Samulin reissun päätös

Kolmannessa Tansanian-blogissaan yhteisöpedagogiopiskelija Samuli Hentunen kokoaa yhteen kokemaansa.

Odottelen jatkolentoa Istanbulin kentällä ja selailin edellisiä blogeja ja kuvia menneeltä neljän kuukauden ajalta. Tuntuu tosi oudolta, että reissu on nyt käytännössä ohi ja harjoittelu Tansaniassa takanapäin! Paljon jäi hienoja muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Tehama-projekti eteni kouluilla ihan mukavasti. Se saatiin päätökseen vaikkakin vähän haikein mielin. Monet opettajista kyselivät jo mahdollisuudesta jatkaa ja voisiko koneita lainata kouluille ennen kuin saadaan joku jatkamaan itse ohjelmaa. Myös muualla tapaamani opettajat kyselivät josko myös heidän koulunsa voisi osallistua.

Ohjelman sisältöäi tuli muokata aika rankasti tuntien edetessä ja osaamistason selventyessä. Ilman osanottajien aiempaa kokemusta koneen käytöstä, olisi ollutkin melkein mahdoton käydä kaikkia alun perin suunniteltuja asioita läpi annetussa lyhyessä ajassa.

Paljon keskityimme koneen käyttämiseen. Emme perehtyneet varsinaisesti minkään ohjelmien käyttöön. Hiiren käyttäminen vaati paljon harjoittelua, Samoin  näppäimistöön totuttelu vei aikaa. Nopeasti lapset kyllä oppivat asiat ja suurinn ongelma onkin se, ettei konetta ei pääse käyttämään vapaa-ajalla missään,  Näin opitut asiaa tuppaavat helposti unohtumaan.

Viimeisen viikon vietin Dar Es Salaamissa isäntäperheen luona. Perheen isä on perustanut Star of hope nimisen yhdistyksen vuonna 2011. Hän avustaa ja kouluttaa mm. työpajoja järjestämällä. Hän myös isännöi monesti opiskelijaryhmiä esimerkiksi Yhdysvalloista.

Seuraavana vuorossa olisi nuorisokeskuksen rakentaminen, joka tarjoaisi alueen nuorille koulutusta, tukea työllistymiseen sekä paikan vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin. Luvat ja piirustukset rakennukselle ovat jo valmiina odottamassa. Seuraavaksi on tarkoitus hankkia yhteistyökumppaneita ja suunnitella toimintaa.

Star of hope tarjoaa enemmän kuin mielellään harjoittelupaikan opiskelijalle/opiskelijoille! Luvassa on varmasti yhteisöpedagogille sopivia haasteita!

Ulkomaille lähtemistä suunnitteleville ja muillekin voin lämpimästi suositella käyttämään opiskeluaikaa kansainvälistymiseen! Työharjoittelun suorittaminen ulkomailla antaa todella paljon lisäarvoa omalle ammatilliselle kehittymiselle ja näyttää varmasti hyvältä myös tulevaisuuden työnhaussa. Opiskeluaika onkin ehkä helpoin tapa hakea tuota kokemusta, kun ei tarvitse samalla tavalla miettiä sen mahdollistamista, kuin sitten työelämässä ollessa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen

Projekti nimeltä TEHAMA

Tansaniassa harjoitteluaan suorittavan yhteisöpedagogiopiskelijan Samuli Hentusen projekti-idea konkretisoituu vähitellen. Hän aikoo kierrellä tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Samuli kertoo, mitä asioita on otettava huomioon, kun suunnittelee projektia Afrikassa.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Olen jo muutaman viikon työskennellyt Tehama-nimisessä projektissa, jonka pääsimme viimein aloittamaan konkreettisesti. Projektin idea lähti siitä, kun kouluilla oli tarve saada tietokoneita. Tansaniassa koulujen opetussuunnitelmassa on varattu aikaa ICT-tunneille ala-asteelta lähtien. Koneita ei vain ole kunnallisissa kouluissa, sillä kouluja on paljon eikä kaikkiin ole mahdollista saada koneita lahjoituksena. Siksi lähdin kehittelemään ajatusta, että kiertäisin eri kouluilla muutaman läppärin kanssa. Ensimmäinen viikko on nyt takana, ja vastaanotto oli hyvä!

Kuutta konetta kierrätetään

Käytössäni on yhteensä kuusi konetta. Humak lahjoitti neljä, ja yhteistyökumppanimme ICT-asiantuntijayritys Canorama lahjoitti kaksi! Kiitokset näistä! Vaikka koneita on suhteellisen vähän, pystyn kiertämällä eri kouluissa vetämään tunteja yli 300 oppilaalle viiden viikon aikana. Jos harjoitteluni kestäisi pidempään voisin aloittaa uuden kierroksen ja taas yli 300 oppilasta pääsisi osallistumaan.

Tietokoneita TAnsaliaan

Kiinnostaako harjoittelupaikka Tansaniassa?

Haasteita on ollut alusta asti, ja uusia tuntuu ilmenevän sitä mukaa kun mennään eteenpäin. Uskoisin kuitenkin, että kuluneen ensimmäisen viiden viikon jälkeen suurimmat kysymykset on saatu ratkaistua. Olen alusta asti rakentanut ohjelmaa niin, että sitä on kenen tahansa helppo lähteä jatkamaan. Tässä olisi siis jollekin hyvää ohjelmaa valmiina, jos jotain opiskelijaa kiinnostaisi lähteä syksyllä harkkaan Tansaniaan!

Kaksi oli käyttänyt tietokonetta joskus

Tiedossa oli jo etukäteen, ettei kovinkaan moni ole ennen käyttänyt tietokonetta Ensimmäisen viikon kyselyiden perusteella yli 300 oppilaasta kaksi oli aiemmin käyttänyt konetta. Tarve on siis iso eikä aiempaa osaamista löydy. Tämän pohjalta rakensin ohjelman, jossa opetettava sisältö jakautuu viiteen kokonaisuuteen, joista kullekin on varattu tunti.
Käsiteltäviä asioita olivat

  • kannettavaan tutustuminen
  • käyttöjärjestelmään tutustuminen
  • ohjelmat Word+Excel+Powerpoint
  • internetin käyttö yleisesti

Tulevat viikot näyttävät, miten perusteellisesti mitäkin asioita ehdimme käymään läpi vai joudummeko pudottamaan pois jotakin, jos aikataulu niin vaatii.

 

Tietokoneopetuksen suuunnitelma

Tapaaminen koulutoimenjohtajan kanssa

Materiaali ja ohjelman sisältö piti tuottaa, ja sen lisäksi piti hoidella käytännön asioita ennen kuin saatiin vihreää valoa kouluilta. Aluksi luulin, että riittää, kun sovin koulujen kanssa sopivasta ajasta. Se ei ihan niin toiminutkaan.

Ensin laitoimme Tangan alueen koulutoimenjohtajalle kirjeen, jossa kerroimme ideasta. Vastausta ei ikinä kuulunut, joten varasimme toimistolle aikaa, että pääsemme juttelemaan kasvotusten johtajan kanssa. Ajanvaraus ei tarkoittanut ihan samaa kuin Suomessa. Paikan päälle menimme kahdeksalta aamulla ja odottelimme noin neljä tuntia, kunnes pääsimme vihdoin oikean ihmisen juttusille.

Toimistolla käynti ei ollut niin virallinen kuin luulin, mutta se oli jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin tyypillinen tansanialainen vierailu. Kyllä sen aikana pari sanaa vaihdettiin kouluilla käynnistäkin, mutta lähinnä vaihdeltiin kuulumisia ja kyseltiin, millaista Suomessa on. Kirje ei tainnut ikinä löytää perille, koska meitä pyydettiin vielä lähettämään se, jotta asiat ovat virallisesti kunnossa. Nyt oli siis saatu vihreää valoa tuntien aloittamiselle.

 

Tansanialainen kylä toivotti tietokoneiden lahjoittajat tervetulleiksi
Lämmin vastaanotto afrikkalaiseen tapaan

Tätä tullaan opiskelemaan vaikka lomalla!

Lisää stressiä meinasi tulla, kun ohjaajani ilmoitti, että nyt meidän täytyy aloittaa nopealla aikataululla, jotta päästään alkuun ennen kuin pääsiäislomat alkavat. Ne kestävät täällä kaksi viikkoa. Lähdin sitten kiertämään kouluja ja sopimaan aikatauluja heidän kanssaan. Lomista ei kuitenkaan tullut mitään ongelmaa, sillä joka koulussa sanottiin, että tämä on heille niin tärkeä asia, että oppilaat kyllä tulevat myös loman aikana näille tunneille! Yhdellä koululla koululaiset halusivat tunnit lauantaipäiville, jotta ne varmasti saatiin mahtumaan lukujärjestykseen.

 

Mahdollisimman moni tahtoi oppia lisää tietokoneista

Seuraavaksi ongelmaksi osoittautuivat luokkien koot ja luokkatilat. Normaalissa paikallisessa koulussa luokkien koot vaihtelevat 80:n ja 120:n oppilaan välillä. Tämä ei tarkoita, että esim. kuudennella luokalla olisivat luokat a, b, c ja d, ja että niiden yhteenlaskettu oppilasmäärä olisi 120, vaan että yhdellä luokalla tunnilla istuu kerrallaan noin sata oppilasta.
Suuret luokkakoot johtuvat siitä, että koulut ovat velvollisia ottamaan kouluun jokaisen lapsen, vaikka resursseja ei todellisuudessa olisi. Ratkaisimme ongelman jakamalla luokat 2 – 4 eri osaan, joille pidin tunnit vuorotellen.

Luokkatiloissa ei monestikaan ole sähköä, joten esimerkiksi videotykkiä ei voi käyttää opetuksessa apuna. Tätä varten olen tehnyt joka aiheesta omat materiaaliniput, joissa havainnollistetaan käsiteltävää asiaa. Koulut auttavat kaikissa asioissa niin paljon kuin vain voivat, ja ovat tosi joustavia. Tärkeintä on, että saadaan tunnit pidettyä! Yksi vaihtoehto on kutsua koululuokkia 4H:n tiloihin, missä käytössä on iso sali ja videotykki. Ainakin lähimpänä sijaitsevien koulujen kanssa tämä varmaan onnistuu, koska ne ovat kävelymatkan päässä.

Tällä viikolla tutustuimme kannettavan osiin. Suurinta ihmettelyä aiheuttivat web-kamera ja se, kun tietokone käynnistettiin ja sammutettiin! Mielenkiinnolla odotan, miten käyttöjärjestelmään tutustuminen luonnistuu ensi viikolla!

Ympäri Tansaniaa

Viime kerralla kirjoittelin projekti-ideasta, jossa kiertelisin tansanialaisissa kouluissa muutaman läppärin kanssa vetämässä ATK- tunteja. Asiat ovat edenneet ja olen saanut tietokoneet tänne Tansaniaan. Kiitokset Humakin porukalle järjestelyistä.

Teksti ja kuvat: Samuli Hentunen, Yhteisöpedagogiopiskelija

Blogi metsityshankkeesta 4H:lle

Tansanian 4H toteutti yhteistyössä ENO-yhdistyksen kanssa projektin, jossa koulut eri puolilla Tansaniaa istuttivat puita. ENO lähetti tänne kaksi opiskelijaa Novia ammattikorkeakoulusta. He haastattelisivat opettajia, oppilaita ja koulujen 4H yhdyshenkilöitä projektin hyödyistä ja haasteista.

Haastattelujen pohjalta 4H:lle tehdään blogi. Tehtävänäni on avustaa blogin laatimisessa ja laatia kirjoittajille ohjeistusta. 4H tuottaa projektista myös puunkasvatus-, puunhoito- ja metsätalousoppaan.

Humakin lahjoittamat tietokoneet saapuivat Tansaniaan Novian opiskelijoiden mukana.

Lähdimme 15. helmikuuta ajamaan 4H:n päätoimistolta johtaja Susan Naburin kanssa Tangasta kohti Dar Es Salaamia.  Seuraavana päivänä seuraamme liittyi Morongorossa Joseph Desideri.

Novian opiskelijat Emilla ja Roosa lensivät samana päivänä Suomesta Dariin ja heitä vastassa oli Anna Lupiano, 4H:n työntekijä Morogorosta. Emillalla ja Roosalla oli keskeinen rooli ATK-projektissani, sillä he raahasivat mukanaan Humakin lahjoittamat kuusi läppäriä Tansaniaan!

Kuusi läppäriä
Kyllä, kaikki toimivat!

Matka Tangasta Dariin on noin 350km. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, kestää se henkilöautollakin noin seitsemän tuntia. Kapealla maantiellä on paljon rekkoja ja asustusten lähellä on 50 kmh nopeusrajoitus.

Viisi miljoonaa ihmistä kapeilla kaduilla autoineen

Oman lisänsä matkaan tuovat poliisit, jotka pysäyttelevät matkan aikana useamman kerran vaikkei heillä ole pysäytyksiin sen kummempaa syytä. Suuri osa ajasta kuluu viimeiseen 30:een kilometriin, jolloin saavutaan kaupunkiin. Dar Es Salaamissa asuu yli 5 miljoonaa ihmistä ja ruuhkat ovat älyttömiä. Tieverkosto ei vastaa autojen määrää.

Arkeen toi mukavaa vaihtelua yöpyminen todella hienossa hotellissa Darissa.

Dar es Salaam
Puitteet Darissa olivat kohdallaan!

Pelti kolisee!

Seuraava päivä meni taas autossa istuessa. Ja sitten kolahti! Olimme kääntymässä huoltoasemalle, kun takana ohittamaan lähtenyt  rysäytti suoraan automme perään.

Onneksi kukaan ei loukkaantunut, mutta auto kärsi pieniä vaurioita. Autosta meni uusiksi takalasi, takavalot ja peltiäkin piti vähän oikoa. Tämän takia matka venyi ja loppumatka ajettiin pimeässä.

Pimeällä ajaminen ei ole mikään mukava kokemus Tansaniassa, kun katuvaloja ei ole ja kaikki ajavat vastaan pitkät päällä. Välillä vastaan tulee rekkoja ja/tai busseja rinnakkain, jolloin pienemmän kulkuneuvon on vain jarrutettava ja väistettävä.

Vain peltivaurioita!
Matkaan tuli yllättäviä mutkia!

Ongelmat auton kanssa jatkuivat. Kone hajosi Mafingan kaupungissa ja jäimme odottamaan vuokra-autoa Darista. Tällä sitten kierreltiin Mafingan ja Njomben kouluissa samaan aikaan, kun automme oli huollossa.

Uusi moottori saatiin, mutta se todettiin vialliseksi ja eikun uutta tilaamaan. Paluumatkalla oli tarkoitus viettää päivä Mikumin kansallispuistossa, mutta tämä jäi väliin, koska jouduimme palaamaan Mafingasta Dariin bussilla. Ehkäpä toisella kertaa.

Tansania on monipuolinen maa

Tansanialla on monia erilaisia piirteitä. Ilmasto ja maasto vaihtelevat todella paljon. Mitä enemmän mennään sisämaahan sitä vuoristoisemmaksi ja vehreämmäksi maisemat muuttuivat. Myös lämpötila on pohjoismaalaiselle mukavampi: noin 25 astetta ja välillä sadetta.

Tansanian harjoittelu
Myös teiden kunto vaihteli paikoittain.

Myös koulut ovat erilaisia. Koulujen välillä on eroja – varsinkin yksityisten ja kunnallisten koulujen ero on todella iso. Yksityisillä on monesti tietokoneluokat ja opetus tapahtuu pääosin englanniksi. Rahaa riittää myös kasteluveteen ja alueen vartioimiseen.

Koululaisia Tansaniassa
Kameraa ei kouluissa ujosteltu!

Kunnallisissa kouluissa sadevesi on ainoa, mitä voidaan käyttää kasteluun ja puiden istutuksessa on ongelmana, että niitä varastetaan usein yöaikaan. Taimet ja siemenet ovat kalliita. Hedelmiä myymällä ihmiset saavat ihan hyviä lisätuloja.

Tansanialaisia koululaisia
Ryhmäkoot ovat täällä “hieman” suurempia.

Pari viikkoa vierähti nopeasti eri kaupunkien välillä. Tämä toi mukavaa vaihtelua harjoittelun normaalille päivärytmille.

Sansibar on mahtava lomapaikka!

Takaisin Dariin päästyämme mietin, että nyt voisi olla hyvä hetki vierailla myös Sansibarilla, koska sadekausi ei vielä ollut alkanut. Sateiden alettua saarilomailu voisi olla  huono kokemus. Sansibar on Tansanialle kuuluva saaristo, jonka isoin ja tunnetuin saari on Unguja. Se tunnetaan myös nimellä Sansibar.

Saarella turismi on vilkkainta ja hinnat varsin korkeita. Sesonkiaikaan hotelli maksaa helposti 100 dollaria. Ruoat ja aktiviteetit ovat melko kalliita. Sansibarille menin Darista lautalle, joita lähtee muutaman kerran päivässä. Hinta on 35 dollarista ylöspäin. 40 dollarilla sai business-luokan paikan, jossa oli mukavat penkit ja ilmastointi. Nyt ei onneksi ollut sesonkiaika ja sain huoneiston aika edullisesti, 40 USD/yö aamiaisella.

Majapaikka Sansibarilla

Rannat ovat todella upeita Sansibarilla ja ne ovat täynnä hyviä ravintoloita. Matkailijalla on paljon tekemistä. Paikalliset järjestävät molenlaisia retkiä: voit snorklata delfiinien kanssa tai tutustua Prison Islandin kilpikonniin ja vanhan vankilan raunioihin. Myös saaren keskustassa on runsaasti nähtävyyksiä. Vanha kaupunki, linnoitus ja Arabihallinnon aikaiset vanhat rakennukset ovat näkemisen arvoisia. Sansibarilla viettämäni neljä päivää olivat upeita!

“Valkoiset hiekkarannat” pitävät täällä kutinsa.

Takaisin Tangaan menin pienellä potkurikoneella, joka oli myös ihan oma kokemuksensa. Hinta oli 120 dollaria mutta säästin sillä noin 15  tuntia matkustamista. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä lautalla Dariin ja sieltä bussilla Tangaan, hintaa olisi tullut noin 60 dollaria.

Mantereelle palasin lentokoneella ja säästin 15 tuntia matka-aikaa.

Tästä sitten taas ”arjen” kimppuun!