkiksi kursseja sai suorittaa harjoittelujen kautta ja suuntautumisvaihtoehtoja oli paljon.

Opinnot olivat työelämälähtöisiä ja opintojen aikana tuli paljon hyviä tilaisuuksia verkostoitua tuleviin työnantajiin. Piia teki useita pitkiä harjoittelujaksoja. Hän toimi mm. Suomenlinnassa leiriohjaajana Suomen leirikouluyhdistykselle, tutustui koulun nuorisotyöhön tuetulla erityisluokalla, teki avointa tilatyötä Aseman lapset ry:n Walkers-talolla sekä työskenteli Suutarilan nuorisotilalla.

Punaiseen Ristiin ja Nuorten turvatalojen toimintaan Piia tutustui myös harjoittelun kautta. Hän teki harjoittelujakson Nuorten turvatalolla Helsingissä ja jäi heti sille tielleen: turvatalotyö jatkui vapaaehtoistyönä verkkoauttamisen muodossa.

Hän pääsi opintojen aikana sijaiseksi Helsingin Nuorten turvatalolle tilapäismajoitukseen. Piia teki myös opinnäytetyönsä Punaiselle Ristille. Kotipolku-hankkeessa tehty työ käsitteli nuorten osallisuutta vapaaehtoistoiminnassa. Heti valmistuttuaan Piia työllistyi Espoon Nuorten turvatalolle itsenäistymisen tuen ryhmään.

“Työ turvatalossa on ollut jo tähän mennessä mahtava kokemus.”

Piian työpäivät koostuvat pitkälti asiakastapaamisista. Työhön kuuluu yhteydenpitoa asiakkaisiin ja heidän lisäksi tavataan nuorten perheitä.

Itsenäistymisen tuessa työ on liikkuvaa, sillä asiakastapaamiset ovat toisinaan myös kotikäyntejä. Itsenäistymisen tuessa tiivistä yhteistyötä tehdään lisäksi verkostojen kanssa; tärkeimmiksi yhteistyötahoiksi Piia listaa lastensuojelun ja perhesosiaalityön. Yhteistyö toimii sujuvasti kumpaankin suuntaan.

“Meidät tiedetään hyvin; sosiaalitoimen kautta tulee paljon yhteydenottoja. Yhteistyötahot myös arvostavat Nuorten turvatalojen toimivaa ja hyvää palvelua.”

Itsenäistymisen tuessa yhteistyötä tehdään myös aikuissosiaalityön, etsivän nuorisotyön, koulujen ja muiden nuorten kanssa työskentelevien tahojen kanssa.

Itsenäistymisen tuessa yhdellä työntekijällä on vastuullaan noin 15 nuorta. Työ on sisällöltään monipuolista ja haastavaakin, mutta joustoakin löytyy; esimerkiksi työajat saa suunnitella itse viikkotuntimäärien puitteissa. Työtä tehdään sekä yksin että työparin kanssa ja työyhteisön tukea saa aina tarvittaessa.

Varsinaisen itsenäistymisen tuen työtehtävien lisäksi Piian työhön kuuluu myös tilapäismajoituksen lisätyövoimana toimiminen, vapaaehtoisten tukeminen Sekasin-chatissä, kouluvierailujen suunnittelu ja toteutus, viestintä sosiaalisessa mediassa sekä vapaaehtoisten tukikummien ohjaaminen.

Työ on monipuolista ja se on yksi työn mieluisista puolista.

“Parasta työssä on ihmisten kohtaaminen ja jatkuva uuden oppiminen. Samaan aikaan ne ovat myös haastavimpia asioita työssäni. On kiva, että työssä on myös haastetta,” pohtii Piia työn parhaita ja haastavampia puolia.

Vaikka Piia kohtaakin työssään monenlaisia tilanteita, hän kokee työnsä turvalliseksi, sillä työyhteisön tuki, hyvät turvallisuusohjeet ja turvalliset toimintatavat ovat kaikilla työntekijöillä hallussa. Esimerkiksi yövuorot tilapäismajoituksessa tehdään aina vapaaehtoinen työparina.

Yhteisöpedagogin opinnot antoivat hyvän pohjan Piian työlle. Joihinkin asioihin Piia olisi kaivannut lisääkin oppia.

“Nuorten turvatalojen toiminta on hyvin perhetyökeskeistä ja Espoon turvatalo on erityisesti profiloitunut perhetyöhön. Perhetyön näkökulmaa tuodaan yhteisöpedagogiopinnoissa melko vähän esille.”

Omilla harjoittelupaikkojen valinnoilla voi Piian mukaan kuitenkin vaikuttaa siihen, minkälaisiin tehtäviin opinnoissa suuntautuu.

Tällä hetkellä Piia haluaa kartuttaa työkokemusta kentällä ja oppia työtä käytännössä. Opiskelukin kiinnostaa tulevaisuudessa, esimerkiksi sosiaalipedagogiikan opinnot sopisivat hyvin yhteisöpedagogin tutkintoa täydentämään.

Teksti: Raakel Silvennoinen, 11.12.2019

Humak tarjoaa maksuttomia 2-3 op laajuisia kurkistuskursseja kaikissa AMK-koulutuksissaan. Opintoihin ilmoittaudutaan verkkokaupassamme.

Matkalla uuden oppimiseen Gambiassa

Lokakuussa astuin elämäni ensimmäisen kerran Afrikan maan kamaralle, Gambiaan. Se hetki oli jännittävä ja se kutkuttaa mieltä edelleen. Sadekausi oli viimeisillään ja maa oli vihreää ympärillä. Vuohet, aasit ja naudat laidunsivat tien varsilla. Tiet olivat sadekauden runtelemia, mutta ne veivät aina perille, minne ikinä oltiinkaan menossa.

Tulin Gambiaan osana yhteisöpedagogin opintojani.

Gambiassa harjoitteluani tein Mahmudan Tulevaisuus ry:lle. Mahmudan Tulevaisuus ry on vuonna 2018 perustettu pieni vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö. Järjestön perustamisessa on ollut mukana Humakin silloinen yhteisöpedagogiopiskelija, nykyisin jo valmistunut Suvi Moisio.

Järjestö tukee pienen ja köyhän 2000 asukkaan Mahmudan kylää. Järjestön ylpeys on esikoulu, Nursery School Ihanat, joka on aloittanut toimintansa syksyllä 2018 yhdistyksen tuella.

Useat lapset kaipasivat paljon läheisyyttä ja syliä. Onneksi minulla oli aikaa sitä heille antaa. Kuva: Satu Huhtala.

Vapaaehtoistyö vahvistaa ydinosaamista

Harjoitteluni Gambiassa yhdisti mainiosti järjestötyön sekä nuorisotyön osaamista. Sen lisäksi, että tutustuin gambialaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin, tutustuin myös pienen vapaaehtoisvoimin toimivan kansalaisjärjestön arkeen.

Kansainvälisyysosaaminen on ollut vahvasti läsnä koko opintojen ajan, mutta itselleni se kolahti vasta, kun olin työn touhussa Afrikassa. Samalla sain todeta, että harjoittelu maailmalla oli suurin oppini kansainvälisyysosaamisesta koko koulutuksen aikana.

Yksi upeimmista kulttuurikokemuksista oli paikallisiin häihin pääseminen. Vieläkään en tiedä kenen häissä olin, mutta sen tiedän, että musiikki soi, ihmiset olivat pukeutuneet värikkäästi ja tunsin itseni valkoisena melko ulkopuoliseksi.

Mahmudan kylässä sain kunnian tutustua lapsiin ja heidän perheisiinsä sekä opettajiin. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli lasten vienti meren rannalle.

Pakkasimme pienen bussin täyteen esikoululaisia ja ajoimme Atlantin rantaan. Vain kourallinen yli 30 lapsesta oli ollut ennen auton kyydissä, vielä harvempi oli nähnyt merta.

Vasemmassa kuvassa eskarilaiset ovat odottamassa koulun alkua. Lapsilla on koulupuvut, jotka lisäävät heidän yhdenvertaisuuttaan koulussa. Gambia on Iso-Britannian entinen siirtomaa ja mm. koulupuvut, koulujärjestelmä ja englanti virallisena kielenä ovat siitä peruja. Äidinkielekseen gambialaiset puhuvat heimokieliä, kuten mandinkaa ja wolofia. Kuvassa oikealla lapset ovat leikkimässä. Laululeikit ja jalkapallon peluu ovat lapsille mieluisaa tekemistä. Leluilla leikkiminen on lapsille vierasta, vaikka he sitä harjoittelevatkin koulussa.

Pääsin osallistumaan kyläläisten arkeen ja elämää muuttaviin hetkiin. Olin mukana suremassa viisivuotiaan pienen tytön kuolemaa ja olin mukana vaatettamassa lapsia uusiin vaatteisiin, jotka he saivat rikkinäisten ja likaisten tilalle.

Olin mukana seuraamassa opetusta, pyyhin räkäisiä neniä, olin turvana ja lohdutin hädän hetkellä. Yksi osa harjoittelua oli tukea ja kehittää järjestön viestintää ja markkinointia, tätä tein Suomesta käsin ennen ja jälkeen Gambiassa olon.

Lisäksi olin mukana keräämässä Suomessa lahjoituksia Gambiaan. Kontti, johon tavaraa kerättiin, saapui perille minun Gambiassa oloni aikana, ja oli ilo jakaa kummien lähettämiä reppuja lapsille, sekä yleisesti lahjoituksia koko kylälle.

Kummitoiminta mahdollistaa esikoulun Mahmudan lapsille

Mahmudan Tulevaisuus ry toimii vapaaehtoisvoimin, palkkaa maksetaan kolmelle paikalliselle opettajalle ja yhdelle siivoojalle. Itse tapasin kummilapseni Hully Chamin ja pääsin tutustumaan hänen perheeseensä.

Koin itseni etuoikeutetuksi saadessani tutustua tuohon pieneen tyttöön, jonka kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta jonka kanssa saimme viettää useita upeita hetkiä. Sain olla todistamassa myös muiden kummien vierailua koululla, kun he olivat tapaamassa omia kummilapsiaan.

Ensimmäinen kuva minusta ja kummilapsestani Hully Chamista. Kummeilla on mahdollista tulla Gambiaan tapaamaan kummilapsiaan.

Koulussa on tällä hetkellä 170 lasta, iältään 4—9 -vuotiaita. Lapset käyvät koulua aamu- ja iltapäivävuorossa. Kummimaksut mahdollistavat näiden lasten koulunkäynnin. Tälläkin hetkellä koulussa on joitakin kymmeniä lapsia vailla omaa kummia.

Maailma ei ole valmis, enkä minä

Puolitoista kuukautta Gambiassa toivat itselleni itsevarmuutta, rohkeutta ja valmiuksia kansainväliseen työhön.

“Gambiassa vietetty aika lisäsi ymmärrystäni siihen, kuinka maailma ei ole oikeudenmukainen, eikä se ole valmis.”

Tulevana yhteisöpedagogina toivon voivani myös jatkossa tehdä humanitääristä työtä. Tämä matka muutti omaa ajatteluani ja arvojani.

Olen luvannut itselleni, että tulen jatkossa entistä enemmän edistämään yhdenvertaisuutta, koski se sitten työtäni tai vapaa-aikaani, Suomessa tai maailmalla. Olen kiitollinen siitä, että opettajani Humakissa kannustivat minua lähtemään oppimaan Afrikan auringon alle.

Erityiskiitos opettajalleni Maarit Honkonen-Seppälälle, joka valoi minuun kipinän matkaan lähdöstä ja rohkaisi minua epävarmuuksien hetkillä.

Lisää tietoja järjestöstä ja kummiudesta Facebookista Mahmudan Tulevaisuus ry:n sivuilta https://www.facebook.com/Mahmudan-Tulevaisuus-ry-232557243955237/

Kuvassa on ensimmäinen ja ainoa nukke, jonka Mahmudan kylässä näin. Lapset kantoivat nukkea ja pehmoa selässään, kuten aikuiset vauvoja ja taaperoita, mallioppimista toiselta puolelta maailmaa.

Teksti: Anniina Ahlholm, yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija Humakin Jyväskylän alueyksiköstä.
Kuvat: Anniina Ahlholm, ellei toisin mainita.

 

Hochschule Emden/Leer opiskelijat ihastuivat ruskan väreihin

Humakin yhteistyökoulu Hochschule Emden/Leerin opiskelijat ihastuivat Suomen ruskan väreihin ja nauttivat Nurmijärven luontopäivästä.

Viime huhtikuussa osa Humakin yhteisöpedagogi (AMK) -monimuoto-opiskelijoista pääsi opintomatkalle Saksan, Hochschule Emden/Leer yliopistoon. Tutustuimme tuolloin paikalliseen opiskeluun ja työmahdollisuuksiin yhteisöpedagogin näkökulmasta.

Lokakuussa saimme organisoida vastavierailun sosiaalialan opiskelijoille Helsingissä ja Nurmijärvellä.

Ruskan väriloisto ihastutti vieraitamme. Kuva: Milja Teräväinen.

Vastavierailun suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin keväällä. Opiskelijoiden toiveena oli päästä tutustumaan myös seikkailukasvatuksen opintoihin Nurmijärvellä.

Tutustumista Suomeen ja verkko-opiskeluun

Lokakuisena sunnuntaina menimme tulijoita vastaan lentokentälle. Iloisen jälleennäkemisen myötä saattelimme heidät hotelliin Helsinkiin.

Maanantai vietettiin Helsingin TKI-keskus Ilkan toimitiloissa perehtyen Suomen koulutusjärjestelmään ja Suomi-tietouteen. Iltapäivällä esittelimme verkkovalmennusalustoja, joilla me monimuoto-opiskelijat pääsääntöisesti opiskelemme.

Verkko-opinnot herättivät paljon keskustelua.

“Ilmaan jäi kysymys; olisiko verkko-oppimisjärjestelmä mahdollinen myös Saksassa?”

Iltapäivällä suunnattiin kohti Nurmijärven kampusta.

Nurmijärvellä vietimme mukavan yhteisen illan ihmissusipelin ja pizzan merkeissä.

Ihmissusi on roolipeli, joka sopii hyvin 10-20 hengen peliporukalle. Pelaajat istuvat aluksi rinkiin niin, että he pystyvät näkemään helposti toisensa. Pelinjohtaja jakaa pelaajien kesken laput, joille on kirjoitettu eri roolit (lappuja saman verran kuin pelaajia). Rooleja ei saa paljastaa muille pelaajille, mutta pelissä saa taktikoida, manipuloida ja käyttää puheenlahjoja tarpeittensa mukaisesta. “Peli oli tosi suosittu ja saksalaiset tunsivat pelin entuudestaan. He innostuivat pelaamaan sitä majapaikassaan joka ilta”, kertoo Tiina Haajanen.

Nurmijärvellä päivän suunnittelun ja toteutuksen hoitivat seikkailukasvatuksen opiskelijat.

Seikkailukasvatuksen opiskelijat olivat suunnitelleet monipuolisen ohjelman aamun joogahetkestä tulentekotyöpajaan ja erilaisia ryhmäaktiviteetteja pitkin päivää.

Illalla vieraat pääsivät osallistumaan ruuanlaittoon tulella ja saunomaan sekä uimaan hyytävän kylmässä järvessä.

“Nurmijärven luonto teki lähtemättömän vaikutuksen moniin opiskelijoihin.”

Muutama päättikin palata lomailemaan Nurmijärven kauniisiin maisemiin.

Tulentekotyöpajassa opittiin erätaitoja. Kuva: Tiina Haajanen.

Helsingissä tutustuttiin palvelutoimintaan

Nurmijärvellä vietettyjen aktiviteettien jälkeen vuorossa olivat kaksi päivää Helsingissä.

Helsingissä vieraat tutustuivat Allianssin toimintaan ja “poikien taloon”. Vierailuiden jälkeen vuorossa oli illallinen.

Loppuillasta halukkaille esiteltiin Helsingin yöelämää. Helsingin melko kallis hintataso yllätti ja vauhditti opiskelijat hyvissä ajoin nukkumaan.

Seuraavana aamuna opiskelijat pääsivät tutustumaan HNMKY:n toimintaan ja tiloihin Vuorikadulla.

Iltapäivällä opiskelijoille toimintaansa esitteli Hietaniemenkadun palvelukeskus. Palvelukeskuksen tutustumiskierroksen jälkeen opiskelijat saivat tutustua omatoimisesti Helsingin nähtävyyksiin ja tehdä tuliaisostokset.

Vierailukohteet herättivät paljon keskustelua ja vertailua siihen, kuinka asiat hoidetaan Saksassa.

Viimeisenä iltana vietimme yhteisen arviointi hetken Oodissa ja osallistujat saivat todistuksen osallistumisestaan Humakin järjestämälle opintoviikolle.

Ryhmä tutustui Oodiin Helsingissä. Kuva: Tiina Haajanen.

“Vieraileville opiskelijoille jäivät mieleen erityisesti kaunis luonto ja mielenkiintoiset vierailukohteet.”

Saimme vierailijoilta kiitosta muun muassa järjestelyiden toimivuudesta ja hyvästä opastuksesta.

Meille Humakin opiskelijoille, jotka ohjelman organisoimme ja toimimme päävastuussa järjestelyistä, jäivät mieleen mielenkiintoiset keskustelut sekä lehtoreiden että opiskelijoiden kanssa.

Saimme tästä projektista myös mahtavaa kokemusta ja tietotaitoa järjestää tulevaisuudessa kansainvälisiä vierailuita mahdollisesti myös työelämässä.

Teksti ja kuvat: Humakin monimuodon toisen vuoden yhteisöpedagogi (AMK) – opiskelija Tiina Haajanen. Toimittanut tekstin pohjalta Marika Stam.
Pääkuva: Milja Teräväinen.

Kansainvälinen yhteisöpedagogi – opiskelijan kokemuksia katulapsityöstä Boliviassa

”Odotukseni olivat korkealla, mutta ne ylittyivät selkeästi.”

Kansainväliset kokemukset opintojen aikana syventävät yhteisöpedagogin ammattitaitoa ja tuovat arvokasta osaamista opiskelijalle. Miten muualla maailmassa tehdään nuorisotyötä? Minkälaisia haasteita yhteisöpedagogin työkentällä on muualla Euroopassa tai Euroopan ulkopuolella ja miten ne on ratkaistu? Minkälaisia hyviä käytäntöjä Suomesta voisi viedä muualle tai muualta tuoda Suomeen? Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia kansainvälisessä harjoittelussa tai korkeakouluvaihdossa. Opintojen suorittaminen kansainvälisessä ympäristössä on etuoikeus, jonka antia ei mitata vain opintopistemäärissä.

Humakin yhteisöpedagogiopiskelija Aarni Lehto suoritti kehittävän harjoittelun Boliviassa. Hän työskenteli Fundación Estrellas en la Calle (FEC) -järjestön Coyera -projektissa, joka tukee katulapsia ja -nuoria. Lehdon kokemukset katutyöstä olivat rankkoja, mutta opettavaisia. Lehto valmistuu yhteisöpedagogiksi, jolla on kansainvälisen kokemuksensa ansiosta paljon annettavaa ja avara näkemys kansainvälisestä nuorisotyöstä.

Harjoitteluni katulapsityössä Boliviassa

Minulla oli ollut jo pitkään unelma katulasten auttamisesta Latinalaisessa Amerikassa, kun kuulin mahdollisuudesta lähteä suorittamaan opintoja ulkomailla ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Nuoret haetaan avolava -autolla alueiltaan yhteisiin aktiviteetteihin sovittuina päivinä. Tässä ryhmä “Rieles”. Kuva: Aarni Lehto arkisto.

Löysin harjoittelupaikan Humakin verkostojen kautta Boliviasta, Cochabamban kaupungista, jossa toimii voittoa tavoittelematon järjestö FEC. Jo vuodesta 2005 FEC on auttanut Cochabambassa ja viereisessä Quillacollon kaupungissa lapsia, nuoria ja perheitä, jotka asuvat kadulla tai jotka elävät korkeassa sosioekonomisessa riskissä köyhyyden takia.

Järjestössä työskentelee yhteensä noin 25 työntekijää ja 10 vapaaehtoista ja harjoittelijaa. Järjestön toimintaa rahoitetaan pääsääntöisesti Euroopasta tulevina avustuksina.

Järjestön henkilökunta tarjosi minulle mahdollisuutta suorittaa harjoitteluni kolmessa eri projektissa ja toiminnossa eli Coyerassa, Wiñanassa ja Fenixissä.

Coyera-projektin nimi tulee paikallisesta ketšuan murteesta ja se tarkoittaa kaveria. Coyerassa monialainen työryhmä jalkautuu kadulle ja käyttää erilaisia osallistavia menetelmiä, jotta katulapset ja -nuoret saadaan mukaan toimintoihin. Näiden aktiviteettien tarkoitus on auttaa, motivoida ja osallistaa asiakkaita eri alueilla.

Coyera- projektissa käytetään muun muassa taidelähtöisiä menetelmiä kadulla elävien kanssa. Kuva: Aarni Lehto arkisto.

Wiñana-toimintaa on tehty noin 10 vuotta ja sen tarkoitus on tukea katulapsityötä. Wiñanassa seurataan kadulta pois päässeiden elämää ja tuetaan heitä työelämässä ja opinnoissa. Nämä asiakkaat tarvitsevat elämälleen suuntaviivan näyttäjiä ja henkilökohtaista neuvontaa, jotta he eivät joutuisi uudelleen kadulle.

Näin ollen Coyerassa työskentelevät sosiaalityöntekijät ja psykologit tekevät kotikäyntejä Wiñana-asiakkaiden luo. Noin kerran kahdessa kuukaudessa järjestetään yhteistä toimintaa, johon saavat osallistua kaikki Wiñana-projektin asiakkaat. Samalla osallistujille tarjotaan lounas. (FEC 2015b; FEC 2018a.)

Fundación Estrellas en la Callen kolmas projekti Fenix keskittyy ennaltaehkäisevään työhön ja korkeassa sosioekonomisessa riskissä eläviin lapsiin ja nuoriin. Sen toiminta aloitettiin jo vuosi järjestön perustamisen jälkeen eli 13 vuotta sitten.

“Fenixin asiakaskunnan ikäjakauma on 2–18-vuotta ja projektin tarkoitus on luoda näille lapsille mielekästä päivätoimintaa.”

