Samulin reissun päätös

Kolmannessa Tansanian-blogissaan yhteisöpedagogiopiskelija Samuli Hentunen kokoaa yhteen kokemaansa.

Odottelen jatkolentoa Istanbulin kentällä ja selailin edellisiä blogeja ja kuvia menneeltä neljän kuukauden ajalta. Tuntuu tosi oudolta, että reissu on nyt käytännössä ohi ja harjoittelu Tansaniassa takanapäin! Paljon jäi hienoja muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Tehama-projekti eteni kouluilla ihan mukavasti. Se saatiin päätökseen vaikkakin vähän haikein mielin. Monet opettajista kyselivät jo mahdollisuudesta jatkaa ja voisiko koneita lainata kouluille ennen kuin saadaan joku jatkamaan itse ohjelmaa. Myös muualla tapaamani opettajat kyselivät josko myös heidän koulunsa voisi osallistua.

Ohjelman sisältöäi tuli muokata aika rankasti tuntien edetessä ja osaamistason selventyessä. Ilman osanottajien aiempaa kokemusta koneen käytöstä, olisi ollutkin melkein mahdoton käydä kaikkia alun perin suunniteltuja asioita läpi annetussa lyhyessä ajassa.

Paljon keskityimme koneen käyttämiseen. Emme perehtyneet varsinaisesti minkään ohjelmien käyttöön. Hiiren käyttäminen vaati paljon harjoittelua, Samoin  näppäimistöön totuttelu vei aikaa. Nopeasti lapset kyllä oppivat asiat ja suurinn ongelma onkin se, ettei konetta ei pääse käyttämään vapaa-ajalla missään,  Näin opitut asiaa tuppaavat helposti unohtumaan.

Viimeisen viikon vietin Dar Es Salaamissa isäntäperheen luona. Perheen isä on perustanut Star of hope nimisen yhdistyksen vuonna 2011. Hän avustaa ja kouluttaa mm. työpajoja järjestämällä. Hän myös isännöi monesti opiskelijaryhmiä esimerkiksi Yhdysvalloista.

Seuraavana vuorossa olisi nuorisokeskuksen rakentaminen, joka tarjoaisi alueen nuorille koulutusta, tukea työllistymiseen sekä paikan vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin. Luvat ja piirustukset rakennukselle ovat jo valmiina odottamassa. Seuraavaksi on tarkoitus hankkia yhteistyökumppaneita ja suunnitella toimintaa.

Star of hope tarjoaa enemmän kuin mielellään harjoittelupaikan opiskelijalle/opiskelijoille! Luvassa on varmasti yhteisöpedagogille sopivia haasteita!

Ulkomaille lähtemistä suunnitteleville ja muillekin voin lämpimästi suositella käyttämään opiskeluaikaa kansainvälistymiseen! Työharjoittelun suorittaminen ulkomailla antaa todella paljon lisäarvoa omalle ammatilliselle kehittymiselle ja näyttää varmasti hyvältä myös tulevaisuuden työnhaussa. Opiskeluaika onkin ehkä helpoin tapa hakea tuota kokemusta, kun ei tarvitse samalla tavalla miettiä sen mahdollistamista, kuin sitten työelämässä ollessa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen

Projekti nimeltä TEHAMA

Tansaniassa harjoitteluaan suorittavan yhteisöpedagogiopiskelijan Samuli Hentusen projekti-idea konkretisoituu vähitellen. Hän aikoo kierrellä tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Samuli kertoo, mitä asioita on otettava huomioon, kun suunnittelee projektia Afrikassa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Olen jo muutaman viikon työskennellyt Tehama-nimisessä projektissa, jonka pääsimme viimein aloittamaan konkreettisesti. Projektin idea lähti siitä, kun kouluilla oli tarve saada tietokoneita. Tansaniassa koulujen opetussuunnitelmassa on varattu aikaa ICT-tunneille ala-asteelta lähtien. Koneita ei vain ole kunnallisissa kouluissa, sillä kouluja on paljon eikä kaikkiin ole mahdollista saada koneita lahjoituksena. Siksi lähdin kehittelemään ajatusta, että kiertäisin eri kouluilla muutaman läppärin kanssa. Ensimmäinen viikko on nyt takana, ja vastaanotto oli hyvä!

Kuutta konetta kierrätetään

Käytössäni on yhteensä kuusi konetta. Humak lahjoitti neljä, ja yhteistyökumppanimme ICT-asiantuntijayritys Canorama lahjoitti kaksi! Kiitokset näistä! Vaikka koneita on suhteellisen vähän, pystyn kiertämällä eri kouluissa vetämään tunteja yli 300 oppilaalle viiden viikon aikana. Jos harjoitteluni kestäisi pidempään voisin aloittaa uuden kierroksen ja taas yli 300 oppilasta pääsisi osallistumaan.

Tietokoneita TAnsaliaan

Kiinnostaako harjoittelupaikka Tansaniassa?

Haasteita on ollut alusta asti, ja uusia tuntuu ilmenevän sitä mukaa kun mennään eteenpäin. Uskoisin kuitenkin, että kuluneen ensimmäisen viiden viikon jälkeen suurimmat kysymykset on saatu ratkaistua. Olen alusta asti rakentanut ohjelmaa niin, että sitä on kenen tahansa helppo lähteä jatkamaan. Tässä olisi siis jollekin hyvää ohjelmaa valmiina, jos jotain opiskelijaa kiinnostaisi lähteä syksyllä harkkaan Tansaniaan!

Kaksi oli käyttänyt tietokonetta joskus

Tiedossa oli jo etukäteen, ettei kovinkaan moni ole ennen käyttänyt tietokonetta Ensimmäisen viikon kyselyiden perusteella yli 300 oppilaasta kaksi oli aiemmin käyttänyt konetta. Tarve on siis iso eikä aiempaa osaamista löydy. Tämän pohjalta rakensin ohjelman, jossa opetettava sisältö jakautuu viiteen kokonaisuuteen, joista kullekin on varattu tunti.
Käsiteltäviä asioita olivat

  • kannettavaan tutustuminen
  • käyttöjärjestelmään tutustuminen
  • ohjelmat Word+Excel+Powerpoint
  • internetin käyttö yleisesti

Tulevat viikot näyttävät, miten perusteellisesti mitäkin asioita ehdimme käymään läpi vai joudummeko pudottamaan pois jotakin, jos aikataulu niin vaatii.

 

Tietokoneopetuksen suuunnitelma

Tapaaminen koulutoimenjohtajan kanssa

Materiaali ja ohjelman sisältö piti tuottaa, ja sen lisäksi piti hoidella käytännön asioita ennen kuin saatiin vihreää valoa kouluilta. Aluksi luulin, että riittää, kun sovin koulujen kanssa sopivasta ajasta. Se ei ihan niin toiminutkaan.

Ensin laitoimme Tangan alueen koulutoimenjohtajalle kirjeen, jossa kerroimme ideasta. Vastausta ei ikinä kuulunut, joten varasimme toimistolle aikaa, että pääsemme juttelemaan kasvotusten johtajan kanssa. Ajanvaraus ei tarkoittanut ihan samaa kuin Suomessa. Paikan päälle menimme kahdeksalta aamulla ja odottelimme noin neljä tuntia, kunnes pääsimme vihdoin oikean ihmisen juttusille.

Toimistolla käynti ei ollut niin virallinen kuin luulin, mutta se oli jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin tyypillinen tansanialainen vierailu. Kyllä sen aikana pari sanaa vaihdettiin kouluilla käynnistäkin, mutta lähinnä vaihdeltiin kuulumisia ja kyseltiin, millaista Suomessa on. Kirje ei tainnut ikinä löytää perille, koska meitä pyydettiin vielä lähettämään se, jotta asiat ovat virallisesti kunnossa. Nyt oli siis saatu vihreää valoa tuntien aloittamiselle.

 

Tansanialainen kylä toivotti tietokoneiden lahjoittajat tervetulleiksi
Lämmin vastaanotto afrikkalaiseen tapaan

Tätä tullaan opiskelemaan vaikka lomalla!

Lisää stressiä meinasi tulla, kun ohjaajani ilmoitti, että nyt meidän täytyy aloittaa nopealla aikataululla, jotta päästään alkuun ennen kuin pääsiäislomat alkavat. Ne kestävät täällä kaksi viikkoa. Lähdin sitten kiertämään kouluja ja sopimaan aikatauluja heidän kanssaan. Lomista ei kuitenkaan tullut mitään ongelmaa, sillä joka koulussa sanottiin, että tämä on heille niin tärkeä asia, että oppilaat kyllä tulevat myös loman aikana näille tunneille! Yhdellä koululla koululaiset halusivat tunnit lauantaipäiville, jotta ne varmasti saatiin mahtumaan lukujärjestykseen.

 

Mahdollisimman moni tahtoi oppia lisää tietokoneista

Seuraavaksi ongelmaksi osoittautuivat luokkien koot ja luokkatilat. Normaalissa paikallisessa koulussa luokkien koot vaihtelevat 80:n ja 120:n oppilaan välillä. Tämä ei tarkoita, että esim. kuudennella luokalla olisivat luokat a, b, c ja d, ja että niiden yhteenlaskettu oppilasmäärä olisi 120, vaan että yhdellä luokalla tunnilla istuu kerrallaan noin sata oppilasta.
Suuret luokkakoot johtuvat siitä, että koulut ovat velvollisia ottamaan kouluun jokaisen lapsen, vaikka resursseja ei todellisuudessa olisi. Ratkaisimme ongelman jakamalla luokat 2 – 4 eri osaan, joille pidin tunnit vuorotellen.

Luokkatiloissa ei monestikaan ole sähköä, joten esimerkiksi videotykkiä ei voi käyttää opetuksessa apuna. Tätä varten olen tehnyt joka aiheesta omat materiaaliniput, joissa havainnollistetaan käsiteltävää asiaa. Koulut auttavat kaikissa asioissa niin paljon kuin vain voivat, ja ovat tosi joustavia. Tärkeintä on, että saadaan tunnit pidettyä! Yksi vaihtoehto on kutsua koululuokkia 4H:n tiloihin, missä käytössä on iso sali ja videotykki. Ainakin lähimpänä sijaitsevien koulujen kanssa tämä varmaan onnistuu, koska ne ovat kävelymatkan päässä.

Tällä viikolla tutustuimme kannettavan osiin. Suurinta ihmettelyä aiheuttivat web-kamera ja se, kun tietokone käynnistettiin ja sammutettiin! Mielenkiinnolla odotan, miten käyttöjärjestelmään tutustuminen luonnistuu ensi viikolla!

Ympäri Tansaniaa

Viime kerralla kirjoittelin projekti-ideasta, jossa kiertelisin tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Asiat ovat edenneet ja olen saanut tietokoneet tänne Tansaniaan. Kiitokset Humakin porukalle järjestelyistä.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Blogi metsityshankkeesta 4H:lle

Tansanian 4H toteutti yhteistyössä ENO-yhdistyksen kanssa projektin, jossa koulut eri puolilla Tansaniaa istuttivat puita. ENO lähetti tänne kaksi opiskelijaa Novia ammattikorkeakoulusta. He haastattelisivat opettajia, oppilaita ja koulujen 4H yhdyshenkilöitä projektin hyödyistä ja haasteista.

