Ensimmäinen yhteisöpedagogi harjoittelussa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä

Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Tiina Savolainen löysi harjoitteluaan varten sairaalasta ja metsästä ympäristöt soveltaa yhteisöpedagogin taitojaan. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sairaanhoidon metelmin sai tuekseen yhteisöpedagogin näkökulman ennaltaehkäisevästä ja aktivoivasta työotteesta. Lue Tiinan Opiskelijan silmin -blogi harjoittelusta ja saaduista kokemuksista.

Tarvitsin kevääksi harjoittelupaikan. Mielenkiinnon kohteinani olivat luonto, liikunta ja hyvinvoinnin tukeminen sekä harjoitteluni tavoitteena olevat kehittämistehtävät.

Sain vinkin Meijän polun nettisivuille. Sivuilta selvisi, että kyseessä on keskisuomalaisten kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliike, jossa toimitaan liikunnan, levon, luonnon ja yhteisöllisyyden parissa. ”Hmm”, kaikki ovat teemoja, joista olen kiinnostunut, ja joiden parissa haluaisin työskennellä tulevaisuudessa. Tuo kuulostaa ihan minun jutultani!

Luonnolla on monia todennettuja hyvinvointi vaikutuksia. Luontoaltistus muun muassa alentaa verenpainetta, laskee sykettä ja vähentää stressihormonien eritystä. (Kuva: Tiina Savolainen)

Sairaalan mäellä itse asiaan

Sovin tapaamisen sairaalan mäelle.

Mutta mihin oikeastaan olen menossa ja ketä tapaamaan? Miten Keski-Suomen sairaanhoitopiiri liittyy Meijän polkuun?

Googlaamalla selvitin, että olin sopinut tapaamisen kehittäjäylilääkäri ja työelämäprofessori Pirjo Mustosen, kliininen asiantuntijafysioterapeutti Liisa Lumiahon ja terveyden edistämisen suunnittelija Susanna Mutasen kanssa.

Tapaamisen aiheina olivat terveysmetsä sekä OLKA-koordinoitu järjestö ja vapaaehtoistoiminta sairaalassa. Mielenkiintoisia aiheita ja huikeita ammattilaisia. Totta kai olen mukana!

Tiina Savolainen metsässä. Tämä harjoittelu ”meni ihan metsään”, kirjaimellisesti. (Kuva: Merja Astikainen)

Mitä yhteisöpedagogilla on antaa sairaalalle?

Ymmärränkö mistä tapaamisessa puhutaan, vielä ilman perinteistä terveydenhoitoalan koulutusta? Entä osaanko antaa jotain omasta osaamisestani ja näkökulmastani myös muille?

Yhteisöpedagogina katson terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ennaltaehkäisevän ja aktivoivan työotteen kautta, en sairauksien hoidon näkökulmasta.

Yhteisöpedagogin kompetensseina minulla on yhteisöllinen, pedagoginen, yhteiskunnallinen ja kehittämisosaaminen. Oma kiinnostukseni on tutkimukseen perustuvassa toiminnassa, jolla on vaikuttavuusnäyttöä.

Sipoossa kehitetty terveysmetsätoiminta ja HUS:in ja EYJ:n kehittämä valtakunnallinen OLKA toiminta liittyvät vahvasti ennaltaehkäisevään ja aktivoivaan terveydenedistämistyöhön. Molemmista löytyy tutkimuksin osoitettuja hyötyjä ja vahva kehittämistyön näkökulma. Eiköhän yhteisöpedagogi pärjää.

OLKA Jyväskylän toiminnassa tapahtui paljon

Suoritin kaksi harjoittelua samassa paikassa Keski-Suomen sairaanhoitopiirillä. Harjoitteluni laajuus oli yhteensä 25 opintopistettä eli lähes neljä kuukautta.

Alkuaika kului tutustuessa uuteen paikkaan ja uuteen ympäristöön. Parin viikon päästä osasin jo kulkea sairaalan alueella eksymättä. Myöhemmin opastin OLKA vapaaehtoisia tutustumaan sairaalan alueeseen ja kävin kertomassa osastojen henkilökunnalle OLKA toiminnasta.

Pääsin mukaan vapaaehtoisten perehdytykseen ja kehittämään OLKA-toimintaa Jyväskylässä. Kevään aikana OLKA Jyväskylän toiminnassa aloitti uusi toiminnankehittäjä. Tämän uuden resurssin myötä OLKA toimintaa voitiin Jyväskylässä laajentaa sairaalan lisäksi Kansalaistoiminnankeskus Mataralle.

Sain olla mukana toteuttamassa ja kehittämässä toiminnan viestintää. Tein nettisivujen sisällöntuotantoa, haastattelin ja kirjoitin vapaaehtoisen tarinan sekä osallistuin viestintäsuunnitelman tekoon.

Ensimmäiset terveysmetsäretket Keski-Suomessa

Suurempi osa ajastani meni terveysmetsäaiheen parissa.

Sipoossa terveyskeskuslääkäri on määrännyt potilaita Terveysmetsä käynneille jo usean vuoden ajan. THL on tehnyt tutkimusta retkien vaikuttavuudesta. Tulokset ovat olleet lupaavia.

Terveysmetsä -hankkeessa kehitettiin toimintamalli, jossa potilaat osallistuvat terveyttä edistäville metsäretkisarjoille. Toimintamallia kehittämässä olleet Luonnontie Oy:n Adela Pajunen ja Marko Leppänen kouluttivat myös ensimmäiset Keskisuomalaiset terveysmetsäoppaat.

Meijän polun järjestämän ja Keski-Suomen hyvinvointi verkoston KeHOn rahoittaman Keski-Suomen Terveysmetsä -opaskoulutuksen tavoitteena oli koota luonnosta ja hyvinvoinnin edistämisestä kiinnostuneita ihmisiä mahdollisimman laajasti koko Keski-Suomen alueelta niin järjestö-, yksityiseltä kuin julkiselta sektorilta.

Vastuullani oli opaskoulutuksen käytännönjärjestelyt, kuten mainosten teko, ilmoittautumiset, yhteydenpito kouluttajien, Meijän polun verkoston ja koulutettavien välillä sekä jälkitiedotus.

Terveysmetsä -opaskoulutus jalkautui aitoihin olosuhteisiin. (Kuvat: Liisa Lumiaho)

Harjoittelun opit hyödyksi

Terveysmetsäkoulutus oli antoisa kokemus.

Harjoitteluni lopuksi suunnittelin ja toteutin saamieni oppien mukaan Terveysmetsäretken Keuruun terveyskeskuksen hyvinvointiryhmälle. Pitkä harjoitteluni mahdollisti koulutuksen järjestämisen kokonaisuudessa alusta loppuun asti, mikä oli kaikkinensa hieno oppimiskokemus.

Keskisuomalaisen terveysmetsän hahmottelua jatkan vielä opinnäytetyössäni. Kerään tietoa ensimmäisistä Keski-Suomessa toteutetuista terveysmetsäretkistä, analysoin mahdollisia terveysmetsäkohteita ja retkien vaikuttavuutta.

Mihin ja miksi terveysmetsäoppaita tarvitaan ja missä Keski-Suomessa on terveysmetsätoiminnalle sopivia luontokohteita? Tulen tutkimaan näitä asioita opinnäytetyössäni.

Muistiinpanoja kertyy. Keski-Suomen Terveysmetsä -opaskoulutus oli tiivis paketti käytäntö ja teoriaa. (Kuvat: Liisa Lumiaho)

Innovatiivinen ja innostunut työyhteisö otti yhteisöpedagogin lämpimästi vastaan

Harjoitteluni aikana kaikki ottivat uudenlaiselta koulutustaustalta tulevan yhteisöpedagogiopiskelijan avoimesti ja lämpimästi vastaan. Niin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon kehittämisyksikössä kuin Meijän polun monialaisessa asiantuntijaverkostossa.

Sain kokea olevani osa innovatiivista, innostunutta ja aktiivista työyhteisöä ja verkostoa.

Pääsin mukaan monenlaisiin tehtäviin, tapaamisiin ja seminaareihin, kuten Meijän polun hyvinvointi ChatBotin kehittelyyn, tulevaisuus- ja osallisuusfoorumeihin sekä Luonto lisää liikettä -hankkeen päätösseminaariin.