Fenixissä käyvien lasten perheissä esiintyy usein perheväkivaltaa ja kohderyhmä on haavoittuvainen. Erona Coyera-projektiin on Fenixissä se, että tämän toiminta rajoittuu fyysisesti yhteen paikkaan, jota kutsutaan Intikanchay-taloksi (ketšuaksi loistava aurinko).

Katulapsityö Cochabambassa

Tapasin katulapsityössä paljon erilaisia lapsia ja nuoria, joista osa jäi vahvasti mieleeni.

Joillekin tapaamilleni lapsille ja nuorille tuotti hankaluuksia välittää kiintymyksen tunteita. Asiakkaisiin oli joko hyvin vaikeaa saada kontaktia, mutta kun yhteys saatiin luotua, oltiinkin hyvin nopeasti hyvin kiintyneistä.

“Erityisesti minuun kiintyi Durazno-niminen poika.”

Durazno (suom. Persikka) oli 16-vuotias. Tapasin hänet ensimmäisellä työviikollani. Otti hieman aikaa ja vaivaa ymmärtää pojan puhetta, sillä hän ei artikuloinut kovin selkeästi. Huono artikulaatio oli yleinen haaste minun ja katulasten välisessä kommunikaatiossa ensimmäisen kuukauden aikana. Varsinkin liimaa ja bensiiniä imppaavat sekä alkoholia käyttävät katulapset puhuivat hyvin epäselvästi.

Sain Duraznon kanssa yhteyden toisella tapaamiskerralla. Siitä lähtien hän kyseli aina seuraavaa tapaamisaikaamme. Hänen äitinsä oli kuollut traagisesti vuonna 2015 ja hän oli joutunut siskonsa, Carolan kanssa kadulle sillä heidän isänsä oli vankilassa istumassa pitkää tuomiota. Keskustelimme hänen mieltään askarruttavista asioista, pelasimme jalkapalloa, nauroimme ja opetin hänelle joitain suomen kielen sanoja.

Kerroin hänelle, että lähden takaisin Suomeen vuoden lopussa. Se oli hänelle hieman vaikea pala sulatettavaksi, mutta hän pystyi elämään sen kanssa. 14. marraskuuta kuulin hyvin surullisen uutisen. Durazno oli tapettu edellisenä yönä.

Cochabambassa on yli 500 kadulla asuvaa lasta ja nuorta. Yleensä katulapset ovat jakautuneet pieniin ryhmiin kavereidensa tai perheenjäseniensä kanssa. Näissä ryhmissä vallitsee oma hierarkia ja kirjoittamattomat säännöt ja yleensä myös keskinäinen kunnioitus.

Cochabamban katulasten pääasialliset työtehtävät ovat auton ikkunoiden pesu liikennevaloissa, trufitaksien reittien kuuluttaminen ja kengänkiillotus kadulla. Joidenkin on varastettava henkensä pitimiksi, vaikka se ei ole kenellekään mieluisa vaihtoehto. Tämän lisäksi osa katulapsista ja -nuorista käy huumekauppaa. Laiton toiminta on kadulla eläjillekin vaikeaa, mutta pakon edessä, muiden vaihtoehtojen loppuessa on turvauduttava kyseenalaisiin keinoihin. (VPlat 2012, 8-9.)

Fundación Estrellas en la Calle tekee myös vaikuttamistyötä. Lokakuussa 2018 järjestettiin marssi huumeiden käyttöä ja perheväkivaltaa vastaan sekä lasten oikeuksien puolesta. Kuva: Vinzenz Janssen.

Kaduille päädytään useista syistä

Harjoittelussani opin, että katulapsiksi ajaudutaan erilaisista syistä. Kadulla täysin elävät lapset ovat orpoja tai vanhempiensa hylkäämiä lapsia. Nämä lapset kamppailevat joka päivä elääkseen, löytääkseen ruokaa ja suojaa. Tämä katulapsityyppi lienee mediassakin tunnetuin.

Yksi ryhmä on sellaiset lapset, jotka vierailevat säännöllisesti perheensä luona ja viettää vain päivät kadulla. Sukupuoli voi vaikuttaa katulapsien tilanteeseen. Tyttöjä hylätään harvemmin, sillä heidän oletetaan hoitavan perheen arkea. Kadulla elävät tytöt joutuvat pois kadulta esimerkiksi kotiapulaisiksi tai seksityöntekijöiksi. (Unesco 2017.)

Yleisemmät kadulle joutumisen syyt tässä Cochabamban eli ikuisen kevään kaupungissa ovat hylkääminen, vanhempien kuolema, perheväkivalta ja lasten hyväksikäyttö.

“Kunnalliset lastensuojelutahot ovat Cochabambassa periaatteessa olemassa, mutta niiden toiminnan vaikutus on olematon.”

Bolivian lain mukaan lapsi saa aloittaa työnteon jo 10 vuoden iässä ja se näkyy välillisesti lasten koulutuksen puutteena. Katulapsille tilanne on entistä pahempi. Osa katulapsista ei ole saanut juuri minkäänlaista koulutusta.

“Koulutuksen puuttuminen tekee katuelämästä siirtymisen todella vaikeaksi.”(CEHM 2018; VPlat 2012; 8-9.)

Useat katulapset Cochabambassa imppaavat liimaa, bensiiniä ja/tai lakkaa. Myös muita huumeita käytetään laajasti. Työskennellessäni Cochabamban katulasten kanssa, huomasin heillä eritasoisia, mutta selkeitä haasteita kognitiivisessa kehityksessä. Mukana oli muun muassa ikäisiäni asiakkaita, joille sanaristikon tai väritystehtävän teko tuotti vaikeuksia.

Keskinäistä luottamusta nostetaan esimerkiksi nojautumisharjoitteilla. Katulasten ja -nuorten on hyvin tärkeää puhaltaa yhteen hiileen selviytyäkseen. Kuva: Aarni Lehto arkisto.

Harjoittelu katulapsityössä oli kasvunpaikka

Fundación Estrellas en la Calle oli hyvä harjoittelupaikka ulkomaanvaihdossa tapahtuvalle kehittävälle harjoittelulle. Vaikkakin alussa tunsin oloni ulkopuoliseksi ja yksin jätetyksi, vapaaehtoisten ja harjottelijoiden esimies, Alejandro piti minusta hyvää huolta.

Pikkuhiljaa myös muut järjestön työntekijät saivat minun kanssa paremman yhteyden. Työyhteisö järjestössä ja sen molemmissa ohjelmissa oli erittäin hyvää ja vakinaiset työntekijät puhuivatkin jonkinlaisesta perheestä.

Harjoittelun onnistumista paransi myös se, että osasin espanjaa jo jonkin verran harjoittelun alkaessa. Neljä kuukautta espanjankielisessä ympäristössä kehitti kielitaitoani huimasti.

Työkulttuuri Boliviassa oli hyvin erilainen kuin Suomessa.

“Itseohjautuvuus ja vastuun ottaminen oli jokapäiväisen työn peruspilareita. Ilman niitä työn teosta ei olisi tullut mitään.”

Ammatillinen kasvuni oli todella voimakasta ensimmäisestä päivästä lähtien ja tietoisesti suunnittelin ja arvoin sitä kompetenssiperusteisesti sekä osoitin osaamistani käytännössä joka työpäivä. Minun oli käytettävä vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitojani työyhteisössämme, muun muassa keskustelutilanteissa.

Työskennellessämme katulasten kanssa minun tuli soveltaa ammattieettisiä periaatteita, sillä asiakkaidemme kohtalot ja elämäntilanteet olivat hyvinkin rankkoja ja haavoittavia.

Tämä koko harjoittelu oli käytännössä kansainvälisen ja monikulttuurisen toiminnan kehittämistä. Työskentely- ja arkikielemme oli espanja. Kulttuuri oli etelä-amerikkalainen machokulttuuri.

Aika ajoin olin henkisesti hyvin rikki ja heikkona, mutta koin samalla kiitollisuutta siitä, sillä sitä lähdinkin hakemaan. Palasin koti-Suomeen vahvempana ja itsevarmempana kuin ikinä aiemmin.

Fundación Estrellas en la Calle oli erittäin hyvä harjoittelupaikka. Harjoitteluni Boliviassa otti paljon, mutta antoi moninkertaisesti enemmän. Odotukseni olivat korkealla, mutta ne ylittyivät selkeästi.

Ryhmäkoot vaihtelevat noin 8 ja 25 nuoren välillä. Tässä ohjaajia ja osa ryhmästä “Estadio”. Kuva: Edgar Espinoza.

Suosittelen FECiä kaikille espanjaa osaaville ja asiasta kiinnostuneille yhteisöpedagogi-opiskelijolle toiseksi tai kolmanneksi harjoitteluksi. Haluan vielä kiittää Alejandroa välittämisestä, huolenpidosta ja ammatillisesta tuesta!

Teksti: Aarni Lehto, Satu Riikonen

LÄHTEET
CEHM 2018. Haastattelu Centro Hermano Manolo -hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. 11.09.2018.
FEC 2018a. Haastattelu Coyera-Wiñana -projektista 28.09.2018. Haastateltavat: Alejandro Revollo Montecinos & Mario Padro Surita. Haastattelija: Aarni Lehto.
FEC 2018b. Perehdytys vapaaehtoisille ja korkeakouluharjoittelijoille 20.09.2018. Perehdyttäjä: Alejandro Montecinos Revollo.
FEC 2015a. Fundación Estrellas en la Calle, Quiénes somos. http://www.estrellasenlacalle.com/about.html (Viitattu 14.01.2019)
FEC 2015b. Fundación Estrellas en la Calle, Programas y proyectos. http://www.estrellasenlacalle.com/projects.html (Viitattu 15.01.2019)
WHUnesco 2017. Unesco, Social and human sciences, street children. http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/fight-against-discrimination/education-of-children-in-need/street-children/ (viitattu 18.01.2019)
VPlat 2008. Voces para Latinoamérica. Perfil de los NASC inhaladores en Lima. Valladolid, Espanja. Viitattu 23.01.2019
VPlat 2012. Voces para Latinoamérica. II Estudio NAJSC CBBA – Perfil motivacional de los adolescentes y jóvenes de 15 a 21 años en situación de calle 2012. Valladolid, Espanja. Viitattu 21.01.2019

Ensimmäinen yhteisöpedagogi harjoittelussa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä

Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Tiina Savolainen löysi harjoitteluaan varten sairaalasta ja metsästä ympäristöt soveltaa yhteisöpedagogin taitojaan. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sairaanhoidon metelmin sai tuekseen yhteisöpedagogin näkökulman ennaltaehkäisevästä ja aktivoivasta työotteesta. Lue Tiinan Opiskelijan silmin -blogi harjoittelusta ja saaduista kokemuksista.

Tarvitsin kevääksi harjoittelupaikan. Mielenkiinnon kohteinani olivat luonto, liikunta ja hyvinvoinnin tukeminen sekä harjoitteluni tavoitteena olevat kehittämistehtävät.

Sain vinkin Meijän polun nettisivuille. Sivuilta selvisi, että kyseessä on keskisuomalaisten kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliike, jossa toimitaan liikunnan, levon, luonnon ja yhteisöllisyyden parissa. “Hmm”, kaikki ovat teemoja, joista olen kiinnostunut, ja joiden parissa haluaisin työskennellä tulevaisuudessa. Tuo kuulostaa ihan minun jutultani!

Luonnolla on monia todennettuja hyvinvointi vaikutuksia. Luontoaltistus muun muassa alentaa verenpainetta, laskee sykettä ja vähentää stressihormonien eritystä. (Kuva: Tiina Savolainen)

Sairaalan mäellä itse asiaan

Sovin tapaamisen sairaalan mäelle.

Mutta mihin oikeastaan olen menossa ja ketä tapaamaan? Miten Keski-Suomen sairaanhoitopiiri liittyy Meijän polkuun?

Googlaamalla selvitin, että olin sopinut tapaamisen kehittäjäylilääkäri ja työelämäprofessori Pirjo Mustosen, kliininen asiantuntijafysioterapeutti Liisa Lumiahon ja terveyden edistämisen suunnittelija Susanna Mutasen kanssa.

Tapaamisen aiheina olivat terveysmetsä sekä OLKA-koordinoitu järjestö ja vapaaehtoistoiminta sairaalassa. Mielenkiintoisia aiheita ja huikeita ammattilaisia. Totta kai olen mukana!

Tiina Savolainen metsässä. Tämä harjoittelu “meni ihan metsään”, kirjaimellisesti. (Kuva: Merja Astikainen)

Mitä yhteisöpedagogilla on antaa sairaalalle?

Ymmärränkö mistä tapaamisessa puhutaan, vielä ilman perinteistä terveydenhoitoalan koulutusta? Entä osaanko antaa jotain omasta osaamisestani ja näkökulmastani myös muille?

Yhteisöpedagogina katson terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ennaltaehkäisevän ja aktivoivan työotteen kautta, en sairauksien hoidon näkökulmasta.

Yhteisöpedagogin kompetensseina minulla on yhteisöllinen, pedagoginen, yhteiskunnallinen ja kehittämisosaaminen. Oma kiinnostukseni on tutkimukseen perustuvassa toiminnassa, jolla on vaikuttavuusnäyttöä.

Sipoossa kehitetty terveysmetsätoiminta ja HUS:in ja EYJ:n kehittämä valtakunnallinen OLKA toiminta liittyvät vahvasti ennaltaehkäisevään ja aktivoivaan terveydenedistämistyöhön. Molemmista löytyy tutkimuksin osoitettuja hyötyjä ja vahva kehittämistyön näkökulma. Eiköhän yhteisöpedagogi pärjää.

OLKA Jyväskylän toiminnassa tapahtui paljon

Suoritin kaksi harjoittelua samassa paikassa Keski-Suomen sairaanhoitopiirillä. Harjoitteluni laajuus oli yhteensä 25 opintopistettä eli lähes neljä kuukautta.

Alkuaika kului tutustuessa uuteen paikkaan ja uuteen ympäristöön. Parin viikon päästä osasin jo kulkea sairaalan alueella eksymättä. Myöhemmin opastin OLKA vapaaehtoisia tutustumaan sairaalan alueeseen ja kävin kertomassa osastojen henkilökunnalle OLKA toiminnasta.

Pääsin mukaan vapaaehtoisten perehdytykseen ja kehittämään OLKA-toimintaa Jyväskylässä. Kevään aikana OLKA Jyväskylän toiminnassa aloitti uusi toiminnankehittäjä. Tämän uuden resurssin myötä OLKA toimintaa voitiin Jyväskylässä laajentaa sairaalan lisäksi Kansalaistoiminnankeskus Mataralle.

Sain olla mukana toteuttamassa ja kehittämässä toiminnan viestintää. Tein nettisivujen sisällöntuotantoa, haastattelin ja kirjoitin vapaaehtoisen tarinan sekä osallistuin viestintäsuunnitelman tekoon.

Ensimmäiset terveysmetsäretket Keski-Suomessa

Suurempi osa ajastani meni terveysmetsäaiheen parissa.

Sipoossa terveyskeskuslääkäri on määrännyt potilaita Terveysmetsä käynneille jo usean vuoden ajan. THL on tehnyt tutkimusta retkien vaikuttavuudesta. Tulokset ovat olleet lupaavia.

Terveysmetsä -hankkeessa kehitettiin toimintamalli, jossa potilaat osallistuvat terveyttä edistäville metsäretkisarjoille. Toimintamallia kehittämässä olleet Luonnontie Oy:n Adela Pajunen ja Marko Leppänen kouluttivat myös ensimmäiset Keskisuomalaiset terveysmetsäoppaat.

Meijän polun järjestämän ja Keski-Suomen hyvinvointi verkoston KeHOn rahoittaman Keski-Suomen Terveysmetsä -opaskoulutuksen tavoitteena oli koota luonnosta ja hyvinvoinnin edistämisestä kiinnostuneita ihmisiä mahdollisimman laajasti koko Keski-Suomen alueelta niin järjestö-, yksityiseltä kuin julkiselta sektorilta.

Vastuullani oli opaskoulutuksen käytännönjärjestelyt, kuten mainosten teko, ilmoittautumiset, yhteydenpito kouluttajien, Meijän polun verkoston ja koulutettavien välillä sekä jälkitiedotus.

Terveysmetsä -opaskoulutus jalkautui aitoihin olosuhteisiin. (Kuvat: Liisa Lumiaho)

Harjoittelun opit hyödyksi

Terveysmetsäkoulutus oli antoisa kokemus.

Harjoitteluni lopuksi suunnittelin ja toteutin saamieni oppien mukaan Terveysmetsäretken Keuruun terveyskeskuksen hyvinvointiryhmälle. Pitkä harjoitteluni mahdollisti koulutuksen järjestämisen kokonaisuudessa alusta loppuun asti, mikä oli kaikkinensa hieno oppimiskokemus.

