Sain alkuvuodesta pyynnön tulla mukaan kehittämään Humakissa tapahtuvaa digitaalista oppimista. Kehittämistoiminnan käytännöt -opintojaksoon liittyen järjestin opiskelijoille kyselyn, jossa kysyin kokemuksia ja toiveita digioppimisesta, sekä tietoa mm. siitä, millaiset opiskelumuodot sopivat meidän opiskelijoille. Kyselyä jaettiin Humakin Teams-kanavalla, jossa on reilut 2000 jäsentä. Tähän vastasi 41 opiskelijaa, joista osa vastasi pelkkiin tilastollisiin kysymyksiin. Sain myös avoimiin kysymyksiin runsaasti vastauksia. Kyselyn tuloksia on maaliskuussa esitelty Humakin digioppimisen kehittämisryhmälle. Kyselyn tulosten perusteella minulla on kolme kehitysehdotusta, joilla saadaan digioppimisesta yhä miellyttävämpää ja houkuttelevampaa opiskelijoille.
Ennakointia ja läpinäkyvyyttä opetukseen
Opiskelijakyselystä nousi esiin vahvasti tarve sille, että etukäteen tiedetään, voiko esimerkiksi luentoa kuunnella ulkoillessa, koska tehdään ryhmätöitä ja mitä opiskelijalta vaaditaan luentoa varten. Tieto mahdollisista pienryhmäkeskusteluista olisi hyvä olla, sillä osa opiskelijoista kokee ns. breakout roomit jopa ahdistavina ja he poistuvat välittömästi luennolta, jos aletaan puhua pienryhmiin siirtymisestä.
Jotkut lehtorit nyt jo esittelevät lähipäivinä päivän kulun ennen varsinaista asiaa. Vastaava aikataulutus olisi hyvä olla opiskelijoiden nähtävillä ennen etäluentoja, jotta opiskelija tietää, pitääkö hänen vaikka mennä muualle opiskelemaan. Perheellisillä opiskelijoilla ei välttämättä ole keskellä päivää kotona tarpeeksi rauhallista ryhmätyöskentelylle. Näin mahdollistetaan eri elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden opiskelu. Vaikka pedagoginen käsikirjoitus muuttuisi kesken luentopäivien, tulisi sen silti olla opiskelijoiden nähtävillä. Opintojaksoille ilmoittautuessa tulisi opintojakson sisällön olla selkeästi näkyvillä ja opintojakson aikataulusta olisi hyvä nähdä etukäteen mm. tenttipäivät sekä mahdolliset isojen tehtävien palautuspäivät.
“Hyviä kokemuksia ollut selkeä tuntirakenne, joka on käyty alussa läpi ja päivä on nivoutunut hyvin yhteen. Sellaiset tunnit missä on ollut teoriaa ja vaikka yksi ryhmätyö ovat toimineet.”
Opiskelumotivaation menettänyt opiskelija. Kuva: Sini Riihimäki
Selkeyttä ja yhtenäisyyttä Hoodle-alustoihin
Useassa palautteessa puhuttiin siitä, kuinka Hoodle-opintojaksojen pohjat ovat sekavia ja opiskelijan on vaikea löytää alustoilta tehtäviä ja aineistoja, jos ne eivät ole selkeästi merkittyjä. Tähän saadaan helpotusta yhtenäistämällä opintojaksojen Hoodle-alustat. Kun kaikkien opintojaksojen Hoodlet ovat samalla pohjalla, tietää opiskelija aina, mistä mitäkin löytyy.
“Hoodle toimii mukavasti, osalla kokonaisuudet ovat selkeämmin koostettuja, toisilla vielä jotenkin hajallaan. Olisi hienoa, jos opintokokonaisuuksien (tekninen) malli olisi yhdenmukaisempi. Tällä tarkoitan yhtenäistä mallia siinä, miten ja mihin aikataulut, tärkeät päivämäärät, tehtävät jne merkitään. Se tietysti tarkoittaisi pientä kartoitustyötä: kenen toteutus toimii ja on selkein, helposti lähestyttävä. Tehtävissä runsas rönsymmäinen rakenne on vaikeasti hahmotettavissa. Yksittäisen tehtävän alla voi olla alatehtäviä ja osia, otsikkotason olisi hyvä olla täsmällistä ja lyhyesti ilmaistua. Pidän erityisesti siitä, että osiot tehtävineen ja päivämäärineen on merkitty Hoodlessa opintojakson Sisältö-osaan etusivulla. Se on erittäin selkeä ja toimiva tapa.“
Hoodlen materiaalien tulisi olla monipuolisia ajatellen erilaisia oppijoita, mahdollisia erityistarpeita ja opiskelijoiden mielenkiintoa. Me opimme kaikki eri tavalla, ja erilaisia oppimistyylejä tulisikin tukea monipuolisten materiaalien avulla. Jos opiskelija oppii parhaiten kuuntelemalla, alkaa jatkuvien pitkien tekstien lukeminen turhauttaa. Materiaaleja löytyy hyvinkin monipuolisesti, ja esimerkiksi nyt suosiossa olevat podcastit monipuolistavat oppimiskokemusta. Monipuolisuus tulisi mahdollistaa myös tehtävien palautuksissa ja opinnollistamisissa. Voisiko opiskelija palauttaa tehtävän esimerkiksi äänitiedostona tai vaikka keskustellen? Akateeminen kirjoitustaito on meille kaikille tärkeää, mutta myöskin monipuolisuutta tarvitaan.
Ei kaikkea verkkoon
Meillä on myös asioita, joita ei verkossa voi tehdä. Esimerkiksi viittomakielen tulkkauksen opiskelijat jakoivat useita kokemuksia siitä, että tulkkausta ei voi opiskella verkossa.
“Viittomakielen opetuksessa pienet ryhmät ja puolitetut luokat toimii paremmin kuin iso ryhmä. Isossa ryhmässä joko et näe mitä opettaja viittoo pienessä ruudussa, tai jos pinnaat opettajan, et näe, mitä joku toinen häneltä kysyy, koska tämä toinen jää ruudun ulkopuolelle. Kolmas turhauttava versio on, että olet itse opettajan näkökulmasta ruudun ulkopuolella: silloin et itse voi kysyä mitään. Oppiminen kärsii pahasti ja turhautuminen puskee päälle. Iso ryhmä ja viittomakielinen opetus ei vaan ole toimiva yhdistelmä.”
Yhteisöpedagogi-opiskelijana ja kanssaopiskelijoiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta voin todeta sen, että yhteisöpedagogeille tärkeitä ryhmänohjauksen taitoja ei voi opiskella verkossa. Vaikka siirrymme koko ajan enemmän ja enemmän verkkoon, tulee silti muistaa, että kaikkea ei verkkoon voi siirtää. Pyydänkin lehtoreilta ja korkeakoululta kriittistä ajattelua sen suhteen, että tarvitseeko väkisin vääntää etäluentoja. Ja sama toisinpäin, jos koko päivän sisältö on pelkkää luentoa, onko se kannattavaa pitää päivä lähiopetuksessa.
Palautteissa toivottiin myös erilaisia osallistavia sovelluksia tauottamaan verkko-opiskelupäiviä. Esimerkiksi Kahoot on loistava tapa testata opiskelijoiden tietotaitoa ja Mentimeter on hyvä tapa kerätä opiskelijoiden mietteitä. Näiden osioiden ei tarvitse olla viittä minuuttia pidempiä, se jo riittää tauottamaan pitkää luentoa.
Viittomakielinen digiopetus on erityisen haastavaa suuressa ryhmässä. Kuva: iStock
Digivisio 2030
Digivision esiselvityksessä opiskelukyvystä, opiskelutaidoista ja keskeyttämisen ehkäisemisestä (2022) mainitaan opiskelukykyyn vaikuttavan monet asiat. Verkko-oppimisen työkalut, alustat ja menetelmät ovat yksiä opiskelukyvyn osa-alueita. Jos verkko-oppimisen alustat eivät palvele opiskelijaa tai niitä ei koeta mielekkäiksi, saattaa opiskelija jopa keskeyttää opintonsa.
Digivisio 2030 on kaikkien suomalaisten korkeakoulujen yhteinen hanke, jonka tavoitteena on luoda oppimiselle tulevaisuus, joka hyödyttää niin korkeakouluja, oppijoita kuin yhteiskuntaamme. Kaikki Suomen 38 korkeakoulua ovat allekirjoittaneet hankkeen osallistumissopimuksen ja hanketoimisto on perustettu vuonna 2020 (Digivisio).
Digivisiossa yksi isoista teemoista on digioppiminen ja sen kehittäminen. Tulevaisuudessa opiskellaan yhä enemmän verkossa, joten työkaluja päivitetään koko ajan parempaan suuntaan. Nyt jo Humakissa opiskellaan paljon verkossa, jopa kokonaisia tutkintoja. Tämän myötä meidän tulee pitää välineet ja sovellukset sellaisina, että ne palvelevat niin opiskelijoita kuin myös henkilöstöä sekä edesauttavat opiskelukykyä.
Lähteet
Digivisio 2030
Selvitys: Opiskelukyky, opiskelutaidot ja keskeyttämisen ehkäiseminen
Verkko-oppimisen kehittäminen, kyselyn tulokset
Teksti: Sini Riihimäki, ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogi
