Emden, Emden, Emden!

Monimuodon yhteisöpedagogiopiskelijat Emdenissä!

Huhtikuinen opintomatkamme suuntautui kohti Pohjois-Saksaa ja Emdeniä siellä. Ryhmämme koostui viidestätoista yp monimuoto -opiskelijasta ja yhdestä päiväopiskelijasta. Mukana tietysti myös mahtavat opettajamme Ursula ja Kim.

Matkalla pysähdyimme ensin Hampurissa, jossa pääsimme vierailemaan Suomen Merimieskirkon Hampurin toimipisteelle. Merimieskirkon toimintaan tutustuminen olikin yksi reissun kohokohdista. Suuri vaikutus oli tietysti myös sillä, että saimme niin lämpimän vastaanoton Merimieskirkon johtajalta Valtteri Salmelta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka kaikille yhteisöpedagogeille.

Opintomatkalla Saksassa
Hampurin Merimieskirkolla. Kuva: Valtteri Salmi, kuvassa oikealla

Junaseikkailuja ja hämmentävän hyvä vastaanotto

Seikkailu saksanmaalla jatkui junamatkalla kohti Emdeniä. Myöhästyimme junanvaihdosta, ja jännitimme, olisiko meitä enää kukaan vastassa Emdenin asemalla. Siellä meitä kuitenkin oli vastassa joukko nuoria paikallisia opiskelijoita, jotka saattoivat meidät läpi hämärän kaupungin majoituspaikkaamme. Uskomattoman lämmin vastaanotto nuorilta, joille oli yllätys, että meidän ryhmämme onkin ”oikeasti” aikuisia, eikä nuoria päiväopiskelijoita.

Heti seuraava aamuna meitä odotteli hostellin parkkipaikalla joukko opiskelijoita, jotka saattoivat meidät Emdenin ammattikorkeakoululle (University of Applied Sciences Emden/Leer). Koululla kuulimme, että isäntämme olivat järjestäneet ryhmällemme polkupyöriä, jotta pääsisimme liikkumaan itse Emdenissä sukkelammin.

Opintomatkalla Saksassa
Polkupyörillä matkat taittuivat joutuisasti

Perinteisten tutustumis- ja nimileikkien jälkeen kiersimme tutustumassa kampukseen. Kuulimme jälkikäteen, että ohjelman järjestäneet nuoret olivat olleet vähän huolissaan siitä, suostuisimmeko mukaan heidän leikkimielisiin kisoihinsa. Mutta eihän meillä ollut mitään ongelmaa, kaikki reippaita ja helposti innostuvia yhteisöpedagogintekeleitä. Olimme täysillä mukana kaikessa.

Reissun ammatillinen anti

Viikon aikana pääsimme vierailemaan mm. paikallisessa nuorisokeskus Alte Post:ssa, Lapsi ja nuorisotyöjärjestö Outlaw:ssa ja kauempana rannikolla Norddeichissa sijaitsevassa sosiaalikeskus Nasarethissa. Kaikissa näissä paikoissa meille oli varattu tarjottavaa ja ohjelma oli huolellisesti suunniteltua. Harmi vain, että kaunista Emdenin kaupunkia ehdimme nähdä vain hämärissä, sillä ohjelma oli todella tiukka.

 

Opintomatkalla Saksassa
Vierailulla lapsi- ja nuorisotyöjärjestö Outlaw:ssa

Olimme koko viikon ajan häkeltyneitä siitä lämpimästä vastaanotosta, jonka saimme näiltä nuorilta opiskelijoita. Meillä ei ollut missään vaiheessa sellaista oloa, että emme tietäisi minne mennä tai miten olla. Aina oli joku huolehtimassa. Pääsimme myös vierailemaan opiskelijoiden kotona, sillä yhden päivän päivällinen järjestettiin menemällä pienissä ryhmissä heidän koteihinsa ja kokkaamalla siellä yhdessä.

Kannattaako lähteä?

Ammatillisesti ja tulevaisuutta ajatellen reissu oli todella kannattava. Opimme paljon sosiaali- ja nuorisotyön eroista maittemme välillä. Keskustelujen ja vierailujen kautta saimme käsityksen siitä, miten toiminnot eroavat käytännössä. Pohdimme yhdessä sitä, miten hedelmällistä on hyvien toimintatapojen vertailu ja jakaminen myös eri maiden välillä.

Kielitaidon ja opiskelumotivaation kannalta suosittelen opintomatkoja myös kaikille muille, varsinkin monimuoto-opiskelijoille. Tuleva englannin tentti jännitä yhtään, kun on saanut viikon verran verrytellä saksan ja englannin kieltä käytännössä. Eikä siitä ole koskaan haittaa, että nyt meillä kaikilla on noin kahdenkymmenen nuoren tulevan alan ammattilaisen verkosto myös Saksassa.

Opintomatkalla Saksassa
Pääsimme päivälliselle opiskelijan omaan kotiin

Viimeisenä matkapäivänä meillä olisi ollut junamatkojen jälkeen vielä hieman aikaa viettää Hampurin kaupungissa. Askelmittari näytti kuitenkin jo alkuviikosta aikamoisia lukemia, joten lisäkierroksia ei ehkä kukaan enää suoranaisesti kaivannut. Kokonaisuudessaan matka oli kiireinen, innostava ja silmiä avaava. Koska opiskelemme pääsääntöisesti kaikki (paitsi mukana ollut päiväopiskelija) verkossa, oli tämä ryhmäytymisen kannalta aivan täydellinen reissu.

Ensi syksynä nämä samat nuoret saapuvat vastavierailulle Helsinkiin. Olkaahan kuulolla.

Opintomatkalla Saksassa
Tämän porukan kanssa vietimme yhdessä koko viikon

Kiitos ihanalle ryhmällemme.

 

Teksti ja Kuvat (ellei muuta mainita):

Saija-Riikka Louhelainen

Jambo! Terveisiä Tansaniasta.

Samuli Hentunen on toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Humakin Kuopion kampukselta. Tämä on hänen ensimmäinen blogikirjoiutuksensa Tansaniasta, jossa hän on työharjoittelussa 4H -järjestössä. Blogiteksti on kirjoitettu 27.2.2019.

Samuli Tansaniassa
Koulu sai lahjaksi arvostetun pelivälineen.

Harjoittelupaikkani sijaitsee Tangassa, Intian valtameren rannalla. Vietän täällä neljä kuukautta ja tarkoituksena on suorittaa 30 opintopistettä. Harjoitteluni koostuu seuraavista opintojaksoista:

  • ammatillinen harjoittelu 3 (10 op)
  • innovaatiotoiminta (5 op)
  • ihmisoikeudet ja moninaisuuden kohtaaminen (5 op)
  • monikulttuuriosaaminen ja kotoutuminen (5 op) sekä
  • verkostojen ja kumppanuuksien kehittäminen (5 op).

Afrikassa kaikki tehdään toisin

Ensimmäinen kuukausi on takana ja olotila alkaa tasaantua alkumyllerryksen jälkeen! Afrikassa nimittäin kaikki tehdään eri lailla kuin Suomessa. Minulta vei noin kolme viikkoa tottua paikalliseen meininkiin. Nyt mietin, riittääköhän jäljellä oleva kolme kuukautta yhtään mihinkään!

Olen nähnyt muutamia nähtävyyksä sekä vieraillut lähistön kouluissa ja 4H -kerhoissa. Boda boda (moottoripyörätaksi) ja dala dala (paikallisliikenteen muoto, jossa yhdeksän hengen minibussissa matkustaa keskimäärin 25 ihmistä) ovat tulleet tutuiksi ja vakiintuneet käyttöön.

Yhteisöpedagogina Tansaniassa

Paikkoihin tutustumalla olen samalla selvittänyt, mitä kaikkea yhteisöpedagogi voisi täällä tehdä.

Pari viikkoa olin kahdella läheisellä koululla mukana liikunta- ja maanviljelystunneilla. Kyllä, maanviljelystunnilla. Koululaiset istuttavat koulun alueella eri vihanneksia ja hedelmiä, kuten mangoja, banaaneja, salaattia, kurkkua ja tomaatteja sekä erilaisia puulajeja.

Maanviljelystä Tansaniassa
Kasvimaa on koulun ylpeydenaihe.

Koulupäivä alkaa eri tavalla kuin Suomessa. Ensimmäinen tunti siivotaan koulun aluetta. Aikatauluista ei oikein saa selvää. Pihalla urheillaan se aika, kun kuumuudessa jaksetaan juosta ja tunnit kestävät toisistaan poikkeavia aikoja. Lieneekö johtunut tästä, että aikataulut elävät. Olin sopinut perjantaiksi tapaamisen koululle, mutta sieltä soitettiin, että älä tulekaan, koska koulu loppuukin jo ennen sovittua aikaa.

Homma on rennompaa ja ihmiset sosiaalisia: yksi opettaja kutsui lounaalle, toinen kysyi suomen kielen tuntia ja kolmas halusi salille mukaan. Joskus huomaa myös ajautuneensa hassuihin tilanteisiin.

Asun 4H -hostellissa ja sen päällikkö kysyi, haluaisinko lähteä hänen kihlattunsa luo syömään. Vastasin myöntävästi ja huomasin olevani tilanteessa, jossa vanhempiensa luona asuva kihlattu esitteli tulevan sulhonsa ensi kertaa vanhemmilleen. Siinä oli tuppisuiselle suomalaiselle hämmästeltävää, mutta mukavasti siinä vierähti muutama tunti ja tarjottu ruoka oli erinomaista!

Tietotekniikkaa Tansaniaan?

Kun työskentelin kouluilla, esiin nousi tarve tietotekniikan opetukseen. Siinä ei sinänsä ollut mitään kummallista, paitsi, että tunteja olisi pitänyt opettaa piirtämällä liitutaululle, kuinka tietokonetta käytetään.

Tansanialainen koulu.
Koulussa sain idean tietokoneen käyttökoulutuksesta.

Tästä sain idean projektille kehittää tietotekniikan opetusta ja hankkia tarvittavat laitteet opetusta varten. Sunnittelin rungon 5-10 tunnin pituiselle tietokoneen käytön peruskurssille ja päätin lähetä hakemaan tietokoneita lahjoituksena Tansaniaan. Mietin, saisikohan tänne Tansaniaan muutaman läppärin Suomesta jollain tavalla toimitettuna.

Kerroin ajatuksesta Tansanian erikoislähettiläslehtoreillemme Kari Keurulle ja Kristiina Vesamalle.  Ei mennyt kauaakaan, kun Kari ilmoitti Humakin lähtevän tukemaan projektia lahjoittamalla koneet!

Tarkoituksenani on nyt lähteä luomaan malli, jota seuraamalla tietokoneopetusta voidaan vetää senkin jälkeen, kun olen lentänyt illaksi kotiin.

Semmosta täältä sarvikuonojen maasta tällä kertaa. Koitan jatkossa päivitellä lisää projektin etenemistä!

Baadae!

 

 

 

 

 

 

 

 

International Week Kuopio-Groningen

Guests from Groningen

Between 4th and 8th of February Humak, University of Applied Sciences was hosting an International week in Kuopio. We had student visitors from Hanzehogeschool Groningen University of Applied Sciences from The Netherlands. Main points of the week were getting to know each other and learning about intercultural communication.

Day 1: Welcome to Humak!

First morning started with presentations of students from Groningen and Kuopio. After that senior lecturer Hanna Laitinen spoke us about intercultural communication. In the evening we went to spend a night at Turvalinkki. The evening started with dinner and after that we did some activities to get to know each other better.

Day 2: Workshops

The day started with senior lecturer Juha Manunen’s presentation on Finnish Sign Language. He told us about the Finnish Deaf Community and International Signing. After the lecture and lunch we started working in smaller groups doing workshops.

Learning Dutch

A couple hours after the school day Humak students organized a Finnish cultural evening at Rauhalahti. There was a chance to bathe in a traditional Finnish smoke sauna, swim in the frozen lake and eat traditional Finnish food. For some of the guests this was a totally new experience.

Day 3: Getting to know each other

Principal lecturer Elina Tapio started the day with a lecture on multimodal interaction. The afternoon we spent in the city center and visits to multicultural centre Compass, Girls’ House, Vamos and Perheentalo (Family House). After school some of the students went to Kasurila skiing centre. Three hours on skis and snowboards went by quickly.

Day 4: Time to say goodbye

Day four was a day to summarize. On the last full day of the visit the students were asked to make a summary of, and to give some feedback about the week. Later that day we visited Puijo Tower and enjoyed views of Kuopio from above.

Some questions and answers from a small-scale survey we did for our visitors:

What did you expect from this week?

“Lots of snow. Finnish people’s lifestyle or how do you guys live. Getting to know you. Social work and studies.”

“We got to know you best during the workshops. It would have been better to do them on the first day.”

What were your favorite things during the week?

“People, snow, skiing, sauna, ice swimming, food, welcoming party, Finnish nightmares workshop”

Text and photos:  Joonas Kononov,  Tiia Niemelä Heino Pitkänen ja Jesse Siukola,

Potsdam Summer School 2017: Community – Together as individuals

The visionary lab I took part in during Potsdam international week with Maiju, Annamari, Veronika, Tabea, Marie and Sophia explored the theme of communities, including things such as teamwork, co-housing and what does it mean to live together. Communities was also a recurring theme throughout the whole week.

On Wednesday we had an excursion day where we got to know three different co-housing projects with very different backgrounds. They were located near each other in Babelsberg. The first house had a challenging but an interesting background with squatters – together they formed a community with more or less anarchist background values. The second one’s community had taken their time to find the perfect place suiting their needs and was very kid-friendly. In Projekthaus Babelsberg 25 people live together, work together and aspire to a more democratic, anti-capitalist way of living.

Overall it was nice to learn the very different histories of the co-housing projects. Many common principles in living were in common though, things such as shared common areas and values, together planned events or a trial period of 3-6 months to be accepted into the living community. I believe that it requires an open, accepting mindset to find your own place in a co-housing project. Of course first you need to find a group that you really want to live with. It made me rethink about the way us Finns view living together and how in general mindsets could be expanded in the matter. I really hope to see rise in co-housing projects in Finland in the future.

“Sun ject – our community” (2017)

During the lab we visualized our thoughts into concrete visual sculptures. The final end result turned to be an installation built in a form of a house. We named the final product “Sun ject – our community”.

-Nina

Summer School 2017 Visionary Lab: Urban Nightlife

Visionary Lab: Urban Nightlife

In this lab the participants try to improve the nightlife in cities by looking at it from various aspects. The aim is to create a manifest that would make nightlife better for everyone.

We started the lab on Tuesday afternoon by brainstorming different places and activities where and how people could spend their evenings in the city. Then we sorted them in different categories like culture, outdoors, playing and creating. Then we diveded into two groups and each group had three aspects to look at these places and activities from. Our group had the aspects of mobility, gender and health, and we were supposed to think about possible problems and solutions for them from the defined point of view. After some intense brainstorming we presented the solutions to the other group. It was a great way of acknowledging problems people might have that you don’t normally encounter yourself.

On Wednesday we paid a very interesting visit to a local culture center freiLand which promotes sustainability, equality and solidarity. The center is just a 10 minute walk from the central train station of Potsdam, and it combines very different iniatives, like workshops, ateliers, a club, a cafe and various NGOs, in one big former factory area. We heard about freiLand’s vivid history and the struggle to create a community for creative workers in Potsdam. We also heard about whole new concepts that haven’t yet landed in Finland,  for example an awareness team that takes care of peoples’ safety and wellbeing in a nightclub.

Thursday was the final day of the lab, so we had to come up with a result from the discussions and the excursion. We watched a short documentary about the diminishing club scene of London, which raised some new issues to consideration. After that we tried to think of the main points of our workshop and how to turn them into statements. It took a surprisingly long time to find the right words to use in the statement. Finally we ended up with 9 important points about nightlife.

Friday was our last day in the summer school so we presented the results of the workshops to the other groups. It was interesting to see how different kind of things the groups had created in these three days. After the presentations we also made a small exhibition so the other students of the University of Applied Sciences Potsdam could see the results of the summer school. The week was very interesting, it provoked a lot of new ideas and I made a lot of new friends from the same field of study from around the world.

-Ronja

Summer School 2017 – Common Ground How to create Cities together

Summer school 2017 started on Monday 12.6 in Potsdam Germany. Five students and two teachers from Humak started their adventures. First day we hear interesting lectures from Dr. Hermann Vosges about “The citizens have the word – Participation in urban develpoment” and “Restore Creativity in the City” by Weronika Pokojska and Agnieszka Pudelko from Poland.

CasinoOtopia is an café, bar and venue build and created by student. Located in the campus yard.

To get know one and another we had fun blind dates and a nice buffet dinner with our hosts and participants of the summer school.  All of us are staying with different cultural management students so everyone had time in the evening to relax and get to know our new “homes” for the week.

Mix and mingling in the evening at the campus.

Exciting things happening with in the week and you will get to know our Visionary lab experiences and stories about different excursions in Potsdam. Some of us are getting know urban nightlife and some for example sustainability through food communities. Stay tuned!

Greetings from Postdam,

Viivi

Opiskelijan puhe Pääkaupunkiseudun yksikön valmistujaisissa 31.5.2017

Jenni Pekkarinen valmistujaisjuhlassa Helsingissä (oikealla) piti opiskelijan puheen 31.5.2017
Opiskelijan puheen pitänyt Jenni Pekkarinen (kuvassa oikealla ) palkittiin kahden muun valmistuvan kulttuurituottajan Anu Soinin (vas.) ja Viivi Salosen kanssa.

Olen Jenni Pekkarinen ja valmistun tänään täältä kulttuurituottajaksi.
En olisi koskaan uskonut, että olisin tässä pitämässä puhetta; en nimittäin ole mikään luontainen puheen pitäjä. Mutta kai se on yksi Humakin parhaista puolista, että näitä epämukavuusalueelle astumisen mahdollisuuksia tarjotaan ihan tänne viime metreille saakka.

Oma opiskelutaipaleeni täällä Humakissa alkoi elokuussa 2014. Muistan, että silloin ensimmäisenä koulupäivänä oli mukavan kesäinen ja aurinkoinen päivä. Olin kuullut, että Kauniaisten juna-asemalta kävelee koululle noin kaksi kilometriä, ja oikoreittiä pitkin jopa vähän alle. Ajattelin, että päivähän on kiva aloittaa pienellä kävelyllä, kun sääkin oli kaunis, joten lähdin sitä oikoreittiä pitkin sitten kävelemään.

Kävi kuitenkin pian ilmi, että se oikoreitti ei minun kohdallani ollutkaan mikään oikoreitti, sillä onnistuin eksymään ihan täysin. Huomasin jossain vaiheessa, että olin keskellä jotain metsän tapaista, eikä ollut aavistustakaan, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Siellä sitten harhailin, katselin kelloa ja mietin, että ensimmäinen koulupäivä on alkanut jo vartti sitten, ja minä olen täällä, kirjaimellisesti metsässä. Että näin tämä opiskelu nyt sitten alkaa.

Kävi jo mielessä, että pitäisikö vaan suosiolla kääntyä takaisinpäin; sen verran nolotti olla heti ensimmäisenä päivänä myöhässä. Päätin kuitenkin vielä jatkaa etsintää, ja lopulta löysin kuin löysinkin perille.

Ryntäsin sitten luokkaan naama punaisena ja varmaan havunneulasiakin hiuksissa melkein puoli tuntia myöhässä, mutta pääsin kuitenkin vielä sisälle.

Eksymisestä ja myöhästymisestä huolimatta se ensimmäinen koulupäivä meni oikein mukavasti, ja mukavasti ovat muutenkin menneet nämä muutamat vuodet Humakissa.

Eksymisen kokemukset eivät kuitenkaan jääneet vain sinne ensimmäiseen päivään. Ihan fyysisesti olen eksynyt monta kertaa sen jälkeenkin, siinä ei sinällään ole mitään uutta, mutta myös henkisiä eksymisen tunteita on tullut useita kertoja.

Olen ollut hukassa alan ja omien valintojeni sekä suunnan ja päämäärän suhteen. Välillä oma suunta ja päämäärä ovat tuntuneet selkeiltä ja välillä on tuntunut, että tekee asioita hyvin ja oikein. Välillä taas ei tiedä yhtään mihin on menossa ja tuntuu, ettei osaa tehdä yhtään mitään.

Nyt valmistumisen lähestyessä on meinannut välillä iskeä stressi siitä, että nytkö tässä pitäisi olla valmis. Valmis tuottaja. Valmis ammattilainen. Valmis mikä? Aika keskeneräiseksi tässä vielä itsensä tuntee.

Tiedän, etten ole ainut, joka painii tällaisten tuntemusten kanssa, enkä ole ainut, joka on ollut välillä ihan pihalla kaikesta. Muiden opiskelijoiden kanssa ollaan paljon näistä asioista puhuttu, ja onkin ollut helpottavaa kuulla, että muilla on ihan samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia.

Olen tässä muutaman vuoden aikana saanut täällä Humakissa sellaisen käsityksen, että täällä on todella paljon tällaisia oman tien kulkijoita. Oman tien kulkijat ehkä myös useammin eksyy, kun ei aina pysytä niillä valmiiksi viitoitetuilla teillä.

Täällä Humakissa meidän kaikkien on annettu olla sellaisia, kuin me ollaan ja kaikkien on annettu kulkea omaa tietään. Ketään ei ole väkisin yritetty ohjata johonkin tiettyyn suuntaan tai laittaa johonkin tiettyyn muottiin.

