Viisikymppisenä koulun penkille – Onko ikä este, hidaste vai jotain muuta?

Olen Liisa Kangasniemi, pian 49-vuotias viittomakielen tulkkiopiskelija Helsingistä. Pohdin artikkelissani iän merkitystä opiskelun ja työelämän pyörteissä.

Uudet tuulet 

Elämä on usein arvoituksellista ja yllätyksellistä. Jos joku olisi sanonut minulle kaksi vuotta sitten, että siirryn pian työelämästä pois ja alan opiskella uutta ammattia, olisin todennäköisesti naurahtanut. Toisaalta se on hyvin tätä päivää – ihmiset haluavat kouluttaa itseään koko elämänsä ajan tavalla tai toisella ja monet suuntaavat kokonaan uudelle alalle.  

Näin jälkikäteen ajateltuna irtisanominen työelämästä yt-neuvotteluiden jäljiltä oli parasta mitä minulle saattoi tapahtua. Muussa tapauksessa olisin luultavasti edelleen saman yrityksen palveluksessa ja suoraan sanottuna turvallisesti “paikalleni jämähtäneenä”. Irtisanomisen jälkeen oli pakko miettiä, mitä nyt keksisi elämässään tehdä. Jonkinlainen opiskeluajatus oli mieleni sopukoissa muhinut, mutta nyt vasta se pääsi konkreettisesti aktivoitumaan ja mietin mitä haluaisin “isona tehdä”. 

Kiinnostuin viittomakielestä viime talvena avoimen korkeakoulun kurssien aikana ja siitä lähtien oli selvää, että hakisin viittomakielen tulkkauksen koulutukseen. Pääsin kuin pääsinkin Humakiin sisään ja nyt opiskelua on takana noin kaksi kuukautta.  

Varjo ihmisestä reppu selässä heijastuu keltaista tiiliseinää vasten.
Reppu täynnä toiveikkuutta. (Kuva: Liisa Kangasniemi)

Onko ikä vain numero? 

On ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin, siitäkin huolimatta, että ikäero muiden opiskelijoiden kesken on huima. Silti olen tuntenut kuuluvani joukkoon enkä koe, että olisin ikäni puolesta jäänyt mistään paitsi. Opiskelijakunnan tapahtumat olen toistaiseksi jättänyt väliin, mutta jos vain aikataulullisesti onnistuu, niin toki aion osallistua itseäni kiinnostaviin tapahtumiin. 

Ikä muistuttaa minua jonkin verran itse opintojen parissa. Huomaan että en opi asioita yhtä nopeasti kuin nuoret luokkatoverini ja monet ohjelmistot ja sovellukset, jotka ovat heille itsestään selviä ja helpon oloisia, ovat minulle ihan uusia ja joudun käyttämään aikaa niihin perehtymiseen. Sen voi positiivisesti ajatella uuden oppimisena jokaisena päivänä. 

Vaikka ikää ei tulisi ajatella esteenä, niin väkisinkin se ajatus välillä hiipii mieleen. Sitä miettii, että mahtaako kukaan enää palkata yli 50-vuotiasta tulkkia, jos niin onnellisesti käy, että valmistuminen toteutuu muutaman vuoden päästä. 

Oman yrityksen perustaminen on toki yksi vaihtoehto, mutta itse uskoisin, että en lähde sille polulle, vaan mieluummin menisin töihin työntekijänä johonkin yritykseen.  

Puhutaan että 50-vuotiaat olisivat loistavia työntekijöitä siinä mielessä, että heillä on motivaatiota, usein myös kokemusta (toki alanvaihdon jälkeen sitä ei voi olla paljoa). He ovat luotettavia ja sitoutuneita työntekijöitä. Heillä ei yleensä ole enää pieniä lapsia, joten joutuvat tuskin olemaan paljon pois töistä. Vaikka asiat todennäköisesti ovatkin jotakuinkin noin, saa usein lukea lehdistä, että 50-vuotiaita ei enää palkata yrityksiin ja todennäköisesti se johtuu iästä, vaikka sitä ei tietenkään ääneen sanota. Ikärasismi on siis valitettavasti täyttä totta. 

Opiskeluvälineitä kuten vihkoja, kirjoja, kalenteri, kynä, silmälasit ja kuulokkeet yhdistettynä läppäriin pöydällä.
Opiskeluun tarvitaan monenlaisia välineitä. (Kuva: Liisa Kangasniemi)

Oikealla asenteella eteenpäin  

Itse yritän olla miettimättä ikä asiaa opiskellessa. Olen ottanut sen asenteen, että pärjään siinä missä muutkin, vaikka joutuisinkin näkemään hieman ylimääräistä vaivaa. Se saattaa tarkoittaa muutamia lisätunteja opintojen parissa, mutta itse näen sen vain positiivisena asiana.  

Kaiken kaikkiaan, asenteella on yllättävän paljon merkitystä jokapäiväisessä toiminnassamme. Optimismilla ja päättäväisyydellä pääsee pitkälle Myös kannustava ilmapiiri kotona ja koulussa parantavat motivaatiota ja auttavat uusien asioiden omaksumisessa.  

Ja jos joskus huomaa kohtaavansa ikärasismia, niin ainahan se voi kuitata huumorilla, esimerkiksi tokaisemalla, että “Eipä sitä tässä iässä enää voi kaikkea muistaa”. 

Teksti: Liisa Kangasniemi

Kuvat: Liisa Kangasniemi

Hanketyöskentelyä opiskelijana – Beetles LIFE

Yhdeksän kuukautta sitten päädyin hankkeeseen kouluprojektin kautta. Saimme tehtäväksi toteuttaa jonkin kehittämistyön oikealle työelämäkumppanille. Beetles Life mainittiin ensimmäisessä webinaarissa. Humak toimii Metsähallituksen vetämässä hankkeessa yhteistyökumppanina, ja he kaipasivat innovatiivisia opiskelijoita tuottamaan sisältöä hankkeen teemaan liittyen. Lähdimme mukaan kahden luokkakaverini kanssa.  

Beetles LIFE on monivuotinen suojeluhanke, jonka tavoitteena on suojella ja ylläpitää kahdeksan harvinaisen, ekosysteemiämme ylläpitävän hyönteislajin elinympäristöjä. Tietoa välitetään taiteen, median ja ympäristökasvatuksen keinoin. (Metsähallitus, 2021.) 

Meidän projektimme 

Hankkeen kohdeyleisö on laaja, johon kuuluu sekä nuoret, että lapsiperheet. Jo aiemmin hankkeessa on luotu sisältöjä muun muassa lapsille. Meidän kohderyhmäksemme valikoitui nuoret aikuiset. Aluksi ajattelimme kohderyhmän olevan helppo meille sen takia, koska se on samaa ikäluokkaa, kuin me itse olemme. Luomme vain sisältöjä, joista itse kiinnostuisimme ja innostuisimme. Äkkiä tavoite kuitenkin osoittautui haasteelliseksi.  

 Moni nuori on nykyisin kiinnostunut luonnonsuojelusta ja ylipäänsä ympäristöteemoista eli he myös aktiivisesti keräävät tietoa itse. Jos taas haluamme tavoittaa toista puolta – sitä ei niin aktiivista, ei ehkä kovakuoriaiset ole kaikista innostavin asia. 

Yksi keskeisimmistä toiveista, joita saimme, oli digitaalisuuden hyödyntäminen. Esimerkiksi lisätyn todellisuuden keinoin. Äkkiä suunnittelupalavereissamme alkoi toistua retkeilyteema ja luonnon merkitys hyvinvoinnille. Kuinka paljon nuoret viettävät aikaa metsissä ja luonnossa? Mitä he siellä tekevät ja mitä he siitä saavat? Loimme kyselyn, jota jaoimme korkeakouluopiskelijoille Jyväskylässä. Näistä palasista lopulta hioutui interaktiivinen luontoelämyskokonaisuus Inspiroidu, arvosta, suojele, jonka loimme ThingLink-alustalle.  

ThingLinkin kokoaminen ja sisältöjen luominen toi hommaan monipuolisuutta. Yhtenä päivänä suunnittelimme sisällä monta tuntia, toisena lähdimme Oravinvuorelle tai Vaarunvuorelle kuvaamaan 360 kuvia. Joinain päivänä olimme äänittämässä materiaalia Digi & Game Centerillä. Kun sisällöt olivat selkeästi suunniteltu ja käsikirjoitettu, toteuttaminen oli mukavaa ja se eteni melko omalla painollaan. Pian kokonaisuus oli julkaisua vaille valmis.  

Halusimme luoda myös jotain konkreettista materiaalia projektiin liittyen, ja siksi painatimmekin 200 kappaletta postikortteja, jotka sisälsivät QR-koodin suoraan ThingLink-alustalle. Nämä kortit pääsivät suurempaan jakoon myöhemmin kesällä. 

Postikortti Beetles Life -hankkeessa tehdystä postikortista, jossa on palolatikan siluetti ja teksti "Inspiroidu, arvosta, suojele."
Kuva postikortin etupuolesta. Kuva: Minja Revonkorpi.

Kurssiprojektista kesäprojekti 

Itse jäin projektin päätyttyä kesän kynnyksellä tekemään vielä ammatillisen harjoittelun 2: “Monialaiset toimintaympäristöt” hankkeen pariin. Yksi suurempi kokonaisuus osana harjoittelua oli yhteistyö Jyväskylän Kesän kanssa. Tavoitteenani oli siis saada projektimme kesän ohjelmistoon. Tapahtumalle oli valikoitunut tälle vuodelle sopivasti ympäristöteema. Suunnittelin Inspiroidu, arvosta, suojele -taidetyöpajan, joka järjestettiin Villa Ranan puutarhassa 9.7. Työpaja oli hyvin pienimuotoinen tilaisuus, jonne ihmiset saivat vapaasti tulla rentoutumaan kuvataiteen parissa. Myös postikortteja oli jaossa sekä pajassa että Jyväskylän kesän infossa.  

 Pidin pajatyöskentelystä melko paljon, sillä se oli hyvin matalan kynnyksen juttu toteuttaa. Yhteistyö oli mutkatonta ja paikka lyötiin lukkoon melko helposti. Käytin jo luotuja verkostoja. Esimerkiksi pajaa oli vetämässä hankkeessa jo aiemmin, visuaalista puolta loihtinut kuvataitelija ja oli mahtavaa, että paikalla oli myös oikea alan ammattilainen. En ollut koskaan ennen toteuttanut vastaavaa, joten tämä oli mielekäs ensimmäinen kokemus. 

Tein myös koko Inspiroidu, arvosta, suojele projektista tiedotteen ja syksylle sain vielä markkinointitehtävän. Otin tavoitteekseni markkinoida hankkeessa jo aiemmin luotua virtuaalista lorukirjaa Punahärön metsäseikkailu päiväkoteihin esikoululaisille.  

Otin yhteyttä muutamaan sellaiseen päiväkotiin, jotka painottavat toiminnassaan ympäristökasvatusta, luontoa ja retkeilyä. Vierailin parissa, joista molemmat ovat mukana Vihreä lippu -toiminnassa ja sijaitsevat lähellä luontoa. Lorukirjan parissa työskentely vei minut ihan erilaiselle osaamisalueelle, koska kohderyhmänä olivatkin lapset. Lisäksi on erilaista ja vaatii suurempaa perehtymistä markkinoida jotain, minkä luomisprosessissa ei ole itse ollut mukana laisinkaan.  

 Aikuiset ja lapset olivat kuitenkin kiinnostuneita ja oli mukava huomata, kuinka etenkin lapset syventyivät kirjan ääreen. Uskon, että teknologian ja kirjan pelimäisen luonteen vuoksi se aktivoi lapset aivan eri tavalla, kuin tavanomainen kirja. 

Käsi pitää kiinni Beetles Life -hankkeen postikortista Jyväskylän kesän taidetyöpajassa.
Kuva ”Inspiroidu, arvosta, suojele” -pajasta, Villa Ranan puutarha, 7.9.2021. Kuva: Elina Viik.

Loppufiilikset 

Tämä harjoittelu oli pitkäkestoinen, eikä ollenkaan ”kerralla purkkiin” tyylinen, johon olen tottunut. Se sopi hyvin tehtäväksi töiden ohessa, joita itselläni oli kesällä täysipäiväisesti. Viihdyin hankkeessa ja luulen, että suurin syy tähän on se, että sain luoda jotain omaa, ja kuitenkin sellaista, jolle oli tarvetta. Lisäksi opin hankkeessa työskentelystä huimasti. Sain kokemusta hanketyöskentelystä ja perehdyin uusiin digitaalisiin alustoihin ja työkaluihin. Sain pitkästä aikaa luoda tekstiä, mikä on nuorempana ollut suuri intohimoni. Ja hankkeen ansiosta sain vielä kaupan päälle aivan uutta tietoa luonnosta, sen lajistosta ja ekosysteemistä. 

