“Opiskelijan Silmin”: Jarkko Virta
Operaatio Saapas on valtakunnallista, kirkon ylläpitämää ja vapaaehtoisten aikuisten toteuttamaa toimintaa, jota johtaa seurakunnan työntekijä, yleensä diakoni. Toimintaa luonnehditaan ”etsiväksi erityisnuorisotyöksi” ja sen tarkoitus on viedä nuorisotyö sinne, missä nuoret ovat. Tulojen romahdettua ja keskeisen henkilön, 37 vuotta toimintaa Itä-Helsingissä johtaneen diakoni Juha Kasarin eläköityessä, toiminnan jatkuvuus pääkaupunkiseudulla ja varsinkin Itä-Helsingin alueella on vakavasti uhattuna.
Nuorten asialla vuodesta 1972
Saappaan toiminta alkoi vuonna 1972 Keimolan moottoriurheiluradalla järjestetyn musiikkitapahtuman yhteydessä. Joukko aikuisia oli huolissaan festareille osallistuvien lastensa puolesta, koska ulkomailta kantautuneiden tietojen valossa oli syytä epäillä, että festariympäristössä nuoret ovat alttiita ajautumaan erilaisiin päihteidenkäyttöön liittyviin ongelmatilanteisiin. Niitä ehkäisemään ja päihteidenkäytöstä aiheutuvista ongelmista auttamaan he päättivät jalkautua ryhmänä sateiselle ja liejuiseksi muuttuneelle festarialueelle, samassa yhteydessä toiminta sai osuvaksi nimekseen, keskeisen vaatekappaleen mukaan, Palveluoperaatio Saapas.
Varsin pian toiminta siirtyi kirkon koordinoimaksi, josta se löysi loogisen lokeronsa seurakuntien nuorisotyön yhteydestä ja organisoitui valtakunnalliseksi, jakautuen kymmeniin eri paikkakunnilla toimiviin ryhmiin. Jokaista ryhmää johtaa kulloisenkin seurakunnan nuorisotyöstä vastaava henkilö, mutta itse ryhmä koostuu vapaaehtoisista aikuisista, jotka saavat tehtävään koulutuksen.
Aluksi toimintaa oli vain erillisillä festivaaleilla ja muissa tapahtumissa, joihin nuoret kokoontuivat, mutta sittemmin toiminta on laajentunut viikonloppuilloiksi kaupunkien kaduille, tai vapun ja koulujen päätösviikonlopun kaltaisiin ajankohtiin. Toiminta ei ole ns. julistuksellista, vaan perustuu ajatukseen, jossa kirkon lähimmäisenrakkauden sanomaa pyritään toteuttamaan mahdollisimman konkreettisesti, seurakunnan omien jäsenten toimesta. Seurakunnan jäsenyys, tai edes kirkkoon kuuluminen, eivät kuitenkaan ole ehtona toimintaan osallistumiselle.
Saapastoiminta on jalkautunutta nuorisotyötä vaikka sateiselle ja liejuisella festarialueelle, siitä myös tausta nimelle Palveluoperaatio Saapas. Kuva: Juha Kasari.
Itä-Helsingin Saapas, Juha Kasarin elämäntyö
Vuonna 1985 Helsingin Mellunkylän seurakunnan diakoni Juha Kasari päätti perustaa Helsingissä jo toimivan ja Snellmaninkadulla tukikohtaansa pitävän Helsingin ensimmäisen Saapasryhmän, Snellun, seuraksi toisen, Itä-Helsingin alueelle keskittyvän Saapasryhmän, eli Mellunkylän Saappaan, siitä muodostuikin Juha Kasarin ura ja elämäntyö.
Sittemmin seurakunnan nimen vaihduttua Helsingin Mikaelin seurakunnaksi, muuttui tämän saapasryhmän nimeksi Itä-Helsingin Saapas. Kuluneen 37 vuoden aikana Itä-Helsingin oman saapasryhmän merkitys alueen ihmisille ja toimintaan osallistuneille on ollut pysäyttävä. Kuluneina vuosikymmeninä toimintaan osallistuneet, vapaaehtoiset aikuiset ovat konkreettisesti pelastaneet useita ihmishenkiä, sekä avustaneet nuoria lukemattomissa tilanteissa, joista olisi seurannut peruuttamatonta vahinkoa, ellei joku aikuinen olisi niihin puuttunut. Toiminnan kautta siihen osallistuneet ihmiset ovat löytäneet itselleen jopa uuden ammatin, sekä läpi elämän kestäviä ystävyys- ja parisuhteita.
Juha Kasari eläköityy tehtävästään tämän vuoden lokakuussa ja toiminnan jatkuvuus koko Helsingissä on vaakalaudalla, itsenäisenä ryhmänä Saappaan toiminta Itä-Helsingissä on päättymässä.
Vuoden 2022 lopussa Juha Kasari kertoi elämäntyöstään seuraavasti:
– Itä-Helsingin saapastoiminnan historian aikana on kohdattu yli 20 000 nuorta ja aikuista. Tarkka määrä on (vuoden 2022 joulukuussa) 20 469. On keskusteltu, annettu ensiapua, kuljetettu sairaalaan tai kotiin, annettu kriisiapua sekä nuorille että heidän vanhemmilleen ja melkein kaikkea muuta, mitä vain mielikuvitus voi keksiä. Ihmisten hädän kirjo on kovin moninainen, niin kuin hyvin tiedämme.
Nuorisolain muutos muokkasi koko toimintakenttää
Vuoden 2016 nuorisolain muutoksen myötä kuntia on velvoitettu järjestämään etsivää nuorisotyötä joko itse, tai ostopalveluna. Tämän seurauksena Helsingissä toimii erityisnuorisotyön kentällä useita ammattimaisia toimijoita, kuten Nuorisotyö Raiteilla, Stadin Jalkautujat ja Aseman Lapset. Samalla Helsingin Seurakuntayhtymä on joutunut saman tilanteen eteen kuin muutkin seurakunnat Suomessa: tulot ovat romahtaneet, kun yhä harvempi kuuluu kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa; on jouduttu pohtimaan, mistä karsitaan tai mistä luovutaan kokonaan. Nuorisolain muutoksen myötä Saappaan toimintaa ei enää nähdä niin merkityksellisenä kuin aiemmin.
Erityisnuorisotyöstä Helsingin Seurakuntayhtymä on todennut kokouksessaan seuraavaa:
– Erityisnuorisotyön profiili on ollut hyvin erikoistunut. Vaikka tämä erikoistuneisuus on täyttänyt tehtävänsä, ja jopa palkittukin, on syytä varautua tulevaisuuteen siten, että erityisnuorisotyötä tehdään jatkossa enemmän seurakuntien ja (kuntien) erityisnuorisotyön yhteistyönä.
Aiemmin mainitun Helsingin toisen saapasryhmän, eli Snellun osalta tämä on jo näkynyt siten, että palkatun henkilökunnan aikaa on ryhdytty käyttämään paljon muuhunkin seurakunnan työhön ja aiemmasta kahdesta työntekijästä toinen on siirretty kokonaan muihin tehtäviin.
Itä-Helsingin saapasryhmän toiminta puolestaan on pysähtymässä, Kasarin eläköityessä vuoden lopussa. Hänen tilalleen palkattavan diakonin tehtäviin kuuluu huolehtia ”myös” saapastoiminnasta, mutta Itä-Helsingin saappaan toiminta omana ryhmänään päättyy ja se yhdistyy Snellun kanssa.
– (Toiminnan) suurimpana vahvuutena on se, että sitä tehdään vapaaehtoisvoimin. Se herättää sekä aikuisissa että nuorissa huomattavaa kunnioitusta ja arvostusta. Se on merkittävä arvokysymys. Mikä elämässä on tärkeää? Lähimmäisenrakkautta korostetaan kristillisenä hyveenä, mutta miten on käytännössä? Onko suuntaus se, että lähimmäisenrakkaus on jatkossa maksullista eli palkattujen työntekijöiden tekemää, siis seurakuntalaisten maksamaa?” Juha Kasari kysyy, haikein mielin, kun käy selväksi, että Itä-Helsingin saapas jää hänen elämäntyökseen.
Nuorisolain muutoksesta huolimatta on selvää, että puhtaasti Itä-Helsingin nuorten parissa toimivaa erityisnuorisotyön muotoa ei jatkossa enää ole.
Kirjoittaja: Jarkko Virta, yhteisöpedagogiopiskelija (AMK), työyhteisön kehittäminen -koulutus.
Teksti on osa “viestintä ja kommunikaatio-osaaminen” -opintojaksoa, jonka yhtenä tehtävänä on kirjoittaa julkaistava teksti opiskeltavasta koulusalasta.