Haastattelujen pohjalta 4H:lle tehdään blogi. Tehtävänäni on avustaa blogin laatimisessa ja laatia kirjoittajille ohjeistusta. 4H tuottaa projektista myös puunkasvatus-, puunhoito- ja metsätalousoppaan.

Humakin lahjoittamat tietokoneet saapuivat Tansaniaan Novian opiskelijoiden mukana.

Lähdimme 15. helmikuuta ajamaan 4H:n päätoimistolta johtaja Susan Naburin kanssa Tangasta kohti Dar Es Salaamia.  Seuraavana päivänä seuraamme liittyi Morongorossa Joseph Desideri.

Novian opiskelijat Emilla ja Roosa lensivät samana päivänä Suomesta Dariin ja heitä vastassa oli Anna Lupiano, 4H:n työntekijä Morogorosta. Emillalla ja Roosalla oli keskeinen rooli ATK-projektissani, sillä he raahasivat mukanaan Humakin lahjoittamat kuusi läppäriä Tansaniaan!

Kuusi läppäriä
Kyllä, kaikki toimivat!

Matka Tangasta Dariin on noin 350km. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, kestää se henkilöautollakin noin seitsemän tuntia. Kapealla maantiellä on paljon rekkoja ja asustusten lähellä on 50 kmh nopeusrajoitus.

Viisi miljoonaa ihmistä kapeilla kaduilla autoineen

Oman lisänsä matkaan tuovat poliisit, jotka pysäyttelevät matkan aikana useamman kerran vaikkei heillä ole pysäytyksiin sen kummempaa syytä. Suuri osa ajasta kuluu viimeiseen 30:een kilometriin, jolloin saavutaan kaupunkiin. Dar Es Salaamissa asuu yli 5 miljoonaa ihmistä ja ruuhkat ovat älyttömiä. Tieverkosto ei vastaa autojen määrää.

Arkeen toi mukavaa vaihtelua yöpyminen todella hienossa hotellissa Darissa.

Dar es Salaam
Puitteet Darissa olivat kohdallaan!

Pelti kolisee!

Seuraava päivä meni taas autossa istuessa. Ja sitten kolahti! Olimme kääntymässä huoltoasemalle, kun takana ohittamaan lähtenyt  rysäytti suoraan automme perään.

Onneksi kukaan ei loukkaantunut, mutta auto kärsi pieniä vaurioita. Autosta meni uusiksi takalasi, takavalot ja peltiäkin piti vähän oikoa. Tämän takia matka venyi ja loppumatka ajettiin pimeässä.

Pimeällä ajaminen ei ole mikään mukava kokemus Tansaniassa, kun katuvaloja ei ole ja kaikki ajavat vastaan pitkät päällä. Välillä vastaan tulee rekkoja ja/tai busseja rinnakkain, jolloin pienemmän kulkuneuvon on vain jarrutettava ja väistettävä.

Vain peltivaurioita!
Matkaan tuli yllättäviä mutkia!

Ongelmat auton kanssa jatkuivat. Kone hajosi Mafingan kaupungissa ja jäimme odottamaan vuokra-autoa Darista. Tällä sitten kierreltiin Mafingan ja Njomben kouluissa samaan aikaan, kun automme oli huollossa.

Uusi moottori saatiin, mutta se todettiin vialliseksi ja eikun uutta tilaamaan. Paluumatkalla oli tarkoitus viettää päivä Mikumin kansallispuistossa, mutta tämä jäi väliin, koska jouduimme palaamaan Mafingasta Dariin bussilla. Ehkäpä toisella kertaa.

Tansania on monipuolinen maa

Tansanialla on monia erilaisia piirteitä. Ilmasto ja maasto vaihtelevat todella paljon. Mitä enemmän mennään sisämaahan sitä vuoristoisemmaksi ja vehreämmäksi maisemat muuttuivat. Myös lämpötila on pohjoismaalaiselle mukavampi: noin 25 astetta ja välillä sadetta.

Tansanian harjoittelu
Myös teiden kunto vaihteli paikoittain.

Myös koulut ovat erilaisia. Koulujen välillä on eroja – varsinkin yksityisten ja kunnallisten koulujen ero on todella iso. Yksityisillä on monesti tietokoneluokat ja opetus tapahtuu pääosin englanniksi. Rahaa riittää myös kasteluveteen ja alueen vartioimiseen.

Koululaisia Tansaniassa
Kameraa ei kouluissa ujosteltu!

Kunnallisissa kouluissa sadevesi on ainoa, mitä voidaan käyttää kasteluun ja puiden istutuksessa on ongelmana, että niitä varastetaan usein yöaikaan. Taimet ja siemenet ovat kalliita. Hedelmiä myymällä ihmiset saavat ihan hyviä lisätuloja.

Tansanialaisia koululaisia
Ryhmäkoot ovat täällä ”hieman” suurempia.

Pari viikkoa vierähti nopeasti eri kaupunkien välillä. Tämä toi mukavaa vaihtelua harjoittelun normaalille päivärytmille.

Sansibar on mahtava lomapaikka!

Takaisin Dariin päästyämme mietin, että nyt voisi olla hyvä hetki vierailla myös Sansibarilla, koska sadekausi ei vielä ollut alkanut. Sateiden alettua saarilomailu voisi olla  huono kokemus. Sansibar on Tansanialle kuuluva saaristo, jonka isoin ja tunnetuin saari on Unguja. Se tunnetaan myös nimellä Sansibar.

