Olen Carita, 43-vuotias yhteisöpedagogiopiskelija. Tämä on elämäni ensimmäinen blogitekstini, ja liittyy Viestintä- ja kommunikaatio-osaaminen opintojakson tehtäviin. Olen pitkään haaveillut blogitekstin kirjoittamisesta, ja onkin hienoa, että opiskeluiden kautta pääsen nyt toteuttamaan yhden haaveeni.
Aikanaan tradenomiksi valmistunut nuori minäni vannoi, ettei tule opiskelemaan koskaan enää mitään. Olen kuitenkin päätynyt taas opiskelijaksi, alanvaihtajaksi, ja se onkin nykyään yhä tavanomaisempaa.
Vuoden 2023 alussa aloitin varsinaisena tutkinto-opiskelijana yhteisöpedagoginopinnot, joita tein jo väyläopintoina opiskellessani nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi.
Verkko-opetus on ollut minulle yhteisöpedagogiopinnoissa hyvä opiskelumuoto. Olen myös kouluttautunut lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajaksi.
Ajatus alanvaihdosta
Tein pitkän työuran aivan toisella alalla. Tapahtui leipääntyminen eli työhön tylsistyminen. Nykyään puhutaan paljon työn ja elämän merkityksellisyydestä – sitä varmasti moni alanvaihtaja hakee, ja onneksi se onkin nykypäivänä mahdollista.
Aloin huomaamaan, mitkä asiat ovat itselle työssä ja työympäristössä merkityksellisiä. Kiinnostavan työn sekä palkan lisäksi minulle on erityisen tärkeää, että työyhteisön ilmapiiri on turvallinen, myönteinen ja kannustava. En halua tehdä työtä vain työn vuoksi vaan haluan ihmisten välisen vuorovaikutuksen olevan läsnä olevaa, toista kunnioittavaa ja tasavertaista.
Näin syntyi pikkuhiljaa ajatus alanvaihdosta. Tulevaisuudessa aion nauttia työnteosta ja ihmisistä ympärilläni ja uskonkin työniloon ja hyvään ryhmähenkeen.
Omia arvoja ja tulevaisuuden. Kuvituskuva: Priscilla-du-Preez, Unsplash.
Hyppy tuntemattomaan
Saatuani omat lapset aloin pohtimaan enemmän omaa historiaani ja läheisiäni sekä näiden vaikutusta itseeni. Miksi vanhempani ovat sellaisia kuin ovat? Mikä tekee minusta minut? Mitkä asiat vaikuttavat omien lasteni persoonan ja identiteetin kehittymiseen? Olen myös viime vuosien aikana etsinyt elämääni merkityksellisyyttä ja pohtinut omia arvojani.
Alanvaihdon myötä olenkin hypännyt tuntemattomaan tietämättä tarkalleen, minkälaista työtä tulen joskus tekemään ja minkälaisessa työympäristössä viihtymään. Ihmiset ja ihmisyys sekä vuorovaikutustaidot ovat erityisiä mielenkiinnon kohteitani ja näistä asioista olen oppinut paljon. Minulla ei ole ollut tietoa myöskään, milloin tulen valmistumaan yhteisöpedagogiksi ja mitä kaikkea se minulta vaatii. Saavun pikkuhiljaa ”kivikaudelta” tähän päivään, juuri siihen pisteeseen, missä itse haluan olla.
Ripaus avoimuutta, rohkeutta, uskallusta
Alanvaihtajalla on hyvä olla sietokykyä ja uskallusta varsinkin, jos aiemmista opinnoista on jo kauan. Rohkea ja uskalias asenne on hyväksi.
Koen, että keski-ikäisenä itsemyötätunto ja huumori ovat myös tarpeen opiskelussa. Humakin oma valmentajani lehtori Sanna Nieminen sanookin, että on hienoa, jos osaa nauttia opiskelusta. Se onkin itselläni tavoitteena muuallakin elämässä. Minulla on sellainen nuoren naisen pilke silmäkulmassa, ja minusta voi tulla vielä mitä vain.
Opinnoista voi nauttia uteliaalla ja myötämielisellä asenteella. Kuvituskuva: Clay Banks, Unsplash.
Vertailu muihin
Alanvaihtajana törmään usein ajatuksiini, joissa vertaan itseäni muihin ikäisiini, jotka eivät ole vaihtaneet alaa. Keski-ikäiset ovat usein edenneet urallaan – on esimerkiksi päälliköitä, johtajia ja erilaisia koordinaattoreita.
Minä olen 43-vuotias opiskelija ja työharjoittelija. Kuulostaako hienolta? Tästä välillä näyttäytyvästä pienoisesta alemmuuskompleksista huolimatta olen tyytyväinen siihen, että saan opiskella ammattikorkeakoulussa.
Uusien oppien äärellä kohti omanlaista elämää
Humakissa on ollut mielenkiintoisia opintojaksoja. Lisäksi nuoriso- ja yhteisöohjaajaopinnoissani sekä yhteisöpedagogin opinnoissani olen ollut useassa eri työharjoittelupaikassa, minkä koen etuoikeutetuksi. Moni ei pääse elämänsä aikana tutustumaan näin moneen työpaikkaan ja vielä laaja-alaisesti.
Muistan, että minulla on vanha työhistoriani toisella alalla. Samoin elämänkokemukseni. Olen kasvanut ja kokenut monenlaista. Tämä on minun polkuni, ja joku onnekas työyhteisö saa minusta vielä loistavan työkaverin ja kehittäjän.
Merkityksellisyyden saavuttaminen
Parasta epätietoisuuden tilassa on se, että tiedän koko ajan enemmän kaikesta. Tiedän ja tunnen itseäni ja tätä uutta alaa paremmin.
Tiedän, millainen olen mitä haluan ja millaisessa työssä voisin tulevaisuudessa viihtyä ja loistaa. Hyvää kannattaa odottaa. Ja matkastakin kuuluu nauttia.
Minusta voi tulla mitä vain. Kuvistuskuva: Fuu J, Unsplash.
Teksti: Carita Kiikka. Kirjoittaja on Humakin yhteisöpedagogiopiskelija, järjestö- ja nuorisotyö, verkkotutkinto MOVE. Blogi on osa Viestintä- ja kommunikaatio-osaaminen -opintojaksoa. Toim. Humak viestintä.
Kuvat: Unsplash.com
