Samulin reissun päätös

Kolmannessa Tansanian-blogissaan yhteisöpedagogiopiskelija Samuli Hentunen kokoaa yhteen kokemaansa.

Odottelen jatkolentoa Istanbulin kentällä ja selailin edellisiä blogeja ja kuvia menneeltä neljän kuukauden ajalta. Tuntuu tosi oudolta, että reissu on nyt käytännössä ohi ja harjoittelu Tansaniassa takanapäin! Paljon jäi hienoja muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Tehama-projekti eteni kouluilla ihan mukavasti. Se saatiin päätökseen vaikkakin vähän haikein mielin. Monet opettajista kyselivät jo mahdollisuudesta jatkaa ja voisiko koneita lainata kouluille ennen kuin saadaan joku jatkamaan itse ohjelmaa. Myös muualla tapaamani opettajat kyselivät josko myös heidän koulunsa voisi osallistua.

Ohjelman sisältöäi tuli muokata aika rankasti tuntien edetessä ja osaamistason selventyessä. Ilman osanottajien aiempaa kokemusta koneen käytöstä, olisi ollutkin melkein mahdoton käydä kaikkia alun perin suunniteltuja asioita läpi annetussa lyhyessä ajassa.

Paljon keskityimme koneen käyttämiseen. Emme perehtyneet varsinaisesti minkään ohjelmien käyttöön. Hiiren käyttäminen vaati paljon harjoittelua, Samoin  näppäimistöön totuttelu vei aikaa. Nopeasti lapset kyllä oppivat asiat ja suurinn ongelma onkin se, ettei konetta ei pääse käyttämään vapaa-ajalla missään,  Näin opitut asiaa tuppaavat helposti unohtumaan.

Viimeisen viikon vietin Dar Es Salaamissa isäntäperheen luona. Perheen isä on perustanut Star of hope nimisen yhdistyksen vuonna 2011. Hän avustaa ja kouluttaa mm. työpajoja järjestämällä. Hän myös isännöi monesti opiskelijaryhmiä esimerkiksi Yhdysvalloista.

Seuraavana vuorossa olisi nuorisokeskuksen rakentaminen, joka tarjoaisi alueen nuorille koulutusta, tukea työllistymiseen sekä paikan vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin. Luvat ja piirustukset rakennukselle ovat jo valmiina odottamassa. Seuraavaksi on tarkoitus hankkia yhteistyökumppaneita ja suunnitella toimintaa.

Star of hope tarjoaa enemmän kuin mielellään harjoittelupaikan opiskelijalle/opiskelijoille! Luvassa on varmasti yhteisöpedagogille sopivia haasteita!

Ulkomaille lähtemistä suunnitteleville ja muillekin voin lämpimästi suositella käyttämään opiskeluaikaa kansainvälistymiseen! Työharjoittelun suorittaminen ulkomailla antaa todella paljon lisäarvoa omalle ammatilliselle kehittymiselle ja näyttää varmasti hyvältä myös tulevaisuuden työnhaussa. Opiskeluaika onkin ehkä helpoin tapa hakea tuota kokemusta, kun ei tarvitse samalla tavalla miettiä sen mahdollistamista, kuin sitten työelämässä ollessa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen

Projekti nimeltä TEHAMA

Tansaniassa harjoitteluaan suorittavan yhteisöpedagogiopiskelijan Samuli Hentusen projekti-idea konkretisoituu vähitellen. Hän aikoo kierrellä tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Samuli kertoo, mitä asioita on otettava huomioon, kun suunnittelee projektia Afrikassa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Olen jo muutaman viikon työskennellyt Tehama-nimisessä projektissa, jonka pääsimme viimein aloittamaan konkreettisesti. Projektin idea lähti siitä, kun kouluilla oli tarve saada tietokoneita. Tansaniassa koulujen opetussuunnitelmassa on varattu aikaa ICT-tunneille ala-asteelta lähtien. Koneita ei vain ole kunnallisissa kouluissa, sillä kouluja on paljon eikä kaikkiin ole mahdollista saada koneita lahjoituksena. Siksi lähdin kehittelemään ajatusta, että kiertäisin eri kouluilla muutaman läppärin kanssa. Ensimmäinen viikko on nyt takana, ja vastaanotto oli hyvä!

Kuutta konetta kierrätetään

Käytössäni on yhteensä kuusi konetta. Humak lahjoitti neljä, ja yhteistyökumppanimme ICT-asiantuntijayritys Canorama lahjoitti kaksi! Kiitokset näistä! Vaikka koneita on suhteellisen vähän, pystyn kiertämällä eri kouluissa vetämään tunteja yli 300 oppilaalle viiden viikon aikana. Jos harjoitteluni kestäisi pidempään voisin aloittaa uuden kierroksen ja taas yli 300 oppilasta pääsisi osallistumaan.

Tietokoneita TAnsaliaan

Kiinnostaako harjoittelupaikka Tansaniassa?

Haasteita on ollut alusta asti, ja uusia tuntuu ilmenevän sitä mukaa kun mennään eteenpäin. Uskoisin kuitenkin, että kuluneen ensimmäisen viiden viikon jälkeen suurimmat kysymykset on saatu ratkaistua. Olen alusta asti rakentanut ohjelmaa niin, että sitä on kenen tahansa helppo lähteä jatkamaan. Tässä olisi siis jollekin hyvää ohjelmaa valmiina, jos jotain opiskelijaa kiinnostaisi lähteä syksyllä harkkaan Tansaniaan!

Kaksi oli käyttänyt tietokonetta joskus

Tiedossa oli jo etukäteen, ettei kovinkaan moni ole ennen käyttänyt tietokonetta Ensimmäisen viikon kyselyiden perusteella yli 300 oppilaasta kaksi oli aiemmin käyttänyt konetta. Tarve on siis iso eikä aiempaa osaamista löydy. Tämän pohjalta rakensin ohjelman, jossa opetettava sisältö jakautuu viiteen kokonaisuuteen, joista kullekin on varattu tunti.
Käsiteltäviä asioita olivat

  • kannettavaan tutustuminen
  • käyttöjärjestelmään tutustuminen
  • ohjelmat Word+Excel+Powerpoint
  • internetin käyttö yleisesti

Tulevat viikot näyttävät, miten perusteellisesti mitäkin asioita ehdimme käymään läpi vai joudummeko pudottamaan pois jotakin, jos aikataulu niin vaatii.

 

Tietokoneopetuksen suuunnitelma

Tapaaminen koulutoimenjohtajan kanssa

Materiaali ja ohjelman sisältö piti tuottaa, ja sen lisäksi piti hoidella käytännön asioita ennen kuin saatiin vihreää valoa kouluilta. Aluksi luulin, että riittää, kun sovin koulujen kanssa sopivasta ajasta. Se ei ihan niin toiminutkaan.

Ensin laitoimme Tangan alueen koulutoimenjohtajalle kirjeen, jossa kerroimme ideasta. Vastausta ei ikinä kuulunut, joten varasimme toimistolle aikaa, että pääsemme juttelemaan kasvotusten johtajan kanssa. Ajanvaraus ei tarkoittanut ihan samaa kuin Suomessa. Paikan päälle menimme kahdeksalta aamulla ja odottelimme noin neljä tuntia, kunnes pääsimme vihdoin oikean ihmisen juttusille.

Toimistolla käynti ei ollut niin virallinen kuin luulin, mutta se oli jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin tyypillinen tansanialainen vierailu. Kyllä sen aikana pari sanaa vaihdettiin kouluilla käynnistäkin, mutta lähinnä vaihdeltiin kuulumisia ja kyseltiin, millaista Suomessa on. Kirje ei tainnut ikinä löytää perille, koska meitä pyydettiin vielä lähettämään se, jotta asiat ovat virallisesti kunnossa. Nyt oli siis saatu vihreää valoa tuntien aloittamiselle.

 

Tansanialainen kylä toivotti tietokoneiden lahjoittajat tervetulleiksi
Lämmin vastaanotto afrikkalaiseen tapaan

Tätä tullaan opiskelemaan vaikka lomalla!

Lisää stressiä meinasi tulla, kun ohjaajani ilmoitti, että nyt meidän täytyy aloittaa nopealla aikataululla, jotta päästään alkuun ennen kuin pääsiäislomat alkavat. Ne kestävät täällä kaksi viikkoa. Lähdin sitten kiertämään kouluja ja sopimaan aikatauluja heidän kanssaan. Lomista ei kuitenkaan tullut mitään ongelmaa, sillä joka koulussa sanottiin, että tämä on heille niin tärkeä asia, että oppilaat kyllä tulevat myös loman aikana näille tunneille! Yhdellä koululla koululaiset halusivat tunnit lauantaipäiville, jotta ne varmasti saatiin mahtumaan lukujärjestykseen.

 

Mahdollisimman moni tahtoi oppia lisää tietokoneista

Seuraavaksi ongelmaksi osoittautuivat luokkien koot ja luokkatilat. Normaalissa paikallisessa koulussa luokkien koot vaihtelevat 80:n ja 120:n oppilaan välillä. Tämä ei tarkoita, että esim. kuudennella luokalla olisivat luokat a, b, c ja d, ja että niiden yhteenlaskettu oppilasmäärä olisi 120, vaan että yhdellä luokalla tunnilla istuu kerrallaan noin sata oppilasta.
Suuret luokkakoot johtuvat siitä, että koulut ovat velvollisia ottamaan kouluun jokaisen lapsen, vaikka resursseja ei todellisuudessa olisi. Ratkaisimme ongelman jakamalla luokat 2 – 4 eri osaan, joille pidin tunnit vuorotellen.

Luokkatiloissa ei monestikaan ole sähköä, joten esimerkiksi videotykkiä ei voi käyttää opetuksessa apuna. Tätä varten olen tehnyt joka aiheesta omat materiaaliniput, joissa havainnollistetaan käsiteltävää asiaa. Koulut auttavat kaikissa asioissa niin paljon kuin vain voivat, ja ovat tosi joustavia. Tärkeintä on, että saadaan tunnit pidettyä! Yksi vaihtoehto on kutsua koululuokkia 4H:n tiloihin, missä käytössä on iso sali ja videotykki. Ainakin lähimpänä sijaitsevien koulujen kanssa tämä varmaan onnistuu, koska ne ovat kävelymatkan päässä.

Tällä viikolla tutustuimme kannettavan osiin. Suurinta ihmettelyä aiheuttivat web-kamera ja se, kun tietokone käynnistettiin ja sammutettiin! Mielenkiinnolla odotan, miten käyttöjärjestelmään tutustuminen luonnistuu ensi viikolla!

Ympäri Tansaniaa

Viime kerralla kirjoittelin projekti-ideasta, jossa kiertelisin tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Asiat ovat edenneet ja olen saanut tietokoneet tänne Tansaniaan. Kiitokset Humakin porukalle järjestelyistä.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Blogi metsityshankkeesta 4H:lle

Tansanian 4H toteutti yhteistyössä ENO-yhdistyksen kanssa projektin, jossa koulut eri puolilla Tansaniaa istuttivat puita. ENO lähetti tänne kaksi opiskelijaa Novia ammattikorkeakoulusta. He haastattelisivat opettajia, oppilaita ja koulujen 4H yhdyshenkilöitä projektin hyödyistä ja haasteista.

Haastattelujen pohjalta 4H:lle tehdään blogi. Tehtävänäni on avustaa blogin laatimisessa ja laatia kirjoittajille ohjeistusta. 4H tuottaa projektista myös puunkasvatus-, puunhoito- ja metsätalousoppaan.

Humakin lahjoittamat tietokoneet saapuivat Tansaniaan Novian opiskelijoiden mukana.

Lähdimme 15. helmikuuta ajamaan 4H:n päätoimistolta johtaja Susan Naburin kanssa Tangasta kohti Dar Es Salaamia.  Seuraavana päivänä seuraamme liittyi Morongorossa Joseph Desideri.

Novian opiskelijat Emilla ja Roosa lensivät samana päivänä Suomesta Dariin ja heitä vastassa oli Anna Lupiano, 4H:n työntekijä Morogorosta. Emillalla ja Roosalla oli keskeinen rooli ATK-projektissani, sillä he raahasivat mukanaan Humakin lahjoittamat kuusi läppäriä Tansaniaan!

Kuusi läppäriä
Kyllä, kaikki toimivat!

Matka Tangasta Dariin on noin 350km. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, kestää se henkilöautollakin noin seitsemän tuntia. Kapealla maantiellä on paljon rekkoja ja asustusten lähellä on 50 kmh nopeusrajoitus.

Viisi miljoonaa ihmistä kapeilla kaduilla autoineen

Oman lisänsä matkaan tuovat poliisit, jotka pysäyttelevät matkan aikana useamman kerran vaikkei heillä ole pysäytyksiin sen kummempaa syytä. Suuri osa ajasta kuluu viimeiseen 30:een kilometriin, jolloin saavutaan kaupunkiin. Dar Es Salaamissa asuu yli 5 miljoonaa ihmistä ja ruuhkat ovat älyttömiä. Tieverkosto ei vastaa autojen määrää.

Arkeen toi mukavaa vaihtelua yöpyminen todella hienossa hotellissa Darissa.

Dar es Salaam
Puitteet Darissa olivat kohdallaan!

Pelti kolisee!

Seuraava päivä meni taas autossa istuessa. Ja sitten kolahti! Olimme kääntymässä huoltoasemalle, kun takana ohittamaan lähtenyt  rysäytti suoraan automme perään.

Onneksi kukaan ei loukkaantunut, mutta auto kärsi pieniä vaurioita. Autosta meni uusiksi takalasi, takavalot ja peltiäkin piti vähän oikoa. Tämän takia matka venyi ja loppumatka ajettiin pimeässä.

Pimeällä ajaminen ei ole mikään mukava kokemus Tansaniassa, kun katuvaloja ei ole ja kaikki ajavat vastaan pitkät päällä. Välillä vastaan tulee rekkoja ja/tai busseja rinnakkain, jolloin pienemmän kulkuneuvon on vain jarrutettava ja väistettävä.

Vain peltivaurioita!
Matkaan tuli yllättäviä mutkia!

Ongelmat auton kanssa jatkuivat. Kone hajosi Mafingan kaupungissa ja jäimme odottamaan vuokra-autoa Darista. Tällä sitten kierreltiin Mafingan ja Njomben kouluissa samaan aikaan, kun automme oli huollossa.

Uusi moottori saatiin, mutta se todettiin vialliseksi ja eikun uutta tilaamaan. Paluumatkalla oli tarkoitus viettää päivä Mikumin kansallispuistossa, mutta tämä jäi väliin, koska jouduimme palaamaan Mafingasta Dariin bussilla. Ehkäpä toisella kertaa.

Tansania on monipuolinen maa

Tansanialla on monia erilaisia piirteitä. Ilmasto ja maasto vaihtelevat todella paljon. Mitä enemmän mennään sisämaahan sitä vuoristoisemmaksi ja vehreämmäksi maisemat muuttuivat. Myös lämpötila on pohjoismaalaiselle mukavampi: noin 25 astetta ja välillä sadetta.

Tansanian harjoittelu
Myös teiden kunto vaihteli paikoittain.

Myös koulut ovat erilaisia. Koulujen välillä on eroja – varsinkin yksityisten ja kunnallisten koulujen ero on todella iso. Yksityisillä on monesti tietokoneluokat ja opetus tapahtuu pääosin englanniksi. Rahaa riittää myös kasteluveteen ja alueen vartioimiseen.

Koululaisia Tansaniassa
Kameraa ei kouluissa ujosteltu!

Kunnallisissa kouluissa sadevesi on ainoa, mitä voidaan käyttää kasteluun ja puiden istutuksessa on ongelmana, että niitä varastetaan usein yöaikaan. Taimet ja siemenet ovat kalliita. Hedelmiä myymällä ihmiset saavat ihan hyviä lisätuloja.

Tansanialaisia koululaisia
Ryhmäkoot ovat täällä ”hieman” suurempia.

Pari viikkoa vierähti nopeasti eri kaupunkien välillä. Tämä toi mukavaa vaihtelua harjoittelun normaalille päivärytmille.

Sansibar on mahtava lomapaikka!

Takaisin Dariin päästyämme mietin, että nyt voisi olla hyvä hetki vierailla myös Sansibarilla, koska sadekausi ei vielä ollut alkanut. Sateiden alettua saarilomailu voisi olla  huono kokemus. Sansibar on Tansanialle kuuluva saaristo, jonka isoin ja tunnetuin saari on Unguja. Se tunnetaan myös nimellä Sansibar.