Ja se onkin ehkä se asia, jota täällä kaikkein eniten arvostan. Itse en usko, että olisin tässä tänään, jos ei olisi saanut itse etsiä ja löytää omia reittejä. Meidän on annettu kulkea eri polkuja pitkin ja kaikkien on annettu löytää omat tavat ja reitit omalla aikataululla. Meidän on annettu myös eksyä.

Eksyksissä olemista ei ole pidetty huonona asiana. Olenkin ymmärtänyt, että eksyksissä oleminen on ihan täysin ok. Se on jopa hyvä ja joskus välttämätönkin asia. Välillä pitää uskaltaa olla eksyksissä, jotta voi löytää ja oppia jotain uutta.

Hukassa oleville on aina ollut myös apua ja opastusta tarjolla. Täällä Humakissa on hyvin konkreettisesti hahmottunut se, että kaikkea ei tarvitse osata itse, kaikkeen tarvitse pystyä yksin, eikä sieltä hukasta tarvitse aina osata omin avuin pois.

Olen itse saanut, ja uskon että muutkin opiskelijat täällä ovat saaneet opiskelukavereilta matkan varrella tosi paljon neuvoja, kannustusta ja rohkaisua. Meillä on ollut tosi hyvä ja avoin henki opiskelijoiden keskuudessa.

Muiden opiskelijoiden lisäksi meillä on ollut täällä myös Humakin omia oppaita matkalla, nimittäin nämä meidän lehtorit. Lehtorit ovat tarjonneet opastusta, esittäneet vaihtoehtoja ja auttaneet löytämään omaa suuntaa, ohjailematta kuitenkaan liikaa.

Minulle on viimeisen vuoden aikana valjennut, että eivät ne rautaiset ammattilaisetkaan ole aina varmoja asioista tai omasta itsestään ja osaamisestaan. Myös he ovat välillä hukassa.

Valmistuminen ei tarkoita sitä, ettei enää saisi eksyä. Meidän ei nyt eikä tulevaisuudessakaan tarvitse olla niin valmiita, ettemmekö välillä voisi olla hukassa ja pyytää apua.

Eksyminen on ihan hyvä juttu, ja hukassa voi oppia vaikka mitä. Kannattaa siis välillä antaa itsensä eksyä.

Olen iloinen siitä, että silloin muutama vuosi sitten eksyin juuri tänne Humakiin. Koetut eksymiset ja epävarmuuden tunteet ovat opettaneet paljon ja lopulta kääntyneet voitoksi. Koen löytäneeni oman alani, ja näen edessäpäin paljon mahdollisuuksia.

Olo on nyt tosi kiitollinen, joten haluaisin käyttää tämän tilaisuuden hyväksi ja kiittää muutamia keskeisiä henkilöitä.

Ensinnäkin haluaisin lämpimästi kiittää muita opiskelijoita, sillä tämä opiskelijayhteisö ja kaikki mahtavat ja tyypit, joihin täällä on saanut tutustua, on ollut näiden muutaman vuoden aikana se kaikkein paras ja tärkein asia. Opiskelukavereilta olen oppinut ihan valtavan paljon.

Lehtorit ovat kaikki olleet tärkeitä ja olen oppinut kaikilta paljon. Omina Humak-vuosinani erityisesti kaksi lehtoria ovat olleet todella tärkeitä oppaita ja tukijoita.

Ensimmäisinä vuosina tärkeä tuki oli Antti Pelttari. Antti on aina rohkaissut menemään siihen suuntaan, joka itsestä tuntuu parhaalta, pitänyt hyvinä hullujakin ideoita, kannustanut ja luonut uskoa omaan osaamiseen.

Loppuvaiheen opiskelussani taas Arto Lindholm on ollut vahvasti läsnä. Minulla on tässä keväällä ollut kaksi hyvin konkreettista hetkeä, jolloin olen vakavasti miettinyt oman valmistumisen siirtämistä, kun tuntui mahdottomalta saada kaikki hommat tehtyä ajoissa. Molemmilla kerroilla Artolla oli aikaa jutella ja molemmilla kerroilla hän sai uskomaan, että kyllä se sittenkin onnistuu. Arto on ollut tärkeä apu ja tuki myös opinnäytetyön kanssa ja on välillä vielä kymmeneltä illallakin lukenut, korjannut ja kommentoinut työtäni.

Lämpimästi kiitos teille ja suuri kiitos toki myös kaikille muille lehtoreille ja koko Humakin henkilökunnalle kaikesta ja onnittelut siitä, että saitte taas yhden joukon meitä opiskelijoita täältä ulos. Ja ennen kaikkea suuret onnittelut kaikille tänään valmistuville.

Tästä on hyvä lähteä harhailemaan eteenpäin. Kiitos.

Jenni Pekkarinen, kulttuurituottaja (AMK)

Jenni Pekkarinen
Jenni Pekkarinen piti valmistuvan opiskelijan puheen pääkaupunkiseudun yksikössä

Onnellinen loppu

Olipa kerran Humak -tapahtumasta on tätä kirjoittaessa aikaa tasan viikko. Illan aiheuttama huuma ei ole kuitenkaan kirjoittajalla vieläkään laskeutunut, vaan hymy kohoaa huulille joka kerta, kun tapahtumasta tulee puhetta. Ilta oli äärimmäisen onnistunut, vaikka viime hetkillä ilmassa olikin vielä pientä paniikkia. Satulinna Dynamon ovien avautuessa 19.30 oli kuitenkin kaikki valmista. Ilmapallot roikkuivat katossa, satuhahmoja vilisi jokapuolella ja herkut odottivat syöjiään. Pian paikka jo täyttyi musiikista, nauravista ja juttelevista satuhahmoista sekä iloisesta tunnelmasta. Tanssilattialla lehtorit satuhahmoasuissaan näyttivät mallia ja me opiskelijatkin laitoimme jalalla koreasti.

Satumainen ilta Turku
Satumainen ilta Turku bändi

Illan parasta antia

Parasta koko tapahtumassa oli paikalle saapunut monenkirjava joukko erilaisia satuhahmoja. Paikalle saapui osallistujia jokaiselta vuosikurssilta, lehtoreita ja jopa muutama alumni, kaikki pukeutuneena teeman mukaisesti. Tutustumistapahtuman merkeissä oli helppoa ja mukavaa tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Ohjelmassa oli taikuri Miikka Korkatin ja yhtye Lemmen Kätyreiden lisäksi esimerkiksi pullonheittoa, asujen valokuvausta, kääpiöiden etsintää, sekä catwalk-show, jossa kuka tahansa sai osallistua pukukilpailuun. Kilpailun aikana yhteisöllinen tunnelma nousi kattoon saakka, kun juhlakansa villisti kannusti musiikin tahtiin pukujaan esitteleviä satuhahmoja. Catwalkilla nähtiin uskomattomia tanssiliikkeitä, ylväitä kävelyjä, kuperkeikkoja ja jopa Peter Panin ja kapteeni Koukun välinen miekkailu. Voiton vei kuitenkin satumainen yksisarvinen!

Ohjelman päätyttyä juhlakansa alkoi vähitellen poistua, olihan seuraavana päivänä normaalisti opetusta. Itse en olisi malttanut juhlista lähteä. Tuntui oudolta tajuta, että viikkojen aherrus oli päättynyt ja lopputulos oli juuri sitä mihin tähtäsimme, eli satumaisen onnistunut.

 

Satumainen nilta turussa
Satumaiseen iltaan Turkuun oli tullut hahmoja monesta todellisuudesta

Yhteistyökumppanit

Tapahtuma ei olisi onnistunut ilman yhteistyökumppaneita. Heidän ansiostaan saimme esimerkiksi tapahtumaflyerit, tarjoilun, koristeet, esiintyjät, valokuvaajat, tilan, lavasteet ja paljon muuta. Kysyimme, miksi yritykset halusivat tukea meitä ja saimme esimerkiksi tällaisen vastauksen:

—Yrityksemme Turun Pahvivalmiste kansittaa opinnäytetöitä, päättötöitä sekä pro graduja. Lisäksi teemme perinteistä käsityöperinnettä noudattaen kirjansidontaa sekä vanhojen kirjojen korjausta. Valmistamme myös, johon yrityksemme nimikin viittaa, erilaisia pahvitöitä, kuten arkistokoteloita, portfolio -kansioita sekä rasioita ja laatikoita asiakkaan toiveitten mukaisesti yhdessä suunnitellen – TERVETULOA tutustumaan. Lähdimme mukaan, koska katsoimme asian merkitykselliseksi molemmille osapuolille.”

Toden totta, yhteistyö parhaimmillaan antaa molemmille osapuolille jotain, jos ei yhtäaikaa, niin tulevaisuudessa. Kiitämme lämpimästi jokaista yhteistyökumppania!

Yhteistyökumppanit Satumainen tapahtuma Turssa
Olipa kerran -tapahtuman yhteistyökumppanit, Turun kampus, yhteisöpedagogit ja kulttuurituottajat 1 vsk

Tarinan opetus

Opiskelujen kannalta tapahtuman järjestäminen oli todella opettavaista. Varsinkin sisäinen viestinnän ja tiedottaminen merkitys tuli varmasti jokaiselle meistä selväksi. Myös aikatauluttaminen ja omien voimavarojen hahmottaminen olivat hyviä oppimiskokemuksia. Yhteistyö eri koulutusohjelmien opiskelijoiden välillä toi haastetta, sillä emme olleet usein samaan aikaan kampuksella . Digitaaliset viestintäkanavat olivat siis kovassa käytössä. Uskon, että kaikki meistä oppivat jotain uutta. Hienoa oli, että pystyimme kukin hyödyntämään ja jakamaan omaa osaamistamme, näkemyksiämme ja ideoitamme keskenämme.

Ensimmäisessä blogitekstissä kuvasin tavoitteitamme seuraavanlaisesti:

Yhteisen projektin tarkoituksena on paitsi opetella yhteistyötä toisen koulutusohjelman opiskelijoiden kanssa, myös harjoittaa ryhmäviestinnän taitoja sekä testata ja kehittää omaa osaamistamme tarttumalla toimeen heti opintojen alussa.”

Alussa tavoitteet kuulostivat hieman omituisilta… mitä hyötyä tapahtuman järjestämisestä on esimerkiksi yhteisöpedagogeille? Voi, kuinka väärässä olinkaan.

Kyllä, opimme ryhmäviestinnän taitoja. Kyllä, testasimme, kehitimme ja haastoimme sekä omia että toistemme taitoja, mutta opimme paljon muutakin! Sellaisia taitoja joita voimme käyttää tulevissa ammateissamme, mutta erityisesti jo opintojen aikana. Toisten huomioimista, voimavarojen tunnistamista, sosiaalisia taitoja, markkinoinnin, yritysyhteistyön, myynnin, taloushallinnan, koristelun ja suunnittelun taitoja. Kunnioittamista, kysymistä, rohkaisua, yrittämistä, epäonnistumista ja uudelleen yrittämistä, virheiden myöntämistä ja ongelmien ratkaisua.

Ennen kaikkea opimme, että yhdessä kaikki on mahdollista.

Teksti: Tiia Tiirikainen, Markkinointitiimin projektipäällikkö, Turun 1.vuoden yhteisöpedagogi opiskelija

Satu on täällä!

Kuvausryhmä Turku Satumainen ilta

Uskomatonta, että tapahtumapäivä on täällä! Me Turun kampuksen ykköset tehtiin se! Jännitys on katossa, haalarimerkit saapunet ja asut valmiina. Matka on ollut pitkä, siihen on mahtunut hurja määrä oppimista, stressiä, kiirettä, tunteita ja saavutuksia. Tänään nähdään, mitä kaikkea sillä saadaan aikaan. Jokainen tiimi on on kohdannut omat ylä- ja alamäkensä, tänäiltana juhlimme kaikki yhdessä aikaansaamaamme tapahtumaa, Olipa Kerran Humak. Sen jälkeen edessä on vielä jälkitiedotteen julkaisu, viimeinen blogipostaus sekä purku & palaute yhdessä opettajan kanssa, mutta niitä ei mietitä tänään…tänään on aika nauttia ja elää hetkessä!

 

Loput tiimeistä esittäytyvät

Aikaisemmissa postauksissa olemme esitelleet tiimeistä markkinoinnin, ulkoisen viestinnän, yritysyhteistyö & lipunmyynnin, sekä turvallisuus & tarjoilun. Vielä on jäljellä kolme tiimiä ja ne tulevat tässä!

Koristelusta vastaava tiimi kuvailee matkaansa näin:

”Tiimimme vastuulla oli juhlapaikan satumaisen teeman mukaisten koristeiden suunnittelu, toteutus ja hankinta. Lisäksi niiden esillepano, kuljetukset ja purkaminen kuuluvat tiimimme vastuualueeseen. Projektimme alkoi ideoinnilla. Lokakuun alussa aloitimme yhteydenotot yrityksille, joilta kysyimme materiaaleja ja tuotteita koristelua varten. Muiden tarvittavien materiaalien hankintaa suoritettiin viimeisten viikkojen ja jopa päivien aikana ennen tapahtumaa. Vaikka haastavin osa projektistamme koittaa todennäköisesti vasta juhlapäivänä, voin todeta monen muun tavoin projektin olleen haastava, mutta sitäkin opettavaisempi. Uusien ihmisten työskentelytapojen ja ennen kaikkea seitsemän ihmisen aikataulujen sovittaminen yhteen ei ole helpoin nakki. Mutta mitäs ideaa siinä olisikaan, jos oppimistehtävissä ei olisi haasteen jyvästäkään. Odotamme innolla iltaa, kun pääsemme ensimmäistä kertaa näkemään kokonaisuuden konkreettisesti silmiemme edessä!”

Sisäisen ohjelman tiimin jäsen kuvaa tunnelmiaan seuraavanlaisesti:

”Tapahtuman järjestäminen on vaikeaa! Projektin aikana olen oppinut sen, miten tärkeää kommunikaatio oikeasti on, niin tiimin sisällä kuin tiimien välilläkin. Tätä ei mielestäni voi ylikorostaa. Sisäisestä, eli toiminnallisesta ohjelmasta vastaaminen on iso vastuu juhlijoiden viihtyvyyden kannalta ja tulosta ei näe kuin vasta juhlien aikana, joten palautetta on vaikea saada. Juhlatilan tiiviyden vuoksi emme pystyneet järjestämään mitään isoa ja tilaa vaativaa, mutta keksimme kuitenkin hauskaa, teeman mukaista ja ajankohtaista tekemistä, joka sopii varmasti kaikille!”

Satumainen ilta Turussa

Ja lopuksi esittelyssä vielä ulkoisen ohjelman tiimi, jonka tehtävänä oli hankkia esiintyjät, tila ja tekniikka. Ei mikään pieni homma!

Tiimi onnistui saamaan hyvän diilin Dynamosta, sillä samalla hoitui tekniikka ja DJ illaksi! Esiintyjiksi saatiin taikuri Miika Korkatti sekä turkulainen yhtye Lemmen kätyrit. Pelkkää ylämäkeä tiimin työskentely ei silti ollut, sillä tiimi kertoo tapahtuman tuottamiseen liittyneen monenlaisia tunteita. Mielialan monimuotoisuuteen on vaikuttanut kova kiire ja koululta saadun ajan vähyys.  Tunnelmaa on kiristänyt tiedon kulku niin ryhmän sisällä kuin muihin ryhmiin, mutta kaikki asiat on saatu hoitumaan hyvin lopulta. Tiimin sisällä jokainen on saanut sanotuksi ääneen ideoitaan. Tiimin jäsenet ovat osallistuneet aktiivisesti tapahtuman kehittämiseen esimerkiksi ottaen omien kontaktien ja mahdollisuuksien mukaan yhteyttä mahdollisiin yhteistyötahoihin. Kritiikkinä ryhmä nosti esiin budjetin luoman stressin ja kiireen tuomat latistavat ajatukset sekä kasvokkain tapaamisten vähyyden. Toisaalta positiiviset puolet oli sosiaalisen median hyödyntäminen tiedonvaihdossa, jokaisen ideoiden puoltaminen, sekä ryhmähengen ylläpitäminen. Yksi tiimiläisistä kiteyttää tämänhetkiset tunnelmat huudahdukseen

Turku opiskelijaprojeksi
”Tulee hyvä tapahtuma, satumainen!”

Koostanut Tiia Tiirikainen, yhteisöpedagogi 1.vuosi

Kuvat Aarni Lehto

Olipa kerran Humak, osa 2

Satuhahmot matkalla Humakin satumaisiin juhliin, kuvaaja Milla Ruuska
Satuhahmo Aladdin matkalla satumaisiin juhliin Turussa, kuvaaja Milla Ruuska

Tapahtuman järjestely on jatkunut vilkkaana. Jokaisella tiimillä on pitänyt kiirettä omissa tehtävissään. Itse tapahtumaan on kirjoitushetkellä aikaa tasan viikko. Tässä kohtaa valmiina alkaa olla ennakkotiedote, ohjelma esiintyjineen, markkinointimateriaalit, liput, turvallisuusasiat ja suunnitelmat tarjoilusta.

Tapahtuman järjestämisessä tulee näin ensikertalaisina paljon yllätyksiä vastaan. Uusia taitoja ja tietoja omaksuu lähes huomaamatta. Sisäisen viestinnän tärkeys on todella korostunut tapahtumapäivän lähentyessä. Huomioon otettavia asioita on paljon. Olemme esimerkiksi pyrkineet huomioimaan kampuksellamme opiskelevat vaihto-opiskelijat tuottamalla mahdollisimman paljon myös englannin kielistä informaatiota tapahtumasta.

Tiimien esittely jatkuu

  • Yritystysyhteistyö & lipunmyynti:

Yritysyhteistyöstä ja lipunmyynnistä vastaava tiimi kuvailee toimintaansa näin:

Projektin aikana olemme muun muassa hankkineet yhteistyökumppaneita, jotka ovat olleet halukkaita tukemaan tätä tapahtumaa ja sen toteutumista. Tehtävä ei ole ollut helppo, eikä itsestään selvä, mutta on ollut hienoa huomata kuinka tällaista opiskelijoiden projektia on haluttu lähteä tukemaan!

Toinen iso kokonaisuus on ollut lipunmyynnin järjestäminen ja lipun hinnan määritteleminen. On ollut mielenkiintoista punnita budjettiasioita sekä laskeskella menoja ja tuloja. Tässä vaiheessa on opittu jo vaikka ja mitä. Nyt on jo jonkun verran lippuja myyty ja tapahtuma häämöttää viikon päässä. Siistiä nähdä minkälainen kokonaisuus tästä loppujenlopuksi syntyy!

Team: Lotta Valtanen, Aino Havas, Ida Kaukonen, Sara Mäkinen, Emmi Haapanen, Jenna Hankosaari, Isabella Fomin ja Aku Eerola

  • Turvallisuus & tarjoilu:

Tiimin projektipäällikkö Kaisla Koivisto tiivistää tiiminsä tunnelmat näin:

Tiimin yleiset fiilikset on tosi hyvät. Innolla otimme vastaan monille tuntemattoman vastuualueen. Osaa meistä vähän jännitti lahjoitusten kerjääminen ja yrityksiin soittelu, mutta huomattiin, että on turha jännittää!

Tästä kokemuksesta tulee olemaan paljon hyötyä tulevaisuuden kannalta. Jännityksellä odotamme tapahtumapäivää, miltä kaikki tulee loppujen lopuksi näyttämään.

Satumaiset juhlat Turussa
Prinsessa matkalla satumaisiin juhliin, Turku

Elävää satua Turun kaduilla

Lopuksi markkinointitiimin Tuomas Roine kuvailee sadunomaisia tunnelmia videotrailerin kuvauksista.

Kirjava joukko ihmisiä kertyy Tuomionkirkon rappujen edustalle. Innostuneen puheensorinan ja naurunpyrskähdyksien ylitse kaikuu megafonin metallinen ääni, joka saa joukon hiljenemään. Kuvaukset ovat alkaneet.

 

 

Peter Pan puussa
Videotrailerin kuvauksissa oli iloinen tunnelma, Kuvaaja Milla Ruuska

Tuleva Turun kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden järjestämä satumainen ilta tulee olemaan täynnä taikaa sekä jännittäviä kohtaamisia täysin erilaisessa maailmassa arjen keskellä. Tulevan illan monipuolisesta teemasta innostuneena opiskelijat alkoivat kehittelemään ideaa videosta, jolla tultaisiin tiedottamaan koko Turun Humakin väkeä tästä ainutlaatuisesta illasta.

Aluksi ryhmäläiset alkoivat ideoida jokaiselle videon tekoon osallistuvalle opiskelijalle sopivalta tuntuvia hahmoja sekä etsimään mitä mahtavampia paikkoja tulevalle kuvaukselle.

Erään syksyisen iltapäivän viimeiset valoisat tunnit saivat kaupungin kauneimmilleen. Onneksi tuo värikäs joukko opiskelijoita valitsi juuri tämän päivän kuvatakseen videotraileria satumaista tapahtumaansa varten.

Maskeeraajan varmoissa käsissä opiskelija toisensa jälkeen muuttui satujen suosikkihahmoiksi, jotka seuraavien tuntien aikana leikittelivät kaupungin lehtien syleilemillä kaduilla. Kamera ikuisti nämä satujen hahmot monenkirjavissa kohtauksissa ympäri Turkua, kun opiskelijat spontaanisti inspiroituivat hahmoistaan sekä hämärtyvän kaupungin seesteisyydestä. Vaiheikkaiden kuvausten aikana jokaisella osallistuneella opiskelijalla oli paljon ideoita annettavana tulevan videon varalle, joten lopputuloksessa on nähtävänä hieman jokaisen osallistujan ajatuksia.

Käy Facebook-tapahtumasivuillamme

Tekstin koosti Tiia Tiirikainen, ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija, Markkinointitiimin projektipäällikkö.