Hochschule Emden/Leer opiskelijat ihastuivat ruskan väreihin

Humakin yhteistyökoulu Hochschule Emden/Leerin opiskelijat ihastuivat Suomen ruskan väreihin ja nauttivat Nurmijärven luontopäivästä.

Viime huhtikuussa osa Humakin yhteisöpedagogi (AMK) -monimuoto-opiskelijoista pääsi opintomatkalle Saksan, Hochschule Emden/Leer yliopistoon. Tutustuimme tuolloin paikalliseen opiskeluun ja työmahdollisuuksiin yhteisöpedagogin näkökulmasta.

Lokakuussa saimme organisoida vastavierailun sosiaalialan opiskelijoille Helsingissä ja Nurmijärvellä.

Ruskan väriloisto ihastutti vieraitamme. Kuva: Milja Teräväinen.

Vastavierailun suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin keväällä. Opiskelijoiden toiveena oli päästä tutustumaan myös seikkailukasvatuksen opintoihin Nurmijärvellä.

Tutustumista Suomeen ja verkko-opiskeluun

Lokakuisena sunnuntaina menimme tulijoita vastaan lentokentälle. Iloisen jälleennäkemisen myötä saattelimme heidät hotelliin Helsinkiin.

Maanantai vietettiin Helsingin TKI-keskus Ilkan toimitiloissa perehtyen Suomen koulutusjärjestelmään ja Suomi-tietouteen. Iltapäivällä esittelimme verkkovalmennusalustoja, joilla me monimuoto-opiskelijat pääsääntöisesti opiskelemme.

Verkko-opinnot herättivät paljon keskustelua.

”Ilmaan jäi kysymys; olisiko verkko-oppimisjärjestelmä mahdollinen myös Saksassa?”

Iltapäivällä suunnattiin kohti Nurmijärven kampusta.

Nurmijärvellä vietimme mukavan yhteisen illan ihmissusipelin ja pizzan merkeissä.

Ihmissusi on roolipeli, joka sopii hyvin 10-20 hengen peliporukalle. Pelaajat istuvat aluksi rinkiin niin, että he pystyvät näkemään helposti toisensa. Pelinjohtaja jakaa pelaajien kesken laput, joille on kirjoitettu eri roolit (lappuja saman verran kuin pelaajia). Rooleja ei saa paljastaa muille pelaajille, mutta pelissä saa taktikoida, manipuloida ja käyttää puheenlahjoja tarpeittensa mukaisesta. ”Peli oli tosi suosittu ja saksalaiset tunsivat pelin entuudestaan. He innostuivat pelaamaan sitä majapaikassaan joka ilta”, kertoo Tiina Haajanen.

Nurmijärvellä päivän suunnittelun ja toteutuksen hoitivat seikkailukasvatuksen opiskelijat.

Seikkailukasvatuksen opiskelijat olivat suunnitelleet monipuolisen ohjelman aamun joogahetkestä tulentekotyöpajaan ja erilaisia ryhmäaktiviteetteja pitkin päivää.

Illalla vieraat pääsivät osallistumaan ruuanlaittoon tulella ja saunomaan sekä uimaan hyytävän kylmässä järvessä.

”Nurmijärven luonto teki lähtemättömän vaikutuksen moniin opiskelijoihin.”

Muutama päättikin palata lomailemaan Nurmijärven kauniisiin maisemiin.

Tulentekotyöpajassa opittiin erätaitoja. Kuva: Tiina Haajanen.

Helsingissä tutustuttiin palvelutoimintaan

Nurmijärvellä vietettyjen aktiviteettien jälkeen vuorossa olivat kaksi päivää Helsingissä.

Helsingissä vieraat tutustuivat Allianssin toimintaan ja ”poikien taloon”. Vierailuiden jälkeen vuorossa oli illallinen.

Loppuillasta halukkaille esiteltiin Helsingin yöelämää. Helsingin melko kallis hintataso yllätti ja vauhditti opiskelijat hyvissä ajoin nukkumaan.

Seuraavana aamuna opiskelijat pääsivät tutustumaan HNMKY:n toimintaan ja tiloihin Vuorikadulla.

Iltapäivällä opiskelijoille toimintaansa esitteli Hietaniemenkadun palvelukeskus. Palvelukeskuksen tutustumiskierroksen jälkeen opiskelijat saivat tutustua omatoimisesti Helsingin nähtävyyksiin ja tehdä tuliaisostokset.

Vierailukohteet herättivät paljon keskustelua ja vertailua siihen, kuinka asiat hoidetaan Saksassa.

Viimeisenä iltana vietimme yhteisen arviointi hetken Oodissa ja osallistujat saivat todistuksen osallistumisestaan Humakin järjestämälle opintoviikolle.

Ryhmä tutustui Oodiin Helsingissä. Kuva: Tiina Haajanen.

”Vieraileville opiskelijoille jäivät mieleen erityisesti kaunis luonto ja mielenkiintoiset vierailukohteet.”

Saimme vierailijoilta kiitosta muun muassa järjestelyiden toimivuudesta ja hyvästä opastuksesta.

Meille Humakin opiskelijoille, jotka ohjelman organisoimme ja toimimme päävastuussa järjestelyistä, jäivät mieleen mielenkiintoiset keskustelut sekä lehtoreiden että opiskelijoiden kanssa.

Saimme tästä projektista myös mahtavaa kokemusta ja tietotaitoa järjestää tulevaisuudessa kansainvälisiä vierailuita mahdollisesti myös työelämässä.

Teksti ja kuvat: Humakin monimuodon toisen vuoden yhteisöpedagogi (AMK) – opiskelija Tiina Haajanen. Toimittanut tekstin pohjalta Marika Stam.
Pääkuva: Milja Teräväinen.

Viittomakieltä Ranskassa

Tulkkiopinnoissa ajatukset vaihtoon lähtemisestä tulevat ajankohtaiseksi tyypillisesti toisen opintovuoden syksyllä. Visuaalinen maailma on avautunut ja viitotun kielen taito on usein sillä tasolla, että kansainväliset ympyrät ja uuden viittomakielen opetteleminen ovat mahdollisia. Jos usean kuukauden poissaolo Suomesta ei ole kuitenkaan toteutettavissa, muiden maiden tuulia voi päästä aistimaan muutenkin ja lyhemmätkin reissut voi opinnollistaa.

”Pääsin nojatuolimatkailemaan heinäkuussa, kun seurasin tulkkiopiskelija Suvi Tynkkysen kuukauden mittaista matkaa Etelä-Ranskassa”, kuvaa lehtori Karoliina Miettinen opiskelijansa opintomatkaraportointia.

Matkaa edelsi yhteinen suunnittelu ”Tutustuminen muihin viitottuihin kieliin” -opintojakson sisällöistä sekä Suvin oma valmistautuminen ja perehtyminen kansainväliseen viittomiseen sekä Clin D’oeil -festivaaliin.

Annetaan Suvin kertoa itse lisää:

”Olen 3. vuoden tulkkiopiskelija ja viime talvena havahduin; lähestyn 30:tä ikävuotta ja mitäpä tässä nyt sitten tekisi!”

Tämä kriisintunne päättyi lopulta siihen, että päätin lähteä Ranskaan kuukaudeksi. Jotta matkasta saisi vielä repäisevämmän, päätin liittää matkan opiskeluihini.

Mitä sitten tein Ranskassa?

”Ranskan matka inspiroi tulevaa tulkin ammattia kohti”, kertoo Suvi Tynkkynen.

Tarkoitukseni oli viettää koko heinäkuu Ranskassa kahden viittomakielisen ystäväni luona.

Matka oli ”lomamatka”, mutta koska vietin neljä viikkoa täysin viittomakielisessä ympäristössä, oli luontevaa opinnollistaa matka osittain.

Onnekseni matkasta ja sen ideasta innostuttiin koululla. Rakentamalla matkan ympärille hyvän opintokokonaisuuden, sain suoritettua viisi opintopistettä.

”Matkan tarkoitus oli kehittää omaa visuaalista hahmotuskykyä, sekä opetella kansainvälistä viittomista ja ranskalaista viittomakieltä.”

Pidin matkan ajan viitottua blogia (https://signinginfrance.blogspot.com/).

Kuurojen kansainväliset festivaalit

Ajoitin matkan heinäkuulle, koska 4.-7. heinäkuuta Reimsissä järjestettiin Clin D’oeil festivaalit eli kuurojen kansainväliset festivaalit. Matka alkoi siis suoraan yli 20 000 viittovan ihmisen joukossa, joista vain pieni osa osasi suomalaista viittomakieltä.

Suomalainen Teatteri Totti kuurojen festivaaleilla. Kuva Suvi Tynkkynen.

Luonnollisesti olin aluksi täysin ulalla; en pysynyt keskusteluissa mukana ja silmät väsyivät nopeasti. Onneksi ystäväni auttoivat paljon.

He tulkkasivat minulle ja antoivat vinkkejä siitä, kuinka voin keskustella henkilön kanssa, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä.

”Ja lopulta onnistumisen tunteita tulikin!”

Festivaalit olivat aivan mahtavat. Festivaalit koostuivat erilaisista esityksistä, näytelmistä, stand-upista, musiikista. Kuurojen maailmasta löytyy paljon viittomakielisiä artisteja ja esiintyjiä, joilla on monenlaista osaamista.

Myös Signmark veti hienon keikan viittomakielellä. Kuva Suvi Tynkkynen.

”Pakko” on voimakkain tapa oppia

Festivaalien jälkeen ajoimme Toulouseen, jossa ystäväni asuvat, ja jossa vietin loput 3 viikkoa. Meillä ei ollut mitään ihmeellisiä suunnitelmia, muuta kuin lomailla.

Heidän ystäväpiiri koostui monista kuuroista, joita tapasimme paljon. Oli todella hämmentävää yrittää keskustella ihmisen kanssa, jonka kanssa en jakanut minkäänlaista yhteistä kieltä.

Itse en osaa ranskaa, eikä moni heistä ymmärtänyt englantia, joten kirjoittaminenkaan ei auttanut. Tilanne pakotti etsimään keinoja, kuinka tuoda oma asia ilmi. Pikkuhiljaa kommunikointi alkoi sujua.

Toulouse on varsinainen kuurojen kaupunki.

”Suosittu kuurojen perustama yritys L’Oreille Cassée Tapas Bar & Restaurant on paikka, jossa viittomakieli kukoistaa asiakaspalvelussa.”

Kuulevat asiakkaat ovat myös tervetulleita, mutta paikka toimii visuaalisen kulttuurin ehdoilla.

L’Oreille Cassée Tapas Bar & Restaurant -menun takapuoli kertoo kuinka kuurojen kanssa voi kommunikoida. Kuva Suvi Tynkkynen.

Toinen mielenkiintoinen paikka oli kirjakauppa Louï-Lire, jossa on tarjolla paljon erilaista viittomakielistä materiaalia.

Oman viittomisen kehittyminen

Mitä opin, kuinka viittomiseni sitten kehittyi?

Visuaalinen hahmotuskykyni kehittyi todella paljon. Pystyn hahmottamaan erilaisia visuaalisia viittomia ja eleitä, kun ennen tarvitsen suomen kielen siihen tueksi. Osaan poimia kansainvälisiä tai ranskalaisia viittomia, vaikka en itse tuota sujuvaa viittomista näiden pohjalta.

”Kaiken kaikkiaan kykenen keskustelemaan henkilön kanssa, jonka kanssa meillä ei ole yhteistä kieltä. Ja tämä oli matkan tärkein tavoite.”

Suosittelen tämänkaltaista matkaa kaikille, joita ei kiinnosta vaihtoon lähtö tai se ei ole mahdollista. Sain matkasta paljon irti, kun tarkoitus ei ollut ainoastaan opiskella tietyin määritelmin.

Minulla ei ollut stressiä siitä, mitä minun pitää tehdä ja milloin, kun sain itse määritellä matkan tarkoituksen ja vaikuttaa opintojakson sisältöihin ja toteutukseen. Sain ottaa omat askeleeni, kehittyä omaan tahtiin ja päättää omat keinoni.

Matka oli tietyllä tapaa rankka, mutta opettava. Koen saaneeni todella paljon ”jotakin ekstraa” omaan opiskeluuni.

Tällä valjakolla painoimme Ranskassa eteenpäin ja heille kuuluu myös iso kiitos matkan onnistumisesta. Kuva Suvi Tynkkynen.

Kirjoittaja: Karoliina Miettinen, FM, viittomakielen lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Kirjoittaja: Suvi Tynkkynen, tulkkiopiskelija, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Kansainvälinen yhteisöpedagogi – opiskelijan kokemuksia katulapsityöstä Boliviassa

”Odotukseni olivat korkealla, mutta ne ylittyivät selkeästi.”

Kansainväliset kokemukset opintojen aikana syventävät yhteisöpedagogin ammattitaitoa ja tuovat arvokasta osaamista opiskelijalle. Miten muualla maailmassa tehdään nuorisotyötä? Minkälaisia haasteita yhteisöpedagogin työkentällä on muualla Euroopassa tai Euroopan ulkopuolella ja miten ne on ratkaistu? Minkälaisia hyviä käytäntöjä Suomesta voisi viedä muualle tai muualta tuoda Suomeen? Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia kansainvälisessä harjoittelussa tai korkeakouluvaihdossa. Opintojen suorittaminen kansainvälisessä ympäristössä on etuoikeus, jonka antia ei mitata vain opintopistemäärissä.

Humakin yhteisöpedagogiopiskelija Aarni Lehto suoritti kehittävän harjoittelun Boliviassa. Hän työskenteli Fundación Estrellas en la Calle (FEC) -järjestön Coyera -projektissa, joka tukee katulapsia ja -nuoria. Lehdon kokemukset katutyöstä olivat rankkoja, mutta opettavaisia. Lehto valmistuu yhteisöpedagogiksi, jolla on kansainvälisen kokemuksensa ansiosta paljon annettavaa ja avara näkemys kansainvälisestä nuorisotyöstä.

Harjoitteluni katulapsityössä Boliviassa

Minulla oli ollut jo pitkään unelma katulasten auttamisesta Latinalaisessa Amerikassa, kun kuulin mahdollisuudesta lähteä suorittamaan opintoja ulkomailla ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Nuoret haetaan avolava -autolla alueiltaan yhteisiin aktiviteetteihin sovittuina päivinä. Tässä ryhmä ”Rieles”. Kuva: Aarni Lehto arkisto.

Löysin harjoittelupaikan Humakin verkostojen kautta Boliviasta, Cochabamban kaupungista, jossa toimii voittoa tavoittelematon järjestö FEC. Jo vuodesta 2005 FEC on auttanut Cochabambassa ja viereisessä Quillacollon kaupungissa lapsia, nuoria ja perheitä, jotka asuvat kadulla tai jotka elävät korkeassa sosioekonomisessa riskissä köyhyyden takia.

Järjestössä työskentelee yhteensä noin 25 työntekijää ja 10 vapaaehtoista ja harjoittelijaa. Järjestön toimintaa rahoitetaan pääsääntöisesti Euroopasta tulevina avustuksina.

Järjestön henkilökunta tarjosi minulle mahdollisuutta suorittaa harjoitteluni kolmessa eri projektissa ja toiminnossa eli Coyerassa, Wiñanassa ja Fenixissä.

Coyera-projektin nimi tulee paikallisesta ketšuan murteesta ja se tarkoittaa kaveria. Coyerassa monialainen työryhmä jalkautuu kadulle ja käyttää erilaisia osallistavia menetelmiä, jotta katulapset ja -nuoret saadaan mukaan toimintoihin. Näiden aktiviteettien tarkoitus on auttaa, motivoida ja osallistaa asiakkaita eri alueilla.

Coyera- projektissa käytetään muun muassa taidelähtöisiä menetelmiä kadulla elävien kanssa. Kuva: Aarni Lehto arkisto.

Wiñana-toimintaa on tehty noin 10 vuotta ja sen tarkoitus on tukea katulapsityötä. Wiñanassa seurataan kadulta pois päässeiden elämää ja tuetaan heitä työelämässä ja opinnoissa. Nämä asiakkaat tarvitsevat elämälleen suuntaviivan näyttäjiä ja henkilökohtaista neuvontaa, jotta he eivät joutuisi uudelleen kadulle.

Näin ollen Coyerassa työskentelevät sosiaalityöntekijät ja psykologit tekevät kotikäyntejä Wiñana-asiakkaiden luo. Noin kerran kahdessa kuukaudessa järjestetään yhteistä toimintaa, johon saavat osallistua kaikki Wiñana-projektin asiakkaat. Samalla osallistujille tarjotaan lounas. (FEC 2015b; FEC 2018a.)

Fundación Estrellas en la Callen kolmas projekti Fenix keskittyy ennaltaehkäisevään työhön ja korkeassa sosioekonomisessa riskissä eläviin lapsiin ja nuoriin. Sen toiminta aloitettiin jo vuosi järjestön perustamisen jälkeen eli 13 vuotta sitten.

”Fenixin asiakaskunnan ikäjakauma on 2–18-vuotta ja projektin tarkoitus on luoda näille lapsille mielekästä päivätoimintaa.”

Fenixissä käyvien lasten perheissä esiintyy usein perheväkivaltaa ja kohderyhmä on haavoittuvainen. Erona Coyera-projektiin on Fenixissä se, että tämän toiminta rajoittuu fyysisesti yhteen paikkaan, jota kutsutaan Intikanchay-taloksi (ketšuaksi loistava aurinko).

Katulapsityö Cochabambassa

Tapasin katulapsityössä paljon erilaisia lapsia ja nuoria, joista osa jäi vahvasti mieleeni.

Joillekin tapaamilleni lapsille ja nuorille tuotti hankaluuksia välittää kiintymyksen tunteita. Asiakkaisiin oli joko hyvin vaikeaa saada kontaktia, mutta kun yhteys saatiin luotua, oltiinkin hyvin nopeasti hyvin kiintyneistä.

”Erityisesti minuun kiintyi Durazno-niminen poika.”

Durazno (suom. Persikka) oli 16-vuotias. Tapasin hänet ensimmäisellä työviikollani. Otti hieman aikaa ja vaivaa ymmärtää pojan puhetta, sillä hän ei artikuloinut kovin selkeästi. Huono artikulaatio oli yleinen haaste minun ja katulasten välisessä kommunikaatiossa ensimmäisen kuukauden aikana. Varsinkin liimaa ja bensiiniä imppaavat sekä alkoholia käyttävät katulapset puhuivat hyvin epäselvästi.

Sain Duraznon kanssa yhteyden toisella tapaamiskerralla. Siitä lähtien hän kyseli aina seuraavaa tapaamisaikaamme. Hänen äitinsä oli kuollut traagisesti vuonna 2015 ja hän oli joutunut siskonsa, Carolan kanssa kadulle sillä heidän isänsä oli vankilassa istumassa pitkää tuomiota. Keskustelimme hänen mieltään askarruttavista asioista, pelasimme jalkapalloa, nauroimme ja opetin hänelle joitain suomen kielen sanoja.

Kerroin hänelle, että lähden takaisin Suomeen vuoden lopussa. Se oli hänelle hieman vaikea pala sulatettavaksi, mutta hän pystyi elämään sen kanssa. 14. marraskuuta kuulin hyvin surullisen uutisen. Durazno oli tapettu edellisenä yönä.

Cochabambassa on yli 500 kadulla asuvaa lasta ja nuorta. Yleensä katulapset ovat jakautuneet pieniin ryhmiin kavereidensa tai perheenjäseniensä kanssa. Näissä ryhmissä vallitsee oma hierarkia ja kirjoittamattomat säännöt ja yleensä myös keskinäinen kunnioitus.

Cochabamban katulasten pääasialliset työtehtävät ovat auton ikkunoiden pesu liikennevaloissa, trufitaksien reittien kuuluttaminen ja kengänkiillotus kadulla. Joidenkin on varastettava henkensä pitimiksi, vaikka se ei ole kenellekään mieluisa vaihtoehto. Tämän lisäksi osa katulapsista ja -nuorista käy huumekauppaa. Laiton toiminta on kadulla eläjillekin vaikeaa, mutta pakon edessä, muiden vaihtoehtojen loppuessa on turvauduttava kyseenalaisiin keinoihin. (VPlat 2012, 8-9.)

Fundación Estrellas en la Calle tekee myös vaikuttamistyötä. Lokakuussa 2018 järjestettiin marssi huumeiden käyttöä ja perheväkivaltaa vastaan sekä lasten oikeuksien puolesta. Kuva: Vinzenz Janssen.

Kaduille päädytään useista syistä

Harjoittelussani opin, että katulapsiksi ajaudutaan erilaisista syistä. Kadulla täysin elävät lapset ovat orpoja tai vanhempiensa hylkäämiä lapsia. Nämä lapset kamppailevat joka päivä elääkseen, löytääkseen ruokaa ja suojaa. Tämä katulapsityyppi lienee mediassakin tunnetuin.

Yksi ryhmä on sellaiset lapset, jotka vierailevat säännöllisesti perheensä luona ja viettää vain päivät kadulla. Sukupuoli voi vaikuttaa katulapsien tilanteeseen. Tyttöjä hylätään harvemmin, sillä heidän oletetaan hoitavan perheen arkea. Kadulla elävät tytöt joutuvat pois kadulta esimerkiksi kotiapulaisiksi tai seksityöntekijöiksi. (Unesco 2017.)

Yleisemmät kadulle joutumisen syyt tässä Cochabamban eli ikuisen kevään kaupungissa ovat hylkääminen, vanhempien kuolema, perheväkivalta ja lasten hyväksikäyttö.

”Kunnalliset lastensuojelutahot ovat Cochabambassa periaatteessa olemassa, mutta niiden toiminnan vaikutus on olematon.”

Bolivian lain mukaan lapsi saa aloittaa työnteon jo 10 vuoden iässä ja se näkyy välillisesti lasten koulutuksen puutteena. Katulapsille tilanne on entistä pahempi. Osa katulapsista ei ole saanut juuri minkäänlaista koulutusta.

”Koulutuksen puuttuminen tekee katuelämästä siirtymisen todella vaikeaksi.”(CEHM 2018; VPlat 2012; 8-9.)

Useat katulapset Cochabambassa imppaavat liimaa, bensiiniä ja/tai lakkaa. Myös muita huumeita käytetään laajasti. Työskennellessäni Cochabamban katulasten kanssa, huomasin heillä eritasoisia, mutta selkeitä haasteita kognitiivisessa kehityksessä. Mukana oli muun muassa ikäisiäni asiakkaita, joille sanaristikon tai väritystehtävän teko tuotti vaikeuksia.

Keskinäistä luottamusta nostetaan esimerkiksi nojautumisharjoitteilla. Katulasten ja -nuorten on hyvin tärkeää puhaltaa yhteen hiileen selviytyäkseen. Kuva: Aarni Lehto arkisto.

Harjoittelu katulapsityössä oli kasvunpaikka

Fundación Estrellas en la Calle oli hyvä harjoittelupaikka ulkomaanvaihdossa tapahtuvalle kehittävälle harjoittelulle. Vaikkakin alussa tunsin oloni ulkopuoliseksi ja yksin jätetyksi, vapaaehtoisten ja harjottelijoiden esimies, Alejandro piti minusta hyvää huolta.

Pikkuhiljaa myös muut järjestön työntekijät saivat minun kanssa paremman yhteyden. Työyhteisö järjestössä ja sen molemmissa ohjelmissa oli erittäin hyvää ja vakinaiset työntekijät puhuivatkin jonkinlaisesta perheestä.

Harjoittelun onnistumista paransi myös se, että osasin espanjaa jo jonkin verran harjoittelun alkaessa. Neljä kuukautta espanjankielisessä ympäristössä kehitti kielitaitoani huimasti.

Työkulttuuri Boliviassa oli hyvin erilainen kuin Suomessa.

”Itseohjautuvuus ja vastuun ottaminen oli jokapäiväisen työn peruspilareita. Ilman niitä työn teosta ei olisi tullut mitään.”

Ammatillinen kasvuni oli todella voimakasta ensimmäisestä päivästä lähtien ja tietoisesti suunnittelin ja arvoin sitä kompetenssiperusteisesti sekä osoitin osaamistani käytännössä joka työpäivä. Minun oli käytettävä vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitojani työyhteisössämme, muun muassa keskustelutilanteissa.

Työskennellessämme katulasten kanssa minun tuli soveltaa ammattieettisiä periaatteita, sillä asiakkaidemme kohtalot ja elämäntilanteet olivat hyvinkin rankkoja ja haavoittavia.

Tämä koko harjoittelu oli käytännössä kansainvälisen ja monikulttuurisen toiminnan kehittämistä. Työskentely- ja arkikielemme oli espanja. Kulttuuri oli etelä-amerikkalainen machokulttuuri.

Aika ajoin olin henkisesti hyvin rikki ja heikkona, mutta koin samalla kiitollisuutta siitä, sillä sitä lähdinkin hakemaan. Palasin koti-Suomeen vahvempana ja itsevarmempana kuin ikinä aiemmin.

Fundación Estrellas en la Calle oli erittäin hyvä harjoittelupaikka. Harjoitteluni Boliviassa otti paljon, mutta antoi moninkertaisesti enemmän. Odotukseni olivat korkealla, mutta ne ylittyivät selkeästi.