Saarella turismi on vilkkainta ja hinnat varsin korkeita. Sesonkiaikaan hotelli maksaa helposti 100 dollaria. Ruoat ja aktiviteetit ovat melko kalliita. Sansibarille menin Darista lautalle, joita lähtee muutaman kerran päivässä. Hinta on 35 dollarista ylöspäin. 40 dollarilla sai business-luokan paikan, jossa oli mukavat penkit ja ilmastointi. Nyt ei onneksi ollut sesonkiaika ja sain huoneiston aika edullisesti, 40 USD/yö aamiaisella.

Majapaikka Sansibarilla

Rannat ovat todella upeita Sansibarilla ja ne ovat täynnä hyviä ravintoloita. Matkailijalla on paljon tekemistä. Paikalliset järjestävät molenlaisia retkiä: voit snorklata delfiinien kanssa tai tutustua Prison Islandin kilpikonniin ja vanhan vankilan raunioihin. Myös saaren keskustassa on runsaasti nähtävyyksiä. Vanha kaupunki, linnoitus ja Arabihallinnon aikaiset vanhat rakennukset ovat näkemisen arvoisia. Sansibarilla viettämäni neljä päivää olivat upeita!

”Valkoiset hiekkarannat” pitävät täällä kutinsa.

Takaisin Tangaan menin pienellä potkurikoneella, joka oli myös ihan oma kokemuksensa. Hinta oli 120 dollaria mutta säästin sillä noin 15  tuntia matkustamista. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä lautalla Dariin ja sieltä bussilla Tangaan, hintaa olisi tullut noin 60 dollaria.

Mantereelle palasin lentokoneella ja säästin 15 tuntia matka-aikaa.

Tästä sitten taas ”arjen” kimppuun!

Olipa kerran Humak, osa 2

Satuhahmot matkalla Humakin satumaisiin juhliin, kuvaaja Milla Ruuska
Satuhahmo Aladdin matkalla satumaisiin juhliin Turussa, kuvaaja Milla Ruuska

Tapahtuman järjestely on jatkunut vilkkaana. Jokaisella tiimillä on pitänyt kiirettä omissa tehtävissään. Itse tapahtumaan on kirjoitushetkellä aikaa tasan viikko. Tässä kohtaa valmiina alkaa olla ennakkotiedote, ohjelma esiintyjineen, markkinointimateriaalit, liput, turvallisuusasiat ja suunnitelmat tarjoilusta.

Tapahtuman järjestämisessä tulee näin ensikertalaisina paljon yllätyksiä vastaan. Uusia taitoja ja tietoja omaksuu lähes huomaamatta. Sisäisen viestinnän tärkeys on todella korostunut tapahtumapäivän lähentyessä. Huomioon otettavia asioita on paljon. Olemme esimerkiksi pyrkineet huomioimaan kampuksellamme opiskelevat vaihto-opiskelijat tuottamalla mahdollisimman paljon myös englannin kielistä informaatiota tapahtumasta.

Tiimien esittely jatkuu

  • Yritystysyhteistyö & lipunmyynti:

Yritysyhteistyöstä ja lipunmyynnistä vastaava tiimi kuvailee toimintaansa näin:

Projektin aikana olemme muun muassa hankkineet yhteistyökumppaneita, jotka ovat olleet halukkaita tukemaan tätä tapahtumaa ja sen toteutumista. Tehtävä ei ole ollut helppo, eikä itsestään selvä, mutta on ollut hienoa huomata kuinka tällaista opiskelijoiden projektia on haluttu lähteä tukemaan!

Toinen iso kokonaisuus on ollut lipunmyynnin järjestäminen ja lipun hinnan määritteleminen. On ollut mielenkiintoista punnita budjettiasioita sekä laskeskella menoja ja tuloja. Tässä vaiheessa on opittu jo vaikka ja mitä. Nyt on jo jonkun verran lippuja myyty ja tapahtuma häämöttää viikon päässä. Siistiä nähdä minkälainen kokonaisuus tästä loppujenlopuksi syntyy!

Team: Lotta Valtanen, Aino Havas, Ida Kaukonen, Sara Mäkinen, Emmi Haapanen, Jenna Hankosaari, Isabella Fomin ja Aku Eerola

  • Turvallisuus & tarjoilu:

Tiimin projektipäällikkö Kaisla Koivisto tiivistää tiiminsä tunnelmat näin:

Tiimin yleiset fiilikset on tosi hyvät. Innolla otimme vastaan monille tuntemattoman vastuualueen. Osaa meistä vähän jännitti lahjoitusten kerjääminen ja yrityksiin soittelu, mutta huomattiin, että on turha jännittää!

Tästä kokemuksesta tulee olemaan paljon hyötyä tulevaisuuden kannalta. Jännityksellä odotamme tapahtumapäivää, miltä kaikki tulee loppujen lopuksi näyttämään.

Satumaiset juhlat Turussa
Prinsessa matkalla satumaisiin juhliin, Turku

Elävää satua Turun kaduilla

Lopuksi markkinointitiimin Tuomas Roine kuvailee sadunomaisia tunnelmia videotrailerin kuvauksista.

Kirjava joukko ihmisiä kertyy Tuomionkirkon rappujen edustalle. Innostuneen puheensorinan ja naurunpyrskähdyksien ylitse kaikuu megafonin metallinen ääni, joka saa joukon hiljenemään. Kuvaukset ovat alkaneet.

 

 

Peter Pan puussa
Videotrailerin kuvauksissa oli iloinen tunnelma, Kuvaaja Milla Ruuska

Tuleva Turun kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden järjestämä satumainen ilta tulee olemaan täynnä taikaa sekä jännittäviä kohtaamisia täysin erilaisessa maailmassa arjen keskellä. Tulevan illan monipuolisesta teemasta innostuneena opiskelijat alkoivat kehittelemään ideaa videosta, jolla tultaisiin tiedottamaan koko Turun Humakin väkeä tästä ainutlaatuisesta illasta.

Aluksi ryhmäläiset alkoivat ideoida jokaiselle videon tekoon osallistuvalle opiskelijalle sopivalta tuntuvia hahmoja sekä etsimään mitä mahtavampia paikkoja tulevalle kuvaukselle.

Erään syksyisen iltapäivän viimeiset valoisat tunnit saivat kaupungin kauneimmilleen. Onneksi tuo värikäs joukko opiskelijoita valitsi juuri tämän päivän kuvatakseen videotraileria satumaista tapahtumaansa varten.

Maskeeraajan varmoissa käsissä opiskelija toisensa jälkeen muuttui satujen suosikkihahmoiksi, jotka seuraavien tuntien aikana leikittelivät kaupungin lehtien syleilemillä kaduilla. Kamera ikuisti nämä satujen hahmot monenkirjavissa kohtauksissa ympäri Turkua, kun opiskelijat spontaanisti inspiroituivat hahmoistaan sekä hämärtyvän kaupungin seesteisyydestä. Vaiheikkaiden kuvausten aikana jokaisella osallistuneella opiskelijalla oli paljon ideoita annettavana tulevan videon varalle, joten lopputuloksessa on nähtävänä hieman jokaisen osallistujan ajatuksia.

Käy Facebook-tapahtumasivuillamme

Tekstin koosti Tiia Tiirikainen, ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija, Markkinointitiimin projektipäällikkö.

 

Olipa kerran Humak

Olipa kerran Humak
Milla Ruuskan ja Julia Turpeisen suunnittelema tapahtumabanneri

Meillä uusilla yhteisöpedagogi- ja kulttuurituottajaopiskelijoilla opinnot alkoivat vauhdilla, kun saimme ensimmäisen yhteisen projektin hoitaaksemme. Tehtävämme on suunnitella ja toteuttaa tutustumistapahtuma Turun Humakin opiskelijoille ja henkilökunnalle.

Yhteisen projektin tarkoituksena on paitsi opetella yhteistyötä toisen koulutusohjelman opiskelijoiden kanssa, myös harjoittaa ryhmäviestinnän taitoja sekä testata ja kehittää omaa osaamistamme tarttumalla toimeen heti opintojen alussa.

Aloitimme projektin päättämällä yhdessä tapahtuman muodosta ja teemasta. Päätimme järjestää bileet satuteemalla. Päivämäärä, 26. lokakuuta, meille annettiin valmiiksi.

Jakauduimme seitsemään eri projektitiimiin joihin kaikkiin nimettiin projektipäälliköt, jotka keskenään opettajan avustuksella neuvottelivat tiimeilleen mieleiset vastuualueet. Projektipäälliköt yhdessä ovat myös vastuussa tapahtuman järjestämisen sisäisestä viestinnästä. Esittelen tässä ja tulevissa kirjoituksissa lyhyesti jokaisen projektitiimin ja heidän tehtävänsä. Viestinnän opettaja Anna Pikala ohjaa ja auttaa meitä tapahtuman järjestämisessä.