Saarella turismi on vilkkainta ja hinnat varsin korkeita. Sesonkiaikaan hotelli maksaa helposti 100 dollaria. Ruoat ja aktiviteetit ovat melko kalliita. Sansibarille menin Darista lautalle, joita lähtee muutaman kerran päivässä. Hinta on 35 dollarista ylöspäin. 40 dollarilla sai business-luokan paikan, jossa oli mukavat penkit ja ilmastointi. Nyt ei onneksi ollut sesonkiaika ja sain huoneiston aika edullisesti, 40 USD/yö aamiaisella.

Majapaikka Sansibarilla

Rannat ovat todella upeita Sansibarilla ja ne ovat täynnä hyviä ravintoloita. Matkailijalla on paljon tekemistä. Paikalliset järjestävät molenlaisia retkiä: voit snorklata delfiinien kanssa tai tutustua Prison Islandin kilpikonniin ja vanhan vankilan raunioihin. Myös saaren keskustassa on runsaasti nähtävyyksiä. Vanha kaupunki, linnoitus ja Arabihallinnon aikaiset vanhat rakennukset ovat näkemisen arvoisia. Sansibarilla viettämäni neljä päivää olivat upeita!

”Valkoiset hiekkarannat” pitävät täällä kutinsa.

Takaisin Tangaan menin pienellä potkurikoneella, joka oli myös ihan oma kokemuksensa. Hinta oli 120 dollaria mutta säästin sillä noin 15  tuntia matkustamista. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä lautalla Dariin ja sieltä bussilla Tangaan, hintaa olisi tullut noin 60 dollaria.

Mantereelle palasin lentokoneella ja säästin 15 tuntia matka-aikaa.

Tästä sitten taas ”arjen” kimppuun!

Emden, Emden, Emden!

Monimuodon yhteisöpedagogiopiskelijat Emdenissä!

Huhtikuinen opintomatkamme suuntautui kohti Pohjois-Saksaa ja Emdeniä siellä. Ryhmämme koostui viidestätoista yp monimuoto -opiskelijasta ja yhdestä päiväopiskelijasta. Mukana tietysti myös mahtavat opettajamme Ursula ja Kim.

Matkalla pysähdyimme ensin Hampurissa, jossa pääsimme vierailemaan Suomen Merimieskirkon Hampurin toimipisteelle. Merimieskirkon toimintaan tutustuminen olikin yksi reissun kohokohdista. Suuri vaikutus oli tietysti myös sillä, että saimme niin lämpimän vastaanoton Merimieskirkon johtajalta Valtteri Salmelta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka kaikille yhteisöpedagogeille.

Opintomatkalla Saksassa
Hampurin Merimieskirkolla. Kuva: Valtteri Salmi, kuvassa oikealla

Junaseikkailuja ja hämmentävän hyvä vastaanotto

Seikkailu saksanmaalla jatkui junamatkalla kohti Emdeniä. Myöhästyimme junanvaihdosta, ja jännitimme, olisiko meitä enää kukaan vastassa Emdenin asemalla. Siellä meitä kuitenkin oli vastassa joukko nuoria paikallisia opiskelijoita, jotka saattoivat meidät läpi hämärän kaupungin majoituspaikkaamme. Uskomattoman lämmin vastaanotto nuorilta, joille oli yllätys, että meidän ryhmämme onkin ”oikeasti” aikuisia, eikä nuoria päiväopiskelijoita.

Heti seuraava aamuna meitä odotteli hostellin parkkipaikalla joukko opiskelijoita, jotka saattoivat meidät Emdenin ammattikorkeakoululle (University of Applied Sciences Emden/Leer). Koululla kuulimme, että isäntämme olivat järjestäneet ryhmällemme polkupyöriä, jotta pääsisimme liikkumaan itse Emdenissä sukkelammin.

Opintomatkalla Saksassa
Polkupyörillä matkat taittuivat joutuisasti

Perinteisten tutustumis- ja nimileikkien jälkeen kiersimme tutustumassa kampukseen. Kuulimme jälkikäteen, että ohjelman järjestäneet nuoret olivat olleet vähän huolissaan siitä, suostuisimmeko mukaan heidän leikkimielisiin kisoihinsa. Mutta eihän meillä ollut mitään ongelmaa, kaikki reippaita ja helposti innostuvia yhteisöpedagogintekeleitä. Olimme täysillä mukana kaikessa.

Reissun ammatillinen anti

Viikon aikana pääsimme vierailemaan mm. paikallisessa nuorisokeskus Alte Post:ssa, Lapsi ja nuorisotyöjärjestö Outlaw:ssa ja kauempana rannikolla Norddeichissa sijaitsevassa sosiaalikeskus Nasarethissa. Kaikissa näissä paikoissa meille oli varattu tarjottavaa ja ohjelma oli huolellisesti suunniteltua. Harmi vain, että kaunista Emdenin kaupunkia ehdimme nähdä vain hämärissä, sillä ohjelma oli todella tiukka.

 

Opintomatkalla Saksassa
Vierailulla lapsi- ja nuorisotyöjärjestö Outlaw:ssa

Olimme koko viikon ajan häkeltyneitä siitä lämpimästä vastaanotosta, jonka saimme näiltä nuorilta opiskelijoita. Meillä ei ollut missään vaiheessa sellaista oloa, että emme tietäisi minne mennä tai miten olla. Aina oli joku huolehtimassa. Pääsimme myös vierailemaan opiskelijoiden kotona, sillä yhden päivän päivällinen järjestettiin menemällä pienissä ryhmissä heidän koteihinsa ja kokkaamalla siellä yhdessä.

Kannattaako lähteä?

Ammatillisesti ja tulevaisuutta ajatellen reissu oli todella kannattava. Opimme paljon sosiaali- ja nuorisotyön eroista maittemme välillä. Keskustelujen ja vierailujen kautta saimme käsityksen siitä, miten toiminnot eroavat käytännössä. Pohdimme yhdessä sitä, miten hedelmällistä on hyvien toimintatapojen vertailu ja jakaminen myös eri maiden välillä.

Kielitaidon ja opiskelumotivaation kannalta suosittelen opintomatkoja myös kaikille muille, varsinkin monimuoto-opiskelijoille. Tuleva englannin tentti jännitä yhtään, kun on saanut viikon verran verrytellä saksan ja englannin kieltä käytännössä. Eikä siitä ole koskaan haittaa, että nyt meillä kaikilla on noin kahdenkymmenen nuoren tulevan alan ammattilaisen verkosto myös Saksassa.

Opintomatkalla Saksassa
Pääsimme päivälliselle opiskelijan omaan kotiin

Viimeisenä matkapäivänä meillä olisi ollut junamatkojen jälkeen vielä hieman aikaa viettää Hampurin kaupungissa. Askelmittari näytti kuitenkin jo alkuviikosta aikamoisia lukemia, joten lisäkierroksia ei ehkä kukaan enää suoranaisesti kaivannut. Kokonaisuudessaan matka oli kiireinen, innostava ja silmiä avaava. Koska opiskelemme pääsääntöisesti kaikki (paitsi mukana ollut päiväopiskelija) verkossa, oli tämä ryhmäytymisen kannalta aivan täydellinen reissu.

Ensi syksynä nämä samat nuoret saapuvat vastavierailulle Helsinkiin. Olkaahan kuulolla.

Opintomatkalla Saksassa
Tämän porukan kanssa vietimme yhdessä koko viikon

Kiitos ihanalle ryhmällemme.

 

Teksti ja Kuvat (ellei muuta mainita):

Saija-Riikka Louhelainen

Jambo! Terveisiä Tansaniasta.

Samuli Hentunen on toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Humakin Kuopion kampukselta. Tämä on hänen ensimmäinen blogikirjoiutuksensa Tansaniasta, jossa hän on työharjoittelussa 4H -järjestössä. Blogiteksti on kirjoitettu 27.2.2019.

Samuli Tansaniassa
Koulu sai lahjaksi arvostetun pelivälineen.

Harjoittelupaikkani sijaitsee Tangassa, Intian valtameren rannalla. Vietän täällä neljä kuukautta ja tarkoituksena on suorittaa 30 opintopistettä. Harjoitteluni koostuu seuraavista opintojaksoista:

  • ammatillinen harjoittelu 3 (10 op)
  • innovaatiotoiminta (5 op)
  • ihmisoikeudet ja moninaisuuden kohtaaminen (5 op)
  • monikulttuuriosaaminen ja kotoutuminen (5 op) sekä
  • verkostojen ja kumppanuuksien kehittäminen (5 op).

Afrikassa kaikki tehdään toisin

Ensimmäinen kuukausi on takana ja olotila alkaa tasaantua alkumyllerryksen jälkeen! Afrikassa nimittäin kaikki tehdään eri lailla kuin Suomessa. Minulta vei noin kolme viikkoa tottua paikalliseen meininkiin. Nyt mietin, riittääköhän jäljellä oleva kolme kuukautta yhtään mihinkään!

Olen nähnyt muutamia nähtävyyksä sekä vieraillut lähistön kouluissa ja 4H -kerhoissa. Boda boda (moottoripyörätaksi) ja dala dala (paikallisliikenteen muoto, jossa yhdeksän hengen minibussissa matkustaa keskimäärin 25 ihmistä) ovat tulleet tutuiksi ja vakiintuneet käyttöön.

Yhteisöpedagogina Tansaniassa

Paikkoihin tutustumalla olen samalla selvittänyt, mitä kaikkea yhteisöpedagogi voisi täällä tehdä.

Pari viikkoa olin kahdella läheisellä koululla mukana liikunta- ja maanviljelystunneilla. Kyllä, maanviljelystunnilla. Koululaiset istuttavat koulun alueella eri vihanneksia ja hedelmiä, kuten mangoja, banaaneja, salaattia, kurkkua ja tomaatteja sekä erilaisia puulajeja.

Maanviljelystä Tansaniassa
Kasvimaa on koulun ylpeydenaihe.

Koulupäivä alkaa eri tavalla kuin Suomessa. Ensimmäinen tunti siivotaan koulun aluetta. Aikatauluista ei oikein saa selvää. Pihalla urheillaan se aika, kun kuumuudessa jaksetaan juosta ja tunnit kestävät toisistaan poikkeavia aikoja. Lieneekö johtunut tästä, että aikataulut elävät. Olin sopinut perjantaiksi tapaamisen koululle, mutta sieltä soitettiin, että älä tulekaan, koska koulu loppuukin jo ennen sovittua aikaa.

Homma on rennompaa ja ihmiset sosiaalisia: yksi opettaja kutsui lounaalle, toinen kysyi suomen kielen tuntia ja kolmas halusi salille mukaan. Joskus huomaa myös ajautuneensa hassuihin tilanteisiin.

Asun 4H -hostellissa ja sen päällikkö kysyi, haluaisinko lähteä hänen kihlattunsa luo syömään. Vastasin myöntävästi ja huomasin olevani tilanteessa, jossa vanhempiensa luona asuva kihlattu esitteli tulevan sulhonsa ensi kertaa vanhemmilleen. Siinä oli tuppisuiselle suomalaiselle hämmästeltävää, mutta mukavasti siinä vierähti muutama tunti ja tarjottu ruoka oli erinomaista!

Tietotekniikkaa Tansaniaan?

Kun työskentelin kouluilla, esiin nousi tarve tietotekniikan opetukseen. Siinä ei sinänsä ollut mitään kummallista, paitsi, että tunteja olisi pitänyt opettaa piirtämällä liitutaululle, kuinka tietokonetta käytetään.

Tansanialainen koulu.
Koulussa sain idean tietokoneen käyttökoulutuksesta.

Tästä sain idean projektille kehittää tietotekniikan opetusta ja hankkia tarvittavat laitteet opetusta varten. Sunnittelin rungon 5-10 tunnin pituiselle tietokoneen käytön peruskurssille ja päätin lähetä hakemaan tietokoneita lahjoituksena Tansaniaan. Mietin, saisikohan tänne Tansaniaan muutaman läppärin Suomesta jollain tavalla toimitettuna.

Kerroin ajatuksesta Tansanian erikoislähettiläslehtoreillemme Kari Keurulle ja Kristiina Vesamalle.  Ei mennyt kauaakaan, kun Kari ilmoitti Humakin lähtevän tukemaan projektia lahjoittamalla koneet!

Tarkoituksenani on nyt lähteä luomaan malli, jota seuraamalla tietokoneopetusta voidaan vetää senkin jälkeen, kun olen lentänyt illaksi kotiin.

Semmosta täältä sarvikuonojen maasta tällä kertaa. Koitan jatkossa päivitellä lisää projektin etenemistä!

Baadae!

 

 

 

 

 

 

 

 

International Week Kuopio-Groningen

Guests from Groningen

Between 4th and 8th of February Humak, University of Applied Sciences was hosting an International week in Kuopio. We had student visitors from Hanzehogeschool Groningen University of Applied Sciences from The Netherlands. Main points of the week were getting to know each other and learning about intercultural communication.

Day 1: Welcome to Humak!

First morning started with presentations of students from Groningen and Kuopio. After that senior lecturer Hanna Laitinen spoke us about intercultural communication. In the evening we went to spend a night at Turvalinkki. The evening started with dinner and after that we did some activities to get to know each other better.

Day 2: Workshops

The day started with senior lecturer Juha Manunen’s presentation on Finnish Sign Language. He told us about the Finnish Deaf Community and International Signing. After the lecture and lunch we started working in smaller groups doing workshops.

Learning Dutch

A couple hours after the school day Humak students organized a Finnish cultural evening at Rauhalahti. There was a chance to bathe in a traditional Finnish smoke sauna, swim in the frozen lake and eat traditional Finnish food. For some of the guests this was a totally new experience.

Day 3: Getting to know each other

Principal lecturer Elina Tapio started the day with a lecture on multimodal interaction. The afternoon we spent in the city center and visits to multicultural centre Compass, Girls’ House, Vamos and Perheentalo (Family House). After school some of the students went to Kasurila skiing centre. Three hours on skis and snowboards went by quickly.

Day 4: Time to say goodbye

Day four was a day to summarize. On the last full day of the visit the students were asked to make a summary of, and to give some feedback about the week. Later that day we visited Puijo Tower and enjoyed views of Kuopio from above.

Some questions and answers from a small-scale survey we did for our visitors:

What did you expect from this week?

“Lots of snow. Finnish people’s lifestyle or how do you guys live. Getting to know you. Social work and studies.”

“We got to know you best during the workshops. It would have been better to do them on the first day.”

What were your favorite things during the week?

“People, snow, skiing, sauna, ice swimming, food, welcoming party, Finnish nightmares workshop”

Text and photos:  Joonas Kononov,  Tiia Niemelä Heino Pitkänen ja Jesse Siukola,

Potsdam Summer School 2017: Community – Together as individuals

The visionary lab I took part in during Potsdam international week with Maiju, Annamari, Veronika, Tabea, Marie and Sophia explored the theme of communities, including things such as teamwork, co-housing and what does it mean to live together. Communities was also a recurring theme throughout the whole week.

On Wednesday we had an excursion day where we got to know three different co-housing projects with very different backgrounds. They were located near each other in Babelsberg. The first house had a challenging but an interesting background with squatters – together they formed a community with more or less anarchist background values. The second one’s community had taken their time to find the perfect place suiting their needs and was very kid-friendly. In Projekthaus Babelsberg 25 people live together, work together and aspire to a more democratic, anti-capitalist way of living.

Overall it was nice to learn the very different histories of the co-housing projects. Many common principles in living were in common though, things such as shared common areas and values, together planned events or a trial period of 3-6 months to be accepted into the living community. I believe that it requires an open, accepting mindset to find your own place in a co-housing project. Of course first you need to find a group that you really want to live with. It made me rethink about the way us Finns view living together and how in general mindsets could be expanded in the matter. I really hope to see rise in co-housing projects in Finland in the future.

“Sun ject – our community” (2017)

During the lab we visualized our thoughts into concrete visual sculptures. The final end result turned to be an installation built in a form of a house. We named the final product “Sun ject – our community”.

-Nina

Summer School 2017 Visionary Lab: Urban Nightlife

Visionary Lab: Urban Nightlife

In this lab the participants try to improve the nightlife in cities by looking at it from various aspects. The aim is to create a manifest that would make nightlife better for everyone.

We started the lab on Tuesday afternoon by brainstorming different places and activities where and how people could spend their evenings in the city. Then we sorted them in different categories like culture, outdoors, playing and creating. Then we diveded into two groups and each group had three aspects to look at these places and activities from. Our group had the aspects of mobility, gender and health, and we were supposed to think about possible problems and solutions for them from the defined point of view. After some intense brainstorming we presented the solutions to the other group. It was a great way of acknowledging problems people might have that you don’t normally encounter yourself.