Ryhmäkoot vaihtelevat noin 8 ja 25 nuoren välillä. Tässä ohjaajia ja osa ryhmästä ”Estadio”. Kuva: Edgar Espinoza.

Suosittelen FECiä kaikille espanjaa osaaville ja asiasta kiinnostuneille yhteisöpedagogi-opiskelijolle toiseksi tai kolmanneksi harjoitteluksi. Haluan vielä kiittää Alejandroa välittämisestä, huolenpidosta ja ammatillisesta tuesta!

Teksti: Aarni Lehto, Satu Riikonen

LÄHTEET
CEHM 2018. Haastattelu Centro Hermano Manolo -hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. 11.09.2018.
FEC 2018a. Haastattelu Coyera-Wiñana -projektista 28.09.2018. Haastateltavat: Alejandro Revollo Montecinos & Mario Padro Surita. Haastattelija: Aarni Lehto.
FEC 2018b. Perehdytys vapaaehtoisille ja korkeakouluharjoittelijoille 20.09.2018. Perehdyttäjä: Alejandro Montecinos Revollo.
FEC 2015a. Fundación Estrellas en la Calle, Quiénes somos. http://www.estrellasenlacalle.com/about.html (Viitattu 14.01.2019)
FEC 2015b. Fundación Estrellas en la Calle, Programas y proyectos. http://www.estrellasenlacalle.com/projects.html (Viitattu 15.01.2019)
WHUnesco 2017. Unesco, Social and human sciences, street children. http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/fight-against-discrimination/education-of-children-in-need/street-children/ (viitattu 18.01.2019)
VPlat 2008. Voces para Latinoamérica. Perfil de los NASC inhaladores en Lima. Valladolid, Espanja. Viitattu 23.01.2019
VPlat 2012. Voces para Latinoamérica. II Estudio NAJSC CBBA – Perfil motivacional de los adolescentes y jóvenes de 15 a 21 años en situación de calle 2012. Valladolid, Espanja. Viitattu 21.01.2019

Ensimmäinen yhteisöpedagogi harjoittelussa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä

Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Tiina Savolainen löysi harjoitteluaan varten sairaalasta ja metsästä ympäristöt soveltaa yhteisöpedagogin taitojaan. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sairaanhoidon metelmin sai tuekseen yhteisöpedagogin näkökulman ennaltaehkäisevästä ja aktivoivasta työotteesta. Lue Tiinan Opiskelijan silmin -blogi harjoittelusta ja saaduista kokemuksista.

Tarvitsin kevääksi harjoittelupaikan. Mielenkiinnon kohteinani olivat luonto, liikunta ja hyvinvoinnin tukeminen sekä harjoitteluni tavoitteena olevat kehittämistehtävät.

Sain vinkin Meijän polun nettisivuille. Sivuilta selvisi, että kyseessä on keskisuomalaisten kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliike, jossa toimitaan liikunnan, levon, luonnon ja yhteisöllisyyden parissa. ”Hmm”, kaikki ovat teemoja, joista olen kiinnostunut, ja joiden parissa haluaisin työskennellä tulevaisuudessa. Tuo kuulostaa ihan minun jutultani!

Luonnolla on monia todennettuja hyvinvointi vaikutuksia. Luontoaltistus muun muassa alentaa verenpainetta, laskee sykettä ja vähentää stressihormonien eritystä. (Kuva: Tiina Savolainen)

Sairaalan mäellä itse asiaan

Sovin tapaamisen sairaalan mäelle.

Mutta mihin oikeastaan olen menossa ja ketä tapaamaan? Miten Keski-Suomen sairaanhoitopiiri liittyy Meijän polkuun?

Googlaamalla selvitin, että olin sopinut tapaamisen kehittäjäylilääkäri ja työelämäprofessori Pirjo Mustosen, kliininen asiantuntijafysioterapeutti Liisa Lumiahon ja terveyden edistämisen suunnittelija Susanna Mutasen kanssa.

Tapaamisen aiheina olivat terveysmetsä sekä OLKA-koordinoitu järjestö ja vapaaehtoistoiminta sairaalassa. Mielenkiintoisia aiheita ja huikeita ammattilaisia. Totta kai olen mukana!

Tiina Savolainen metsässä. Tämä harjoittelu ”meni ihan metsään”, kirjaimellisesti. (Kuva: Merja Astikainen)

Mitä yhteisöpedagogilla on antaa sairaalalle?

Ymmärränkö mistä tapaamisessa puhutaan, vielä ilman perinteistä terveydenhoitoalan koulutusta? Entä osaanko antaa jotain omasta osaamisestani ja näkökulmastani myös muille?

Yhteisöpedagogina katson terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ennaltaehkäisevän ja aktivoivan työotteen kautta, en sairauksien hoidon näkökulmasta.

Yhteisöpedagogin kompetensseina minulla on yhteisöllinen, pedagoginen, yhteiskunnallinen ja kehittämisosaaminen. Oma kiinnostukseni on tutkimukseen perustuvassa toiminnassa, jolla on vaikuttavuusnäyttöä.

Sipoossa kehitetty terveysmetsätoiminta ja HUS:in ja EYJ:n kehittämä valtakunnallinen OLKA toiminta liittyvät vahvasti ennaltaehkäisevään ja aktivoivaan terveydenedistämistyöhön. Molemmista löytyy tutkimuksin osoitettuja hyötyjä ja vahva kehittämistyön näkökulma. Eiköhän yhteisöpedagogi pärjää.

OLKA Jyväskylän toiminnassa tapahtui paljon

Suoritin kaksi harjoittelua samassa paikassa Keski-Suomen sairaanhoitopiirillä. Harjoitteluni laajuus oli yhteensä 25 opintopistettä eli lähes neljä kuukautta.

Alkuaika kului tutustuessa uuteen paikkaan ja uuteen ympäristöön. Parin viikon päästä osasin jo kulkea sairaalan alueella eksymättä. Myöhemmin opastin OLKA vapaaehtoisia tutustumaan sairaalan alueeseen ja kävin kertomassa osastojen henkilökunnalle OLKA toiminnasta.

Pääsin mukaan vapaaehtoisten perehdytykseen ja kehittämään OLKA-toimintaa Jyväskylässä. Kevään aikana OLKA Jyväskylän toiminnassa aloitti uusi toiminnankehittäjä. Tämän uuden resurssin myötä OLKA toimintaa voitiin Jyväskylässä laajentaa sairaalan lisäksi Kansalaistoiminnankeskus Mataralle.

Sain olla mukana toteuttamassa ja kehittämässä toiminnan viestintää. Tein nettisivujen sisällöntuotantoa, haastattelin ja kirjoitin vapaaehtoisen tarinan sekä osallistuin viestintäsuunnitelman tekoon.

Ensimmäiset terveysmetsäretket Keski-Suomessa

Suurempi osa ajastani meni terveysmetsäaiheen parissa.

Sipoossa terveyskeskuslääkäri on määrännyt potilaita Terveysmetsä käynneille jo usean vuoden ajan. THL on tehnyt tutkimusta retkien vaikuttavuudesta. Tulokset ovat olleet lupaavia.

Terveysmetsä -hankkeessa kehitettiin toimintamalli, jossa potilaat osallistuvat terveyttä edistäville metsäretkisarjoille. Toimintamallia kehittämässä olleet Luonnontie Oy:n Adela Pajunen ja Marko Leppänen kouluttivat myös ensimmäiset Keskisuomalaiset terveysmetsäoppaat.

Meijän polun järjestämän ja Keski-Suomen hyvinvointi verkoston KeHOn rahoittaman Keski-Suomen Terveysmetsä -opaskoulutuksen tavoitteena oli koota luonnosta ja hyvinvoinnin edistämisestä kiinnostuneita ihmisiä mahdollisimman laajasti koko Keski-Suomen alueelta niin järjestö-, yksityiseltä kuin julkiselta sektorilta.

Vastuullani oli opaskoulutuksen käytännönjärjestelyt, kuten mainosten teko, ilmoittautumiset, yhteydenpito kouluttajien, Meijän polun verkoston ja koulutettavien välillä sekä jälkitiedotus.

Terveysmetsä -opaskoulutus jalkautui aitoihin olosuhteisiin. (Kuvat: Liisa Lumiaho)

Harjoittelun opit hyödyksi

Terveysmetsäkoulutus oli antoisa kokemus.

Harjoitteluni lopuksi suunnittelin ja toteutin saamieni oppien mukaan Terveysmetsäretken Keuruun terveyskeskuksen hyvinvointiryhmälle. Pitkä harjoitteluni mahdollisti koulutuksen järjestämisen kokonaisuudessa alusta loppuun asti, mikä oli kaikkinensa hieno oppimiskokemus.

Keskisuomalaisen terveysmetsän hahmottelua jatkan vielä opinnäytetyössäni. Kerään tietoa ensimmäisistä Keski-Suomessa toteutetuista terveysmetsäretkistä, analysoin mahdollisia terveysmetsäkohteita ja retkien vaikuttavuutta.

Mihin ja miksi terveysmetsäoppaita tarvitaan ja missä Keski-Suomessa on terveysmetsätoiminnalle sopivia luontokohteita? Tulen tutkimaan näitä asioita opinnäytetyössäni.

Muistiinpanoja kertyy. Keski-Suomen Terveysmetsä -opaskoulutus oli tiivis paketti käytäntö ja teoriaa. (Kuvat: Liisa Lumiaho)

Innovatiivinen ja innostunut työyhteisö otti yhteisöpedagogin lämpimästi vastaan

Harjoitteluni aikana kaikki ottivat uudenlaiselta koulutustaustalta tulevan yhteisöpedagogiopiskelijan avoimesti ja lämpimästi vastaan. Niin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon kehittämisyksikössä kuin Meijän polun monialaisessa asiantuntijaverkostossa.

Sain kokea olevani osa innovatiivista, innostunutta ja aktiivista työyhteisöä ja verkostoa.

Pääsin mukaan monenlaisiin tehtäviin, tapaamisiin ja seminaareihin, kuten Meijän polun hyvinvointi ChatBotin kehittelyyn, tulevaisuus- ja osallisuusfoorumeihin sekä Luonto lisää liikettä -hankkeen päätösseminaariin.

Harjoittelun alku oli jännittävä. En ihan tiennyt, mihin olen ryhtymässä. Tavoitteenani oli, että saisin hyviä eväitä uudelle uralleni tulevana yhteisöpedagogina, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ammattilaisena. Tavoitteet täyttyivät.

Lämmin kiitos osoittamastanne luottamuksesta harjoitteluni ohjaajille Pirjo Mustoselle, Liisa Lumiaholle ja Susanna Mutaselle sekä Meijän polun koko ydinryhmälle. Kiitos myös KeHOn päällikölle, Meijän polun luontoaktiiville Janne Laitiselle, että otit innokkaan opiskelijan moneen mukaan. Kiitokset työhuoneiden lainaamisesta koko perusterveydenhuollon kehittämisyksikölle. Kiitos yhteistyöstä OLKA toiminnan kehittäjä Niina Kankare-Anttilalle. Oli ilo ja kunnia työskennellä teidän kaikkien kanssanne.

Kirjoittaja: Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Tiina Savolainen

Lisää aiheista:

Samulin reissun päätös

Kolmannessa Tansanian-blogissaan yhteisöpedagogiopiskelija Samuli Hentunen kokoaa yhteen kokemaansa.

Odottelen jatkolentoa Istanbulin kentällä ja selailin edellisiä blogeja ja kuvia menneeltä neljän kuukauden ajalta. Tuntuu tosi oudolta, että reissu on nyt käytännössä ohi ja harjoittelu Tansaniassa takanapäin! Paljon jäi hienoja muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Tehama-projekti eteni kouluilla ihan mukavasti. Se saatiin päätökseen vaikkakin vähän haikein mielin. Monet opettajista kyselivät jo mahdollisuudesta jatkaa ja voisiko koneita lainata kouluille ennen kuin saadaan joku jatkamaan itse ohjelmaa. Myös muualla tapaamani opettajat kyselivät josko myös heidän koulunsa voisi osallistua.

Ohjelman sisältöäi tuli muokata aika rankasti tuntien edetessä ja osaamistason selventyessä. Ilman osanottajien aiempaa kokemusta koneen käytöstä, olisi ollutkin melkein mahdoton käydä kaikkia alun perin suunniteltuja asioita läpi annetussa lyhyessä ajassa.

Paljon keskityimme koneen käyttämiseen. Emme perehtyneet varsinaisesti minkään ohjelmien käyttöön. Hiiren käyttäminen vaati paljon harjoittelua, Samoin  näppäimistöön totuttelu vei aikaa. Nopeasti lapset kyllä oppivat asiat ja suurinn ongelma onkin se, ettei konetta ei pääse käyttämään vapaa-ajalla missään,  Näin opitut asiaa tuppaavat helposti unohtumaan.

Viimeisen viikon vietin Dar Es Salaamissa isäntäperheen luona. Perheen isä on perustanut Star of hope nimisen yhdistyksen vuonna 2011. Hän avustaa ja kouluttaa mm. työpajoja järjestämällä. Hän myös isännöi monesti opiskelijaryhmiä esimerkiksi Yhdysvalloista.

Seuraavana vuorossa olisi nuorisokeskuksen rakentaminen, joka tarjoaisi alueen nuorille koulutusta, tukea työllistymiseen sekä paikan vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin. Luvat ja piirustukset rakennukselle ovat jo valmiina odottamassa. Seuraavaksi on tarkoitus hankkia yhteistyökumppaneita ja suunnitella toimintaa.

Star of hope tarjoaa enemmän kuin mielellään harjoittelupaikan opiskelijalle/opiskelijoille! Luvassa on varmasti yhteisöpedagogille sopivia haasteita!

Ulkomaille lähtemistä suunnitteleville ja muillekin voin lämpimästi suositella käyttämään opiskeluaikaa kansainvälistymiseen! Työharjoittelun suorittaminen ulkomailla antaa todella paljon lisäarvoa omalle ammatilliselle kehittymiselle ja näyttää varmasti hyvältä myös tulevaisuuden työnhaussa. Opiskeluaika onkin ehkä helpoin tapa hakea tuota kokemusta, kun ei tarvitse samalla tavalla miettiä sen mahdollistamista, kuin sitten työelämässä ollessa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen

Projekti nimeltä TEHAMA

Tansaniassa harjoitteluaan suorittavan yhteisöpedagogiopiskelijan Samuli Hentusen projekti-idea konkretisoituu vähitellen. Hän aikoo kierrellä tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Samuli kertoo, mitä asioita on otettava huomioon, kun suunnittelee projektia Afrikassa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Olen jo muutaman viikon työskennellyt Tehama-nimisessä projektissa, jonka pääsimme viimein aloittamaan konkreettisesti. Projektin idea lähti siitä, kun kouluilla oli tarve saada tietokoneita. Tansaniassa koulujen opetussuunnitelmassa on varattu aikaa ICT-tunneille ala-asteelta lähtien. Koneita ei vain ole kunnallisissa kouluissa, sillä kouluja on paljon eikä kaikkiin ole mahdollista saada koneita lahjoituksena. Siksi lähdin kehittelemään ajatusta, että kiertäisin eri kouluilla muutaman läppärin kanssa. Ensimmäinen viikko on nyt takana, ja vastaanotto oli hyvä!

Kuutta konetta kierrätetään

Käytössäni on yhteensä kuusi konetta. Humak lahjoitti neljä, ja yhteistyökumppanimme ICT-asiantuntijayritys Canorama lahjoitti kaksi! Kiitokset näistä! Vaikka koneita on suhteellisen vähän, pystyn kiertämällä eri kouluissa vetämään tunteja yli 300 oppilaalle viiden viikon aikana. Jos harjoitteluni kestäisi pidempään voisin aloittaa uuden kierroksen ja taas yli 300 oppilasta pääsisi osallistumaan.

Tietokoneita TAnsaliaan

Kiinnostaako harjoittelupaikka Tansaniassa?

Haasteita on ollut alusta asti, ja uusia tuntuu ilmenevän sitä mukaa kun mennään eteenpäin. Uskoisin kuitenkin, että kuluneen ensimmäisen viiden viikon jälkeen suurimmat kysymykset on saatu ratkaistua. Olen alusta asti rakentanut ohjelmaa niin, että sitä on kenen tahansa helppo lähteä jatkamaan. Tässä olisi siis jollekin hyvää ohjelmaa valmiina, jos jotain opiskelijaa kiinnostaisi lähteä syksyllä harkkaan Tansaniaan!

Kaksi oli käyttänyt tietokonetta joskus

Tiedossa oli jo etukäteen, ettei kovinkaan moni ole ennen käyttänyt tietokonetta Ensimmäisen viikon kyselyiden perusteella yli 300 oppilaasta kaksi oli aiemmin käyttänyt konetta. Tarve on siis iso eikä aiempaa osaamista löydy. Tämän pohjalta rakensin ohjelman, jossa opetettava sisältö jakautuu viiteen kokonaisuuteen, joista kullekin on varattu tunti.
Käsiteltäviä asioita olivat

  • kannettavaan tutustuminen
  • käyttöjärjestelmään tutustuminen
  • ohjelmat Word+Excel+Powerpoint
  • internetin käyttö yleisesti

Tulevat viikot näyttävät, miten perusteellisesti mitäkin asioita ehdimme käymään läpi vai joudummeko pudottamaan pois jotakin, jos aikataulu niin vaatii.

 

Tietokoneopetuksen suuunnitelma

Tapaaminen koulutoimenjohtajan kanssa

Materiaali ja ohjelman sisältö piti tuottaa, ja sen lisäksi piti hoidella käytännön asioita ennen kuin saatiin vihreää valoa kouluilta. Aluksi luulin, että riittää, kun sovin koulujen kanssa sopivasta ajasta. Se ei ihan niin toiminutkaan.

Ensin laitoimme Tangan alueen koulutoimenjohtajalle kirjeen, jossa kerroimme ideasta. Vastausta ei ikinä kuulunut, joten varasimme toimistolle aikaa, että pääsemme juttelemaan kasvotusten johtajan kanssa. Ajanvaraus ei tarkoittanut ihan samaa kuin Suomessa. Paikan päälle menimme kahdeksalta aamulla ja odottelimme noin neljä tuntia, kunnes pääsimme vihdoin oikean ihmisen juttusille.

Toimistolla käynti ei ollut niin virallinen kuin luulin, mutta se oli jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin tyypillinen tansanialainen vierailu. Kyllä sen aikana pari sanaa vaihdettiin kouluilla käynnistäkin, mutta lähinnä vaihdeltiin kuulumisia ja kyseltiin, millaista Suomessa on. Kirje ei tainnut ikinä löytää perille, koska meitä pyydettiin vielä lähettämään se, jotta asiat ovat virallisesti kunnossa. Nyt oli siis saatu vihreää valoa tuntien aloittamiselle.

 

Tansanialainen kylä toivotti tietokoneiden lahjoittajat tervetulleiksi
Lämmin vastaanotto afrikkalaiseen tapaan

Tätä tullaan opiskelemaan vaikka lomalla!

Lisää stressiä meinasi tulla, kun ohjaajani ilmoitti, että nyt meidän täytyy aloittaa nopealla aikataululla, jotta päästään alkuun ennen kuin pääsiäislomat alkavat. Ne kestävät täällä kaksi viikkoa. Lähdin sitten kiertämään kouluja ja sopimaan aikatauluja heidän kanssaan. Lomista ei kuitenkaan tullut mitään ongelmaa, sillä joka koulussa sanottiin, että tämä on heille niin tärkeä asia, että oppilaat kyllä tulevat myös loman aikana näille tunneille! Yhdellä koululla koululaiset halusivat tunnit lauantaipäiville, jotta ne varmasti saatiin mahtumaan lukujärjestykseen.

 

Mahdollisimman moni tahtoi oppia lisää tietokoneista

Seuraavaksi ongelmaksi osoittautuivat luokkien koot ja luokkatilat. Normaalissa paikallisessa koulussa luokkien koot vaihtelevat 80:n ja 120:n oppilaan välillä. Tämä ei tarkoita, että esim. kuudennella luokalla olisivat luokat a, b, c ja d, ja että niiden yhteenlaskettu oppilasmäärä olisi 120, vaan että yhdellä luokalla tunnilla istuu kerrallaan noin sata oppilasta.
Suuret luokkakoot johtuvat siitä, että koulut ovat velvollisia ottamaan kouluun jokaisen lapsen, vaikka resursseja ei todellisuudessa olisi. Ratkaisimme ongelman jakamalla luokat 2 – 4 eri osaan, joille pidin tunnit vuorotellen.

Luokkatiloissa ei monestikaan ole sähköä, joten esimerkiksi videotykkiä ei voi käyttää opetuksessa apuna. Tätä varten olen tehnyt joka aiheesta omat materiaaliniput, joissa havainnollistetaan käsiteltävää asiaa. Koulut auttavat kaikissa asioissa niin paljon kuin vain voivat, ja ovat tosi joustavia. Tärkeintä on, että saadaan tunnit pidettyä! Yksi vaihtoehto on kutsua koululuokkia 4H:n tiloihin, missä käytössä on iso sali ja videotykki. Ainakin lähimpänä sijaitsevien koulujen kanssa tämä varmaan onnistuu, koska ne ovat kävelymatkan päässä.

Tällä viikolla tutustuimme kannettavan osiin. Suurinta ihmettelyä aiheuttivat web-kamera ja se, kun tietokone käynnistettiin ja sammutettiin! Mielenkiinnolla odotan, miten käyttöjärjestelmään tutustuminen luonnistuu ensi viikolla!

Ympäri Tansaniaa

Viime kerralla kirjoittelin projekti-ideasta, jossa kiertelisin tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Asiat ovat edenneet ja olen saanut tietokoneet tänne Tansaniaan. Kiitokset Humakin porukalle järjestelyistä.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Blogi metsityshankkeesta 4H:lle

Tansanian 4H toteutti yhteistyössä ENO-yhdistyksen kanssa projektin, jossa koulut eri puolilla Tansaniaa istuttivat puita. ENO lähetti tänne kaksi opiskelijaa Novia ammattikorkeakoulusta. He haastattelisivat opettajia, oppilaita ja koulujen 4H yhdyshenkilöitä projektin hyödyistä ja haasteista.

Haastattelujen pohjalta 4H:lle tehdään blogi. Tehtävänäni on avustaa blogin laatimisessa ja laatia kirjoittajille ohjeistusta. 4H tuottaa projektista myös puunkasvatus-, puunhoito- ja metsätalousoppaan.

Humakin lahjoittamat tietokoneet saapuivat Tansaniaan Novian opiskelijoiden mukana.

Lähdimme 15. helmikuuta ajamaan 4H:n päätoimistolta johtaja Susan Naburin kanssa Tangasta kohti Dar Es Salaamia.  Seuraavana päivänä seuraamme liittyi Morongorossa Joseph Desideri.

Novian opiskelijat Emilla ja Roosa lensivät samana päivänä Suomesta Dariin ja heitä vastassa oli Anna Lupiano, 4H:n työntekijä Morogorosta. Emillalla ja Roosalla oli keskeinen rooli ATK-projektissani, sillä he raahasivat mukanaan Humakin lahjoittamat kuusi läppäriä Tansaniaan!

Kuusi läppäriä
Kyllä, kaikki toimivat!

Matka Tangasta Dariin on noin 350km. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, kestää se henkilöautollakin noin seitsemän tuntia. Kapealla maantiellä on paljon rekkoja ja asustusten lähellä on 50 kmh nopeusrajoitus.

Viisi miljoonaa ihmistä kapeilla kaduilla autoineen

Oman lisänsä matkaan tuovat poliisit, jotka pysäyttelevät matkan aikana useamman kerran vaikkei heillä ole pysäytyksiin sen kummempaa syytä. Suuri osa ajasta kuluu viimeiseen 30:een kilometriin, jolloin saavutaan kaupunkiin. Dar Es Salaamissa asuu yli 5 miljoonaa ihmistä ja ruuhkat ovat älyttömiä. Tieverkosto ei vastaa autojen määrää.

Arkeen toi mukavaa vaihtelua yöpyminen todella hienossa hotellissa Darissa.

Dar es Salaam
Puitteet Darissa olivat kohdallaan!

Pelti kolisee!

Seuraava päivä meni taas autossa istuessa. Ja sitten kolahti! Olimme kääntymässä huoltoasemalle, kun takana ohittamaan lähtenyt  rysäytti suoraan automme perään.

Onneksi kukaan ei loukkaantunut, mutta auto kärsi pieniä vaurioita. Autosta meni uusiksi takalasi, takavalot ja peltiäkin piti vähän oikoa. Tämän takia matka venyi ja loppumatka ajettiin pimeässä.

Pimeällä ajaminen ei ole mikään mukava kokemus Tansaniassa, kun katuvaloja ei ole ja kaikki ajavat vastaan pitkät päällä. Välillä vastaan tulee rekkoja ja/tai busseja rinnakkain, jolloin pienemmän kulkuneuvon on vain jarrutettava ja väistettävä.

Vain peltivaurioita!
Matkaan tuli yllättäviä mutkia!

Ongelmat auton kanssa jatkuivat. Kone hajosi Mafingan kaupungissa ja jäimme odottamaan vuokra-autoa Darista. Tällä sitten kierreltiin Mafingan ja Njomben kouluissa samaan aikaan, kun automme oli huollossa.

Uusi moottori saatiin, mutta se todettiin vialliseksi ja eikun uutta tilaamaan. Paluumatkalla oli tarkoitus viettää päivä Mikumin kansallispuistossa, mutta tämä jäi väliin, koska jouduimme palaamaan Mafingasta Dariin bussilla. Ehkäpä toisella kertaa.

Tansania on monipuolinen maa

Tansanialla on monia erilaisia piirteitä. Ilmasto ja maasto vaihtelevat todella paljon. Mitä enemmän mennään sisämaahan sitä vuoristoisemmaksi ja vehreämmäksi maisemat muuttuivat. Myös lämpötila on pohjoismaalaiselle mukavampi: noin 25 astetta ja välillä sadetta.

Tansanian harjoittelu
Myös teiden kunto vaihteli paikoittain.

Myös koulut ovat erilaisia. Koulujen välillä on eroja – varsinkin yksityisten ja kunnallisten koulujen ero on todella iso. Yksityisillä on monesti tietokoneluokat ja opetus tapahtuu pääosin englanniksi. Rahaa riittää myös kasteluveteen ja alueen vartioimiseen.

Koululaisia Tansaniassa
Kameraa ei kouluissa ujosteltu!

Kunnallisissa kouluissa sadevesi on ainoa, mitä voidaan käyttää kasteluun ja puiden istutuksessa on ongelmana, että niitä varastetaan usein yöaikaan. Taimet ja siemenet ovat kalliita. Hedelmiä myymällä ihmiset saavat ihan hyviä lisätuloja.

Tansanialaisia koululaisia
Ryhmäkoot ovat täällä ”hieman” suurempia.

Pari viikkoa vierähti nopeasti eri kaupunkien välillä. Tämä toi mukavaa vaihtelua harjoittelun normaalille päivärytmille.

Sansibar on mahtava lomapaikka!

Takaisin Dariin päästyämme mietin, että nyt voisi olla hyvä hetki vierailla myös Sansibarilla, koska sadekausi ei vielä ollut alkanut. Sateiden alettua saarilomailu voisi olla  huono kokemus. Sansibar on Tansanialle kuuluva saaristo, jonka isoin ja tunnetuin saari on Unguja. Se tunnetaan myös nimellä Sansibar.

Saarella turismi on vilkkainta ja hinnat varsin korkeita. Sesonkiaikaan hotelli maksaa helposti 100 dollaria. Ruoat ja aktiviteetit ovat melko kalliita. Sansibarille menin Darista lautalle, joita lähtee muutaman kerran päivässä. Hinta on 35 dollarista ylöspäin. 40 dollarilla sai business-luokan paikan, jossa oli mukavat penkit ja ilmastointi. Nyt ei onneksi ollut sesonkiaika ja sain huoneiston aika edullisesti, 40 USD/yö aamiaisella.

Majapaikka Sansibarilla

Rannat ovat todella upeita Sansibarilla ja ne ovat täynnä hyviä ravintoloita. Matkailijalla on paljon tekemistä. Paikalliset järjestävät molenlaisia retkiä: voit snorklata delfiinien kanssa tai tutustua Prison Islandin kilpikonniin ja vanhan vankilan raunioihin. Myös saaren keskustassa on runsaasti nähtävyyksiä. Vanha kaupunki, linnoitus ja Arabihallinnon aikaiset vanhat rakennukset ovat näkemisen arvoisia. Sansibarilla viettämäni neljä päivää olivat upeita!

”Valkoiset hiekkarannat” pitävät täällä kutinsa.

Takaisin Tangaan menin pienellä potkurikoneella, joka oli myös ihan oma kokemuksensa. Hinta oli 120 dollaria mutta säästin sillä noin 15  tuntia matkustamista. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä lautalla Dariin ja sieltä bussilla Tangaan, hintaa olisi tullut noin 60 dollaria.

Mantereelle palasin lentokoneella ja säästin 15 tuntia matka-aikaa.

Tästä sitten taas ”arjen” kimppuun!

Emden, Emden, Emden!

Monimuodon yhteisöpedagogiopiskelijat Emdenissä!

Huhtikuinen opintomatkamme suuntautui kohti Pohjois-Saksaa ja Emdeniä siellä. Ryhmämme koostui viidestätoista yp monimuoto -opiskelijasta ja yhdestä päiväopiskelijasta. Mukana tietysti myös mahtavat opettajamme Ursula ja Kim.

Matkalla pysähdyimme ensin Hampurissa, jossa pääsimme vierailemaan Suomen Merimieskirkon Hampurin toimipisteelle. Merimieskirkon toimintaan tutustuminen olikin yksi reissun kohokohdista. Suuri vaikutus oli tietysti myös sillä, että saimme niin lämpimän vastaanoton Merimieskirkon johtajalta Valtteri Salmelta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka kaikille yhteisöpedagogeille.

Opintomatkalla Saksassa
Hampurin Merimieskirkolla. Kuva: Valtteri Salmi, kuvassa oikealla

Junaseikkailuja ja hämmentävän hyvä vastaanotto

Seikkailu saksanmaalla jatkui junamatkalla kohti Emdeniä. Myöhästyimme junanvaihdosta, ja jännitimme, olisiko meitä enää kukaan vastassa Emdenin asemalla. Siellä meitä kuitenkin oli vastassa joukko nuoria paikallisia opiskelijoita, jotka saattoivat meidät läpi hämärän kaupungin majoituspaikkaamme. Uskomattoman lämmin vastaanotto nuorilta, joille oli yllätys, että meidän ryhmämme onkin ”oikeasti” aikuisia, eikä nuoria päiväopiskelijoita.

Heti seuraava aamuna meitä odotteli hostellin parkkipaikalla joukko opiskelijoita, jotka saattoivat meidät Emdenin ammattikorkeakoululle (University of Applied Sciences Emden/Leer). Koululla kuulimme, että isäntämme olivat järjestäneet ryhmällemme polkupyöriä, jotta pääsisimme liikkumaan itse Emdenissä sukkelammin.

Opintomatkalla Saksassa
Polkupyörillä matkat taittuivat joutuisasti

Perinteisten tutustumis- ja nimileikkien jälkeen kiersimme tutustumassa kampukseen. Kuulimme jälkikäteen, että ohjelman järjestäneet nuoret olivat olleet vähän huolissaan siitä, suostuisimmeko mukaan heidän leikkimielisiin kisoihinsa. Mutta eihän meillä ollut mitään ongelmaa, kaikki reippaita ja helposti innostuvia yhteisöpedagogintekeleitä. Olimme täysillä mukana kaikessa.

Reissun ammatillinen anti

Viikon aikana pääsimme vierailemaan mm. paikallisessa nuorisokeskus Alte Post:ssa, Lapsi ja nuorisotyöjärjestö Outlaw:ssa ja kauempana rannikolla Norddeichissa sijaitsevassa sosiaalikeskus Nasarethissa. Kaikissa näissä paikoissa meille oli varattu tarjottavaa ja ohjelma oli huolellisesti suunniteltua. Harmi vain, että kaunista Emdenin kaupunkia ehdimme nähdä vain hämärissä, sillä ohjelma oli todella tiukka.

 

Opintomatkalla Saksassa
Vierailulla lapsi- ja nuorisotyöjärjestö Outlaw:ssa

Olimme koko viikon ajan häkeltyneitä siitä lämpimästä vastaanotosta, jonka saimme näiltä nuorilta opiskelijoita. Meillä ei ollut missään vaiheessa sellaista oloa, että emme tietäisi minne mennä tai miten olla. Aina oli joku huolehtimassa. Pääsimme myös vierailemaan opiskelijoiden kotona, sillä yhden päivän päivällinen järjestettiin menemällä pienissä ryhmissä heidän koteihinsa ja kokkaamalla siellä yhdessä.

Kannattaako lähteä?

Ammatillisesti ja tulevaisuutta ajatellen reissu oli todella kannattava. Opimme paljon sosiaali- ja nuorisotyön eroista maittemme välillä. Keskustelujen ja vierailujen kautta saimme käsityksen siitä, miten toiminnot eroavat käytännössä. Pohdimme yhdessä sitä, miten hedelmällistä on hyvien toimintatapojen vertailu ja jakaminen myös eri maiden välillä.

Kielitaidon ja opiskelumotivaation kannalta suosittelen opintomatkoja myös kaikille muille, varsinkin monimuoto-opiskelijoille. Tuleva englannin tentti jännitä yhtään, kun on saanut viikon verran verrytellä saksan ja englannin kieltä käytännössä. Eikä siitä ole koskaan haittaa, että nyt meillä kaikilla on noin kahdenkymmenen nuoren tulevan alan ammattilaisen verkosto myös Saksassa.

Opintomatkalla Saksassa
Pääsimme päivälliselle opiskelijan omaan kotiin

Viimeisenä matkapäivänä meillä olisi ollut junamatkojen jälkeen vielä hieman aikaa viettää Hampurin kaupungissa. Askelmittari näytti kuitenkin jo alkuviikosta aikamoisia lukemia, joten lisäkierroksia ei ehkä kukaan enää suoranaisesti kaivannut. Kokonaisuudessaan matka oli kiireinen, innostava ja silmiä avaava. Koska opiskelemme pääsääntöisesti kaikki (paitsi mukana ollut päiväopiskelija) verkossa, oli tämä ryhmäytymisen kannalta aivan täydellinen reissu.

Ensi syksynä nämä samat nuoret saapuvat vastavierailulle Helsinkiin. Olkaahan kuulolla.

Opintomatkalla Saksassa
Tämän porukan kanssa vietimme yhdessä koko viikon

Kiitos ihanalle ryhmällemme.

 

Teksti ja Kuvat (ellei muuta mainita):

Saija-Riikka Louhelainen

Jambo! Terveisiä Tansaniasta.

Samuli Hentunen on toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Humakin Kuopion kampukselta. Tämä on hänen ensimmäinen blogikirjoiutuksensa Tansaniasta, jossa hän on työharjoittelussa 4H -järjestössä. Blogiteksti on kirjoitettu 27.2.2019.

Samuli Tansaniassa
Koulu sai lahjaksi arvostetun pelivälineen.

Harjoittelupaikkani sijaitsee Tangassa, Intian valtameren rannalla. Vietän täällä neljä kuukautta ja tarkoituksena on suorittaa 30 opintopistettä. Harjoitteluni koostuu seuraavista opintojaksoista:

  • ammatillinen harjoittelu 3 (10 op)
  • innovaatiotoiminta (5 op)
  • ihmisoikeudet ja moninaisuuden kohtaaminen (5 op)
  • monikulttuuriosaaminen ja kotoutuminen (5 op) sekä
  • verkostojen ja kumppanuuksien kehittäminen (5 op).

Afrikassa kaikki tehdään toisin

Ensimmäinen kuukausi on takana ja olotila alkaa tasaantua alkumyllerryksen jälkeen! Afrikassa nimittäin kaikki tehdään eri lailla kuin Suomessa. Minulta vei noin kolme viikkoa tottua paikalliseen meininkiin. Nyt mietin, riittääköhän jäljellä oleva kolme kuukautta yhtään mihinkään!

Olen nähnyt muutamia nähtävyyksä sekä vieraillut lähistön kouluissa ja 4H -kerhoissa. Boda boda (moottoripyörätaksi) ja dala dala (paikallisliikenteen muoto, jossa yhdeksän hengen minibussissa matkustaa keskimäärin 25 ihmistä) ovat tulleet tutuiksi ja vakiintuneet käyttöön.

Yhteisöpedagogina Tansaniassa

Paikkoihin tutustumalla olen samalla selvittänyt, mitä kaikkea yhteisöpedagogi voisi täällä tehdä.

Pari viikkoa olin kahdella läheisellä koululla mukana liikunta- ja maanviljelystunneilla. Kyllä, maanviljelystunnilla. Koululaiset istuttavat koulun alueella eri vihanneksia ja hedelmiä, kuten mangoja, banaaneja, salaattia, kurkkua ja tomaatteja sekä erilaisia puulajeja.

Maanviljelystä Tansaniassa
Kasvimaa on koulun ylpeydenaihe.

Koulupäivä alkaa eri tavalla kuin Suomessa. Ensimmäinen tunti siivotaan koulun aluetta. Aikatauluista ei oikein saa selvää. Pihalla urheillaan se aika, kun kuumuudessa jaksetaan juosta ja tunnit kestävät toisistaan poikkeavia aikoja. Lieneekö johtunut tästä, että aikataulut elävät. Olin sopinut perjantaiksi tapaamisen koululle, mutta sieltä soitettiin, että älä tulekaan, koska koulu loppuukin jo ennen sovittua aikaa.

Homma on rennompaa ja ihmiset sosiaalisia: yksi opettaja kutsui lounaalle, toinen kysyi suomen kielen tuntia ja kolmas halusi salille mukaan. Joskus huomaa myös ajautuneensa hassuihin tilanteisiin.

Asun 4H -hostellissa ja sen päällikkö kysyi, haluaisinko lähteä hänen kihlattunsa luo syömään. Vastasin myöntävästi ja huomasin olevani tilanteessa, jossa vanhempiensa luona asuva kihlattu esitteli tulevan sulhonsa ensi kertaa vanhemmilleen. Siinä oli tuppisuiselle suomalaiselle hämmästeltävää, mutta mukavasti siinä vierähti muutama tunti ja tarjottu ruoka oli erinomaista!

Tietotekniikkaa Tansaniaan?

Kun työskentelin kouluilla, esiin nousi tarve tietotekniikan opetukseen. Siinä ei sinänsä ollut mitään kummallista, paitsi, että tunteja olisi pitänyt opettaa piirtämällä liitutaululle, kuinka tietokonetta käytetään.

Tansanialainen koulu.
Koulussa sain idean tietokoneen käyttökoulutuksesta.

Tästä sain idean projektille kehittää tietotekniikan opetusta ja hankkia tarvittavat laitteet opetusta varten. Sunnittelin rungon 5-10 tunnin pituiselle tietokoneen käytön peruskurssille ja päätin lähetä hakemaan tietokoneita lahjoituksena Tansaniaan. Mietin, saisikohan tänne Tansaniaan muutaman läppärin Suomesta jollain tavalla toimitettuna.

Kerroin ajatuksesta Tansanian erikoislähettiläslehtoreillemme Kari Keurulle ja Kristiina Vesamalle.  Ei mennyt kauaakaan, kun Kari ilmoitti Humakin lähtevän tukemaan projektia lahjoittamalla koneet!

Tarkoituksenani on nyt lähteä luomaan malli, jota seuraamalla tietokoneopetusta voidaan vetää senkin jälkeen, kun olen lentänyt illaksi kotiin.

Semmosta täältä sarvikuonojen maasta tällä kertaa. Koitan jatkossa päivitellä lisää projektin etenemistä!

Baadae!

 

 

 

 

 

 

 

 

International Week Kuopio-Groningen

Guests from Groningen

Between 4th and 8th of February Humak, University of Applied Sciences was hosting an International week in Kuopio. We had student visitors from Hanzehogeschool Groningen University of Applied Sciences from The Netherlands. Main points of the week were getting to know each other and learning about intercultural communication.

Day 1: Welcome to Humak!

First morning started with presentations of students from Groningen and Kuopio. After that senior lecturer Hanna Laitinen spoke us about intercultural communication. In the evening we went to spend a night at Turvalinkki. The evening started with dinner and after that we did some activities to get to know each other better.

Day 2: Workshops

The day started with senior lecturer Juha Manunen’s presentation on Finnish Sign Language. He told us about the Finnish Deaf Community and International Signing. After the lecture and lunch we started working in smaller groups doing workshops.

Learning Dutch

A couple hours after the school day Humak students organized a Finnish cultural evening at Rauhalahti. There was a chance to bathe in a traditional Finnish smoke sauna, swim in the frozen lake and eat traditional Finnish food. For some of the guests this was a totally new experience.

Day 3: Getting to know each other

Principal lecturer Elina Tapio started the day with a lecture on multimodal interaction. The afternoon we spent in the city center and visits to multicultural centre Compass, Girls’ House, Vamos and Perheentalo (Family House). After school some of the students went to Kasurila skiing centre. Three hours on skis and snowboards went by quickly.

Day 4: Time to say goodbye

Day four was a day to summarize. On the last full day of the visit the students were asked to make a summary of, and to give some feedback about the week. Later that day we visited Puijo Tower and enjoyed views of Kuopio from above.

Some questions and answers from a small-scale survey we did for our visitors:

What did you expect from this week?

“Lots of snow. Finnish people’s lifestyle or how do you guys live. Getting to know you. Social work and studies.”

“We got to know you best during the workshops. It would have been better to do them on the first day.”

What were your favorite things during the week?

“People, snow, skiing, sauna, ice swimming, food, welcoming party, Finnish nightmares workshop”

Text and photos:  Joonas Kononov,  Tiia Niemelä Heino Pitkänen ja Jesse Siukola,