Keskisuomalaisen terveysmetsän hahmottelua jatkan vielä opinnäytetyössäni. Kerään tietoa ensimmäisistä Keski-Suomessa toteutetuista terveysmetsäretkistä, analysoin mahdollisia terveysmetsäkohteita ja retkien vaikuttavuutta.

Mihin ja miksi terveysmetsäoppaita tarvitaan ja missä Keski-Suomessa on terveysmetsätoiminnalle sopivia luontokohteita? Tulen tutkimaan näitä asioita opinnäytetyössäni.

Muistiinpanoja kertyy. Keski-Suomen Terveysmetsä -opaskoulutus oli tiivis paketti käytäntö ja teoriaa. (Kuvat: Liisa Lumiaho)

Innovatiivinen ja innostunut työyhteisö otti yhteisöpedagogin lämpimästi vastaan

Harjoitteluni aikana kaikki ottivat uudenlaiselta koulutustaustalta tulevan yhteisöpedagogiopiskelijan avoimesti ja lämpimästi vastaan. Niin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon kehittämisyksikössä kuin Meijän polun monialaisessa asiantuntijaverkostossa.

Sain kokea olevani osa innovatiivista, innostunutta ja aktiivista työyhteisöä ja verkostoa.

Pääsin mukaan monenlaisiin tehtäviin, tapaamisiin ja seminaareihin, kuten Meijän polun hyvinvointi ChatBotin kehittelyyn, tulevaisuus- ja osallisuusfoorumeihin sekä Luonto lisää liikettä -hankkeen päätösseminaariin.

Harjoittelun alku oli jännittävä. En ihan tiennyt, mihin olen ryhtymässä. Tavoitteenani oli, että saisin hyviä eväitä uudelle uralleni tulevana yhteisöpedagogina, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ammattilaisena. Tavoitteet täyttyivät.

Lämmin kiitos osoittamastanne luottamuksesta harjoitteluni ohjaajille Pirjo Mustoselle, Liisa Lumiaholle ja Susanna Mutaselle sekä Meijän polun koko ydinryhmälle. Kiitos myös KeHOn päällikölle, Meijän polun luontoaktiiville Janne Laitiselle, että otit innokkaan opiskelijan moneen mukaan. Kiitokset työhuoneiden lainaamisesta koko perusterveydenhuollon kehittämisyksikölle. Kiitos yhteistyöstä OLKA toiminnan kehittäjä Niina Kankare-Anttilalle. Oli ilo ja kunnia työskennellä teidän kaikkien kanssanne.

Kirjoittaja: Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Tiina Savolainen

Lisää aiheista:

Samulin reissun päätös

Kolmannessa Tansanian-blogissaan yhteisöpedagogiopiskelija Samuli Hentunen kokoaa yhteen kokemaansa.

Odottelen jatkolentoa Istanbulin kentällä ja selailin edellisiä blogeja ja kuvia menneeltä neljän kuukauden ajalta. Tuntuu tosi oudolta, että reissu on nyt käytännössä ohi ja harjoittelu Tansaniassa takanapäin! Paljon jäi hienoja muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Tehama-projekti eteni kouluilla ihan mukavasti. Se saatiin päätökseen vaikkakin vähän haikein mielin. Monet opettajista kyselivät jo mahdollisuudesta jatkaa ja voisiko koneita lainata kouluille ennen kuin saadaan joku jatkamaan itse ohjelmaa. Myös muualla tapaamani opettajat kyselivät josko myös heidän koulunsa voisi osallistua.

Ohjelman sisältöäi tuli muokata aika rankasti tuntien edetessä ja osaamistason selventyessä. Ilman osanottajien aiempaa kokemusta koneen käytöstä, olisi ollutkin melkein mahdoton käydä kaikkia alun perin suunniteltuja asioita läpi annetussa lyhyessä ajassa.

Paljon keskityimme koneen käyttämiseen. Emme perehtyneet varsinaisesti minkään ohjelmien käyttöön. Hiiren käyttäminen vaati paljon harjoittelua, Samoin  näppäimistöön totuttelu vei aikaa. Nopeasti lapset kyllä oppivat asiat ja suurinn ongelma onkin se, ettei konetta ei pääse käyttämään vapaa-ajalla missään,  Näin opitut asiaa tuppaavat helposti unohtumaan.

Viimeisen viikon vietin Dar Es Salaamissa isäntäperheen luona. Perheen isä on perustanut Star of hope nimisen yhdistyksen vuonna 2011. Hän avustaa ja kouluttaa mm. työpajoja järjestämällä. Hän myös isännöi monesti opiskelijaryhmiä esimerkiksi Yhdysvalloista.

Seuraavana vuorossa olisi nuorisokeskuksen rakentaminen, joka tarjoaisi alueen nuorille koulutusta, tukea työllistymiseen sekä paikan vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin. Luvat ja piirustukset rakennukselle ovat jo valmiina odottamassa. Seuraavaksi on tarkoitus hankkia yhteistyökumppaneita ja suunnitella toimintaa.

Star of hope tarjoaa enemmän kuin mielellään harjoittelupaikan opiskelijalle/opiskelijoille! Luvassa on varmasti yhteisöpedagogille sopivia haasteita!

Ulkomaille lähtemistä suunnitteleville ja muillekin voin lämpimästi suositella käyttämään opiskeluaikaa kansainvälistymiseen! Työharjoittelun suorittaminen ulkomailla antaa todella paljon lisäarvoa omalle ammatilliselle kehittymiselle ja näyttää varmasti hyvältä myös tulevaisuuden työnhaussa. Opiskeluaika onkin ehkä helpoin tapa hakea tuota kokemusta, kun ei tarvitse samalla tavalla miettiä sen mahdollistamista, kuin sitten työelämässä ollessa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen