Hologrammielämys taksissa voisi olla tätä päivää

Kirjoittajat: Cyril Sjöström, Tarja van Veldhoven

Alussa oli idea

Alussa oli vain kolme sanaa: innovaatio, taksi ja kulttuuri. Innovaatioryhmämme muodostui jo heti ensimmäisen etäluennon jälkeen. Joku oli luennon aikana maininnut sanan kulttuuri, johon toinen liitti sanan taksi ja sanapari oli muodostanut idean kulttuurista taksissa. Opettaja totesi, että tämä on hyvä, ja näin syntyi innovaatioryhmä “kulttuurielämys taksissa”. Ryhmä koostui neljästä kulttuurituottajaopiskelijasta, joita olivat Tarja, Tiina, Janita ja Cyril

Joskus hyvä ryhmähenki on kuin ikiliikkuja. Sen avulla yhteisen projektin edistyminen ei pysähdy koskaan, vaan jokainen puuhaa omalla vastuualueellaan työtehtäviensä parissa. Jälkeenpäin on vaikea määrittää, miksi ryhmähenkemme oli niin hyvä, sillä keskustellessamme nousi esille yleinen kyllästyminen innovaatio-sanaan ja etäluentoihin. Näistä on ehkä joissakin piireissä tullut jopa kirosanoja. Jokin kuitenkin kohdallamme toimi niin, että täydensimme toinen toistemme visioita.

Alunperin ajatuksena oli toteuttaa jonkin sortin korkeakulttuurielämys taksissa piristämään pandemia-ajan taksimatkustajia ja tarjota samalla esiintyjille mahdollisuus esiintyjä turvallisesti roiskesuojan, eli pleksilasin takana. Kurssi kuitenkin opetti meille innovoinnista sen, että toteutettava suunnitelma on lähes poikkeuksetta erilainen kuin alkuperäinen ajatus. Jotenkin oudon kuuloinen idea kulttuurista taksissa muuttui entistä oudommaksi, kun päädyimme toteuttamaan live-elämyksen sijasta hologrammia taksissa.

Mikä on hologrammi ja miksi sinun pitäisi kiinnostua siitä?

Hologrammi taksissa saattaa vaikuttaa utopistiselta ajatukselta, jos siitä kuulee ensimmäistä kertaa ilman kontekstia, mutta samalla ajatus voi jopa kuulostaa jokseenkin tutulta. Hyvän innovaation tunnistaa siitä, että se saa kuulijan pohtimaan, miten kukaan ei ole tätä vielä aiemmin keksinyt tai toteuttanut. 

Kuvittele, että istut taksissa ja sinun ja kuljettajan välille ilmestyy kolmiulotteinen hologrammi tanssijasta tai laulajasta viihdyttämään matkustajia matkan ajaksi. Lyhyellä taksimatkalla sinulla olisi mahdollisuus nauttia jonkin sortin esityksestä. Ehkä liikutut, ehkä naurat.

Kun lähdimme kehittämään ideaa, aloimme koota erilaisia ajatuksia innovatiomme kaupallistamiseksi. Joku ehdotti markkinointitempausta ja pohdimme myös koronaturvallisen kulttuurielämyksen pilotointia taksissa. Pian tuli kuitenkin selväksi, että kaupallistaminen olisi haastavaa, mutta siitä huolimatta tuntui kiehtovalta pyrkiä luomaan jotain uutta — jotain mitä ei oltu aiemmin vielä tehty.

Hologrammi on kolmiulotteinen kuva, joka luodaan valonsäteiden avulla. SciFi-elokuvissa nähdään monesti hologrammeja, jotka näyttävät haamumaisilta, kolmiulotteisilta hahmoilta, joiden läpi on mahdollista kävellä ja joiden kanssa voi olla vuorovaikutuksessa. 

Suuret yhtiö, kuten Netflixin kanssa yhteistyötä tekevä Kaleida, ovat alkaneet visioida tulevaisuudesta pandemian jälkeisestä maailmasta (Chou 2021), jossa ihmiset käyttävät interaktiivisia alustoja, kuten esimerkiksi 3D-hologrammeihin pohjautuvia sovelluksia. Ei ole siis aivan tuulesta temmattua sanoa, että hologrammeissa on paljon rahaa kiinni. Ehkäpä on niin, että hologrammien avulla lisätty todellisuus tulee olemaan “seuraava suuri juttu”.

Epäonnistuminen

Olimme tilanteessa, jossa koronapandemia oli kestänyt jo noin vuoden. Koronan toisen aallon liplatukset olivat jo selvästi näkyvissä ja ihmisten liikkumista, yrittämistä ja tekemistä saatettiin rajoittaa hetkenä minä hyvänsä. Idea toisensa jälkeen oli tyrehtynyt yrityksistä huolimatta taloudellisten haasteiden vuoksi ja kun keksimme jälleen uuden henkilön, kenen puoleen voisimme kääntyä, saimme vastaukseksi konkreettisen avun sijasta lähinnä tsemppitoivotuksia.

Epäonnistumisista huolimatta olimme lopulta päätyneet siihen tilanteeseen, että olimme saaneet taksin pleksilasin päällystettyä hologrammiin soveltuvalla kalvolla ja saaneet lainaksi projektorin.

Yritimme asentaa projektoria henkilöauton matkustamoon, johon sitä ei oltu suunniteltu. Hääräsimme yhdessä iltaisessa pakkasessa koulun parkkipaikalla. Auton takakontista projektorilla heijastettu kuva pleksilasille oli samea ja epätarkka. Emme saaneet kuvasta mitään selvää. Joku sanoi: “Tuo ei näytä 3D:ltä. Vai oonko mä ymmärtänyt hologrammin väärin?” Hän oli oikeassa. Kuva ei näyttänyt siltä mitä olimme kuvitelleet, kun päätimme ryhmänä viedä idean käytäntöön. 

Ihmishahmon puolivartalokuvaksi juuri ja juuri tunnistettava hahmo seisoo mustaa taustaa vasten. Hänellä on päällään valkoinen paita ja musta kravatti. Kädet pitävät toisistaan kiinni vyötärön korkeudella. Kasvojen yksityiskohtia ei erotu.
Kokeilupäivä 2020, Kulttuurielämys taksissa – hologrammi ei toimi. Kuva: Cyril Sjöström.

Onneksemme tiesimme, miten videoprojektoria asennetaan. Olimme olleet AV-teknologian ammattilaisen pikaluennolla hologrammien tuotannosta. Siinä hetkessä yrityksestämme huolimatta läppäri, videotykki, pleksilasi ja sähköjohdot eivät millään saaneet toivottua lopputulosta aikaan. Yritimme säätää projektorin kontrasteja, mutta hologrammiefektin lopputulokseen se ei juurikaan vaikuttanut, puhumattakaan kuvan sameuteen. Yksi ryhmän jäsen katsoi hiljaa kun toinen painoi epätoivoisesti videotykin valikkonappia. Toistimme jostain syystä samoja prosesseja uudelleen ja uudelleen päätyen joka kerta samaan lopputulokseen. Kohta tunti oli ohi ja mietimme löytyisikö netistä vastaus käsillä olevaan ongelmaan. Nopea googlailu ei kuitenkaan pelastanut kokeilua.

Kun lopulta kasasimme tavaroitamme kokoon, innovaation ensimmäinen epäonnistunut käytännön kokeilu jätti meidät hieman pettyneisiin tunnelmiin. Epäonnistunut kokeilu piti ryhmän kuitenkin vielä illalla hereillä ja ryhmächatissa jatkoimme keskustelua siitä, miten hologrammit toimivat ja miten hologrammi tuotetaan.

Siinä vaiheessa ei kukaan vielä tiennyt, mikä meni ensimmäisessä kokeilussa pieleen. Kuvan tarkkuutta olisi pitänyt säätää fokuksesta. Ylipäätään sillä hetkellä käyttämämme projektori ei soveltunut juuri haluamaamme tarkoitukseen. Tämä kuitenkin selvisi vasta toisella kerralla, jolloin asiat vihdoin alkoivat loksahdella paikoilleen.

Demoesitys

Demoesitys toteutettiin yhtenä marraskuisena iltana Kolmen sepän patsaan aukiolla. Virittelimme pleksilasin ja projektorin paikoilleen ja pyysimme satunnaisia ohikulkijoita hyppäämään taksin takapenkille nauttimaan kolmen minuutin pituisesta esityksestä.

Innovaatioryhmämme tuotos ei varsinaisesti ollut hologrammi, vaan optinen illuusio hologrammista. Hahmo ei näyttänyt aidosti kolmiulotteiselta, vaan videotykillä kalvon päälle heijastetulta kuvalta. Onneksemme hahmo sulautui taustaan juuri tarpeeksi saadakseen aikaiseksi näyttävän illuusion hologrammista.

Yllättäen yleisön reaktiot olivat kaikki positiivisia.

Hyvä palaute tuntui vastoinkäymisten jälkeen palkitsevalta. Kokeilimme hologrammia itsekin ennen kun lopetimme demoesityksen. Siitä tulikin tunnelmallinen ja hieno, kuten meidän reaktioistamme videolla voi huomata. 

Demoesitys 2020, Kulttuurielämys taksissa. Videokuvaus: Cyril Sjöström.

Innovaatiotoiminnan käytännöt -kurssi opetti jotain olennaista innovoinnista: innovointi on ennen kaikkea epäonnistumista.

Epäonnistumiseen ei tähdätä, mutta se on onnistuneeseen suuntaan kulkevan innovoinnin oleellinen oheistuote, joka tukee ajatuksen jalostamista entistä paremmaksi. ”Kukaan ei ole seppä syntyessään” pätee siis myös innovoinnin perusajatukseen.

Tärkeää innovointiprosessissa on rohkeus olla hieman tyhmä, löytää tai luoda hedelmällinen maaperä myös epäonnistumiselle ja huonoille ajatuksille, sillä ne monesti synnyttävät tilaa uusille tavoille nähdä ja ymmärtää.

Kirjoittaja: Cyril Sjöström, kulttuurituotannon opiskelija, Humanistinen ammattikorkeakoulu. 30.5.2021.
Kirjoittaja: Tarja van Veldhoven, kulttuurituotannon opiskelija, Humanistinen ammattikorkeakoulu. 30.5.2021

Lähde:
Chou, Jacky 2021. Best Hologram Companies in the World 2021. Viitattu 30.5.2021 https://chouprojects.com/best-hologram-companies/