Lehtorintonta yhdessä oppimista?

Yleinen

Yhteisöpedagogiopiskelijalla on kolme unelmaa:

  1. Yhteisöllistä yhteisöpedagogiopiskelua. Tehdään viikoittain koulutehtäviä yhdessä ja opitaan sitä kautta tuntemaan toisemme.
  2. Lähiopetuksessa on riittävästi aikaa keskustelulle ja tiedon omaksumiseen. Lähiopetuksen tahti on rauhallinen ja tehokas.
  3. Lähiopetuspäivän jälkeen lähdetään kotiin inspiroituneina ja virkeällä mielellä.

Jyväskylässä yhteisöpedagogiksi opiskeleva Erkka Kulmala kirjoitti kommenttipuheenvuoron lähiopetuspäivistä ja yhdessä oppimisesta. Kulmala pohtii kirjoituksessaan, voisiko opetuspäiviä järjestää uudelleen ja esittää yhtenä ratkaisuna lähiopetuspäivien pilkkomisen pienempiin kokonaisuuksiin sekä aikatauluttamalla opiskelijoille tiimityöskentelypäiviä. Pyysimme kirjoitukseen Humakin koulutusjohtajalta Päivi Marjaselta kommentin, joka löytyy heti Erkan kirjoituksen jälkeen tämän blogin loppuosasta.

Alun yhteisöllisyys, mihin menit?

Aloitin yhteisöpedagogin opintoni syksyllä 2018 Jyväskylässä. Aluksi vietimme melkein täydet viikot yhdessä opiskelua aloitellen. Sitten yhtäkkiä tiemme erosivat, kun lukujärjestyksessä oli vain 1–2 lähiopetuspäivää viikossa. Ihmettelin, mitä tapahtui. Minulle kerrottiin, että korkeakoulujen määrärahaleikkausten vuoksi lähiopetusta ei voida järjestää tämän enempää ja opetusta on jouduttu uudelleen järjestämään.

Opiskelijat pitävät lähiopetuspäivistä.

Lähiopetuspäivien määrä vähenee opintojen edetessä. Kuvituskuva

Tuntui oudolta, että luokkamme yhdessä oppiminen loppui. Meillä oli kuitenkin motivoituneet opiskelijat, lämpimät ja valaistut opiskelutilat, ruokala, vessat ja kirjasto. Miksi emme voisi opiskella yhdessä ilman lehtoria?

Ehdotin eräälle lehtoreistamme, että koulu laittaisi lukujärjestykseemme yhteisopiskelupäiviä. Ideani jätettiin hyödyntämättä vastaamalla, että voimmehan järjestää ne itsekin. Saimme järjestettyä kaksi itseopiskelupäivää, jonka jälkeen niitä ei enää ollut. Kannattaako näin tärkeä tehtävä jättää opiskelijoiden itseorganisoitumisen varaan? Opintojen edistyminen on oppilaitoksenkin etu.

Vähäiset lähiopetustunnit tehokäytössä?

Koen lähiopetuspäivät monesti uuvuttaviksi eikä olo päivän lopuksi ole innostunut. Asiaa tulee käytettyyn aikaan nähden liikaa eikä aikaa aina jää arvokkaaksi koetulle keskustelulle. Jotkut kokevat tämän johtuvan lähiopetuspäivien vähyydestä. Ottaen huomioon, kuinka vakavasti oppiminen mielestäni kärsii tästä tilanteesta, lehtoreiden ajankäyttöä lähiopetuksen suhteen olisi tehostettava.

Epäilen, ettei kouluorganisaatio ole sopeutunut tilanteeseen, jossa opetukseen käytettyjä tunteja on vähennetty. Esitän, että opetusta on toteutettava eri tavalla ja yhteisöllisyydestä tinkimättä.

Lähiopetuspäivä tarkastelussa

Tarkastelen Hyvinvointipalvelut-kurssin lähiopetuspäivää, joka järjestettiin maaliskuussa 2019 Jyväskylän kampuksella. Mielestäni tämä lähiopetuspäivä edustaa hyvin lähiopetusta. Ensimmäisellä tunnilla ulkopuolinen luennoitsija luennoi sote- ja maakuntauudistuksesta. Tunti herätti opiskelijoissa turhautumista, koska asiaa oli ollut liian paljon käytettyyn aikaan nähden. Luennoitsijallakin tuntui olevan kiire.

