“Voin olla ylpeä siitä, että saan olla Punaisella Ristillä töissä.”

Yhteisöpedagogin kurkistuskurssia suorittava Raakel Silvennoinen tutustui yhteisöpedagogin ammattiin tehden haastattelun alalla toimivasta Piia Lahdesta. Raakel kirjoitti “Opiskelijan silmin” -blogisarjassamme julkaistavan haastattelun osana yhteisöpedagogi-opintojensa uratarina-tehtävää.

Halu tehdä ihmisläheistä ja omien arvojen mukaista työtä vei Piia Lahden opiskelemaan yhteisöpedagogiksi. Punaisen Ristin Nuorten turvatalotoiminta teki jo opiskeluaikana vaikutuksen Piiaan.

Yhteisöpedagogi Piia Lahti työskentelee Suomen Punaisen Ristin Espoon Nuorten turvatalon itsenäistymisen tuessa. Punaisen Ristin Nuorten turvatalot tarjoavat nuorille matalan kynnyksen ammattiapua.

Turvataloilla perhe- ja kriisityöntekijät sekä vapaaehtoiset auttavat nuoria ympäri vuorokauden. Nuorten turvatalolle voi tulla kuka tahansa ilman lähetteitä ja kaikki palvelut ovat maksuttomia. Itsenäistymisen tuki auttaa nuoria sekä nuoria aikuisia itsenäistymiseen ja asumiseen liittyvissä haasteissa.

Nuorten turvatalojen toimintaa rahoittavat kaupungit, Suomen Punainen Risti sekä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Huono-osaisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen ovatkin oleellinen osa Punaisen Ristin kotimaan apua.

Nuorten turvatalot toimivat viidellä eri paikkakunnalla: Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Turussa ja Tampereella.

“Turvatalotoiminnalla on jo vahvat perinteet, ensi vuonna on juhlavuosi, kun turvatalotoiminta täyttää 30 vuotta,” kertoo Piia.

“Turvatalotoiminta sai alkunsa Helsingissä, jossa heräsi huoli katulapsista. Nuorten turvatalot tarjosivat nuorille aluksi yösijaa, ruokaa ja peseytymismahdollisuuden. Nopeasti kävi ilmi, että fyysinen huolenpito ei riittänyt, joten alettiin tarjoamaan kokonaisvaltaisempaa tukea. Huomattiin, että nuoret kaipasivat aikuista, joka kuuntelee ja jonka kanssa voi pohtia ratkaisuja erilaisiin pulmiin”.

Nuorten turvatalolta saa apua monenlaisiin elämäntilanteisiin

Nuorten turvataloilla nuoria ja heidän perheitään autetaan erilaisissa pulmissa arjen jokapäiväisistä tilanteista elämän kriiseihin. Nuorten turvataloilla tarjotaan nuorille mm. tilapäismajoitusta, keskusteluapua, vuorokausirytmitystä sekä itsenäistymisen tukea. Nuorten turvatalolle nuoret ja perheet voivat hakeutua oma-aloitteisesti, mutta nuoria ja perheitä ohjautuu turvataloon myös koulujen-, sosiaalitoimen ja muiden nuoren kanssa työskentelevien tahojen kautta.

Nuoria autetaan myös verkossa Sekasin-chatissä. Erilaisia verkkoauttamisen muotoja myös kehitetään Espoon Nuorten turvatalolla ja esimerkiksi perhetapaamisia ja nuorten asiakkaiden tapaamisia voidaan jatkossa järjestää tarpeen mukaan myös verkon kautta.

Espoon Nuorten turvatalon Itsenäistymisen tuen rinnalla Espoon, Helsingin ja Vantaan alueella toimii myös Kotipolku-hanke. Kolmivuotista hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Kotipolku-hankkeessa täysikäiset nuoret saavat apua asumiseen liittyviin ongelmiin.

Turvatalolta haetaan apua hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Tulosyitä Nuorten turvatalolle ovat esimerkiksi ristiriidat perheessä ja mielenterveyteen, päihteisiin, asunnottomuuteen tai muihin asioihin liittyvät haasteet.

Itsenäistymisen tuessa erilaiset perhetilanteet, esimerkiksi vanhempien paikkakunnalta muutto tai vanhemman menehtyminen voivat asettaa nuorelle haasteita, joihin hän kaipaa itsenäistymisen tuen apuja.

“Meillä on eri taustoista tulevia, eri ikäisiä ja eri perhetilanteista tulevia nuoria. Kaikille heille tarjotaan samat palvelut ja työskentely räätälöidään aina asiakkaan tarpeen mukaisesti” kertoo Piia.

Itsenäistymisen tukemista tehdään tiiviissä yhteistyössä nuoren oman perheen tai muun lähiyhteisön kanssa.

“Nuori saa määritellä oman lähiyhteisönsä, ketä siihen kuuluu. Nuoren oma lähiyhteisö jatkaa matkaa nuoren rinnalla senkin jälkeen, kun asiakkuus Nuorten turvataloon päättyy,” toteaa Piia Lahti.

Turvatalossa töitä tehdään vahvalla ammattitaidolla

Espoon Nuorten turvatalossa työskentelee 11 henkilöä. Heistä turvatalon tilapäismajoituksen puolella työskentelee neljä perhe- ja kriisityöntekijää. Itsenäistymisen tuessa työskentelee neljä nuorten parissa toimivaa ammattilaista. Tämän lisäksi Espoon Nuorten turvatalolla työskentelee Espoon talon koordinaattori sekä Kotipolku -hankkeen projektipäällikkö. Heidän lisäkseen talossa työskentelee koko talon toimintaa ohjaava johtaja.

Sekä tilapäismajoituksen puolella, että itsenäistymisen tuessa, työskentelee ammattilaisten lisäksi myös vapaaehtoisia. Tilapäismajoituksessa vapaaehtoiset tekevät yövuoroja ammattilaisen parina. Itsenäistymisen tuessa vapaaehtoiset toimivat nuorten tukikummeina.

Suurin osa Nuorten turvatalolla työskentelevistä ammattilaisista on koulutukseltaan sosionomeja, mutta työyhteisöön mahtuu myös yhteisöpedagogeja. Osa työntekijöistä on täydentänyt osaamistaan perheterapeutin koulutuksella. Turvatalossa työskentelee lisäksi psykiatrinen sairaanhoitaja.

Yhteisöpedagogin koulutuksella ihmisläheiseen työhön

Ennen yhteisöpedagogin opintoja audiovisuaalista viestintää opiskellut Piia työskenteli kaupallisella alalla ja vakuutusalalla. Halu tehdä ihmisläheisempää ja omien arvojen mukaista työtä sai vaihtamaan alaa ja hakeutumaan yhteisöpedagogin koulutukseen.

Opiskelu tempaisi mukaansa ja ala tuntui omalta. Opinnoissaan Piia suuntautui kasvun ja kehityksen tukemiseen. Piia valmistui yhteisöpedagogiksi jouluna 2018.

Piia piti yhteisöpedagogiopinnoissaan erityisesti siitä, että opinnoissa oli mahdollisuus etsiä omaa suuntautumistaan ja vaikuttaa opintojen sisältöön. Esimerkiksi kursseja sai suorittaa harjoittelujen kautta ja suuntautumisvaihtoehtoja oli paljon.

Opinnot olivat työelämälähtöisiä ja opintojen aikana tuli paljon hyviä tilaisuuksia verkostoitua tuleviin työnantajiin. Piia teki useita pitkiä harjoittelujaksoja. Hän toimi mm. Suomenlinnassa leiriohjaajana Suomen leirikouluyhdistykselle, tutustui koulun nuorisotyöhön tuetulla erityisluokalla, teki avointa tilatyötä Aseman lapset ry:n Walkers-talolla sekä työskenteli Suutarilan nuorisotilalla.

Punaiseen Ristiin ja Nuorten turvatalojen toimintaan Piia tutustui myös harjoittelun kautta. Hän teki harjoittelujakson Nuorten turvatalolla Helsingissä ja jäi heti sille tielleen: turvatalotyö jatkui vapaaehtoistyönä verkkoauttamisen muodossa.

Hän pääsi opintojen aikana sijaiseksi Helsingin Nuorten turvatalolle tilapäismajoitukseen. Piia teki myös opinnäytetyönsä Punaiselle Ristille. Kotipolku-hankkeessa tehty työ käsitteli nuorten osallisuutta vapaaehtoistoiminnassa. Heti valmistuttuaan Piia työllistyi Espoon Nuorten turvatalolle itsenäistymisen tuen ryhmään.

“Työ turvatalossa on ollut jo tähän mennessä mahtava kokemus.”

Piian työpäivät koostuvat pitkälti asiakastapaamisista. Työhön kuuluu yhteydenpitoa asiakkaisiin ja heidän lisäksi tavataan nuorten perheitä.

Itsenäistymisen tuessa työ on liikkuvaa, sillä asiakastapaamiset ovat toisinaan myös kotikäyntejä. Itsenäistymisen tuessa tiivistä yhteistyötä tehdään lisäksi verkostojen kanssa; tärkeimmiksi yhteistyötahoiksi Piia listaa lastensuojelun ja perhesosiaalityön. Yhteistyö toimii sujuvasti kumpaankin suuntaan.

“Meidät tiedetään hyvin; sosiaalitoimen kautta tulee paljon yhteydenottoja. Yhteistyötahot myös arvostavat Nuorten turvatalojen toimivaa ja hyvää palvelua.”

Itsenäistymisen tuessa yhteistyötä tehdään myös aikuissosiaalityön, etsivän nuorisotyön, koulujen ja muiden nuorten kanssa työskentelevien tahojen kanssa.

Itsenäistymisen tuessa yhdellä työntekijällä on vastuullaan noin 15 nuorta. Työ on sisällöltään monipuolista ja haastavaakin, mutta joustoakin löytyy; esimerkiksi työajat saa suunnitella itse viikkotuntimäärien puitteissa. Työtä tehdään sekä yksin että työparin kanssa ja työyhteisön tukea saa aina tarvittaessa.

Varsinaisen itsenäistymisen tuen työtehtävien lisäksi Piian työhön kuuluu myös tilapäismajoituksen lisätyövoimana toimiminen, vapaaehtoisten tukeminen Sekasin-chatissä, kouluvierailujen suunnittelu ja toteutus, viestintä sosiaalisessa mediassa sekä vapaaehtoisten tukikummien ohjaaminen.

Työ on monipuolista ja se on yksi työn mieluisista puolista.

“Parasta työssä on ihmisten kohtaaminen ja jatkuva uuden oppiminen. Samaan aikaan ne ovat myös haastavimpia asioita työssäni. On kiva, että työssä on myös haastetta,” pohtii Piia työn parhaita ja haastavampia puolia.

Vaikka Piia kohtaakin työssään monenlaisia tilanteita, hän kokee työnsä turvalliseksi, sillä työyhteisön tuki, hyvät turvallisuusohjeet ja turvalliset toimintatavat ovat kaikilla työntekijöillä hallussa. Esimerkiksi yövuorot tilapäismajoituksessa tehdään aina vapaaehtoinen työparina.

Yhteisöpedagogin opinnot antoivat hyvän pohjan Piian työlle. Joihinkin asioihin Piia olisi kaivannut lisääkin oppia.

“Nuorten turvatalojen toiminta on hyvin perhetyökeskeistä ja Espoon turvatalo on erityisesti profiloitunut perhetyöhön. Perhetyön näkökulmaa tuodaan yhteisöpedagogiopinnoissa melko vähän esille.”

Omilla harjoittelupaikkojen valinnoilla voi Piian mukaan kuitenkin vaikuttaa siihen, minkälaisiin tehtäviin opinnoissa suuntautuu.

Tällä hetkellä Piia haluaa kartuttaa työkokemusta kentällä ja oppia työtä käytännössä. Opiskelukin kiinnostaa tulevaisuudessa, esimerkiksi sosiaalipedagogiikan opinnot sopisivat hyvin yhteisöpedagogin tutkintoa täydentämään.

Teksti: Raakel Silvennoinen, 11.12.2019

Humak tarjoaa maksuttomia 2-3 op laajuisia kurkistuskursseja kaikissa AMK-koulutuksissaan. Opintoihin ilmoittaudutaan verkkokaupassamme.

Matkalla uuden oppimiseen Gambiassa

Lokakuussa astuin elämäni ensimmäisen kerran Afrikan maan kamaralle, Gambiaan. Se hetki oli jännittävä ja se kutkuttaa mieltä edelleen. Sadekausi oli viimeisillään ja maa oli vihreää ympärillä. Vuohet, aasit ja naudat laidunsivat tien varsilla. Tiet olivat sadekauden runtelemia, mutta ne veivät aina perille, minne ikinä oltiinkaan menossa.

Tulin Gambiaan osana yhteisöpedagogin opintojani.

Gambiassa harjoitteluani tein Mahmudan Tulevaisuus ry:lle. Mahmudan Tulevaisuus ry on vuonna 2018 perustettu pieni vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö. Järjestön perustamisessa on ollut mukana Humakin silloinen yhteisöpedagogiopiskelija, nykyisin jo valmistunut Suvi Moisio.

Järjestö tukee pienen ja köyhän 2000 asukkaan Mahmudan kylää. Järjestön ylpeys on esikoulu, Nursery School Ihanat, joka on aloittanut toimintansa syksyllä 2018 yhdistyksen tuella.

Useat lapset kaipasivat paljon läheisyyttä ja syliä. Onneksi minulla oli aikaa sitä heille antaa. Kuva: Satu Huhtala.

Vapaaehtoistyö vahvistaa ydinosaamista

Harjoitteluni Gambiassa yhdisti mainiosti järjestötyön sekä nuorisotyön osaamista. Sen lisäksi, että tutustuin gambialaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin, tutustuin myös pienen vapaaehtoisvoimin toimivan kansalaisjärjestön arkeen.

Kansainvälisyysosaaminen on ollut vahvasti läsnä koko opintojen ajan, mutta itselleni se kolahti vasta, kun olin työn touhussa Afrikassa. Samalla sain todeta, että harjoittelu maailmalla oli suurin oppini kansainvälisyysosaamisesta koko koulutuksen aikana.

Yksi upeimmista kulttuurikokemuksista oli paikallisiin häihin pääseminen. Vieläkään en tiedä kenen häissä olin, mutta sen tiedän, että musiikki soi, ihmiset olivat pukeutuneet värikkäästi ja tunsin itseni valkoisena melko ulkopuoliseksi.

Mahmudan kylässä sain kunnian tutustua lapsiin ja heidän perheisiinsä sekä opettajiin. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli lasten vienti meren rannalle.

Pakkasimme pienen bussin täyteen esikoululaisia ja ajoimme Atlantin rantaan. Vain kourallinen yli 30 lapsesta oli ollut ennen auton kyydissä, vielä harvempi oli nähnyt merta.

Vasemmassa kuvassa eskarilaiset ovat odottamassa koulun alkua. Lapsilla on koulupuvut, jotka lisäävät heidän yhdenvertaisuuttaan koulussa. Gambia on Iso-Britannian entinen siirtomaa ja mm. koulupuvut, koulujärjestelmä ja englanti virallisena kielenä ovat siitä peruja. Äidinkielekseen gambialaiset puhuvat heimokieliä, kuten mandinkaa ja wolofia. Kuvassa oikealla lapset ovat leikkimässä. Laululeikit ja jalkapallon peluu ovat lapsille mieluisaa tekemistä. Leluilla leikkiminen on lapsille vierasta, vaikka he sitä harjoittelevatkin koulussa.

Pääsin osallistumaan kyläläisten arkeen ja elämää muuttaviin hetkiin. Olin mukana suremassa viisivuotiaan pienen tytön kuolemaa ja olin mukana vaatettamassa lapsia uusiin vaatteisiin, jotka he saivat rikkinäisten ja likaisten tilalle.

Olin mukana seuraamassa opetusta, pyyhin räkäisiä neniä, olin turvana ja lohdutin hädän hetkellä. Yksi osa harjoittelua oli tukea ja kehittää järjestön viestintää ja markkinointia, tätä tein Suomesta käsin ennen ja jälkeen Gambiassa olon.

Lisäksi olin mukana keräämässä Suomessa lahjoituksia Gambiaan. Kontti, johon tavaraa kerättiin, saapui perille minun Gambiassa oloni aikana, ja oli ilo jakaa kummien lähettämiä reppuja lapsille, sekä yleisesti lahjoituksia koko kylälle.

Kummitoiminta mahdollistaa esikoulun Mahmudan lapsille

Mahmudan Tulevaisuus ry toimii vapaaehtoisvoimin, palkkaa maksetaan kolmelle paikalliselle opettajalle ja yhdelle siivoojalle. Itse tapasin kummilapseni Hully Chamin ja pääsin tutustumaan hänen perheeseensä.

Koin itseni etuoikeutetuksi saadessani tutustua tuohon pieneen tyttöön, jonka kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta jonka kanssa saimme viettää useita upeita hetkiä. Sain olla todistamassa myös muiden kummien vierailua koululla, kun he olivat tapaamassa omia kummilapsiaan.

Ensimmäinen kuva minusta ja kummilapsestani Hully Chamista. Kummeilla on mahdollista tulla Gambiaan tapaamaan kummilapsiaan.

Koulussa on tällä hetkellä 170 lasta, iältään 4—9 -vuotiaita. Lapset käyvät koulua aamu- ja iltapäivävuorossa. Kummimaksut mahdollistavat näiden lasten koulunkäynnin. Tälläkin hetkellä koulussa on joitakin kymmeniä lapsia vailla omaa kummia.

Maailma ei ole valmis, enkä minä

Puolitoista kuukautta Gambiassa toivat itselleni itsevarmuutta, rohkeutta ja valmiuksia kansainväliseen työhön.

“Gambiassa vietetty aika lisäsi ymmärrystäni siihen, kuinka maailma ei ole oikeudenmukainen, eikä se ole valmis.”

Tulevana yhteisöpedagogina toivon voivani myös jatkossa tehdä humanitääristä työtä. Tämä matka muutti omaa ajatteluani ja arvojani.

Olen luvannut itselleni, että tulen jatkossa entistä enemmän edistämään yhdenvertaisuutta, koski se sitten työtäni tai vapaa-aikaani, Suomessa tai maailmalla. Olen kiitollinen siitä, että opettajani Humakissa kannustivat minua lähtemään oppimaan Afrikan auringon alle.

Erityiskiitos opettajalleni Maarit Honkonen-Seppälälle, joka valoi minuun kipinän matkaan lähdöstä ja rohkaisi minua epävarmuuksien hetkillä.

Lisää tietoja järjestöstä ja kummiudesta Facebookista Mahmudan Tulevaisuus ry:n sivuilta https://www.facebook.com/Mahmudan-Tulevaisuus-ry-232557243955237/

Kuvassa on ensimmäinen ja ainoa nukke, jonka Mahmudan kylässä näin. Lapset kantoivat nukkea ja pehmoa selässään, kuten aikuiset vauvoja ja taaperoita, mallioppimista toiselta puolelta maailmaa.

Teksti: Anniina Ahlholm, yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija Humakin Jyväskylän alueyksiköstä.
Kuvat: Anniina Ahlholm, ellei toisin mainita.