Matkalla uuden oppimiseen Gambiassa

Lokakuussa astuin elämäni ensimmäisen kerran Afrikan maan kamaralle, Gambiaan. Se hetki oli jännittävä ja se kutkuttaa mieltä edelleen. Sadekausi oli viimeisillään ja maa oli vihreää ympärillä. Vuohet, aasit ja naudat laidunsivat tien varsilla. Tiet olivat sadekauden runtelemia, mutta ne veivät aina perille, minne ikinä oltiinkaan menossa.

Tulin Gambiaan osana yhteisöpedagogin opintojani.

Gambiassa harjoitteluani tein Mahmudan Tulevaisuus ry:lle. Mahmudan Tulevaisuus ry on vuonna 2018 perustettu pieni vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö. Järjestön perustamisessa on ollut mukana Humakin silloinen yhteisöpedagogiopiskelija, nykyisin jo valmistunut Suvi Moisio.

Järjestö tukee pienen ja köyhän 2000 asukkaan Mahmudan kylää. Järjestön ylpeys on esikoulu, Nursery School Ihanat, joka on aloittanut toimintansa syksyllä 2018 yhdistyksen tuella.

Useat lapset kaipasivat paljon läheisyyttä ja syliä. Onneksi minulla oli aikaa sitä heille antaa. Kuva: Satu Huhtala.

Vapaaehtoistyö vahvistaa ydinosaamista

Harjoitteluni Gambiassa yhdisti mainiosti järjestötyön sekä nuorisotyön osaamista. Sen lisäksi, että tutustuin gambialaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin, tutustuin myös pienen vapaaehtoisvoimin toimivan kansalaisjärjestön arkeen.

Kansainvälisyysosaaminen on ollut vahvasti läsnä koko opintojen ajan, mutta itselleni se kolahti vasta, kun olin työn touhussa Afrikassa. Samalla sain todeta, että harjoittelu maailmalla oli suurin oppini kansainvälisyysosaamisesta koko koulutuksen aikana.

Yksi upeimmista kulttuurikokemuksista oli paikallisiin häihin pääseminen. Vieläkään en tiedä kenen häissä olin, mutta sen tiedän, että musiikki soi, ihmiset olivat pukeutuneet värikkäästi ja tunsin itseni valkoisena melko ulkopuoliseksi.

Mahmudan kylässä sain kunnian tutustua lapsiin ja heidän perheisiinsä sekä opettajiin. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli lasten vienti meren rannalle.

Pakkasimme pienen bussin täyteen esikoululaisia ja ajoimme Atlantin rantaan. Vain kourallinen yli 30 lapsesta oli ollut ennen auton kyydissä, vielä harvempi oli nähnyt merta.

Vasemmassa kuvassa eskarilaiset ovat odottamassa koulun alkua. Lapsilla on koulupuvut, jotka lisäävät heidän yhdenvertaisuuttaan koulussa. Gambia on Iso-Britannian entinen siirtomaa ja mm. koulupuvut, koulujärjestelmä ja englanti virallisena kielenä ovat siitä peruja. Äidinkielekseen gambialaiset puhuvat heimokieliä, kuten mandinkaa ja wolofia. Kuvassa oikealla lapset ovat leikkimässä. Laululeikit ja jalkapallon peluu ovat lapsille mieluisaa tekemistä. Leluilla leikkiminen on lapsille vierasta, vaikka he sitä harjoittelevatkin koulussa.

Pääsin osallistumaan kyläläisten arkeen ja elämää muuttaviin hetkiin. Olin mukana suremassa viisivuotiaan pienen tytön kuolemaa ja olin mukana vaatettamassa lapsia uusiin vaatteisiin, jotka he saivat rikkinäisten ja likaisten tilalle.

Olin mukana seuraamassa opetusta, pyyhin räkäisiä neniä, olin turvana ja lohdutin hädän hetkellä. Yksi osa harjoittelua oli tukea ja kehittää järjestön viestintää ja markkinointia, tätä tein Suomesta käsin ennen ja jälkeen Gambiassa olon.

Lisäksi olin mukana keräämässä Suomessa lahjoituksia Gambiaan. Kontti, johon tavaraa kerättiin, saapui perille minun Gambiassa oloni aikana, ja oli ilo jakaa kummien lähettämiä reppuja lapsille, sekä yleisesti lahjoituksia koko kylälle.

Kummitoiminta mahdollistaa esikoulun Mahmudan lapsille

Mahmudan Tulevaisuus ry toimii vapaaehtoisvoimin, palkkaa maksetaan kolmelle paikalliselle opettajalle ja yhdelle siivoojalle. Itse tapasin kummilapseni Hully Chamin ja pääsin tutustumaan hänen perheeseensä.

Koin itseni etuoikeutetuksi saadessani tutustua tuohon pieneen tyttöön, jonka kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta jonka kanssa saimme viettää useita upeita hetkiä. Sain olla todistamassa myös muiden kummien vierailua koululla, kun he olivat tapaamassa omia kummilapsiaan.

Ensimmäinen kuva minusta ja kummilapsestani Hully Chamista. Kummeilla on mahdollista tulla Gambiaan tapaamaan kummilapsiaan.

Koulussa on tällä hetkellä 170 lasta, iältään 4—9 -vuotiaita. Lapset käyvät koulua aamu- ja iltapäivävuorossa. Kummimaksut mahdollistavat näiden lasten koulunkäynnin. Tälläkin hetkellä koulussa on joitakin kymmeniä lapsia vailla omaa kummia.

Maailma ei ole valmis, enkä minä

Puolitoista kuukautta Gambiassa toivat itselleni itsevarmuutta, rohkeutta ja valmiuksia kansainväliseen työhön.

”Gambiassa vietetty aika lisäsi ymmärrystäni siihen, kuinka maailma ei ole oikeudenmukainen, eikä se ole valmis.”

Tulevana yhteisöpedagogina toivon voivani myös jatkossa tehdä humanitääristä työtä. Tämä matka muutti omaa ajatteluani ja arvojani.

Olen luvannut itselleni, että tulen jatkossa entistä enemmän edistämään yhdenvertaisuutta, koski se sitten työtäni tai vapaa-aikaani, Suomessa tai maailmalla. Olen kiitollinen siitä, että opettajani Humakissa kannustivat minua lähtemään oppimaan Afrikan auringon alle.

Erityiskiitos opettajalleni Maarit Honkonen-Seppälälle, joka valoi minuun kipinän matkaan lähdöstä ja rohkaisi minua epävarmuuksien hetkillä.

Lisää tietoja järjestöstä ja kummiudesta Facebookista Mahmudan Tulevaisuus ry:n sivuilta https://www.facebook.com/Mahmudan-Tulevaisuus-ry-232557243955237/

Kuvassa on ensimmäinen ja ainoa nukke, jonka Mahmudan kylässä näin. Lapset kantoivat nukkea ja pehmoa selässään, kuten aikuiset vauvoja ja taaperoita, mallioppimista toiselta puolelta maailmaa.

Teksti: Anniina Ahlholm, yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija Humakin Jyväskylän alueyksiköstä.
Kuvat: Anniina Ahlholm, ellei toisin mainita.

 

Hochschule Emden/Leer opiskelijat ihastuivat ruskan väreihin

Humakin yhteistyökoulu Hochschule Emden/Leerin opiskelijat ihastuivat Suomen ruskan väreihin ja nauttivat Nurmijärven luontopäivästä.

Viime huhtikuussa osa Humakin yhteisöpedagogi (AMK) -monimuoto-opiskelijoista pääsi opintomatkalle Saksan, Hochschule Emden/Leer yliopistoon. Tutustuimme tuolloin paikalliseen opiskeluun ja työmahdollisuuksiin yhteisöpedagogin näkökulmasta.

Lokakuussa saimme organisoida vastavierailun sosiaalialan opiskelijoille Helsingissä ja Nurmijärvellä.

Ruskan väriloisto ihastutti vieraitamme. Kuva: Milja Teräväinen.

Vastavierailun suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin keväällä. Opiskelijoiden toiveena oli päästä tutustumaan myös seikkailukasvatuksen opintoihin Nurmijärvellä.

Tutustumista Suomeen ja verkko-opiskeluun

Lokakuisena sunnuntaina menimme tulijoita vastaan lentokentälle. Iloisen jälleennäkemisen myötä saattelimme heidät hotelliin Helsinkiin.

Maanantai vietettiin Helsingin TKI-keskus Ilkan toimitiloissa perehtyen Suomen koulutusjärjestelmään ja Suomi-tietouteen. Iltapäivällä esittelimme verkkovalmennusalustoja, joilla me monimuoto-opiskelijat pääsääntöisesti opiskelemme.

Verkko-opinnot herättivät paljon keskustelua.

”Ilmaan jäi kysymys; olisiko verkko-oppimisjärjestelmä mahdollinen myös Saksassa?”

Iltapäivällä suunnattiin kohti Nurmijärven kampusta.

Nurmijärvellä vietimme mukavan yhteisen illan ihmissusipelin ja pizzan merkeissä.

Ihmissusi on roolipeli, joka sopii hyvin 10-20 hengen peliporukalle. Pelaajat istuvat aluksi rinkiin niin, että he pystyvät näkemään helposti toisensa. Pelinjohtaja jakaa pelaajien kesken laput, joille on kirjoitettu eri roolit (lappuja saman verran kuin pelaajia). Rooleja ei saa paljastaa muille pelaajille, mutta pelissä saa taktikoida, manipuloida ja käyttää puheenlahjoja tarpeittensa mukaisesta. ”Peli oli tosi suosittu ja saksalaiset tunsivat pelin entuudestaan. He innostuivat pelaamaan sitä majapaikassaan joka ilta”, kertoo Tiina Haajanen.

Nurmijärvellä päivän suunnittelun ja toteutuksen hoitivat seikkailukasvatuksen opiskelijat.

Seikkailukasvatuksen opiskelijat olivat suunnitelleet monipuolisen ohjelman aamun joogahetkestä tulentekotyöpajaan ja erilaisia ryhmäaktiviteetteja pitkin päivää.

Illalla vieraat pääsivät osallistumaan ruuanlaittoon tulella ja saunomaan sekä uimaan hyytävän kylmässä järvessä.

”Nurmijärven luonto teki lähtemättömän vaikutuksen moniin opiskelijoihin.”

Muutama päättikin palata lomailemaan Nurmijärven kauniisiin maisemiin.

Tulentekotyöpajassa opittiin erätaitoja. Kuva: Tiina Haajanen.

Helsingissä tutustuttiin palvelutoimintaan

Nurmijärvellä vietettyjen aktiviteettien jälkeen vuorossa olivat kaksi päivää Helsingissä.

Helsingissä vieraat tutustuivat Allianssin toimintaan ja ”poikien taloon”. Vierailuiden jälkeen vuorossa oli illallinen.

Loppuillasta halukkaille esiteltiin Helsingin yöelämää. Helsingin melko kallis hintataso yllätti ja vauhditti opiskelijat hyvissä ajoin nukkumaan.

Seuraavana aamuna opiskelijat pääsivät tutustumaan HNMKY:n toimintaan ja tiloihin Vuorikadulla.

Iltapäivällä opiskelijoille toimintaansa esitteli Hietaniemenkadun palvelukeskus. Palvelukeskuksen tutustumiskierroksen jälkeen opiskelijat saivat tutustua omatoimisesti Helsingin nähtävyyksiin ja tehdä tuliaisostokset.

Vierailukohteet herättivät paljon keskustelua ja vertailua siihen, kuinka asiat hoidetaan Saksassa.

Viimeisenä iltana vietimme yhteisen arviointi hetken Oodissa ja osallistujat saivat todistuksen osallistumisestaan Humakin järjestämälle opintoviikolle.

Ryhmä tutustui Oodiin Helsingissä. Kuva: Tiina Haajanen.

”Vieraileville opiskelijoille jäivät mieleen erityisesti kaunis luonto ja mielenkiintoiset vierailukohteet.”

Saimme vierailijoilta kiitosta muun muassa järjestelyiden toimivuudesta ja hyvästä opastuksesta.

Meille Humakin opiskelijoille, jotka ohjelman organisoimme ja toimimme päävastuussa järjestelyistä, jäivät mieleen mielenkiintoiset keskustelut sekä lehtoreiden että opiskelijoiden kanssa.

Saimme tästä projektista myös mahtavaa kokemusta ja tietotaitoa järjestää tulevaisuudessa kansainvälisiä vierailuita mahdollisesti myös työelämässä.

Teksti ja kuvat: Humakin monimuodon toisen vuoden yhteisöpedagogi (AMK) – opiskelija Tiina Haajanen. Toimittanut tekstin pohjalta Marika Stam.
Pääkuva: Milja Teräväinen.

Kansainvälinen yhteisöpedagogi – opiskelijan kokemuksia katulapsityöstä Boliviassa

”Odotukseni olivat korkealla, mutta ne ylittyivät selkeästi.”

Kansainväliset kokemukset opintojen aikana syventävät yhteisöpedagogin ammattitaitoa ja tuovat arvokasta osaamista opiskelijalle. Miten muualla maailmassa tehdään nuorisotyötä? Minkälaisia haasteita yhteisöpedagogin työkentällä on muualla Euroopassa tai Euroopan ulkopuolella ja miten ne on ratkaistu? Minkälaisia hyviä käytäntöjä Suomesta voisi viedä muualle tai muualta tuoda Suomeen? Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia kansainvälisessä harjoittelussa tai korkeakouluvaihdossa. Opintojen suorittaminen kansainvälisessä ympäristössä on etuoikeus, jonka antia ei mitata vain opintopistemäärissä.

Humakin yhteisöpedagogiopiskelija Aarni Lehto suoritti kehittävän harjoittelun Boliviassa. Hän työskenteli Fundación Estrellas en la Calle (FEC) -järjestön Coyera -projektissa, joka tukee katulapsia ja -nuoria. Lehdon kokemukset katutyöstä olivat rankkoja, mutta opettavaisia. Lehto valmistuu yhteisöpedagogiksi, jolla on kansainvälisen kokemuksensa ansiosta paljon annettavaa ja avara näkemys kansainvälisestä nuorisotyöstä.

Harjoitteluni katulapsityössä Boliviassa

Minulla oli ollut jo pitkään unelma katulasten auttamisesta Latinalaisessa Amerikassa, kun kuulin mahdollisuudesta lähteä suorittamaan opintoja ulkomailla ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Nuoret haetaan avolava -autolla alueiltaan yhteisiin aktiviteetteihin sovittuina päivinä. Tässä ryhmä ”Rieles”. Kuva: Aarni Lehto arkisto.

Löysin harjoittelupaikan Humakin verkostojen kautta Boliviasta, Cochabamban kaupungista, jossa toimii voittoa tavoittelematon järjestö FEC. Jo vuodesta 2005 FEC on auttanut Cochabambassa ja viereisessä Quillacollon kaupungissa lapsia, nuoria ja perheitä, jotka asuvat kadulla tai jotka elävät korkeassa sosioekonomisessa riskissä köyhyyden takia.

Järjestössä työskentelee yhteensä noin 25 työntekijää ja 10 vapaaehtoista ja harjoittelijaa. Järjestön toimintaa rahoitetaan pääsääntöisesti Euroopasta tulevina avustuksina.

Järjestön henkilökunta tarjosi minulle mahdollisuutta suorittaa harjoitteluni kolmessa eri projektissa ja toiminnossa eli Coyerassa, Wiñanassa ja Fenixissä.

Coyera-projektin nimi tulee paikallisesta ketšuan murteesta ja se tarkoittaa kaveria. Coyerassa monialainen työryhmä jalkautuu kadulle ja käyttää erilaisia osallistavia menetelmiä, jotta katulapset ja -nuoret saadaan mukaan toimintoihin. Näiden aktiviteettien tarkoitus on auttaa, motivoida ja osallistaa asiakkaita eri alueilla.

Coyera- projektissa käytetään muun muassa taidelähtöisiä menetelmiä kadulla elävien kanssa. Kuva: Aarni Lehto arkisto.

Wiñana-toimintaa on tehty noin 10 vuotta ja sen tarkoitus on tukea katulapsityötä. Wiñanassa seurataan kadulta pois päässeiden elämää ja tuetaan heitä työelämässä ja opinnoissa. Nämä asiakkaat tarvitsevat elämälleen suuntaviivan näyttäjiä ja henkilökohtaista neuvontaa, jotta he eivät joutuisi uudelleen kadulle.

Näin ollen Coyerassa työskentelevät sosiaalityöntekijät ja psykologit tekevät kotikäyntejä Wiñana-asiakkaiden luo. Noin kerran kahdessa kuukaudessa järjestetään yhteistä toimintaa, johon saavat osallistua kaikki Wiñana-projektin asiakkaat. Samalla osallistujille tarjotaan lounas. (FEC 2015b; FEC 2018a.)

Fundación Estrellas en la Callen kolmas projekti Fenix keskittyy ennaltaehkäisevään työhön ja korkeassa sosioekonomisessa riskissä eläviin lapsiin ja nuoriin. Sen toiminta aloitettiin jo vuosi järjestön perustamisen jälkeen eli 13 vuotta sitten.

”Fenixin asiakaskunnan ikäjakauma on 2–18-vuotta ja projektin tarkoitus on luoda näille lapsille mielekästä päivätoimintaa.”

Fenixissä käyvien lasten perheissä esiintyy usein perheväkivaltaa ja kohderyhmä on haavoittuvainen. Erona Coyera-projektiin on Fenixissä se, että tämän toiminta rajoittuu fyysisesti yhteen paikkaan, jota kutsutaan Intikanchay-taloksi (ketšuaksi loistava aurinko).

Katulapsityö Cochabambassa

Tapasin katulapsityössä paljon erilaisia lapsia ja nuoria, joista osa jäi vahvasti mieleeni.

Joillekin tapaamilleni lapsille ja nuorille tuotti hankaluuksia välittää kiintymyksen tunteita. Asiakkaisiin oli joko hyvin vaikeaa saada kontaktia, mutta kun yhteys saatiin luotua, oltiinkin hyvin nopeasti hyvin kiintyneistä.

”Erityisesti minuun kiintyi Durazno-niminen poika.”

Durazno (suom. Persikka) oli 16-vuotias. Tapasin hänet ensimmäisellä työviikollani. Otti hieman aikaa ja vaivaa ymmärtää pojan puhetta, sillä hän ei artikuloinut kovin selkeästi. Huono artikulaatio oli yleinen haaste minun ja katulasten välisessä kommunikaatiossa ensimmäisen kuukauden aikana. Varsinkin liimaa ja bensiiniä imppaavat sekä alkoholia käyttävät katulapset puhuivat hyvin epäselvästi.

Sain Duraznon kanssa yhteyden toisella tapaamiskerralla. Siitä lähtien hän kyseli aina seuraavaa tapaamisaikaamme. Hänen äitinsä oli kuollut traagisesti vuonna 2015 ja hän oli joutunut siskonsa, Carolan kanssa kadulle sillä heidän isänsä oli vankilassa istumassa pitkää tuomiota. Keskustelimme hänen mieltään askarruttavista asioista, pelasimme jalkapalloa, nauroimme ja opetin hänelle joitain suomen kielen sanoja.

Kerroin hänelle, että lähden takaisin Suomeen vuoden lopussa. Se oli hänelle hieman vaikea pala sulatettavaksi, mutta hän pystyi elämään sen kanssa. 14. marraskuuta kuulin hyvin surullisen uutisen. Durazno oli tapettu edellisenä yönä.

Cochabambassa on yli 500 kadulla asuvaa lasta ja nuorta. Yleensä katulapset ovat jakautuneet pieniin ryhmiin kavereidensa tai perheenjäseniensä kanssa. Näissä ryhmissä vallitsee oma hierarkia ja kirjoittamattomat säännöt ja yleensä myös keskinäinen kunnioitus.

Cochabamban katulasten pääasialliset työtehtävät ovat auton ikkunoiden pesu liikennevaloissa, trufitaksien reittien kuuluttaminen ja kengänkiillotus kadulla. Joidenkin on varastettava henkensä pitimiksi, vaikka se ei ole kenellekään mieluisa vaihtoehto. Tämän lisäksi osa katulapsista ja -nuorista käy huumekauppaa. Laiton toiminta on kadulla eläjillekin vaikeaa, mutta pakon edessä, muiden vaihtoehtojen loppuessa on turvauduttava kyseenalaisiin keinoihin. (VPlat 2012, 8-9.)

Fundación Estrellas en la Calle tekee myös vaikuttamistyötä. Lokakuussa 2018 järjestettiin marssi huumeiden käyttöä ja perheväkivaltaa vastaan sekä lasten oikeuksien puolesta. Kuva: Vinzenz Janssen.

Kaduille päädytään useista syistä

Harjoittelussani opin, että katulapsiksi ajaudutaan erilaisista syistä. Kadulla täysin elävät lapset ovat orpoja tai vanhempiensa hylkäämiä lapsia. Nämä lapset kamppailevat joka päivä elääkseen, löytääkseen ruokaa ja suojaa. Tämä katulapsityyppi lienee mediassakin tunnetuin.

Yksi ryhmä on sellaiset lapset, jotka vierailevat säännöllisesti perheensä luona ja viettää vain päivät kadulla. Sukupuoli voi vaikuttaa katulapsien tilanteeseen. Tyttöjä hylätään harvemmin, sillä heidän oletetaan hoitavan perheen arkea. Kadulla elävät tytöt joutuvat pois kadulta esimerkiksi kotiapulaisiksi tai seksityöntekijöiksi. (Unesco 2017.)

Yleisemmät kadulle joutumisen syyt tässä Cochabamban eli ikuisen kevään kaupungissa ovat hylkääminen, vanhempien kuolema, perheväkivalta ja lasten hyväksikäyttö.

”Kunnalliset lastensuojelutahot ovat Cochabambassa periaatteessa olemassa, mutta niiden toiminnan vaikutus on olematon.”

Bolivian lain mukaan lapsi saa aloittaa työnteon jo 10 vuoden iässä ja se näkyy välillisesti lasten koulutuksen puutteena. Katulapsille tilanne on entistä pahempi. Osa katulapsista ei ole saanut juuri minkäänlaista koulutusta.

”Koulutuksen puuttuminen tekee katuelämästä siirtymisen todella vaikeaksi.”(CEHM 2018; VPlat 2012; 8-9.)

Useat katulapset Cochabambassa imppaavat liimaa, bensiiniä ja/tai lakkaa. Myös muita huumeita käytetään laajasti. Työskennellessäni Cochabamban katulasten kanssa, huomasin heillä eritasoisia, mutta selkeitä haasteita kognitiivisessa kehityksessä. Mukana oli muun muassa ikäisiäni asiakkaita, joille sanaristikon tai väritystehtävän teko tuotti vaikeuksia.

Keskinäistä luottamusta nostetaan esimerkiksi nojautumisharjoitteilla. Katulasten ja -nuorten on hyvin tärkeää puhaltaa yhteen hiileen selviytyäkseen. Kuva: Aarni Lehto arkisto.

Harjoittelu katulapsityössä oli kasvunpaikka

Fundación Estrellas en la Calle oli hyvä harjoittelupaikka ulkomaanvaihdossa tapahtuvalle kehittävälle harjoittelulle. Vaikkakin alussa tunsin oloni ulkopuoliseksi ja yksin jätetyksi, vapaaehtoisten ja harjottelijoiden esimies, Alejandro piti minusta hyvää huolta.

Pikkuhiljaa myös muut järjestön työntekijät saivat minun kanssa paremman yhteyden. Työyhteisö järjestössä ja sen molemmissa ohjelmissa oli erittäin hyvää ja vakinaiset työntekijät puhuivatkin jonkinlaisesta perheestä.

Harjoittelun onnistumista paransi myös se, että osasin espanjaa jo jonkin verran harjoittelun alkaessa. Neljä kuukautta espanjankielisessä ympäristössä kehitti kielitaitoani huimasti.

Työkulttuuri Boliviassa oli hyvin erilainen kuin Suomessa.

”Itseohjautuvuus ja vastuun ottaminen oli jokapäiväisen työn peruspilareita. Ilman niitä työn teosta ei olisi tullut mitään.”

Ammatillinen kasvuni oli todella voimakasta ensimmäisestä päivästä lähtien ja tietoisesti suunnittelin ja arvoin sitä kompetenssiperusteisesti sekä osoitin osaamistani käytännössä joka työpäivä. Minun oli käytettävä vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitojani työyhteisössämme, muun muassa keskustelutilanteissa.

Työskennellessämme katulasten kanssa minun tuli soveltaa ammattieettisiä periaatteita, sillä asiakkaidemme kohtalot ja elämäntilanteet olivat hyvinkin rankkoja ja haavoittavia.

Tämä koko harjoittelu oli käytännössä kansainvälisen ja monikulttuurisen toiminnan kehittämistä. Työskentely- ja arkikielemme oli espanja. Kulttuuri oli etelä-amerikkalainen machokulttuuri.

Aika ajoin olin henkisesti hyvin rikki ja heikkona, mutta koin samalla kiitollisuutta siitä, sillä sitä lähdinkin hakemaan. Palasin koti-Suomeen vahvempana ja itsevarmempana kuin ikinä aiemmin.

Fundación Estrellas en la Calle oli erittäin hyvä harjoittelupaikka. Harjoitteluni Boliviassa otti paljon, mutta antoi moninkertaisesti enemmän. Odotukseni olivat korkealla, mutta ne ylittyivät selkeästi.

Ryhmäkoot vaihtelevat noin 8 ja 25 nuoren välillä. Tässä ohjaajia ja osa ryhmästä ”Estadio”. Kuva: Edgar Espinoza.

Suosittelen FECiä kaikille espanjaa osaaville ja asiasta kiinnostuneille yhteisöpedagogi-opiskelijolle toiseksi tai kolmanneksi harjoitteluksi. Haluan vielä kiittää Alejandroa välittämisestä, huolenpidosta ja ammatillisesta tuesta!

Teksti: Aarni Lehto, Satu Riikonen

LÄHTEET
CEHM 2018. Haastattelu Centro Hermano Manolo -hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. 11.09.2018.
FEC 2018a. Haastattelu Coyera-Wiñana -projektista 28.09.2018. Haastateltavat: Alejandro Revollo Montecinos & Mario Padro Surita. Haastattelija: Aarni Lehto.
FEC 2018b. Perehdytys vapaaehtoisille ja korkeakouluharjoittelijoille 20.09.2018. Perehdyttäjä: Alejandro Montecinos Revollo.
FEC 2015a. Fundación Estrellas en la Calle, Quiénes somos. http://www.estrellasenlacalle.com/about.html (Viitattu 14.01.2019)
FEC 2015b. Fundación Estrellas en la Calle, Programas y proyectos. http://www.estrellasenlacalle.com/projects.html (Viitattu 15.01.2019)
WHUnesco 2017. Unesco, Social and human sciences, street children. http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/fight-against-discrimination/education-of-children-in-need/street-children/ (viitattu 18.01.2019)
VPlat 2008. Voces para Latinoamérica. Perfil de los NASC inhaladores en Lima. Valladolid, Espanja. Viitattu 23.01.2019
VPlat 2012. Voces para Latinoamérica. II Estudio NAJSC CBBA – Perfil motivacional de los adolescentes y jóvenes de 15 a 21 años en situación de calle 2012. Valladolid, Espanja. Viitattu 21.01.2019

Ensimmäinen yhteisöpedagogi harjoittelussa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä

Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Tiina Savolainen löysi harjoitteluaan varten sairaalasta ja metsästä ympäristöt soveltaa yhteisöpedagogin taitojaan. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sairaanhoidon metelmin sai tuekseen yhteisöpedagogin näkökulman ennaltaehkäisevästä ja aktivoivasta työotteesta. Lue Tiinan Opiskelijan silmin -blogi harjoittelusta ja saaduista kokemuksista.

Tarvitsin kevääksi harjoittelupaikan. Mielenkiinnon kohteinani olivat luonto, liikunta ja hyvinvoinnin tukeminen sekä harjoitteluni tavoitteena olevat kehittämistehtävät.

Sain vinkin Meijän polun nettisivuille. Sivuilta selvisi, että kyseessä on keskisuomalaisten kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliike, jossa toimitaan liikunnan, levon, luonnon ja yhteisöllisyyden parissa. ”Hmm”, kaikki ovat teemoja, joista olen kiinnostunut, ja joiden parissa haluaisin työskennellä tulevaisuudessa. Tuo kuulostaa ihan minun jutultani!

Luonnolla on monia todennettuja hyvinvointi vaikutuksia. Luontoaltistus muun muassa alentaa verenpainetta, laskee sykettä ja vähentää stressihormonien eritystä. (Kuva: Tiina Savolainen)

Sairaalan mäellä itse asiaan

Sovin tapaamisen sairaalan mäelle.

Mutta mihin oikeastaan olen menossa ja ketä tapaamaan? Miten Keski-Suomen sairaanhoitopiiri liittyy Meijän polkuun?

Googlaamalla selvitin, että olin sopinut tapaamisen kehittäjäylilääkäri ja työelämäprofessori Pirjo Mustosen, kliininen asiantuntijafysioterapeutti Liisa Lumiahon ja terveyden edistämisen suunnittelija Susanna Mutasen kanssa.

Tapaamisen aiheina olivat terveysmetsä sekä OLKA-koordinoitu järjestö ja vapaaehtoistoiminta sairaalassa. Mielenkiintoisia aiheita ja huikeita ammattilaisia. Totta kai olen mukana!

Tiina Savolainen metsässä. Tämä harjoittelu ”meni ihan metsään”, kirjaimellisesti. (Kuva: Merja Astikainen)

Mitä yhteisöpedagogilla on antaa sairaalalle?

Ymmärränkö mistä tapaamisessa puhutaan, vielä ilman perinteistä terveydenhoitoalan koulutusta? Entä osaanko antaa jotain omasta osaamisestani ja näkökulmastani myös muille?

Yhteisöpedagogina katson terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ennaltaehkäisevän ja aktivoivan työotteen kautta, en sairauksien hoidon näkökulmasta.

Yhteisöpedagogin kompetensseina minulla on yhteisöllinen, pedagoginen, yhteiskunnallinen ja kehittämisosaaminen. Oma kiinnostukseni on tutkimukseen perustuvassa toiminnassa, jolla on vaikuttavuusnäyttöä.

Sipoossa kehitetty terveysmetsätoiminta ja HUS:in ja EYJ:n kehittämä valtakunnallinen OLKA toiminta liittyvät vahvasti ennaltaehkäisevään ja aktivoivaan terveydenedistämistyöhön. Molemmista löytyy tutkimuksin osoitettuja hyötyjä ja vahva kehittämistyön näkökulma. Eiköhän yhteisöpedagogi pärjää.

OLKA Jyväskylän toiminnassa tapahtui paljon

Suoritin kaksi harjoittelua samassa paikassa Keski-Suomen sairaanhoitopiirillä. Harjoitteluni laajuus oli yhteensä 25 opintopistettä eli lähes neljä kuukautta.

Alkuaika kului tutustuessa uuteen paikkaan ja uuteen ympäristöön. Parin viikon päästä osasin jo kulkea sairaalan alueella eksymättä. Myöhemmin opastin OLKA vapaaehtoisia tutustumaan sairaalan alueeseen ja kävin kertomassa osastojen henkilökunnalle OLKA toiminnasta.

Pääsin mukaan vapaaehtoisten perehdytykseen ja kehittämään OLKA-toimintaa Jyväskylässä. Kevään aikana OLKA Jyväskylän toiminnassa aloitti uusi toiminnankehittäjä. Tämän uuden resurssin myötä OLKA toimintaa voitiin Jyväskylässä laajentaa sairaalan lisäksi Kansalaistoiminnankeskus Mataralle.

Sain olla mukana toteuttamassa ja kehittämässä toiminnan viestintää. Tein nettisivujen sisällöntuotantoa, haastattelin ja kirjoitin vapaaehtoisen tarinan sekä osallistuin viestintäsuunnitelman tekoon.

Ensimmäiset terveysmetsäretket Keski-Suomessa

Suurempi osa ajastani meni terveysmetsäaiheen parissa.

Sipoossa terveyskeskuslääkäri on määrännyt potilaita Terveysmetsä käynneille jo usean vuoden ajan. THL on tehnyt tutkimusta retkien vaikuttavuudesta. Tulokset ovat olleet lupaavia.

Terveysmetsä -hankkeessa kehitettiin toimintamalli, jossa potilaat osallistuvat terveyttä edistäville metsäretkisarjoille. Toimintamallia kehittämässä olleet Luonnontie Oy:n Adela Pajunen ja Marko Leppänen kouluttivat myös ensimmäiset Keskisuomalaiset terveysmetsäoppaat.

Meijän polun järjestämän ja Keski-Suomen hyvinvointi verkoston KeHOn rahoittaman Keski-Suomen Terveysmetsä -opaskoulutuksen tavoitteena oli koota luonnosta ja hyvinvoinnin edistämisestä kiinnostuneita ihmisiä mahdollisimman laajasti koko Keski-Suomen alueelta niin järjestö-, yksityiseltä kuin julkiselta sektorilta.

Vastuullani oli opaskoulutuksen käytännönjärjestelyt, kuten mainosten teko, ilmoittautumiset, yhteydenpito kouluttajien, Meijän polun verkoston ja koulutettavien välillä sekä jälkitiedotus.

Terveysmetsä -opaskoulutus jalkautui aitoihin olosuhteisiin. (Kuvat: Liisa Lumiaho)

Harjoittelun opit hyödyksi

Terveysmetsäkoulutus oli antoisa kokemus.

Harjoitteluni lopuksi suunnittelin ja toteutin saamieni oppien mukaan Terveysmetsäretken Keuruun terveyskeskuksen hyvinvointiryhmälle. Pitkä harjoitteluni mahdollisti koulutuksen järjestämisen kokonaisuudessa alusta loppuun asti, mikä oli kaikkinensa hieno oppimiskokemus.

Keskisuomalaisen terveysmetsän hahmottelua jatkan vielä opinnäytetyössäni. Kerään tietoa ensimmäisistä Keski-Suomessa toteutetuista terveysmetsäretkistä, analysoin mahdollisia terveysmetsäkohteita ja retkien vaikuttavuutta.

Mihin ja miksi terveysmetsäoppaita tarvitaan ja missä Keski-Suomessa on terveysmetsätoiminnalle sopivia luontokohteita? Tulen tutkimaan näitä asioita opinnäytetyössäni.

Muistiinpanoja kertyy. Keski-Suomen Terveysmetsä -opaskoulutus oli tiivis paketti käytäntö ja teoriaa. (Kuvat: Liisa Lumiaho)

Innovatiivinen ja innostunut työyhteisö otti yhteisöpedagogin lämpimästi vastaan

Harjoitteluni aikana kaikki ottivat uudenlaiselta koulutustaustalta tulevan yhteisöpedagogiopiskelijan avoimesti ja lämpimästi vastaan. Niin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon kehittämisyksikössä kuin Meijän polun monialaisessa asiantuntijaverkostossa.

Sain kokea olevani osa innovatiivista, innostunutta ja aktiivista työyhteisöä ja verkostoa.

Pääsin mukaan monenlaisiin tehtäviin, tapaamisiin ja seminaareihin, kuten Meijän polun hyvinvointi ChatBotin kehittelyyn, tulevaisuus- ja osallisuusfoorumeihin sekä Luonto lisää liikettä -hankkeen päätösseminaariin.

Harjoittelun alku oli jännittävä. En ihan tiennyt, mihin olen ryhtymässä. Tavoitteenani oli, että saisin hyviä eväitä uudelle uralleni tulevana yhteisöpedagogina, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ammattilaisena. Tavoitteet täyttyivät.

Lämmin kiitos osoittamastanne luottamuksesta harjoitteluni ohjaajille Pirjo Mustoselle, Liisa Lumiaholle ja Susanna Mutaselle sekä Meijän polun koko ydinryhmälle. Kiitos myös KeHOn päällikölle, Meijän polun luontoaktiiville Janne Laitiselle, että otit innokkaan opiskelijan moneen mukaan. Kiitokset työhuoneiden lainaamisesta koko perusterveydenhuollon kehittämisyksikölle. Kiitos yhteistyöstä OLKA toiminnan kehittäjä Niina Kankare-Anttilalle. Oli ilo ja kunnia työskennellä teidän kaikkien kanssanne.

Kirjoittaja: Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Tiina Savolainen

Lisää aiheista:

Samulin reissun päätös

Kolmannessa Tansanian-blogissaan yhteisöpedagogiopiskelija Samuli Hentunen kokoaa yhteen kokemaansa.

Odottelen jatkolentoa Istanbulin kentällä ja selailin edellisiä blogeja ja kuvia menneeltä neljän kuukauden ajalta. Tuntuu tosi oudolta, että reissu on nyt käytännössä ohi ja harjoittelu Tansaniassa takanapäin! Paljon jäi hienoja muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Tehama-projekti eteni kouluilla ihan mukavasti. Se saatiin päätökseen vaikkakin vähän haikein mielin. Monet opettajista kyselivät jo mahdollisuudesta jatkaa ja voisiko koneita lainata kouluille ennen kuin saadaan joku jatkamaan itse ohjelmaa. Myös muualla tapaamani opettajat kyselivät josko myös heidän koulunsa voisi osallistua.

Ohjelman sisältöäi tuli muokata aika rankasti tuntien edetessä ja osaamistason selventyessä. Ilman osanottajien aiempaa kokemusta koneen käytöstä, olisi ollutkin melkein mahdoton käydä kaikkia alun perin suunniteltuja asioita läpi annetussa lyhyessä ajassa.

Paljon keskityimme koneen käyttämiseen. Emme perehtyneet varsinaisesti minkään ohjelmien käyttöön. Hiiren käyttäminen vaati paljon harjoittelua, Samoin  näppäimistöön totuttelu vei aikaa. Nopeasti lapset kyllä oppivat asiat ja suurinn ongelma onkin se, ettei konetta ei pääse käyttämään vapaa-ajalla missään,  Näin opitut asiaa tuppaavat helposti unohtumaan.

Viimeisen viikon vietin Dar Es Salaamissa isäntäperheen luona. Perheen isä on perustanut Star of hope nimisen yhdistyksen vuonna 2011. Hän avustaa ja kouluttaa mm. työpajoja järjestämällä. Hän myös isännöi monesti opiskelijaryhmiä esimerkiksi Yhdysvalloista.

Seuraavana vuorossa olisi nuorisokeskuksen rakentaminen, joka tarjoaisi alueen nuorille koulutusta, tukea työllistymiseen sekä paikan vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin. Luvat ja piirustukset rakennukselle ovat jo valmiina odottamassa. Seuraavaksi on tarkoitus hankkia yhteistyökumppaneita ja suunnitella toimintaa.

Star of hope tarjoaa enemmän kuin mielellään harjoittelupaikan opiskelijalle/opiskelijoille! Luvassa on varmasti yhteisöpedagogille sopivia haasteita!

Ulkomaille lähtemistä suunnitteleville ja muillekin voin lämpimästi suositella käyttämään opiskeluaikaa kansainvälistymiseen! Työharjoittelun suorittaminen ulkomailla antaa todella paljon lisäarvoa omalle ammatilliselle kehittymiselle ja näyttää varmasti hyvältä myös tulevaisuuden työnhaussa. Opiskeluaika onkin ehkä helpoin tapa hakea tuota kokemusta, kun ei tarvitse samalla tavalla miettiä sen mahdollistamista, kuin sitten työelämässä ollessa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen

Projekti nimeltä TEHAMA

Tansaniassa harjoitteluaan suorittavan yhteisöpedagogiopiskelijan Samuli Hentusen projekti-idea konkretisoituu vähitellen. Hän aikoo kierrellä tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Samuli kertoo, mitä asioita on otettava huomioon, kun suunnittelee projektia Afrikassa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Olen jo muutaman viikon työskennellyt Tehama-nimisessä projektissa, jonka pääsimme viimein aloittamaan konkreettisesti. Projektin idea lähti siitä, kun kouluilla oli tarve saada tietokoneita. Tansaniassa koulujen opetussuunnitelmassa on varattu aikaa ICT-tunneille ala-asteelta lähtien. Koneita ei vain ole kunnallisissa kouluissa, sillä kouluja on paljon eikä kaikkiin ole mahdollista saada koneita lahjoituksena. Siksi lähdin kehittelemään ajatusta, että kiertäisin eri kouluilla muutaman läppärin kanssa. Ensimmäinen viikko on nyt takana, ja vastaanotto oli hyvä!

Kuutta konetta kierrätetään

Käytössäni on yhteensä kuusi konetta. Humak lahjoitti neljä, ja yhteistyökumppanimme ICT-asiantuntijayritys Canorama lahjoitti kaksi! Kiitokset näistä! Vaikka koneita on suhteellisen vähän, pystyn kiertämällä eri kouluissa vetämään tunteja yli 300 oppilaalle viiden viikon aikana. Jos harjoitteluni kestäisi pidempään voisin aloittaa uuden kierroksen ja taas yli 300 oppilasta pääsisi osallistumaan.

Tietokoneita TAnsaliaan

Kiinnostaako harjoittelupaikka Tansaniassa?

Haasteita on ollut alusta asti, ja uusia tuntuu ilmenevän sitä mukaa kun mennään eteenpäin. Uskoisin kuitenkin, että kuluneen ensimmäisen viiden viikon jälkeen suurimmat kysymykset on saatu ratkaistua. Olen alusta asti rakentanut ohjelmaa niin, että sitä on kenen tahansa helppo lähteä jatkamaan. Tässä olisi siis jollekin hyvää ohjelmaa valmiina, jos jotain opiskelijaa kiinnostaisi lähteä syksyllä harkkaan Tansaniaan!

Kaksi oli käyttänyt tietokonetta joskus

Tiedossa oli jo etukäteen, ettei kovinkaan moni ole ennen käyttänyt tietokonetta Ensimmäisen viikon kyselyiden perusteella yli 300 oppilaasta kaksi oli aiemmin käyttänyt konetta. Tarve on siis iso eikä aiempaa osaamista löydy. Tämän pohjalta rakensin ohjelman, jossa opetettava sisältö jakautuu viiteen kokonaisuuteen, joista kullekin on varattu tunti.
Käsiteltäviä asioita olivat

  • kannettavaan tutustuminen
  • käyttöjärjestelmään tutustuminen
  • ohjelmat Word+Excel+Powerpoint
  • internetin käyttö yleisesti

Tulevat viikot näyttävät, miten perusteellisesti mitäkin asioita ehdimme käymään läpi vai joudummeko pudottamaan pois jotakin, jos aikataulu niin vaatii.

 

Tietokoneopetuksen suuunnitelma

Tapaaminen koulutoimenjohtajan kanssa

Materiaali ja ohjelman sisältö piti tuottaa, ja sen lisäksi piti hoidella käytännön asioita ennen kuin saatiin vihreää valoa kouluilta. Aluksi luulin, että riittää, kun sovin koulujen kanssa sopivasta ajasta. Se ei ihan niin toiminutkaan.

Ensin laitoimme Tangan alueen koulutoimenjohtajalle kirjeen, jossa kerroimme ideasta. Vastausta ei ikinä kuulunut, joten varasimme toimistolle aikaa, että pääsemme juttelemaan kasvotusten johtajan kanssa. Ajanvaraus ei tarkoittanut ihan samaa kuin Suomessa. Paikan päälle menimme kahdeksalta aamulla ja odottelimme noin neljä tuntia, kunnes pääsimme vihdoin oikean ihmisen juttusille.

Toimistolla käynti ei ollut niin virallinen kuin luulin, mutta se oli jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin tyypillinen tansanialainen vierailu. Kyllä sen aikana pari sanaa vaihdettiin kouluilla käynnistäkin, mutta lähinnä vaihdeltiin kuulumisia ja kyseltiin, millaista Suomessa on. Kirje ei tainnut ikinä löytää perille, koska meitä pyydettiin vielä lähettämään se, jotta asiat ovat virallisesti kunnossa. Nyt oli siis saatu vihreää valoa tuntien aloittamiselle.

 

Tansanialainen kylä toivotti tietokoneiden lahjoittajat tervetulleiksi
Lämmin vastaanotto afrikkalaiseen tapaan

Tätä tullaan opiskelemaan vaikka lomalla!

Lisää stressiä meinasi tulla, kun ohjaajani ilmoitti, että nyt meidän täytyy aloittaa nopealla aikataululla, jotta päästään alkuun ennen kuin pääsiäislomat alkavat. Ne kestävät täällä kaksi viikkoa. Lähdin sitten kiertämään kouluja ja sopimaan aikatauluja heidän kanssaan. Lomista ei kuitenkaan tullut mitään ongelmaa, sillä joka koulussa sanottiin, että tämä on heille niin tärkeä asia, että oppilaat kyllä tulevat myös loman aikana näille tunneille! Yhdellä koululla koululaiset halusivat tunnit lauantaipäiville, jotta ne varmasti saatiin mahtumaan lukujärjestykseen.

 

Mahdollisimman moni tahtoi oppia lisää tietokoneista

Seuraavaksi ongelmaksi osoittautuivat luokkien koot ja luokkatilat. Normaalissa paikallisessa koulussa luokkien koot vaihtelevat 80:n ja 120:n oppilaan välillä. Tämä ei tarkoita, että esim. kuudennella luokalla olisivat luokat a, b, c ja d, ja että niiden yhteenlaskettu oppilasmäärä olisi 120, vaan että yhdellä luokalla tunnilla istuu kerrallaan noin sata oppilasta.
Suuret luokkakoot johtuvat siitä, että koulut ovat velvollisia ottamaan kouluun jokaisen lapsen, vaikka resursseja ei todellisuudessa olisi. Ratkaisimme ongelman jakamalla luokat 2 – 4 eri osaan, joille pidin tunnit vuorotellen.

Luokkatiloissa ei monestikaan ole sähköä, joten esimerkiksi videotykkiä ei voi käyttää opetuksessa apuna. Tätä varten olen tehnyt joka aiheesta omat materiaaliniput, joissa havainnollistetaan käsiteltävää asiaa. Koulut auttavat kaikissa asioissa niin paljon kuin vain voivat, ja ovat tosi joustavia. Tärkeintä on, että saadaan tunnit pidettyä! Yksi vaihtoehto on kutsua koululuokkia 4H:n tiloihin, missä käytössä on iso sali ja videotykki. Ainakin lähimpänä sijaitsevien koulujen kanssa tämä varmaan onnistuu, koska ne ovat kävelymatkan päässä.

Tällä viikolla tutustuimme kannettavan osiin. Suurinta ihmettelyä aiheuttivat web-kamera ja se, kun tietokone käynnistettiin ja sammutettiin! Mielenkiinnolla odotan, miten käyttöjärjestelmään tutustuminen luonnistuu ensi viikolla!

Ympäri Tansaniaa

Viime kerralla kirjoittelin projekti-ideasta, jossa kiertelisin tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Asiat ovat edenneet ja olen saanut tietokoneet tänne Tansaniaan. Kiitokset Humakin porukalle järjestelyistä.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Blogi metsityshankkeesta 4H:lle

Tansanian 4H toteutti yhteistyössä ENO-yhdistyksen kanssa projektin, jossa koulut eri puolilla Tansaniaa istuttivat puita. ENO lähetti tänne kaksi opiskelijaa Novia ammattikorkeakoulusta. He haastattelisivat opettajia, oppilaita ja koulujen 4H yhdyshenkilöitä projektin hyödyistä ja haasteista.

Haastattelujen pohjalta 4H:lle tehdään blogi. Tehtävänäni on avustaa blogin laatimisessa ja laatia kirjoittajille ohjeistusta. 4H tuottaa projektista myös puunkasvatus-, puunhoito- ja metsätalousoppaan.

Humakin lahjoittamat tietokoneet saapuivat Tansaniaan Novian opiskelijoiden mukana.

Lähdimme 15. helmikuuta ajamaan 4H:n päätoimistolta johtaja Susan Naburin kanssa Tangasta kohti Dar Es Salaamia.  Seuraavana päivänä seuraamme liittyi Morongorossa Joseph Desideri.

Novian opiskelijat Emilla ja Roosa lensivät samana päivänä Suomesta Dariin ja heitä vastassa oli Anna Lupiano, 4H:n työntekijä Morogorosta. Emillalla ja Roosalla oli keskeinen rooli ATK-projektissani, sillä he raahasivat mukanaan Humakin lahjoittamat kuusi läppäriä Tansaniaan!

Kuusi läppäriä
Kyllä, kaikki toimivat!

Matka Tangasta Dariin on noin 350km. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, kestää se henkilöautollakin noin seitsemän tuntia. Kapealla maantiellä on paljon rekkoja ja asustusten lähellä on 50 kmh nopeusrajoitus.

Viisi miljoonaa ihmistä kapeilla kaduilla autoineen

Oman lisänsä matkaan tuovat poliisit, jotka pysäyttelevät matkan aikana useamman kerran vaikkei heillä ole pysäytyksiin sen kummempaa syytä. Suuri osa ajasta kuluu viimeiseen 30:een kilometriin, jolloin saavutaan kaupunkiin. Dar Es Salaamissa asuu yli 5 miljoonaa ihmistä ja ruuhkat ovat älyttömiä. Tieverkosto ei vastaa autojen määrää.

Arkeen toi mukavaa vaihtelua yöpyminen todella hienossa hotellissa Darissa.

Dar es Salaam
Puitteet Darissa olivat kohdallaan!

Pelti kolisee!

Seuraava päivä meni taas autossa istuessa. Ja sitten kolahti! Olimme kääntymässä huoltoasemalle, kun takana ohittamaan lähtenyt  rysäytti suoraan automme perään.

Onneksi kukaan ei loukkaantunut, mutta auto kärsi pieniä vaurioita. Autosta meni uusiksi takalasi, takavalot ja peltiäkin piti vähän oikoa. Tämän takia matka venyi ja loppumatka ajettiin pimeässä.

Pimeällä ajaminen ei ole mikään mukava kokemus Tansaniassa, kun katuvaloja ei ole ja kaikki ajavat vastaan pitkät päällä. Välillä vastaan tulee rekkoja ja/tai busseja rinnakkain, jolloin pienemmän kulkuneuvon on vain jarrutettava ja väistettävä.

Vain peltivaurioita!
Matkaan tuli yllättäviä mutkia!

Ongelmat auton kanssa jatkuivat. Kone hajosi Mafingan kaupungissa ja jäimme odottamaan vuokra-autoa Darista. Tällä sitten kierreltiin Mafingan ja Njomben kouluissa samaan aikaan, kun automme oli huollossa.

Uusi moottori saatiin, mutta se todettiin vialliseksi ja eikun uutta tilaamaan. Paluumatkalla oli tarkoitus viettää päivä Mikumin kansallispuistossa, mutta tämä jäi väliin, koska jouduimme palaamaan Mafingasta Dariin bussilla. Ehkäpä toisella kertaa.

Tansania on monipuolinen maa

Tansanialla on monia erilaisia piirteitä. Ilmasto ja maasto vaihtelevat todella paljon. Mitä enemmän mennään sisämaahan sitä vuoristoisemmaksi ja vehreämmäksi maisemat muuttuivat. Myös lämpötila on pohjoismaalaiselle mukavampi: noin 25 astetta ja välillä sadetta.

Tansanian harjoittelu
Myös teiden kunto vaihteli paikoittain.

Myös koulut ovat erilaisia. Koulujen välillä on eroja – varsinkin yksityisten ja kunnallisten koulujen ero on todella iso. Yksityisillä on monesti tietokoneluokat ja opetus tapahtuu pääosin englanniksi. Rahaa riittää myös kasteluveteen ja alueen vartioimiseen.

Koululaisia Tansaniassa
Kameraa ei kouluissa ujosteltu!

Kunnallisissa kouluissa sadevesi on ainoa, mitä voidaan käyttää kasteluun ja puiden istutuksessa on ongelmana, että niitä varastetaan usein yöaikaan. Taimet ja siemenet ovat kalliita. Hedelmiä myymällä ihmiset saavat ihan hyviä lisätuloja.

Tansanialaisia koululaisia
Ryhmäkoot ovat täällä ”hieman” suurempia.

Pari viikkoa vierähti nopeasti eri kaupunkien välillä. Tämä toi mukavaa vaihtelua harjoittelun normaalille päivärytmille.

Sansibar on mahtava lomapaikka!

Takaisin Dariin päästyämme mietin, että nyt voisi olla hyvä hetki vierailla myös Sansibarilla, koska sadekausi ei vielä ollut alkanut. Sateiden alettua saarilomailu voisi olla  huono kokemus. Sansibar on Tansanialle kuuluva saaristo, jonka isoin ja tunnetuin saari on Unguja. Se tunnetaan myös nimellä Sansibar.

Saarella turismi on vilkkainta ja hinnat varsin korkeita. Sesonkiaikaan hotelli maksaa helposti 100 dollaria. Ruoat ja aktiviteetit ovat melko kalliita. Sansibarille menin Darista lautalle, joita lähtee muutaman kerran päivässä. Hinta on 35 dollarista ylöspäin. 40 dollarilla sai business-luokan paikan, jossa oli mukavat penkit ja ilmastointi. Nyt ei onneksi ollut sesonkiaika ja sain huoneiston aika edullisesti, 40 USD/yö aamiaisella.

Majapaikka Sansibarilla

Rannat ovat todella upeita Sansibarilla ja ne ovat täynnä hyviä ravintoloita. Matkailijalla on paljon tekemistä. Paikalliset järjestävät molenlaisia retkiä: voit snorklata delfiinien kanssa tai tutustua Prison Islandin kilpikonniin ja vanhan vankilan raunioihin. Myös saaren keskustassa on runsaasti nähtävyyksiä. Vanha kaupunki, linnoitus ja Arabihallinnon aikaiset vanhat rakennukset ovat näkemisen arvoisia. Sansibarilla viettämäni neljä päivää olivat upeita!

”Valkoiset hiekkarannat” pitävät täällä kutinsa.

Takaisin Tangaan menin pienellä potkurikoneella, joka oli myös ihan oma kokemuksensa. Hinta oli 120 dollaria mutta säästin sillä noin 15  tuntia matkustamista. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä lautalla Dariin ja sieltä bussilla Tangaan, hintaa olisi tullut noin 60 dollaria.

Mantereelle palasin lentokoneella ja säästin 15 tuntia matka-aikaa.

Tästä sitten taas ”arjen” kimppuun!

Olipa kerran Humak, osa 2

Satuhahmot matkalla Humakin satumaisiin juhliin, kuvaaja Milla Ruuska
Satuhahmo Aladdin matkalla satumaisiin juhliin Turussa, kuvaaja Milla Ruuska

Tapahtuman järjestely on jatkunut vilkkaana. Jokaisella tiimillä on pitänyt kiirettä omissa tehtävissään. Itse tapahtumaan on kirjoitushetkellä aikaa tasan viikko. Tässä kohtaa valmiina alkaa olla ennakkotiedote, ohjelma esiintyjineen, markkinointimateriaalit, liput, turvallisuusasiat ja suunnitelmat tarjoilusta.

Tapahtuman järjestämisessä tulee näin ensikertalaisina paljon yllätyksiä vastaan. Uusia taitoja ja tietoja omaksuu lähes huomaamatta. Sisäisen viestinnän tärkeys on todella korostunut tapahtumapäivän lähentyessä. Huomioon otettavia asioita on paljon. Olemme esimerkiksi pyrkineet huomioimaan kampuksellamme opiskelevat vaihto-opiskelijat tuottamalla mahdollisimman paljon myös englannin kielistä informaatiota tapahtumasta.

Tiimien esittely jatkuu

  • Yritystysyhteistyö & lipunmyynti:

Yritysyhteistyöstä ja lipunmyynnistä vastaava tiimi kuvailee toimintaansa näin:

Projektin aikana olemme muun muassa hankkineet yhteistyökumppaneita, jotka ovat olleet halukkaita tukemaan tätä tapahtumaa ja sen toteutumista. Tehtävä ei ole ollut helppo, eikä itsestään selvä, mutta on ollut hienoa huomata kuinka tällaista opiskelijoiden projektia on haluttu lähteä tukemaan!

Toinen iso kokonaisuus on ollut lipunmyynnin järjestäminen ja lipun hinnan määritteleminen. On ollut mielenkiintoista punnita budjettiasioita sekä laskeskella menoja ja tuloja. Tässä vaiheessa on opittu jo vaikka ja mitä. Nyt on jo jonkun verran lippuja myyty ja tapahtuma häämöttää viikon päässä. Siistiä nähdä minkälainen kokonaisuus tästä loppujenlopuksi syntyy!

Team: Lotta Valtanen, Aino Havas, Ida Kaukonen, Sara Mäkinen, Emmi Haapanen, Jenna Hankosaari, Isabella Fomin ja Aku Eerola

  • Turvallisuus & tarjoilu:

Tiimin projektipäällikkö Kaisla Koivisto tiivistää tiiminsä tunnelmat näin:

Tiimin yleiset fiilikset on tosi hyvät. Innolla otimme vastaan monille tuntemattoman vastuualueen. Osaa meistä vähän jännitti lahjoitusten kerjääminen ja yrityksiin soittelu, mutta huomattiin, että on turha jännittää!

Tästä kokemuksesta tulee olemaan paljon hyötyä tulevaisuuden kannalta. Jännityksellä odotamme tapahtumapäivää, miltä kaikki tulee loppujen lopuksi näyttämään.

Satumaiset juhlat Turussa
Prinsessa matkalla satumaisiin juhliin, Turku

Elävää satua Turun kaduilla

Lopuksi markkinointitiimin Tuomas Roine kuvailee sadunomaisia tunnelmia videotrailerin kuvauksista.

Kirjava joukko ihmisiä kertyy Tuomionkirkon rappujen edustalle. Innostuneen puheensorinan ja naurunpyrskähdyksien ylitse kaikuu megafonin metallinen ääni, joka saa joukon hiljenemään. Kuvaukset ovat alkaneet.

 

 

Peter Pan puussa
Videotrailerin kuvauksissa oli iloinen tunnelma, Kuvaaja Milla Ruuska

Tuleva Turun kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden järjestämä satumainen ilta tulee olemaan täynnä taikaa sekä jännittäviä kohtaamisia täysin erilaisessa maailmassa arjen keskellä. Tulevan illan monipuolisesta teemasta innostuneena opiskelijat alkoivat kehittelemään ideaa videosta, jolla tultaisiin tiedottamaan koko Turun Humakin väkeä tästä ainutlaatuisesta illasta.

Aluksi ryhmäläiset alkoivat ideoida jokaiselle videon tekoon osallistuvalle opiskelijalle sopivalta tuntuvia hahmoja sekä etsimään mitä mahtavampia paikkoja tulevalle kuvaukselle.

Erään syksyisen iltapäivän viimeiset valoisat tunnit saivat kaupungin kauneimmilleen. Onneksi tuo värikäs joukko opiskelijoita valitsi juuri tämän päivän kuvatakseen videotraileria satumaista tapahtumaansa varten.

Maskeeraajan varmoissa käsissä opiskelija toisensa jälkeen muuttui satujen suosikkihahmoiksi, jotka seuraavien tuntien aikana leikittelivät kaupungin lehtien syleilemillä kaduilla. Kamera ikuisti nämä satujen hahmot monenkirjavissa kohtauksissa ympäri Turkua, kun opiskelijat spontaanisti inspiroituivat hahmoistaan sekä hämärtyvän kaupungin seesteisyydestä. Vaiheikkaiden kuvausten aikana jokaisella osallistuneella opiskelijalla oli paljon ideoita annettavana tulevan videon varalle, joten lopputuloksessa on nähtävänä hieman jokaisen osallistujan ajatuksia.

Käy Facebook-tapahtumasivuillamme

Tekstin koosti Tiia Tiirikainen, ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija, Markkinointitiimin projektipäällikkö.

 

Olipa kerran Humak

Olipa kerran Humak
Milla Ruuskan ja Julia Turpeisen suunnittelema tapahtumabanneri

Meillä uusilla yhteisöpedagogi- ja kulttuurituottajaopiskelijoilla opinnot alkoivat vauhdilla, kun saimme ensimmäisen yhteisen projektin hoitaaksemme. Tehtävämme on suunnitella ja toteuttaa tutustumistapahtuma Turun Humakin opiskelijoille ja henkilökunnalle.

Yhteisen projektin tarkoituksena on paitsi opetella yhteistyötä toisen koulutusohjelman opiskelijoiden kanssa, myös harjoittaa ryhmäviestinnän taitoja sekä testata ja kehittää omaa osaamistamme tarttumalla toimeen heti opintojen alussa.

Aloitimme projektin päättämällä yhdessä tapahtuman muodosta ja teemasta. Päätimme järjestää bileet satuteemalla. Päivämäärä, 26. lokakuuta, meille annettiin valmiiksi.

Jakauduimme seitsemään eri projektitiimiin joihin kaikkiin nimettiin projektipäälliköt, jotka keskenään opettajan avustuksella neuvottelivat tiimeilleen mieleiset vastuualueet. Projektipäälliköt yhdessä ovat myös vastuussa tapahtuman järjestämisen sisäisestä viestinnästä. Esittelen tässä ja tulevissa kirjoituksissa lyhyesti jokaisen projektitiimin ja heidän tehtävänsä. Viestinnän opettaja Anna Pikala ohjaa ja auttaa meitä tapahtuman järjestämisessä.

Olipa kerran Humak – Markkinointitiimi

Olipa kerran Humak
Olipa kerran Humak -tapahtuman markkinointitiimi. Kuvaaja: Aarni Lehto

Me markkinointitiimissä aloitimme keksimällä tapahtumalle teemaan sopivan nimen, Olipa kerran Humak. Tämän jälkeen teimme markkinointisuunnitelman ja jaoimme oman tiimimme vielä kolmeen pienempään tiimiin, jotta tehtävät jakautuvat tasaisesti ja kaikki tulee hoidettua ajallaan.

Pikkutiimit jaoimme niin, että jokaiseen tuli yksi henkilö, jolla on aiempaa kokemusta tiimin toteuttamista tehtävistä, jotta hän voi opettaa näitä taitoja muille tiimissä oleville. Halusimme siis maksimoida myös vertaisopettamisen määrän projektissa omalta osaltamme. Tämä on ollut mahtava ratkaisu!

Markkinointitiimin tehtäviin kuuluu mm. flyereiden ja muun markkinointimateriaalin suunnittelu ja toteutus, tapahtuman markkinointi sosiaalisessa mediassa (Facebook-tapahtuma ”Olipa kerran Humak”, sen päivitys ja ylläpito) sekä esimerkiksi markkinointitempaukset kampuksella ja TKI-keskuksessa, jotta mahdollisimman moni opiskelija ja henkilökunnan jäsen olisi tietoinen tapahtumasta ja tuntisi olonsa tervetulleeksi.

Olemme myös vastuussa näiden blogitekstien kirjoittamisesta. Blogin avulla haluamme paitsi markkinoida tapahtumaa, myös kertoa tapahtuman järjestämisestä kokemuksena teille muille.

Ulkoisen viestinnän tiimi

Ulkoisesta viestinnistä vastaava tiimi sai vastuukseen lukukauden avajaisissa tapahtumaa markkinoineen, toiminnallisen tuokion järjestämisen sekä tapahtumaa koskevat tiedotteet, jotka julkaistaan sekä ennen, että jälkeen tapahtuman.

Toiminnallinen tuokio sisälsi koko yleisöä osallistaneen sadutuksen, jossa tiimin ohjaamina kehiteltiin kolme erilaista satua tulevaan tapahtumaan liittyen. Sadutuksen lisäksi satuhahmoiksi pukeutuneen tiimin ohjaamana virittäydyttiin jo biletunnelmaan harjoittelemalla musiikin tahtiin erilaisia tanssiliikkeitä. Nauruntyrskähdyksiltä ei voinut tässä välttyä.

Tiimi arveleekin itse tapahtuman olevan vähintään yhtä hauska ja vaiherikas kuin toimintatuokiossa syntyneet kertomukset. Tuokion ohjaamisessa mukana ollut Hanna Nurmi kertoo, että tuokion pitäminen oli kivaa ja huippua, koska yleisö osallistui hyvin ja kaikista huokui hyvä fiilis.

3 viikkoa h-hetkeen

Aurajoki
Aurajoki on Turun sydän. Kuvaaja: Milla Ruuska.

Tänään keskiviikkona on tasan 3 viikkoa itse tapahtumaan! Jokaisessa tiimissä tehdään kovasti töitä, jotta lopputuloksena olisi hauska, satumainen ilta Turun Humakin väelle. Kerromme myöhemmissä kirjoituksissa esimerkiksi muiden tiimien kuulumisia, tapahtuman järjestämisessä kohdattuja haasteita sekä tietoa yhteistyökumppaneistamme, joten pysy kuulolla ja seuraa tiedotusta myös Facebookissa.

Kirjoittaja

Tiia Tiirikainen, markkinointitiimin projektipäällikkö
Ensimmäisen vuoden opiskelija Turun Humakin kampuksella
Kuvissa markkinointitiimin toteuttamasta tapahtumaa markkinoivan videon kuvauksesta.
Ryhmäkuva: Aarni Lehto
Maisemakuva: Milla Ruuska

Julia Turpeisen ja Milla Ruuskan suunnittelema ja toteuttama mainoskuva tapahtumasta.