Olen kulttuurituotannon viimeisen vuoden opiskelija, joka tekee päivätyönsä museon projektikoordinaattorina, toimien vaihtelevissa hankkeissa. Näin kesän korvalla ja opintojen loppumetreillä sain mahdollisuuden osallistua vuoden 2024 Museopäiville Jyväskylässä. Tapahtuma kokoaa vuosittain yhteen suuren joukon museoalan ammattilaisia ajankohtaisten seminaarien äärelle.
Tutkiva museo!
Toukokuussa järjestettyä tapahtumaa hellivät aurinkoiset kevätpäivät ja tunnelma oli lämmin, mutta teemat täyttä asiaa. Keskustelujen painopisteenä ja päivien otsikkona oli Tutkiva museo – tutkimuksellisuus museon voimavarana, ja päivien puheenvuorot ottivat laajasti kantaa museoiden rooliin, vaikuttavuuteen sekä erilaisiin tapoihin toimia osana tiede- ja tutkimusyhteisöä ja sen verkostoja.
Museopäivien osallistujat tervetulleeksi tulivat toivottamaan itse Uno Cygnaeus sekä Minna Canth, toki ammattinäyttelijöiden dramatisoimana. Teatteridialogia seurasivat myös kaupunginjohtajan ja Jyväskylän yliopiston rehtorin tervehdykset, jotka toivat uutisia kulttuurikaupunki Jyväskylästä: Yliopisto tavoittelee museologian professuurin perustamista. Mitä mainioin uutinen jaettavaksi Museopäivien avauksessa!
Kuva 1. Museopäivien tapahtumapaikkana toiminut Jyväskylä ja sen Seminaarinmäki tarjosivat upeat puitteet. Yliopiston lisäksi tapahtuma levittäytyi myös Aalto2-museoon. Kuva: Tuuli Ravantti
Päivien aikana kuultiin inspiroivia esityksiä niin kotimaiselta museokentältä, kuin kansainvälisiltä vierailta: Viron kansallismuseon tutkimuspäällikkö Pille Runel kertoi museon roolista tutkimusinstituutiona ja Louvren sosioekonomisen tutkimusosaston johtaja Anne Krebs kertoi työstään, joka tarkastelee mm. Louvren museon asiakaskäyttäytymistä ja museon toiminnan vaikutuksia yleisöihinsä. Puheissa myös rohkaistiin yhteistyöhön tutkijoiden ja korkeakoulujen kanssa sekä pohdittiin museokokoelmien ja museoissa tehtävän tieteen popularisoinnin mahdollisuuksia välittää viestejä ja vaikuttaa.
Gaalahumua ja kuulumisia maakunnista
Seminaaripäivien lisäksi tapahtumaan kuuluivat myös iltatilaisuudet, jotka tarjosivat museoväelle tilaisuuden tavata kollegoja sekä verkostoitua. Museopäivien sosiaalinen puoli taitaakin olla yksi niiden merkittävimpiä anteja, kun alan asiantuntijat kokoontuvat kerran vuodessa samojen keskustelu- ja illallispöytien äärelle. Näiden tapaamisten myötä on syntynyt ja syntyy ideoita yhteistyöstä sekä uusista hankkeista. Paikkansa päivien kruununa vakiinnuttanut Museogaala, jossa palkitaan mm. vuoden kotimainen museo, onkin erinomainen esimerkki museoalan yhteisöllisyydestä ja verkostojen rakentamisesta. Allekirjoittanut löysi paikkansa pöydästä, jonka ennalta tuntemattomat jäsenet kattoivat maantieteellisen alueen Uudeltamaalta Hämeeseen ja Savoon. Olikin hienoa kuulla museokuulumisia kollegoilta ympäri Suomen.
Kuva 2. Museogaalassa jännitettiin Vuoden museo 2024 voittajaa. Palkinto meni upealle Siidalle Inariin. Kuva: Tuuli Ravantti
Nuorelle ammattilaiselle ja kohta valmistuvalle kulttuurituottajalle tällaiset tilaisuudet ovat kullanarvoisia. Kulttuurin kenttä on Suomessa laaja, mutta alan yhteisö on tiivis. Jokainen uusi kahvipöytäkeskustelu sekä jaettu illallinen madaltavat kynnystä luoda uusia kontakteja. Ja mikä parasta, ensi vuoden Museopäivillä moikkaillaan jo vanhoina tuttuina, yhteisten jaettujen kokemusten äärellä.
Teksti: Tuuli Ravantti, kulttuurituottajaopiskelija