Pakkoruotsia vai sijoitus tulevaisuuteen?

Opiskelen ensimmäistä vuotta yhteisöpedagogiksi työyhteisön kehittäjä, TYKE opinnoissa, ja kirjoitan tätä blogitekstiä viestinja kommunikaatioosaamisen opintojaksolla. Viestinnän ja kommunikaation kannalta kielet ovat merkittävässä roolissa, ja tänä keväänä sain itsekin todeta, että kielten opiskelu kannattaa.

Monille kielten, etenkin ruotsin, opiskelu on pakollinen painajaisia aiheuttava viiden opintopisteen koettelemus, jonka haluaisi saada ahotoitua keinolla millä hyvänsä. Kehotan kuitenkin pohtimaan vaihtoehtoja ennen ahotointi-hakemuksen lähettämistä.

Ammattikorkeakoulututkintoon kuuluu 5 opintopisteen edestä omaan ammattialaan liittyvää toisen kotimaisen kielen opiskelua. Harvalla meistä on minkään ammattialan sanasto hallussa, vaikka olisimmekin ruotsia aiemmin opiskelleet. Mitä hyötyä tulevaisuudessasi ruotsin osaamisesta sitten on?

Kieltenopiskelu on sijoitus tulevaisuuteen ja tukee työllistymistä.

Kuntarajan toisella puolella on vihreämpää

Oma tavoitteeni on valmistua kahdessa vuodessa, ja siksi hain aktiivisesti kevään aikana erilaisia HRharjoittelijan paikkoja ksi keksi. Sain pitkin kevättä sähköpostiini useita vastauksia, joissa kerrottiin, että harjoittelijaksi valittiin valmistumassa oleva tai juuri valmistunut hakija. Vaivuin epätoivoon.

Sitten sain kutsun työhaastatteluun Sipoon kunnan HRharjoittelijan paikasta, enkä olisi voinut olla iloisempi! Ruotsin kurssin pienryhmässä opiskelijakollegani tsemppasivat ja auttoivat minua valmistautumaan haastatteluun.

Onneksi olimme kevään ruotsin kurssilla keskustelleet paljon pienryhmissä, sillä toinen haastattelija avasi yhtäkkiä suunsa ja esitti kysymyksensä ruotsiksi. Sydämeni alkoi takoa ja hiki nousta pintaan, mutta onnistuin kuitenkin kertomaan ruotsiksi mitä teen vapaaajallani.

Teams ei onnekseni välittänyt ruotsin puhumisen aiheuttamaa jännitystäni Sipooseen asti, sillä viikon päästä sain soiton, jonka jokainen työnhakija toivoo saavansa. Olin niin onnellinen ja helpottunut!

Valkoiset kirjainkuutiot puupöydällä muodostavat STUDY sanan.

Kielitaito edistää työllistymistä

Nyt harjoittelun aikana olen päässyt tekemään ruotsinkielisiä työpaikkailmoituksia, viranhaltijapäätöksiä, työhaastatteluja ja kuuntelemaan kunnanjohtajan ruotsia ja suomea sekoittavia puheenvuoroja. Voin vain kuvitella, miten valtava hyöty tästä harjoittelusta tulee olemaan juuri ruotsin oppimisen kannalta tulevaisuudessani henkilöstöhallinnon ammattilaisena.

Ruotsinkielen, ja sitä kautta muiden skandinaavisten kielten hallitseminen avaa sinulle 25 miljoonan ihmisen työmarkkinat viiden miljoonan työmarkkinoiden sijasta. Pieni, viiden opintopisteen sijoitus tuottaa siis arvokasta osaamista, ehkä jo opiskeluaikanasi.

Olen vihdoin ymmärtänyt, että harjoittelu täytyy aloittaa ennen kuin on täydellinen. Voisimmepa suhtautua kieliin ja niiden harjoittelemiseen rennommin, ja uskaltaa enemmän. Puhua sen verran mitä osaamme, ja sitten vaihtaa toiseen kieleen kun siltä tuntuu.

Tärkeintä on kuitenkin tulla ymmärretyksi, eikä oikeaoppisten lauserakenteiden muodostaminen. Olemme ihmisiä, ja teemme kaikki joskus virheitä. Sådant är livet.

Teksti: Marikka Silvonen, yhteisöpedagogiopiskelija, TYKE.
Kuvistuskuvat: Pixabay.

Humakin yhteistyöhankkeessa työskentely tarjosi mielettömän oppimiskokemuksen

Olen Ira Väisänen, opiskelen yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja suuntautumisalani on nuoriso- ja järjestötyö. Aikaisempi työkokemukseni sijoittuu vahvasti koulumaailmaan, eikä minulla ole juurikaan kokemusta projektityöstä. Opintojen avulla haluankin syventää ammatillista osaamistani kasvatusalalla ja oppia uusia taitoja järjestötyön, kehittämistyön ja projektityöskentelyn saralta.

Tässä kirjoituksessa kerron kokemuksiani työskentelystä Humakin yhteistyöhankkeessa. Osallistuin kuluneella kevätlukukaudella 2021 Humakin ja Nuoli ry:n “Nuorisotyön työntekijöiden työhyvinvointi” -hankkeeseen. Kuvaan omaa oppimismatkaani ja hankkeen etenemistä kohti hanketyöskentelyn päämäärää, kyselytutkimuksen aineiston analysointia ja kehittämisehdotusten laatimista.

Miten päädyin mukaan Humakin hankkeeseen?

Aloitin opintoihini sisältyvän TKI; tutki, kehitä, innovoi, -opintojakson suorittamisen innostunein ja avoimin mielin syyslukukaudella 2020. Opintojakson ensimmäiset tehtävät sujuivat hyvin, mutta kolmas osatehtävä, projektisuunnitelman laatiminen tilaajalle, jäi pitkäksi aikaa roikkumaan. Tuntui mahdottomalta lähestyä organisaatioita projektisuunnitelman laatimisen merkeissä täysin “nolla” kokemuksella projektityöstä. Niinpä lähestyinkin opintojakson lehtoria ajatuksella, että projektisuunnitelman voisi laatia ilman oikeaa tilaajaa, tämä ei kuitenkaan tuottanut toivomaani tulosta, onneksi!

Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja päätin tarttua tilaisuuteen työskennellä Humak:n yhteistyöhankkeessa, joka toteutettiin Nuoli ry:n kanssa. Hankkeeseen haettiin opiskelijoita Humakin opiskelijoiden omalla viestintäkanavalla. Hain paikkaa ja pääsin mukaan hankkeeseen. Työskentely hankkeessa lähti käyntiin kevätlukukaudella 2021.

Mitä hankkeessa tehtiin?

Hankkeessa toteutettiin valtakunnallinen nuorisotyön työntekijöiden työhyvinvointikysely. Aihe oli mielenkiintoinen ja tuki yhteisöpedagogin nuoriso- ja järjestötyön opintojani

Hankkeessa opiskelijat työskentelivät tutkimusavustajina, opiskelijoiden työtehtävät liittyivät aineiston keruuseen, aineiston analysointiin ja tulosten pohjalta tehtyihin kehittämisehdotuksiin ja niistä raportointiin. Kuulostaa melko haastavalta paketilta aloittelevalle projektityöntekijälle, eikö? Kuitenkin hankkeessa työskentely tehtiin opiskelijalle varsin helpoksi.

Verta, hikeä… ja onnistumisia!

Projektin aikana työryhmä kokoontui työseminaareihin kerran kuussa. Seminaareissa käsiteltiin tutkimuksen tekemiseen liittyviä asioita ja harjoiteltiin Webropol-ohjelman käyttöä, sen hyödyntämistä tutkimusaineiston käsittelyssä ja analysoinnissa. Lisäksi seminaareissa jaettiin työtehtävät ja varmistettiin, että jokaisella on selkeä käsitys siitä mitä tehdään ja milloin. Työseminaarit tukivat loistavasti hanketyön tekemistä ja oppimista!

Hanke oli käynnistynyt jo aikaisemmin vuoden 2020 puolella. Liityin hankkeeseen siinä vaiheessa, kun oli aika ryhtyä etsimään ja tavoittelemaan vastaajia, kohtaavaa nuorisotyötä tekeviä työntekijöitä, kyselytutkimukseen. Tavoittelutyö vaati aikaa ja tarkkuutta, mutta sitä tehdessä pääsi myös hajulle siitä, kuinka eri kunnissa nuorisopalvelut on järjestetty.

Kuvassa on etualalla suuri suurennuslasi, jolla tutkitaan paperilla näkyviä tilastoja, pylväsdiagrammeja.
Vastaajien etsiminen ja tavoittelu oli varsinaista salapoliisin työtä.

Sitten odotimme vastauksia tutkimukseen! Vastausmäärän perusteella tutkimuksen aihe oli selvästi ajankohtainen ja kiinnostava.

Kun tutkimusaineisto oli kerätty, alkoi mielestäni hanketyöskentelyn mielenkiintoisin vaihe, tutkimusaineiston analysoinnin parissa. Olimme siis saaneet hyvän perehdytyksen Webropolin käyttöön ja tutkimusraportin kirjoittamiseen työseminaarissa. Tutkimme aineistoa monista eri näkökulmista ja vertailimme sitä eri muuttujien välillä, analysoimme ja havainnoimme aineistoa. Lopputuotoksena kirjoitimme raportin havainnoistamme ja tutkimustuloksista, näiden tulosten pohjalta rakensimme vielä kehittämisehdotuksia nuorisotyön työntekijöiden työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Kuvassa on lasiovi, jonka takana näkyy tiiliseinä, jossa on paljon tauluja. Lasioveen on liimattu kolmeen riviin yhdeksän eri väristä tyhjää muistilappua.
Värikategoriointi ja teemoittelu auttoivat tutkimusvastausten analysoinnissa.

Aineisto oli mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia nuorisotyön nykytilasta ja työhyvinvoinnista nuorisoalalla.

Yhteisöllisyys, vertaisoppiminen ja itsensä ylittäminen parasta antia hanketyössä.

Kokosimme hanketyöskentelyn haasteet ja ilonaiheet yhteen viimeisessä työseminaarissa. Matkan aikana oli mielenkiintoista päästä lukemaan toisten opiskelijoiden tekemiä raportteja ja kuulemaan heidän näkemyksiään ja tulkintojaan tutkimusaineistosta, henkilökohtaisesti koin juuri vertaisoppimisen tärkeänä osana tätä hanketyökokemusta.

Hankkeen aikana opiskelijaryhmä työskenteli tiiviisti yhteistyössä, tukien toistensa työtä, keskustelu opiskelijoiden välillä oli kannustavaa ja arvostavaa, tietoja ja ajatuksia vaihdettiin avoimesti.

Nuoli ry:n tutkijan rooli oli hanketyöskentelyssä merkittävä. Työseminaareista hän oli rakentanut asiantuntijuudellaan kokonaisuuksia, jotka sisälsivät paljon tietoa tutkimisesta ja tutkimuksen tekemisestä, muiden hanketyöskentelyyn liittyvien ohjeistusten lisäksi. Lisäksi hän jaksoi aina vastata opiskelijoiden kysymyksiin ja auttaa eteenpäin, mikäli matkalla tuli jotain ongelmia. Samoin hankkeessa mukana ollut Humakin lehtori tuki opiskelijoita hanketyössä vastaamalla opiskelijoiden kysymyksiin, kannustamalla ja jakamalla hanketyöskentelyä tukevia materiaaleja opiskelijoille.

Vertaistuki sekä omista ja toisten onnistumisista iloitseminen toimivat hanketyöskentelyn voimavaroina.

Hyppäisinkö uudelleen mukaan Humak:n hankkeeseen? Todellakin!

Mikäli mietit hanketyöskentelyä vaihtoehtona suorittaa joitain opintojaksoja tai niiden osia, suosittelen lämpimästi tarttumaan tilaisuuteen! Hanketyöskentely avasi minulle paljon uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia tehdä hanketyötä ja kehittämistyötä tulevaisuudessa varmemmin ottein. Lisäksi hanketyöskentelyn kautta saadut opit eivät tukeneet ainoastaan TKI-opintojakson tavoitteiden toteutumista vaan antoivat perspektiiviä myös muiden opintojaksojen teoreettisille sisällöille.

Ei käy kieltäminen, etteikö kaikki uuden opettelu, hankkeessa työskentely ja työskentelyn aikatauluttaminen olisi vienyt paljon aikaa ja tuntunut ajoittain raskaalta, kuitenkin kokemus hanketyöstä oli ehdottomasti positiivinen, opettavainen ja mielenkiintoinen. Sanoisin, että kokemus oli tähänastisten opintojeni parasta antia!

Kirjoittaja: Ira Väisänen, yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija, Humak. Toukokuu 2021. Toim. Humak viestintä.

Kuvat: Pixabay, kuvituskuvat.