Harjoittelun alku oli jännittävä. En ihan tiennyt, mihin olen ryhtymässä. Tavoitteenani oli, että saisin hyviä eväitä uudelle uralleni tulevana yhteisöpedagogina, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ammattilaisena. Tavoitteet täyttyivät.

Lämmin kiitos osoittamastanne luottamuksesta harjoitteluni ohjaajille Pirjo Mustoselle, Liisa Lumiaholle ja Susanna Mutaselle sekä Meijän polun koko ydinryhmälle. Kiitos myös KeHOn päällikölle, Meijän polun luontoaktiiville Janne Laitiselle, että otit innokkaan opiskelijan moneen mukaan. Kiitokset työhuoneiden lainaamisesta koko perusterveydenhuollon kehittämisyksikölle. Kiitos yhteistyöstä OLKA toiminnan kehittäjä Niina Kankare-Anttilalle. Oli ilo ja kunnia työskennellä teidän kaikkien kanssanne.

Kirjoittaja: Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Tiina Savolainen

Lisää aiheista:

Samulin reissun päätös

Kolmannessa Tansanian-blogissaan yhteisöpedagogiopiskelija Samuli Hentunen kokoaa yhteen kokemaansa.

Odottelen jatkolentoa Istanbulin kentällä ja selailin edellisiä blogeja ja kuvia menneeltä neljän kuukauden ajalta. Tuntuu tosi oudolta, että reissu on nyt käytännössä ohi ja harjoittelu Tansaniassa takanapäin! Paljon jäi hienoja muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Tehama-projekti eteni kouluilla ihan mukavasti. Se saatiin päätökseen vaikkakin vähän haikein mielin. Monet opettajista kyselivät jo mahdollisuudesta jatkaa ja voisiko koneita lainata kouluille ennen kuin saadaan joku jatkamaan itse ohjelmaa. Myös muualla tapaamani opettajat kyselivät josko myös heidän koulunsa voisi osallistua.

Ohjelman sisältöäi tuli muokata aika rankasti tuntien edetessä ja osaamistason selventyessä. Ilman osanottajien aiempaa kokemusta koneen käytöstä, olisi ollutkin melkein mahdoton käydä kaikkia alun perin suunniteltuja asioita läpi annetussa lyhyessä ajassa.

Paljon keskityimme koneen käyttämiseen. Emme perehtyneet varsinaisesti minkään ohjelmien käyttöön. Hiiren käyttäminen vaati paljon harjoittelua, Samoin  näppäimistöön totuttelu vei aikaa. Nopeasti lapset kyllä oppivat asiat ja suurinn ongelma onkin se, ettei konetta ei pääse käyttämään vapaa-ajalla missään,  Näin opitut asiaa tuppaavat helposti unohtumaan.

Viimeisen viikon vietin Dar Es Salaamissa isäntäperheen luona. Perheen isä on perustanut Star of hope nimisen yhdistyksen vuonna 2011. Hän avustaa ja kouluttaa mm. työpajoja järjestämällä. Hän myös isännöi monesti opiskelijaryhmiä esimerkiksi Yhdysvalloista.

Seuraavana vuorossa olisi nuorisokeskuksen rakentaminen, joka tarjoaisi alueen nuorille koulutusta, tukea työllistymiseen sekä paikan vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin. Luvat ja piirustukset rakennukselle ovat jo valmiina odottamassa. Seuraavaksi on tarkoitus hankkia yhteistyökumppaneita ja suunnitella toimintaa.

Star of hope tarjoaa enemmän kuin mielellään harjoittelupaikan opiskelijalle/opiskelijoille! Luvassa on varmasti yhteisöpedagogille sopivia haasteita!

Ulkomaille lähtemistä suunnitteleville ja muillekin voin lämpimästi suositella käyttämään opiskeluaikaa kansainvälistymiseen! Työharjoittelun suorittaminen ulkomailla antaa todella paljon lisäarvoa omalle ammatilliselle kehittymiselle ja näyttää varmasti hyvältä myös tulevaisuuden työnhaussa. Opiskeluaika onkin ehkä helpoin tapa hakea tuota kokemusta, kun ei tarvitse samalla tavalla miettiä sen mahdollistamista, kuin sitten työelämässä ollessa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen