Olen Milka Kekäläinen ja opiskelen työni ohessa yhteisöpedagogiopintoja Humakin avoimessa AMK:ssa. Kerron tässä blogissa työn ja AMK-opintojen yhdistämisestä, Humakin valmennuspedagogiikasta ja tunnelmistani ensimmäisen Humak-lukuvuoteni ajalta.
Viime talvena huomasin kaipaavani työhöni nuorten parissa uusia näkökulmia ja osaamistani kehittävää tekemistä vapaa-ajalle. Valitsin Humakin avoimen AMK:n yhteisöpedagogin polkuopinnot, koska niitä on mahdollista opiskella joustavasti verkossa.
Omaan tahtiin yhteisöllisesti
Tähän mennessä olen suorittanut opintoja kokopäivätyöni ohessa noin 20 opintopisteen lukukausitahtia. Opiskelen iltaisin ja viikonloppuisin, mikä on onneksi mahdollista tallennettujen luentojen, itsenäisten tehtävien ja verkkokeskustelujen ansiosta.
Olen päätynyt tekemään oppimistehtäväni aikataulusyistä itsenäisesti, vaikka myös verkko-opiskelijoita kannustetaan Humakissa pari- ja ryhmätyöskentelyyn. Nautin siitä, että saan itsenäisesti tutustua aiheeseen, pohtia rauhassa ja tuottaa tekstiä, josta myöhemmin saan vertaispalautetta muilta kurssilaisilta. Verkkokeskusteluissa minulle on syntynyt kokemus opitun jakamisesta, yhteisöllisyydestä ja osallistumisesta yhteiskunnallisten asioiden kehittämiseen. Humakin valmennuspedagogiikkaan kuuluukin olennaisesti yhteisöllinen oppiminen ja vuorovaikutus (Humak 2021).
Pohdin usein opinnoissa eteen tulevia aiheita luonnossa liikkuessani. Pohdintojen tuloksia on hienoa päästä jakamaan muille verkkokeskusteluissa. Kuva Mika Masalin.
Osaamisen ylärajoilla
Välillä opiskelu on tuntunut vaikealta. Välillä on tehnyt mieli lopettaa itsensä haastaminen ja tyytyä vain siihen, mitä osaa jo. On pitänyt muodostaa mielipiteitä aiheista, joihin on vasta tutustunut. On pitänyt asettaa nämä mielipiteet muiden opiskelijoiden luettaviksi ja kommentoitaviksi. On pitänyt uskaltaa ottaa yhteyttä koulun ulkopuolisiin tahoihin ja ehdottaa yhteistyötä oppimistehtäviin liittyen.
Vaikeissa paikoissa olen saanut ohjausta lehtoreilta, oppinut muiden esimerkistä ja palannut yhä uudelleen kysymykseen siitä, miksi opiskelen. Opiskelenko suorittaakseni opintopisteitä vai oikeasti oppiakseni jotain uutta? Jos en koskaan joutuisi menemään epämukavuusalueilleni oppimistehtävien myötä, voisinko todella kehittyäkään?
Olen näiden opintojen myötä konkreettisesti huomannut, että aikuisen oppimiseen kuuluu epämukavuusalueelle meneminen. Humakin valmennuspedagogiikan yhtenä tavoitteena onkin, että opiskelija toimisi osaamisensa ylärajoilla ja joutuisi ylittämään näitä rajoja (Humak 2021). Oma kokemukseni on, että omien rajojen ylittämisestä syntyy myös kaikkein suurin oppimisen ilo.
Teksti: Milka Kekäläinen
Kuva: Mika Masalin
Lähde:
Humak 2021. Valmennuspedagogiikka. Viitattu 12.12.2021. https://opiskelijanopas.humak.fi/?page_id=1154