Kysyin luennoitsijalta, mitä mieltä hän oli ajan riittävyydestä ja mitkä tekijät vaikuttivat siihen. Hän kertoi, että ajasta sovittiin yhdessä lehtorin kanssa. Hän olisi voinut esitelmöidä meille 75 minuutin sijaan 150 minuuttia. Luennoitsijan mielestä aihe olisi kaivannut enemmän aikaa. Lehtorimme oli esitelmän ajan paikalla kuuntelemassa. Luennoitsijan mielestä ei olisi ollut ongelmaa, että lehtori olisi ollut poissa hänen esitelmänsä ajan. Koin lehtorin arvokasta ja vähäistä lähiopetusaikaa kuluneen esitelmän seuraamiseen.

Opiskelijoiden ryhmätyöskentely voisi olla varattua oppilaitoksen puolesta.

Kirjoittaja toivoo aikataulutettuja ryhmätyöskentelypäiviä kalenteriin. Kuvituskuva.

Haastattelin lähiopetuspäivästä vastaavaa lehtoria. Hänen mielestään aikaa ei ollut riittävästi käytettävissä käsiteltyyn asiaan. Lehtorin paikallaolo ei ole hänenkään mielestä ulkopuolisen luennoitsijan esitelmän aikana pakollista, kunhan esitelmöitsijä on tuttu. Lehtorimme mielestä lehtori voi paikalla ollessaan tuoda esitelmään lisäarvoa tarkentavia kysymyksiä esittäen. Lehtorin tarkentavilla kysymyksillä on varmasti lisäarvoa, mutta tuottaisiko lehtori enemmän lisäarvoa käyttämällä esitelmän viemän ajan valmentamiseen, ohjaukseen tai muuhun opetukseen?

Opiskelijat yksimielisiä – liikaa asiaa ja liian vähän aikaa

Olisiko opiskelijoilla sitten ollut enempää aikaa käytettävänä? Tein luokkalaisilleni kyselyn, jossa kysyttiin:

  1. Mitä olit mieltä Hyvinvointipalvelut-kurssin lähiopetukseen käytetystä ajasta?
    1. Mielestäni se oli riittävä ja hyvä
    2. Olisin tarvinnut ja ollut valmis käyttämään käsiteltyihin asioihin enemmän aikaa.
  2. Kuinka paljon enemmän aikaa olisit halunnut käyttää lähiopetuksen asioihin?
    1. Puolikkaan päivän
    2. Yhden päivän (vaihtoehtoja oli viiteen päivään saakka)

Pyrin laatimaan kysymykset neutraaleiksi, jotta vastaajilla olisi helppoa kertoa todelliset mielipiteensä. Kyselyyn vastasi luokaltani 10 opiskelijaa.

Lähiopetukseen haluttiin käyttää enemmän aikaa.
100 % vastanneista olisi tarvinnut ja ollut valmis käyttämään lähiopetukseen enemmän aikaa.

Asian käsittelyyn haluttiin käyttää enemmän päiviä.

Yhden lähiopetuspäivän asioihin tarvittiin ja oltiin valmiita käyttämään yhden päivän sijaan 3,7 päivää lähiopetusta.

 

Tilojen puute esteenä yhdessä oppimiselle?

Kysyin Jyväskylän kampuksen tiimivastaavalta aiheuttaisiko lähiopetuspäivien lisääminen ongelmia tai lisäkuluja tilojen puolesta. Sain vastaukseksi “Tilat eivät siis muodostuisi millään tavalla esteeksi, jos lähiopetuksen määrää haluttaisiin lisätä”.

Olisiko tässä ratkaisu?

  1. Enemmän oppilaiden välistä ja ilman lehtoria tapahtuvaa ryhmätyöskentelyä.
  2. Ulkopuoliset asiantuntijat korvaavat osittain lehtoreiden lähiopetusta.
  3. Lehtorin lähiopetustunnit jaetaan kokonaisten päivien sijaan 40 minuutin pätkiin.

Näkemykseni mukaan lehtorin yhden päivän lähiopetustunnit pitäisi jakaa useammalle, esimerkiksi neljälle päivälle. Luennoinnin sijaan asioita sisäistettäisiin ryhmätyöskentelyn kautta. Lehtori käyttäisi neljäsosan päivästään ryhmätyöskentelyn tukemiseen ja loput muihin töihinsä.