On Wednesday we paid a very interesting visit to a local culture center freiLand which promotes sustainability, equality and solidarity. The center is just a 10 minute walk from the central train station of Potsdam, and it combines very different iniatives, like workshops, ateliers, a club, a cafe and various NGOs, in one big former factory area. We heard about freiLand’s vivid history and the struggle to create a community for creative workers in Potsdam. We also heard about whole new concepts that haven’t yet landed in Finland,  for example an awareness team that takes care of peoples’ safety and wellbeing in a nightclub.

Thursday was the final day of the lab, so we had to come up with a result from the discussions and the excursion. We watched a short documentary about the diminishing club scene of London, which raised some new issues to consideration. After that we tried to think of the main points of our workshop and how to turn them into statements. It took a surprisingly long time to find the right words to use in the statement. Finally we ended up with 9 important points about nightlife.

Friday was our last day in the summer school so we presented the results of the workshops to the other groups. It was interesting to see how different kind of things the groups had created in these three days. After the presentations we also made a small exhibition so the other students of the University of Applied Sciences Potsdam could see the results of the summer school. The week was very interesting, it provoked a lot of new ideas and I made a lot of new friends from the same field of study from around the world.

-Ronja

Summer School 2017 – Common Ground How to create Cities together

Summer school 2017 started on Monday 12.6 in Potsdam Germany. Five students and two teachers from Humak started their adventures. First day we hear interesting lectures from Dr. Hermann Vosges about “The citizens have the word – Participation in urban develpoment” and “Restore Creativity in the City” by Weronika Pokojska and Agnieszka Pudelko from Poland.

CasinoOtopia is an café, bar and venue build and created by student. Located in the campus yard.

To get know one and another we had fun blind dates and a nice buffet dinner with our hosts and participants of the summer school.  All of us are staying with different cultural management students so everyone had time in the evening to relax and get to know our new “homes” for the week.

Mix and mingling in the evening at the campus.

Exciting things happening with in the week and you will get to know our Visionary lab experiences and stories about different excursions in Potsdam. Some of us are getting know urban nightlife and some for example sustainability through food communities. Stay tuned!

Greetings from Postdam,

Viivi

Opiskelijan puhe Pääkaupunkiseudun yksikön valmistujaisissa 31.5.2017

Jenni Pekkarinen valmistujaisjuhlassa Helsingissä (oikealla) piti opiskelijan puheen 31.5.2017
Opiskelijan puheen pitänyt Jenni Pekkarinen (kuvassa oikealla ) palkittiin kahden muun valmistuvan kulttuurituottajan Anu Soinin (vas.) ja Viivi Salosen kanssa.

Olen Jenni Pekkarinen ja valmistun tänään täältä kulttuurituottajaksi.
En olisi koskaan uskonut, että olisin tässä pitämässä puhetta; en nimittäin ole mikään luontainen puheen pitäjä. Mutta kai se on yksi Humakin parhaista puolista, että näitä epämukavuusalueelle astumisen mahdollisuuksia tarjotaan ihan tänne viime metreille saakka.

Oma opiskelutaipaleeni täällä Humakissa alkoi elokuussa 2014. Muistan, että silloin ensimmäisenä koulupäivänä oli mukavan kesäinen ja aurinkoinen päivä. Olin kuullut, että Kauniaisten juna-asemalta kävelee koululle noin kaksi kilometriä, ja oikoreittiä pitkin jopa vähän alle. Ajattelin, että päivähän on kiva aloittaa pienellä kävelyllä, kun sääkin oli kaunis, joten lähdin sitä oikoreittiä pitkin sitten kävelemään.

Kävi kuitenkin pian ilmi, että se oikoreitti ei minun kohdallani ollutkaan mikään oikoreitti, sillä onnistuin eksymään ihan täysin. Huomasin jossain vaiheessa, että olin keskellä jotain metsän tapaista, eikä ollut aavistustakaan, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Siellä sitten harhailin, katselin kelloa ja mietin, että ensimmäinen koulupäivä on alkanut jo vartti sitten, ja minä olen täällä, kirjaimellisesti metsässä. Että näin tämä opiskelu nyt sitten alkaa.

Kävi jo mielessä, että pitäisikö vaan suosiolla kääntyä takaisinpäin; sen verran nolotti olla heti ensimmäisenä päivänä myöhässä. Päätin kuitenkin vielä jatkaa etsintää, ja lopulta löysin kuin löysinkin perille.

Ryntäsin sitten luokkaan naama punaisena ja varmaan havunneulasiakin hiuksissa melkein puoli tuntia myöhässä, mutta pääsin kuitenkin vielä sisälle.

Eksymisestä ja myöhästymisestä huolimatta se ensimmäinen koulupäivä meni oikein mukavasti, ja mukavasti ovat muutenkin menneet nämä muutamat vuodet Humakissa.

Eksymisen kokemukset eivät kuitenkaan jääneet vain sinne ensimmäiseen päivään. Ihan fyysisesti olen eksynyt monta kertaa sen jälkeenkin, siinä ei sinällään ole mitään uutta, mutta myös henkisiä eksymisen tunteita on tullut useita kertoja.

Olen ollut hukassa alan ja omien valintojeni sekä suunnan ja päämäärän suhteen. Välillä oma suunta ja päämäärä ovat tuntuneet selkeiltä ja välillä on tuntunut, että tekee asioita hyvin ja oikein. Välillä taas ei tiedä yhtään mihin on menossa ja tuntuu, ettei osaa tehdä yhtään mitään.

Nyt valmistumisen lähestyessä on meinannut välillä iskeä stressi siitä, että nytkö tässä pitäisi olla valmis. Valmis tuottaja. Valmis ammattilainen. Valmis mikä? Aika keskeneräiseksi tässä vielä itsensä tuntee.

