Tulkkiopiskelija Elisa Ruutiainen pääsi harjoittelun aikana tutustumaan tulkkauksen maailmaan kahdessa eri harjoittelupaikassa. Syventävän tulkkauksen harjoittelu oli opintojen viimeinen ja samalla myös antoisin. Harjoittelu antoi Elisalle varmuutta siitä, että tulkkauksen ala on se oikea ala hänelle.
Elisa Ruutiainen suoritti viimeisen harjoittelunsa Aivoliiton Juttu-Tuvalla ja Kalla Kommunikaatio tulkkausyrityksessä. Juttu-Tupa toimii kohtaamispaikkana afaattisille henkilöille, kun taas Kalla Kommunikaation tulkit tekevät tulkkauksia ympäri keskisen Suomen aluetta. Juttu-Tupa kokoontui kerran viikossa ja Kalla Kommunikaation tulkin mukaan pääsi arkisin, kun sopivia tulkkaustilauksia tuli tarjolle. Harjoittelun aikana Elisa näki, kuinka merkityksellistä puhevammaisten tulkin työ todella on.
Juttu-Tupalaiset
Juttu-Tuvalla pääsin harjoittelemaan tulkkausta henkilöille, joilla on afasia. Afasia on puheen ymmärtämisen ja tuottamisen häiriö.
Puheen ymmärtämistä ja kommunikointitilanteen rakentamista helpottamaan on luotu Suomessa tuetun keskustelun nimellä tunnettu menetelmä. Sitä käytetään afaattisten henkilöiden kanssa ja siinä korostuu keskustelukumppanin rooli. Menetelmän avulla vuorovaikutuskumppani antaa afaattiselle henkilölle mahdollisuuden osallistua vuorovaikutukseen tasavertaisena keskustelijana. Keinoina tukemisessa käytetään selkeää puhetta, olennaisten sanojen käsin kirjoittamista, valmiita kuvia, piirtämistä ja eleitä. Lisäkysymykset ja varmistukset auttavat yhteisen ymmärryksen löytymistä. (Joutsia & Sillanpää 2020, 106.)
Juttu-Tuvalla keskusteltiin ajankohtaisista aiheista ja puuhailtiin erilaisten askareiden parissa. Tulkkaus onnistui parhaiten kirjoittamalla paperille ja selkeyttämällä tekstiä ääneen asiakkaalle. Kokeilin tulkata muutamalle eri asiakkaalle, mutta lopulta päädyin tulkkaamaan samaa asiakasta, joka hyötyi tulkkauksestani eniten. Ilman tulkkausta asiakas istui hiljaa paikallaan ja osallistui keskusteluun vain, kun häneltä kysyttiin jotain, ja silloinkin hänelle oli haasteellista ymmärtää kysymys tai keskustelun aihe. Kun olin asiakkaalle tulkkina, hän toi esiin omia ajatuksiaan ja esitti itse kysymyksiä muille.
Kalla Kommunikaatio ja päivätoimintakeskus
Puhevammaisten tulkin mukana pääsin muutamiin eri paikkoihin mukaan seuraamaan tulkkaustoimeksiantoja. Eräs päivätoimintakeskus tarjosi tilauksia joka viikko, sillä keskuksessa kävi lukuisia tulkkauspalvelun käyttäjiä. Päivätoimintakeskuksella asiakkaat pääsivät mukaan ohjattuun toimintaan, mm. ruuanlaittokerhoon ja kommunikaatioryhmään. Muutaman kerran joku asiakkaista oli jäänyt ilman tulkkia, jolloin minua pyydettiin tulkiksi asiakkaalle.
Viimeisin vierailu jäi parhaiten mieleeni. Saavuimme paikalle ja ohjaaja kysyi, voisinko olla tulkkina tutulle asiakkaalle. Kyseinen asiakas käytti AAC-kansiota, tukiviittomia ja eleitä kommunikointinsa tukena. Vastasin myöntävästi ja asiakas oli revetä riemusta. Jälkeenpäin kuulin ohjaajalta, kuinka alakuloinen asiakas oli ollut, koska hänellä ei ollut tulkkia, mutta muilla asiakkailla taas oli.
Erilaisiin yhteisöihin kuulumisella ihminen saa yhteisön arvostuksen kautta kokemusta tuntea elämää merkityksellisenä. Sosiaalisella osallisuudella vuorovaikutuksessa toisten kanssa voi luoda omalle elämälle merkitystä. (Kopakkala 2005, 31; Hiilamo & Saari 2010, 15.)
Vaikka tulkkauksen laatu ei ollut parasta mahdollista, koska harjoittelin vielä, asiakkaalle pelkkä tulkin läsnäolo toi varmuutta vuorovaikutukseen osallistumiseen ja näin myös yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Lähteet
Hiilamo, Heikki & Saari, Juho 2010. Hyvinvoinnin uusi politiikka. Johdatus sosiaalisiin mahdollisuuksiin. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja A Tutkimuksia 27.
Kopakkala, Aku 2005. Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Edita.
Joutsia, Karoliina & Sillanpää, Henna. Karjalainen, Anna Liisa & Wallenius-Penttilä, Kristiina (toim.) 2020. Eri tavoin kommunikoivien kohtaaminen sosiaali- ja terveysalan työssä. Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsinki.
Kirjoitus: Elisa Ruutiainen. Toim. Niina Naumanen