Aiheet, jotka alkuun herättävät huvittuneisuutta, eivät pyöri omassa somessa tai joista ei valmiiksi tiedä; niihin kannattaa tarttua!  

Teksti: Elina Viik

Kuvat: Elina Viik, Minja Revonkorpi

Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen yhteisöpedagogiopinnoissa

Olen Outi Vola, yhteisöpedagogiopiskelija, joka on lähtenyt rohkeasti vaihtamaan alaa keski-iässä. Kerron tässä blogissa, kuinka olen hyödyntänyt muun muassa partiossa opittuja taitoja opinnoissani ja kuinka olen opetellut tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistani.

Kohti uutta

Olen aiemmalta koulutukseltani merkonomi ja kaksinkertainen artesaani. Sen lisäksi minulla on sisustusalan ja myynnin alan koulutusta. Olen toiminut yrittäjänä ja tällä hetkellä teen työtä käsilläni palkkatyöntekijänä ja opiskelen työn ohessa. Vaikka käsillä tekeminen onkin aina ollut suuri intohimoni, on sen aika nyt tullut päätökseensä työn kuluttavuuden takia. Mutta aika aikaansa kutakin, on aika siirtyä uusille urille.

Miksi lähdin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi? Harrastan partiota ja sain partiokaveriltani vinkin, että minusta tulisi hyvä yhteisöpedagogi. Sitähän teen jo partiossa, tärkeää ja vaikuttavaa järjestö- ja nuorisotyötä. Siitä se ajatus sitten lähti kehittymään, tätä samaa voisi tehdä ihan palkallisestikin.

Nokialaisten leirilippukunnan telttoja Ilves-19 -piirileirillä.

Osaaminen ja sen todentaminen

Opintojen alussa tiesin, että Suomen Partiolaiset on tehnyt paljon työtä harrastustoiminnassa saadun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen parissa. Niinpä tutustuin tähän aiheeseen ja selvitin mitä osaamistani voisin hyödyntää opinnoissani.

Esimerkiksi tietyistä partiokoulutuksista, kuten partiojohtajan peruskoulutus (PJPK) tai ryhmänohjaajakoulutus (ROK), saa opintopisteytetyn todistuksen. Lisäksi tiesin partion osaamismerkeistä ja näitä olinkin hankkinut joistakin partioprojekteista.

Partiokoulutuksissa partio on koulutuksen toteuttaja ja Opintokeskus Sivis on koulutuksen järjestäjä, joten koulutukseen osallistuja voi saada virallisen oppilaitoksen myöntämän todistuksen. Henkilötunnuksella varustetulla todistuksella esimerkiksi tutkintokoulutuksessa voi saada opintosuorituksia, hyväksilukuja tai hakupisteitä.

Itse hyödynsin partiokoulutuksia opinnoissani ahotoinnin ja ammatillisen harjoittelun yhteydessä. Olen suorittanut partiojohtajan peruskoulutuksen ja ohjelmajohtajakoulutuksen ja sain myös lippukunnan johtajalta todistuksen toiminnastani lippukunnassa, näiden yhdistelmällä sain ahotoitua kaikki vapaavalintaiset opinnot. Ammatillisen harjoittelun suoritin keväällä lippukunnassa yhdistettynä partiojohtajan jatkokoulutukseen. Koulutus on 25 opintopisteen arvoinen ja siihen liittyy vahvasti lippukunnassa tai muualla partiossa toteutettava kehitystehtävä. Näin ollen tein työryhmän kanssa lippukunnan viikkotoimintaa tukevan aktiviteettipankin ja sain samalla projektijohtamisen kokemusta.

Osaamismerkki on myös erinomainen keino näyttää partiossa hankittua osaamista. Osaamismerkin yhtenä tarkoituksena on auttaa tekemään näkyväksi osaaminen, joka voi olla hankittu harrastuksissa tai vapaaehtoistyössä.