Tiedän, etten ole ainut, joka painii tällaisten tuntemusten kanssa, enkä ole ainut, joka on ollut välillä ihan pihalla kaikesta. Muiden opiskelijoiden kanssa ollaan paljon näistä asioista puhuttu, ja onkin ollut helpottavaa kuulla, että muilla on ihan samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia.

Olen tässä muutaman vuoden aikana saanut täällä Humakissa sellaisen käsityksen, että täällä on todella paljon tällaisia oman tien kulkijoita. Oman tien kulkijat ehkä myös useammin eksyy, kun ei aina pysytä niillä valmiiksi viitoitetuilla teillä.

Täällä Humakissa meidän kaikkien on annettu olla sellaisia, kuin me ollaan ja kaikkien on annettu kulkea omaa tietään. Ketään ei ole väkisin yritetty ohjata johonkin tiettyyn suuntaan tai laittaa johonkin tiettyyn muottiin.

Ja se onkin ehkä se asia, jota täällä kaikkein eniten arvostan. Itse en usko, että olisin tässä tänään, jos ei olisi saanut itse etsiä ja löytää omia reittejä. Meidän on annettu kulkea eri polkuja pitkin ja kaikkien on annettu löytää omat tavat ja reitit omalla aikataululla. Meidän on annettu myös eksyä.

Eksyksissä olemista ei ole pidetty huonona asiana. Olenkin ymmärtänyt, että eksyksissä oleminen on ihan täysin ok. Se on jopa hyvä ja joskus välttämätönkin asia. Välillä pitää uskaltaa olla eksyksissä, jotta voi löytää ja oppia jotain uutta.

Hukassa oleville on aina ollut myös apua ja opastusta tarjolla. Täällä Humakissa on hyvin konkreettisesti hahmottunut se, että kaikkea ei tarvitse osata itse, kaikkeen tarvitse pystyä yksin, eikä sieltä hukasta tarvitse aina osata omin avuin pois.

Olen itse saanut, ja uskon että muutkin opiskelijat täällä ovat saaneet opiskelukavereilta matkan varrella tosi paljon neuvoja, kannustusta ja rohkaisua. Meillä on ollut tosi hyvä ja avoin henki opiskelijoiden keskuudessa.

Muiden opiskelijoiden lisäksi meillä on ollut täällä myös Humakin omia oppaita matkalla, nimittäin nämä meidän lehtorit. Lehtorit ovat tarjonneet opastusta, esittäneet vaihtoehtoja ja auttaneet löytämään omaa suuntaa, ohjailematta kuitenkaan liikaa.

Minulle on viimeisen vuoden aikana valjennut, että eivät ne rautaiset ammattilaisetkaan ole aina varmoja asioista tai omasta itsestään ja osaamisestaan. Myös he ovat välillä hukassa.

Valmistuminen ei tarkoita sitä, ettei enää saisi eksyä. Meidän ei nyt eikä tulevaisuudessakaan tarvitse olla niin valmiita, ettemmekö välillä voisi olla hukassa ja pyytää apua.

Eksyminen on ihan hyvä juttu, ja hukassa voi oppia vaikka mitä. Kannattaa siis välillä antaa itsensä eksyä.

Olen iloinen siitä, että silloin muutama vuosi sitten eksyin juuri tänne Humakiin. Koetut eksymiset ja epävarmuuden tunteet ovat opettaneet paljon ja lopulta kääntyneet voitoksi. Koen löytäneeni oman alani, ja näen edessäpäin paljon mahdollisuuksia.

Olo on nyt tosi kiitollinen, joten haluaisin käyttää tämän tilaisuuden hyväksi ja kiittää muutamia keskeisiä henkilöitä.

Ensinnäkin haluaisin lämpimästi kiittää muita opiskelijoita, sillä tämä opiskelijayhteisö ja kaikki mahtavat ja tyypit, joihin täällä on saanut tutustua, on ollut näiden muutaman vuoden aikana se kaikkein paras ja tärkein asia. Opiskelukavereilta olen oppinut ihan valtavan paljon.

Lehtorit ovat kaikki olleet tärkeitä ja olen oppinut kaikilta paljon. Omina Humak-vuosinani erityisesti kaksi lehtoria ovat olleet todella tärkeitä oppaita ja tukijoita.

Ensimmäisinä vuosina tärkeä tuki oli Antti Pelttari. Antti on aina rohkaissut menemään siihen suuntaan, joka itsestä tuntuu parhaalta, pitänyt hyvinä hullujakin ideoita, kannustanut ja luonut uskoa omaan osaamiseen.

Loppuvaiheen opiskelussani taas Arto Lindholm on ollut vahvasti läsnä. Minulla on tässä keväällä ollut kaksi hyvin konkreettista hetkeä, jolloin olen vakavasti miettinyt oman valmistumisen siirtämistä, kun tuntui mahdottomalta saada kaikki hommat tehtyä ajoissa. Molemmilla kerroilla Artolla oli aikaa jutella ja molemmilla kerroilla hän sai uskomaan, että kyllä se sittenkin onnistuu. Arto on ollut tärkeä apu ja tuki myös opinnäytetyön kanssa ja on välillä vielä kymmeneltä illallakin lukenut, korjannut ja kommentoinut työtäni.

Lämpimästi kiitos teille ja suuri kiitos toki myös kaikille muille lehtoreille ja koko Humakin henkilökunnalle kaikesta ja onnittelut siitä, että saitte taas yhden joukon meitä opiskelijoita täältä ulos. Ja ennen kaikkea suuret onnittelut kaikille tänään valmistuville.

Tästä on hyvä lähteä harhailemaan eteenpäin. Kiitos.

Jenni Pekkarinen, kulttuurituottaja (AMK)

Jenni Pekkarinen
Jenni Pekkarinen piti valmistuvan opiskelijan puheen pääkaupunkiseudun yksikössä