Yhdeksän kuukautta sitten päädyin hankkeeseen kouluprojektin kautta. Saimme tehtäväksi toteuttaa jonkin kehittämistyön oikealle työelämäkumppanille. Beetles Life mainittiin ensimmäisessä webinaarissa. Humak toimii Metsähallituksen vetämässä hankkeessa yhteistyökumppanina, ja he kaipasivat innovatiivisia opiskelijoita tuottamaan sisältöä hankkeen teemaan liittyen. Lähdimme mukaan kahden luokkakaverini kanssa.
Beetles LIFE on monivuotinen suojeluhanke, jonka tavoitteena on suojella ja ylläpitää kahdeksan harvinaisen, ekosysteemiämme ylläpitävän hyönteislajin elinympäristöjä. Tietoa välitetään taiteen, median ja ympäristökasvatuksen keinoin. (Metsähallitus, 2021.)
Meidän projektimme
Hankkeen kohdeyleisö on laaja, johon kuuluu sekä nuoret, että lapsiperheet. Jo aiemmin hankkeessa on luotu sisältöjä muun muassa lapsille. Meidän kohderyhmäksemme valikoitui nuoret aikuiset. Aluksi ajattelimme kohderyhmän olevan helppo meille sen takia, koska se on samaa ikäluokkaa, kuin me itse olemme. Luomme vain sisältöjä, joista itse kiinnostuisimme ja innostuisimme. Äkkiä tavoite kuitenkin osoittautui haasteelliseksi.
Moni nuori on nykyisin kiinnostunut luonnonsuojelusta ja ylipäänsä ympäristöteemoista eli he myös aktiivisesti keräävät tietoa itse. Jos taas haluamme tavoittaa toista puolta – sitä ei niin aktiivista, ei ehkä kovakuoriaiset ole kaikista innostavin asia.
Yksi keskeisimmistä toiveista, joita saimme, oli digitaalisuuden hyödyntäminen. Esimerkiksi lisätyn todellisuuden keinoin. Äkkiä suunnittelupalavereissamme alkoi toistua retkeilyteema ja luonnon merkitys hyvinvoinnille. Kuinka paljon nuoret viettävät aikaa metsissä ja luonnossa? Mitä he siellä tekevät ja mitä he siitä saavat? Loimme kyselyn, jota jaoimme korkeakouluopiskelijoille Jyväskylässä. Näistä palasista lopulta hioutui interaktiivinen luontoelämyskokonaisuus Inspiroidu, arvosta, suojele, jonka loimme ThingLink-alustalle.
ThingLinkin kokoaminen ja sisältöjen luominen toi hommaan monipuolisuutta. Yhtenä päivänä suunnittelimme sisällä monta tuntia, toisena lähdimme Oravinvuorelle tai Vaarunvuorelle kuvaamaan 360 kuvia. Joinain päivänä olimme äänittämässä materiaalia Digi & Game Centerillä. Kun sisällöt olivat selkeästi suunniteltu ja käsikirjoitettu, toteuttaminen oli mukavaa ja se eteni melko omalla painollaan. Pian kokonaisuus oli julkaisua vaille valmis.
Halusimme luoda myös jotain konkreettista materiaalia projektiin liittyen, ja siksi painatimmekin 200 kappaletta postikortteja, jotka sisälsivät QR-koodin suoraan ThingLink-alustalle. Nämä kortit pääsivät suurempaan jakoon myöhemmin kesällä.
Kurssiprojektista kesäprojekti
Itse jäin projektin päätyttyä kesän kynnyksellä tekemään vielä ammatillisen harjoittelun 2: “Monialaiset toimintaympäristöt” hankkeen pariin. Yksi suurempi kokonaisuus osana harjoittelua oli yhteistyö Jyväskylän Kesän kanssa. Tavoitteenani oli siis saada projektimme kesän ohjelmistoon. Tapahtumalle oli valikoitunut tälle vuodelle sopivasti ympäristöteema. Suunnittelin Inspiroidu, arvosta, suojele -taidetyöpajan, joka järjestettiin Villa Ranan puutarhassa 9.7. Työpaja oli hyvin pienimuotoinen tilaisuus, jonne ihmiset saivat vapaasti tulla rentoutumaan kuvataiteen parissa. Myös postikortteja oli jaossa sekä pajassa että Jyväskylän kesän infossa.
Pidin pajatyöskentelystä melko paljon, sillä se oli hyvin matalan kynnyksen juttu toteuttaa. Yhteistyö oli mutkatonta ja paikka lyötiin lukkoon melko helposti. Käytin jo luotuja verkostoja. Esimerkiksi pajaa oli vetämässä hankkeessa jo aiemmin, visuaalista puolta loihtinut kuvataitelija ja oli mahtavaa, että paikalla oli myös oikea alan ammattilainen. En ollut koskaan ennen toteuttanut vastaavaa, joten tämä oli mielekäs ensimmäinen kokemus.
Tein myös koko Inspiroidu, arvosta, suojele projektista tiedotteen ja syksylle sain vielä markkinointitehtävän. Otin tavoitteekseni markkinoida hankkeessa jo aiemmin luotua virtuaalista lorukirjaa Punahärön metsäseikkailu päiväkoteihin esikoululaisille.
Otin yhteyttä muutamaan sellaiseen päiväkotiin, jotka painottavat toiminnassaan ympäristökasvatusta, luontoa ja retkeilyä. Vierailin parissa, joista molemmat ovat mukana Vihreä lippu -toiminnassa ja sijaitsevat lähellä luontoa. Lorukirjan parissa työskentely vei minut ihan erilaiselle osaamisalueelle, koska kohderyhmänä olivatkin lapset. Lisäksi on erilaista ja vaatii suurempaa perehtymistä markkinoida jotain, minkä luomisprosessissa ei ole itse ollut mukana laisinkaan.
Aikuiset ja lapset olivat kuitenkin kiinnostuneita ja oli mukava huomata, kuinka etenkin lapset syventyivät kirjan ääreen. Uskon, että teknologian ja kirjan pelimäisen luonteen vuoksi se aktivoi lapset aivan eri tavalla, kuin tavanomainen kirja.
Loppufiilikset
Tämä harjoittelu oli pitkäkestoinen, eikä ollenkaan ”kerralla purkkiin” tyylinen, johon olen tottunut. Se sopi hyvin tehtäväksi töiden ohessa, joita itselläni oli kesällä täysipäiväisesti. Viihdyin hankkeessa ja luulen, että suurin syy tähän on se, että sain luoda jotain omaa, ja kuitenkin sellaista, jolle oli tarvetta. Lisäksi opin hankkeessa työskentelystä huimasti. Sain kokemusta hanketyöskentelystä ja perehdyin uusiin digitaalisiin alustoihin ja työkaluihin. Sain pitkästä aikaa luoda tekstiä, mikä on nuorempana ollut suuri intohimoni. Ja hankkeen ansiosta sain vielä kaupan päälle aivan uutta tietoa luonnosta, sen lajistosta ja ekosysteemistä.
Aiheet, jotka alkuun herättävät huvittuneisuutta, eivät pyöri omassa somessa tai joista ei valmiiksi tiedä; niihin kannattaa tarttua!
Teksti: Elina Viik
Kuvat: Elina Viik, Minja Revonkorpi