Olipa kerran Humak – Markkinointitiimi

Olipa kerran Humak
Olipa kerran Humak -tapahtuman markkinointitiimi. Kuvaaja: Aarni Lehto

Me markkinointitiimissä aloitimme keksimällä tapahtumalle teemaan sopivan nimen, Olipa kerran Humak. Tämän jälkeen teimme markkinointisuunnitelman ja jaoimme oman tiimimme vielä kolmeen pienempään tiimiin, jotta tehtävät jakautuvat tasaisesti ja kaikki tulee hoidettua ajallaan.

Pikkutiimit jaoimme niin, että jokaiseen tuli yksi henkilö, jolla on aiempaa kokemusta tiimin toteuttamista tehtävistä, jotta hän voi opettaa näitä taitoja muille tiimissä oleville. Halusimme siis maksimoida myös vertaisopettamisen määrän projektissa omalta osaltamme. Tämä on ollut mahtava ratkaisu!

Markkinointitiimin tehtäviin kuuluu mm. flyereiden ja muun markkinointimateriaalin suunnittelu ja toteutus, tapahtuman markkinointi sosiaalisessa mediassa (Facebook-tapahtuma ”Olipa kerran Humak”, sen päivitys ja ylläpito) sekä esimerkiksi markkinointitempaukset kampuksella ja TKI-keskuksessa, jotta mahdollisimman moni opiskelija ja henkilökunnan jäsen olisi tietoinen tapahtumasta ja tuntisi olonsa tervetulleeksi.

Olemme myös vastuussa näiden blogitekstien kirjoittamisesta. Blogin avulla haluamme paitsi markkinoida tapahtumaa, myös kertoa tapahtuman järjestämisestä kokemuksena teille muille.

Ulkoisen viestinnän tiimi

Ulkoisesta viestinnistä vastaava tiimi sai vastuukseen lukukauden avajaisissa tapahtumaa markkinoineen, toiminnallisen tuokion järjestämisen sekä tapahtumaa koskevat tiedotteet, jotka julkaistaan sekä ennen, että jälkeen tapahtuman.

Toiminnallinen tuokio sisälsi koko yleisöä osallistaneen sadutuksen, jossa tiimin ohjaamina kehiteltiin kolme erilaista satua tulevaan tapahtumaan liittyen. Sadutuksen lisäksi satuhahmoiksi pukeutuneen tiimin ohjaamana virittäydyttiin jo biletunnelmaan harjoittelemalla musiikin tahtiin erilaisia tanssiliikkeitä. Nauruntyrskähdyksiltä ei voinut tässä välttyä.

Tiimi arveleekin itse tapahtuman olevan vähintään yhtä hauska ja vaiherikas kuin toimintatuokiossa syntyneet kertomukset. Tuokion ohjaamisessa mukana ollut Hanna Nurmi kertoo, että tuokion pitäminen oli kivaa ja huippua, koska yleisö osallistui hyvin ja kaikista huokui hyvä fiilis.

3 viikkoa h-hetkeen

Aurajoki
Aurajoki on Turun sydän. Kuvaaja: Milla Ruuska.

Tänään keskiviikkona on tasan 3 viikkoa itse tapahtumaan! Jokaisessa tiimissä tehdään kovasti töitä, jotta lopputuloksena olisi hauska, satumainen ilta Turun Humakin väelle. Kerromme myöhemmissä kirjoituksissa esimerkiksi muiden tiimien kuulumisia, tapahtuman järjestämisessä kohdattuja haasteita sekä tietoa yhteistyökumppaneistamme, joten pysy kuulolla ja seuraa tiedotusta myös Facebookissa.

Kirjoittaja

Tiia Tiirikainen, markkinointitiimin projektipäällikkö
Ensimmäisen vuoden opiskelija Turun Humakin kampuksella
Kuvissa markkinointitiimin toteuttamasta tapahtumaa markkinoivan videon kuvauksesta.
Ryhmäkuva: Aarni Lehto
Maisemakuva: Milla Ruuska

Julia Turpeisen ja Milla Ruuskan suunnittelema ja toteuttama mainoskuva tapahtumasta.