Olemme kulttuurituotannon opiskelijat Tuulia Leinonen ja Siiri Ylinen. Osallistuimme viikon mittaiselle ActinArt -intensiivikurssille Islannissa 12.-18.5.2023. Humak on osa ActinArt-verkostoa ja kuulimme kurssista koulun kautta.
Majoituimme Hvammstangi Hostelissa ja opetus tapahtui kulttuurikeskus Félagsheimilið Hvammstangan (jossa sijaitsi valmistumisensa aikaan Islannin suurin näyttämö!) sekä Stúdíó Handbendin tiloissa.
Intensiivikurssin teemana oli tilan löytäminen taiteen toteuttamiselle suurimpien haasteiden aikana. Suurimpia haasteita määriteltiin ja pohdittiin yhdessä kurssin aikana ja niissä korostuivat paitsi sota Ukrainassa ja sen vaikutukset koko maailmaan, myös ilmastonmuutos, taiteen tekemistä hankaloittavat yhteiskuntien rakenteet sekä akuuteimman koronapandemian jälkimainingit.
Tässä blogissa palasimme pohtimaan, mitä opimme kulttuurituottajalle tärkeästä asiasta – verkostojen ja yhteisön luomisesta.
Hvítserkurin basalttikivimuodostelma sijaitsee Kaakkois-Islannissa. “Pääsimme näkemään myös luontonähtävyyksiä”, kertovat Tuulia ja Siiri kokemuksistaan. Kuva: Tuulia Leinonen.
Kokemusta yhteisön rakentamisesta
Paikalliset Greta Clough ja Sigurður “Siggi” Líndal Þórisson kertoivat meille omistamansa Stúdíó Handbendin toiminnasta ja vaiheista sekä siitä, miten heidän järjestämänsä tapahtumat ovat vuosien varrella muotoutuneet.
Yksi Gretan intohimoista on nukketeatteri. Handbendi Brúðuleikhús tuottaa innovatiivisia alkuperäistuotantoja, innovatiivisuuden koskiessa paitsi nukkeja, myös tuotantoja itsessään. Esimerkiksi pandemian aikana teatteri toteutti kiertävän esityksen, joka esitettiin asuntoautosta käsin. Myös katsojat sijoitettiin sisälle auton takaosaan ja yleisöksi mahtui maksimissaan kahdeksan ihmistä.
Nykyään Stúdíó Handbendi on lunastanut paikkansa Hvammstangin alueen yhteisössä, mutta helppo Gretan ja Siggin taival kohderyhmän saavuttamisessa ei ole aina ollut.
Ensimmäisinä vuosinaan Lontoosta Islantiin Siggin synnyinsijoille muuton jälkeen pariskunta halusi tuottaa ensimmäisen kulttuuri- ja taidetapahtumansa paikallisille. Ohjelma oli häkellyttävän monipuolinen, ja Greta ja Siggi joutuivat toteamaan, ettei yhteisö kaivannut mahtipontista, hengästyttävän laajaa tapahtumaa, jonka hvammstangilaiset ehkä kokivat teennäiseksi ja vaikeasti lähestyttäväksi.
Greta kertoi heidän oivaltaneen jotain tärkeää tapahtuman epäonnistumisesta: etenkin uuden tuntuiset asiat on syytä esitellä harkitusti ja vähitellen – vaikkapa yhdistettynä johonkin tuttuun ja turvalliseen, jolloin kynnys osallistua on matalampi.
Niinpä he lähtivät kehittämään suhdetta yhteisöön ja tunnustelemaan sen jäsenten tarpeita ja toiveita. Ihmisiä lähestyttiin henkilökohtaisesti ja kutsuttiin vaikkapa kahville juttelemaan ja myös tutustumaan Stúdíó Handbendin tiloihin. Valmiiksi tuttujen ihmisten luo oli seuraavalla kerralla helpompi tulla, samoin tuttuun paikkaan.
Päivät olivat ohjelmantäyteisiä. Malliksi sunnuntain ohjelma, jolloin illallisen jälkeen käytiin vielä kuumilla lähteillä. Kuva: Siiri Ylinen.
Tuliaisia kotiin Helsinkiin
Gretan ja Siggin matkasta voisi kenties ottaa mallia ja tutkia, miten heidän viisauttaan voisi soveltaa kotikonnuillamme Helsingissä. Toki suuri kaupunki on joillakin tavoilla erilainen kuin pieni kylä Islannissa, mutta yhteistyö ja yhteisön rakentaminen on tarpeen kaikkialla.
On tärkeää tehdä itsensä ja tekemisensä tutuksi – mitä osaa ja voi, tai voisi tehdä. Potentiaalisia yhteyksiä tai yhteistyömahdollisuuksia voi löytyä yllättävistäkin paikoista, mutta toisaalta niitä on hyvä myös osata etsiä aktiivisesti.
Aina uusia ihmisiä tavatessa kannattaa miettiä, mitä voisitte oppia toisiltanne – joko työmaailmassa, erilaisiin taitoihin liittyen tai miksei elämästä yleensä. Ylipäätään yhteistyötä yksilöiden, organisaatioiden tai vaikkapa eri taiteen lajien välillä voisi olla enemmän. Ehkä oman alan “kilpailijoidenkin” kanssa voisi tehdä useammin projekteja tai muita töitä yhdessä? Jos jokainen näkisi omat vahvuutensa, erilaisten toimijoiden yhteen tuominen voisi olla rikkaus uhan sijaan.
Ehkä kulttuurituottajana voisi Helsingissäkin ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä ihmisiin yksilöinä, ei vain kasvottomina suuremman kokonaisuuden edustajina, ja olla aidosti kiinnostunut muiden osaamisesta ja oman osaamisensa jakamisesta. Voisimmeko siten löytää uudenlaista rikkautta verkostoitumisesta?
Kirjoittajat: Tuulia Leinonen ja Siiri Ylinen, kulttuurituotannon opiskelijoita. Toim. Humak viestintä.