Opiskelijat voisivat myös opettaa toisiaan, kuten me olemme joillain kursseilla jo tehneetkin. Tämä tapahtuu jakamalla luokka ryhmiin, jotka tutustuisivat yhteen osaan päivän aiheista ja esittäisivät oppimansa muulle luokalle. Osa lähiopetuksesta tapahtuisi ulkopuolisten asiantuntijoiden toimesta eikä lehtori olisi niissä paikalla. Näin vähäiset lähiopetustunnit tulisivat käytettyä  tehokkaasti.

Erkka Kulmala
Yhteisöpedagogiopiskelija, Jyväskylä


Lehtoritonta yhdessä oppimista? Kommenttipuheenvuoro Erkalle

Päivi Marjanen, Humakin koulutusjohtaja

Syksyn 2019 budjettiriihen aikaan olin onnellinen koulutusjohtaja. Hallitus sopi syyskuussa valtion vuoden 2020 talousarvioesityksen sisällöstä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta korotetaan 60 miljoonalla heti vuodesta 2020 alkaen. Tämän lisäksi ammattikorkeakouluindeksi palautetaan, mikä lisää edelleen korkeakoulujen rahoitusta 67 miljoonalla eurolla. Viimeiset vuodet niin ammattikoulutus kuin korkeakoulukoulutus ovat eläneet niukkuuden jakamisesta. Ehkä uusi käänne uskaltaa antaa tilaa myös unelmille koulutuksen kehittämisestä.

Uskon, että me kaikki humakilaiset jaamme Erkan haaveet, että aikaa olisi yhteiselle ja yhteisölliselle oppimiselle niin, että keskustelulle on tilaa ja aikaa ja että se tuottaa myös onnistuneita voimauttavia oppimiskokemuksia. Erkan kommenttipuheenvuoro sisältää toiveen lisäksi myös konkreettisen parannusehdotuksen, mikä on ihailtavaa.

Ehdotuksen perusajatus on, että lähiopetuksen suunnittelu tehtäisiin niin, että opettajan työpanosta käytetään harkitusti tukemaan ja stimuloimaan yhteisössä tapahtuvaa oppimista. Tämä ajatus sai sisälläni asuvan kasvatustieteilijän pohtimaan yleisesti mahdollisuuksia rakentaa opintojaksot toisella tavalla. Otsikoin kommenttini hyödyntäen Erkan unelmia.

1. Yhteisöllistä yhteisöpedagogiopiskelua. Tehdään viikoittain koulutehtäviä yhdessä ja opitaan sitä kautta tuntemaan toisemme

Allekirjoitan Erkan esittämän ajatuksen. Sosiokulttuurisen oppimisen teoreettisesta viitekehyksestä asioita katsovana väitän, että oppiminen tapahtuu juurikin vuoropuhelussa yhdessä yhteistä ymmärrystä rakentaen. Tiedostan, että opiskelijat arvostavat lähiopetuspäiviä, koska ne parhaimmillaan tukevat montaa asiaa opiskelussa ja oppimisessa. Myös erilaisten tutkimusten valossa kuulumisen tunne, osallisuus ja yhteisöllisyys vaikuttavat oppimisen tuloksiin. Niillä ei ole pelkästään vaikutusta oppimisen tuloksiin vaan myös hyvinvointiin.

Kannustan vilpittömästi järjestämään näitä Erkan ehdottamia itseopiskelupäiviä lukujärjestykseen. Voitaisiinko jokin opintojakso pilotoida ehdotuksen mukaisesti niin, että se rakentuu kampuksella tapahtuvasta yhdessä oppimisesta, verkkotyöskentelystä ja luokkahuoneopetuksesta? Oletan, että näin osin jo tapahtuukin opiskelijoiden arjessa.

Tapaa olisi kuitenkin mahdollista kehittää systemaattisemmaksi. Pilotista voitaisiin kerätä myös haastatteluaineisto, jonka tavoitteena olisi selvittää, miten opintojaksoon kytketty vertaisryhmäoppimisen malli tukee oppimista ja hyvinvointia. Tässä voisi olla myös hyvä opinnäytetyön aihe jollekin opiskelijalle.

2. Lähiopetuksessa on riittävästi aikaa keskustelulle ja tiedon omaksumiseen. Lähiopetuksen tahti on rauhallinen ja tehokas.

Valtionohjauksen koulutukselle antamat raamit tiedostavana olen pohtinut olemassa olevien resurssien uudelleen jakamista. Tiedän, että tämänkin eteen on Humakissa tehty jo mittavasti kehittämistyötä. Yksi iso kehittämisaskel Humakissa on ollut digikampus-malli. Sen kehittämistyö jatkuu edelleen tiiviisti valtion ohjatessa kehittämisen kärkiä tähän suuntaan mm. Visio 2030 asiakirjassa. Digitaaliset oppimisympäristöt ja niiden käytön osaaminen nousevat vahvasti myös tulevaisuudessa tarvittavien osaamisten joukosta.

Digitaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen voi olla myös yksi lääke Erkan toivomaan kampuksilla kohtaamiseen. Verkko-opetuksen yleistyessä on kehitetty ns. flipped learning. Sen perusajatus on, että kontaktiopetuksen lähtökohtana on verkossa opiskeltujen asioiden yhdessä syventäminen. Tällöin kampuspäiviin tullaan ennakkomateriaalit lukeneena.  Näin yhteistä aikaa vapautuu mielekkäälle sosiaaliselle oppimiselle sekä opitun syventämiselle ja soveltamiselle. Yhteiset kohtaamiset koostuvat tällä mallilla opiskeltaessa ennemminkin jo omaksutun tietoaineksen yhteisestä pohdinnasta.

Digitaalisuus mahdollistaisi asioihin perehtymisen ennalta.

Flipped learningin perusajatuksena on, että kontaktiopetuksessasyvennetään verkossa opiskeltuja asioita yhdessä, kirjoittaa vastineessaan Humakin koulutusjohtaja Päivi Marjanen.

Toimiva malli opetuksessa voisi koostua kampuksilla pidettävistä luentopäivistä, ryhmissä tapahtuvista itseopiskelupäivistä sekä verkossa tapahtuvasta opiskelusta. Kampuspäivät olisivat ”koulutuksen helmiä”, joihin valmistaudutaan joko ryhmissä kampuksilla tai verkossa ennakkotehtäviä tehden. Nämä kampuspäivät olisi suunniteltu eheiksi kokonaisuuksiksi, joiden välissä tapahtuu oppimista niin verkossa kuin opiskelijayhteisöissä. Myös verkossa tapahtuvaa tehtävää voi toki kehittää niin, että tekeminen on yhteistä. Toki tiedän, että Humakissa näin opetus paljolti jo tapahtuukin, mutta osittain tämä edellyttää kuitenkin opetus- mutta myös oppimislogiikan muutosta.

3. Lähiopetuspäivän jälkeen lähdetään kotiin inspiroituneina ja virkeällä mielellä.

Erkka mainitsee puheenvuorossaan opettajaresurssin vähäisyyden ja sen, että samaan aikaan luokassa saattaa kuitenkin olla kaksi opettajaa. Oman opettajaurani parhaita opettamiskokemuksia ovat olleet ns. yhteisopettajuudella toteutetut kokonaisuudet. Myös opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä kahden opettajan dialogiin. Se on parhaimmillaan eri näkökulmien esiin tuomista ja rikasta vuoropuhelua, jossa ei aina olla edes samaa mieltä opetettavasta asiasta. Varmaankin Erkan esille nostama sote-uudistus on teemana mielenkiintoinen eri näkökulmia asiasta esiin mahdollistava teema.

Opiskelijaryhmä ja sen tuottama vuoropuhelu on olennaisen tärkeää hyvän kontaktiopetuspäivän luomisessa, varsinkin puhuttaessa esimerkiksi yhteisöpedagogeista, joiden työ tulevaisuudessa koostuu enemmän ja vähemmän jatkuvasta vuoropuhelusta erilaisten ihmisten kanssa. Opiskelun pitäisi mahdollistaa juurikin näitä inspiroivia kohtaamisia niin opiskelijoiden kesken kuin myös kampusten henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken.

On erittäin tärkeää saada rakentavia kehittämisehdotuksia niin henkilökunnalta kuin opiskelijoilta. Jatkan mielelläni näiden pohjalta keskustelua ja kehittämistyötä. Saisinko Erkka sinut innostumaan aiheesta enemmän ja tekemään siitä oman opinnäytetyösi?

 

Last modified: 3.3.2020