Itse hyödynsin osaamismerkkiä ahotoidessani yhden ammatillisen harjoittelun. Toimin kesällä 2019 Hämeen partiopiirin piirileirillä leirilippukunnan seikkailijaikäkausivastaavana ja hain siitä pestistä Ryhmän johtaja leirillä – osaamismerkin ja sen avulla pystyin sanoittamaan osaamistani ja sain ahotoitua ammatillisen harjoittelun. Sain myös ahotoitua yrittäjyysopintoja toimittuani lähes kymmenen vuotta käsityöalan yrittäjänä. Yritystoiminta tuli tuolloin tutuksi, joten miksi en hyödyntäisi tuota kokemusta nyt opinnoissani.

Avajaistunnelmaa suuren yleisön kera Ilves-19 -piirileirillä.

Osaamisen sanoittaminen

Entä kuinka sanoittaa ja tuoda julki omaa osaamistaan? Se ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Ei riitä, että kerrot toimineesi partiossa jossain pestissä tai johtaneesi jotain projektia. Se ei kerro partion ulkopuoliselle mitään, että toimin ohjelmajohtajana lippukunnassa.

Osaaminen pitää siis sanoittaa. Itse kerron ohjelmajohtajan olevan vastuussa lippukunnan viikkotoiminnasta ja siitä, että ryhmät noudattavat virallista partio-ohjelmaa. Lisäksi vastaan siitä, että lippukunnassa on yhteisiä tapahtumia ja että lippukuntalaiset tietävät mitä tapahtumia piirillä tai Suomen Partiolaisilla on tarjolla ja kannustan niihin osallistumaan. Lisäksi tuen ryhmänjohtajia heidän pesteissään ja tarvittaessa autan heitä toiminnan suunnittelussa yhdessä ikäkausivastaavien kanssa.

Olen saanut partiossa jo lapsesta asti erilaisia taitoja, olen oppinut toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, järjestämään ja organisoimaan tapahtumia, johtanut lapsiryhmiä, tehnyt erilaisia projekteja ja toiminut lippukunnan hallituksen jäsenenä. Se osaaminen mikä tähän kaikkeen kiteytyy ei ole helppoa sanoittaa, ainakaan minulle.

Tähän on ollut apuna nimenomaan osaamismerkit, joissa on paloiteltu osaaminen ja hakulomakkeessa on hyvin annettu apukysymyksiä, joiden avulla osaaminen on ollut helpompi sanoittaa.

Lisäksi suoritin viime keväänä Humakissa Askeleita urapolulla – opintojakson, josta sain myös paljon apua osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Tehtävänä oli muun muassa laatia miellekartta omasta osaamisestaan ja mistä sitä on saanut sekä tehdä osaamisen tiivistelmä.

Minun osaamiseni tiivistelmä on seuraava: Yhteisöllisyyttä arvostava järjestöaktiivi, jonka vahvuuksia ovat organisointikyky, sinnikkyys, itsensä johtaminen ja rakkaus uuden oppimiseen. Yrittäjätaustalla, kädentaidoilla ja partiolaisuudella varusteltu luova tekijä ja vastuunkantaja, joka arvostaa reilua ja kannustavaa johtajuutta.

Tämän olen päätynyt laittamaan työhakemuksiini, joita on tullut tehtyä viime aikoina useita.

Ilves-19 piirileirin päättäjäistunnelmaa valojen siivittämänä.

Osaamisen tunnustaminen

Mielestäni Humak on etulinjassa osaamisen tunnustamisen suhteen, siihen kannustetaan positiivisesti. Itse yllätyin siitä, kuinka paljon sain opintopisteitä ahotoitua aiemmalla non-formaalilla osaamisellani, jopa 45 opintopistettä.

Myös se, että ammatillisen harjoittelun pystyi suorittamaan lippukunnassa, oli positiivinen yllätys. Sain keskittyä partioprojektiin ja -koulutukseen rauhassa ja niistä saatu hyöty opinnoissa kannusti ottamaan koulutuksesta kaiken irti.

Teksti: Outi Vola. Yhteisöpedagogi (AMK), MoVe, Humak

Kuvat: Outi Vola, Ilves-19 Hämeen Partiopiirin piirileiri Evolla 2019

Lähteet: Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry 2021. Osaaminen. Viitattu 1.11.2021. https://www.partio.fi/lippukunnille/pestien-tuki/osaaminen/