Potsdam Summer School 2017: Community – Together as individuals

The visionary lab I took part in during Potsdam international week with Maiju, Annamari, Veronika, Tabea, Marie and Sophia explored the theme of communities, including things such as teamwork, co-housing and what does it mean to live together. Communities was also a recurring theme throughout the whole week.

On Wednesday we had an excursion day where we got to know three different co-housing projects with very different backgrounds. They were located near each other in Babelsberg. The first house had a challenging but an interesting background with squatters – together they formed a community with more or less anarchist background values. The second one’s community had taken their time to find the perfect place suiting their needs and was very kid-friendly. In Projekthaus Babelsberg 25 people live together, work together and aspire to a more democratic, anti-capitalist way of living.

Overall it was nice to learn the very different histories of the co-housing projects. Many common principles in living were in common though, things such as shared common areas and values, together planned events or a trial period of 3-6 months to be accepted into the living community. I believe that it requires an open, accepting mindset to find your own place in a co-housing project. Of course first you need to find a group that you really want to live with. It made me rethink about the way us Finns view living together and how in general mindsets could be expanded in the matter. I really hope to see rise in co-housing projects in Finland in the future.

“Sun ject – our community” (2017)

During the lab we visualized our thoughts into concrete visual sculptures. The final end result turned to be an installation built in a form of a house. We named the final product “Sun ject – our community”.

-Nina

Summer School 2017 Visionary Lab: Urban Nightlife

Visionary Lab: Urban Nightlife

In this lab the participants try to improve the nightlife in cities by looking at it from various aspects. The aim is to create a manifest that would make nightlife better for everyone.

We started the lab on Tuesday afternoon by brainstorming different places and activities where and how people could spend their evenings in the city. Then we sorted them in different categories like culture, outdoors, playing and creating. Then we diveded into two groups and each group had three aspects to look at these places and activities from. Our group had the aspects of mobility, gender and health, and we were supposed to think about possible problems and solutions for them from the defined point of view. After some intense brainstorming we presented the solutions to the other group. It was a great way of acknowledging problems people might have that you don’t normally encounter yourself.

On Wednesday we paid a very interesting visit to a local culture center freiLand which promotes sustainability, equality and solidarity. The center is just a 10 minute walk from the central train station of Potsdam, and it combines very different iniatives, like workshops, ateliers, a club, a cafe and various NGOs, in one big former factory area. We heard about freiLand’s vivid history and the struggle to create a community for creative workers in Potsdam. We also heard about whole new concepts that haven’t yet landed in Finland,  for example an awareness team that takes care of peoples’ safety and wellbeing in a nightclub.

Thursday was the final day of the lab, so we had to come up with a result from the discussions and the excursion. We watched a short documentary about the diminishing club scene of London, which raised some new issues to consideration. After that we tried to think of the main points of our workshop and how to turn them into statements. It took a surprisingly long time to find the right words to use in the statement. Finally we ended up with 9 important points about nightlife.

Friday was our last day in the summer school so we presented the results of the workshops to the other groups. It was interesting to see how different kind of things the groups had created in these three days. After the presentations we also made a small exhibition so the other students of the University of Applied Sciences Potsdam could see the results of the summer school. The week was very interesting, it provoked a lot of new ideas and I made a lot of new friends from the same field of study from around the world.

-Ronja

Summer School 2017 – Common Ground How to create Cities together

Summer school 2017 started on Monday 12.6 in Potsdam Germany. Five students and two teachers from Humak started their adventures. First day we hear interesting lectures from Dr. Hermann Vosges about “The citizens have the word – Participation in urban develpoment” and “Restore Creativity in the City” by Weronika Pokojska and Agnieszka Pudelko from Poland.

CasinoOtopia is an café, bar and venue build and created by student. Located in the campus yard.

To get know one and another we had fun blind dates and a nice buffet dinner with our hosts and participants of the summer school.  All of us are staying with different cultural management students so everyone had time in the evening to relax and get to know our new “homes” for the week.

Mix and mingling in the evening at the campus.

Exciting things happening with in the week and you will get to know our Visionary lab experiences and stories about different excursions in Potsdam. Some of us are getting know urban nightlife and some for example sustainability through food communities. Stay tuned!

Greetings from Postdam,

Viivi

Opiskelijan puhe Pääkaupunkiseudun yksikön valmistujaisissa 31.5.2017

Jenni Pekkarinen valmistujaisjuhlassa Helsingissä (oikealla) piti opiskelijan puheen 31.5.2017
Opiskelijan puheen pitänyt Jenni Pekkarinen (kuvassa oikealla ) palkittiin kahden muun valmistuvan kulttuurituottajan Anu Soinin (vas.) ja Viivi Salosen kanssa.

Olen Jenni Pekkarinen ja valmistun tänään täältä kulttuurituottajaksi.
En olisi koskaan uskonut, että olisin tässä pitämässä puhetta; en nimittäin ole mikään luontainen puheen pitäjä. Mutta kai se on yksi Humakin parhaista puolista, että näitä epämukavuusalueelle astumisen mahdollisuuksia tarjotaan ihan tänne viime metreille saakka.

Oma opiskelutaipaleeni täällä Humakissa alkoi elokuussa 2014. Muistan, että silloin ensimmäisenä koulupäivänä oli mukavan kesäinen ja aurinkoinen päivä. Olin kuullut, että Kauniaisten juna-asemalta kävelee koululle noin kaksi kilometriä, ja oikoreittiä pitkin jopa vähän alle. Ajattelin, että päivähän on kiva aloittaa pienellä kävelyllä, kun sääkin oli kaunis, joten lähdin sitä oikoreittiä pitkin sitten kävelemään.

Kävi kuitenkin pian ilmi, että se oikoreitti ei minun kohdallani ollutkaan mikään oikoreitti, sillä onnistuin eksymään ihan täysin. Huomasin jossain vaiheessa, että olin keskellä jotain metsän tapaista, eikä ollut aavistustakaan, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Siellä sitten harhailin, katselin kelloa ja mietin, että ensimmäinen koulupäivä on alkanut jo vartti sitten, ja minä olen täällä, kirjaimellisesti metsässä. Että näin tämä opiskelu nyt sitten alkaa.

Kävi jo mielessä, että pitäisikö vaan suosiolla kääntyä takaisinpäin; sen verran nolotti olla heti ensimmäisenä päivänä myöhässä. Päätin kuitenkin vielä jatkaa etsintää, ja lopulta löysin kuin löysinkin perille.

Ryntäsin sitten luokkaan naama punaisena ja varmaan havunneulasiakin hiuksissa melkein puoli tuntia myöhässä, mutta pääsin kuitenkin vielä sisälle.

Eksymisestä ja myöhästymisestä huolimatta se ensimmäinen koulupäivä meni oikein mukavasti, ja mukavasti ovat muutenkin menneet nämä muutamat vuodet Humakissa.

Eksymisen kokemukset eivät kuitenkaan jääneet vain sinne ensimmäiseen päivään. Ihan fyysisesti olen eksynyt monta kertaa sen jälkeenkin, siinä ei sinällään ole mitään uutta, mutta myös henkisiä eksymisen tunteita on tullut useita kertoja.

Olen ollut hukassa alan ja omien valintojeni sekä suunnan ja päämäärän suhteen. Välillä oma suunta ja päämäärä ovat tuntuneet selkeiltä ja välillä on tuntunut, että tekee asioita hyvin ja oikein. Välillä taas ei tiedä yhtään mihin on menossa ja tuntuu, ettei osaa tehdä yhtään mitään.

Nyt valmistumisen lähestyessä on meinannut välillä iskeä stressi siitä, että nytkö tässä pitäisi olla valmis. Valmis tuottaja. Valmis ammattilainen. Valmis mikä? Aika keskeneräiseksi tässä vielä itsensä tuntee.

Tiedän, etten ole ainut, joka painii tällaisten tuntemusten kanssa, enkä ole ainut, joka on ollut välillä ihan pihalla kaikesta. Muiden opiskelijoiden kanssa ollaan paljon näistä asioista puhuttu, ja onkin ollut helpottavaa kuulla, että muilla on ihan samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia.

Olen tässä muutaman vuoden aikana saanut täällä Humakissa sellaisen käsityksen, että täällä on todella paljon tällaisia oman tien kulkijoita. Oman tien kulkijat ehkä myös useammin eksyy, kun ei aina pysytä niillä valmiiksi viitoitetuilla teillä.

Täällä Humakissa meidän kaikkien on annettu olla sellaisia, kuin me ollaan ja kaikkien on annettu kulkea omaa tietään. Ketään ei ole väkisin yritetty ohjata johonkin tiettyyn suuntaan tai laittaa johonkin tiettyyn muottiin.

Ja se onkin ehkä se asia, jota täällä kaikkein eniten arvostan. Itse en usko, että olisin tässä tänään, jos ei olisi saanut itse etsiä ja löytää omia reittejä. Meidän on annettu kulkea eri polkuja pitkin ja kaikkien on annettu löytää omat tavat ja reitit omalla aikataululla. Meidän on annettu myös eksyä.

Eksyksissä olemista ei ole pidetty huonona asiana. Olenkin ymmärtänyt, että eksyksissä oleminen on ihan täysin ok. Se on jopa hyvä ja joskus välttämätönkin asia. Välillä pitää uskaltaa olla eksyksissä, jotta voi löytää ja oppia jotain uutta.

Hukassa oleville on aina ollut myös apua ja opastusta tarjolla. Täällä Humakissa on hyvin konkreettisesti hahmottunut se, että kaikkea ei tarvitse osata itse, kaikkeen tarvitse pystyä yksin, eikä sieltä hukasta tarvitse aina osata omin avuin pois.

Olen itse saanut, ja uskon että muutkin opiskelijat täällä ovat saaneet opiskelukavereilta matkan varrella tosi paljon neuvoja, kannustusta ja rohkaisua. Meillä on ollut tosi hyvä ja avoin henki opiskelijoiden keskuudessa.

Muiden opiskelijoiden lisäksi meillä on ollut täällä myös Humakin omia oppaita matkalla, nimittäin nämä meidän lehtorit. Lehtorit ovat tarjonneet opastusta, esittäneet vaihtoehtoja ja auttaneet löytämään omaa suuntaa, ohjailematta kuitenkaan liikaa.

Minulle on viimeisen vuoden aikana valjennut, että eivät ne rautaiset ammattilaisetkaan ole aina varmoja asioista tai omasta itsestään ja osaamisestaan. Myös he ovat välillä hukassa.

Valmistuminen ei tarkoita sitä, ettei enää saisi eksyä. Meidän ei nyt eikä tulevaisuudessakaan tarvitse olla niin valmiita, ettemmekö välillä voisi olla hukassa ja pyytää apua.

Eksyminen on ihan hyvä juttu, ja hukassa voi oppia vaikka mitä. Kannattaa siis välillä antaa itsensä eksyä.

Olen iloinen siitä, että silloin muutama vuosi sitten eksyin juuri tänne Humakiin. Koetut eksymiset ja epävarmuuden tunteet ovat opettaneet paljon ja lopulta kääntyneet voitoksi. Koen löytäneeni oman alani, ja näen edessäpäin paljon mahdollisuuksia.

Olo on nyt tosi kiitollinen, joten haluaisin käyttää tämän tilaisuuden hyväksi ja kiittää muutamia keskeisiä henkilöitä.

Ensinnäkin haluaisin lämpimästi kiittää muita opiskelijoita, sillä tämä opiskelijayhteisö ja kaikki mahtavat ja tyypit, joihin täällä on saanut tutustua, on ollut näiden muutaman vuoden aikana se kaikkein paras ja tärkein asia. Opiskelukavereilta olen oppinut ihan valtavan paljon.

Lehtorit ovat kaikki olleet tärkeitä ja olen oppinut kaikilta paljon. Omina Humak-vuosinani erityisesti kaksi lehtoria ovat olleet todella tärkeitä oppaita ja tukijoita.

Ensimmäisinä vuosina tärkeä tuki oli Antti Pelttari. Antti on aina rohkaissut menemään siihen suuntaan, joka itsestä tuntuu parhaalta, pitänyt hyvinä hullujakin ideoita, kannustanut ja luonut uskoa omaan osaamiseen.

Loppuvaiheen opiskelussani taas Arto Lindholm on ollut vahvasti läsnä. Minulla on tässä keväällä ollut kaksi hyvin konkreettista hetkeä, jolloin olen vakavasti miettinyt oman valmistumisen siirtämistä, kun tuntui mahdottomalta saada kaikki hommat tehtyä ajoissa. Molemmilla kerroilla Artolla oli aikaa jutella ja molemmilla kerroilla hän sai uskomaan, että kyllä se sittenkin onnistuu. Arto on ollut tärkeä apu ja tuki myös opinnäytetyön kanssa ja on välillä vielä kymmeneltä illallakin lukenut, korjannut ja kommentoinut työtäni.

Lämpimästi kiitos teille ja suuri kiitos toki myös kaikille muille lehtoreille ja koko Humakin henkilökunnalle kaikesta ja onnittelut siitä, että saitte taas yhden joukon meitä opiskelijoita täältä ulos. Ja ennen kaikkea suuret onnittelut kaikille tänään valmistuville.

Tästä on hyvä lähteä harhailemaan eteenpäin. Kiitos.

Jenni Pekkarinen, kulttuurituottaja (AMK)

Jenni Pekkarinen
Jenni Pekkarinen piti valmistuvan opiskelijan puheen pääkaupunkiseudun yksikössä

Onnellinen loppu

Olipa kerran Humak -tapahtumasta on tätä kirjoittaessa aikaa tasan viikko. Illan aiheuttama huuma ei ole kuitenkaan kirjoittajalla vieläkään laskeutunut, vaan hymy kohoaa huulille joka kerta, kun tapahtumasta tulee puhetta. Ilta oli äärimmäisen onnistunut, vaikka viime hetkillä ilmassa olikin vielä pientä paniikkia. Satulinna Dynamon ovien avautuessa 19.30 oli kuitenkin kaikki valmista. Ilmapallot roikkuivat katossa, satuhahmoja vilisi jokapuolella ja herkut odottivat syöjiään. Pian paikka jo täyttyi musiikista, nauravista ja juttelevista satuhahmoista sekä iloisesta tunnelmasta. Tanssilattialla lehtorit satuhahmoasuissaan näyttivät mallia ja me opiskelijatkin laitoimme jalalla koreasti.

Satumainen ilta Turku
Satumainen ilta Turku bändi

Illan parasta antia

Parasta koko tapahtumassa oli paikalle saapunut monenkirjava joukko erilaisia satuhahmoja. Paikalle saapui osallistujia jokaiselta vuosikurssilta, lehtoreita ja jopa muutama alumni, kaikki pukeutuneena teeman mukaisesti. Tutustumistapahtuman merkeissä oli helppoa ja mukavaa tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Ohjelmassa oli taikuri Miikka Korkatin ja yhtye Lemmen Kätyreiden lisäksi esimerkiksi pullonheittoa, asujen valokuvausta, kääpiöiden etsintää, sekä catwalk-show, jossa kuka tahansa sai osallistua pukukilpailuun. Kilpailun aikana yhteisöllinen tunnelma nousi kattoon saakka, kun juhlakansa villisti kannusti musiikin tahtiin pukujaan esitteleviä satuhahmoja. Catwalkilla nähtiin uskomattomia tanssiliikkeitä, ylväitä kävelyjä, kuperkeikkoja ja jopa Peter Panin ja kapteeni Koukun välinen miekkailu. Voiton vei kuitenkin satumainen yksisarvinen!

Ohjelman päätyttyä juhlakansa alkoi vähitellen poistua, olihan seuraavana päivänä normaalisti opetusta. Itse en olisi malttanut juhlista lähteä. Tuntui oudolta tajuta, että viikkojen aherrus oli päättynyt ja lopputulos oli juuri sitä mihin tähtäsimme, eli satumaisen onnistunut.

 

Satumainen nilta turussa
Satumaiseen iltaan Turkuun oli tullut hahmoja monesta todellisuudesta

Yhteistyökumppanit

Tapahtuma ei olisi onnistunut ilman yhteistyökumppaneita. Heidän ansiostaan saimme esimerkiksi tapahtumaflyerit, tarjoilun, koristeet, esiintyjät, valokuvaajat, tilan, lavasteet ja paljon muuta. Kysyimme, miksi yritykset halusivat tukea meitä ja saimme esimerkiksi tällaisen vastauksen:

—Yrityksemme Turun Pahvivalmiste kansittaa opinnäytetöitä, päättötöitä sekä pro graduja. Lisäksi teemme perinteistä käsityöperinnettä noudattaen kirjansidontaa sekä vanhojen kirjojen korjausta. Valmistamme myös, johon yrityksemme nimikin viittaa, erilaisia pahvitöitä, kuten arkistokoteloita, portfolio -kansioita sekä rasioita ja laatikoita asiakkaan toiveitten mukaisesti yhdessä suunnitellen – TERVETULOA tutustumaan. Lähdimme mukaan, koska katsoimme asian merkitykselliseksi molemmille osapuolille.”

Toden totta, yhteistyö parhaimmillaan antaa molemmille osapuolille jotain, jos ei yhtäaikaa, niin tulevaisuudessa. Kiitämme lämpimästi jokaista yhteistyökumppania!

Yhteistyökumppanit Satumainen tapahtuma Turssa
Olipa kerran -tapahtuman yhteistyökumppanit, Turun kampus, yhteisöpedagogit ja kulttuurituottajat 1 vsk

Tarinan opetus

Opiskelujen kannalta tapahtuman järjestäminen oli todella opettavaista. Varsinkin sisäinen viestinnän ja tiedottaminen merkitys tuli varmasti jokaiselle meistä selväksi. Myös aikatauluttaminen ja omien voimavarojen hahmottaminen olivat hyviä oppimiskokemuksia. Yhteistyö eri koulutusohjelmien opiskelijoiden välillä toi haastetta, sillä emme olleet usein samaan aikaan kampuksella . Digitaaliset viestintäkanavat olivat siis kovassa käytössä. Uskon, että kaikki meistä oppivat jotain uutta. Hienoa oli, että pystyimme kukin hyödyntämään ja jakamaan omaa osaamistamme, näkemyksiämme ja ideoitamme keskenämme.

Ensimmäisessä blogitekstissä kuvasin tavoitteitamme seuraavanlaisesti:

Yhteisen projektin tarkoituksena on paitsi opetella yhteistyötä toisen koulutusohjelman opiskelijoiden kanssa, myös harjoittaa ryhmäviestinnän taitoja sekä testata ja kehittää omaa osaamistamme tarttumalla toimeen heti opintojen alussa.”

Alussa tavoitteet kuulostivat hieman omituisilta… mitä hyötyä tapahtuman järjestämisestä on esimerkiksi yhteisöpedagogeille? Voi, kuinka väärässä olinkaan.

Kyllä, opimme ryhmäviestinnän taitoja. Kyllä, testasimme, kehitimme ja haastoimme sekä omia että toistemme taitoja, mutta opimme paljon muutakin! Sellaisia taitoja joita voimme käyttää tulevissa ammateissamme, mutta erityisesti jo opintojen aikana. Toisten huomioimista, voimavarojen tunnistamista, sosiaalisia taitoja, markkinoinnin, yritysyhteistyön, myynnin, taloushallinnan, koristelun ja suunnittelun taitoja. Kunnioittamista, kysymistä, rohkaisua, yrittämistä, epäonnistumista ja uudelleen yrittämistä, virheiden myöntämistä ja ongelmien ratkaisua.

Ennen kaikkea opimme, että yhdessä kaikki on mahdollista.

Teksti: Tiia Tiirikainen, Markkinointitiimin projektipäällikkö, Turun 1.vuoden yhteisöpedagogi opiskelija

Satu on täällä!

Kuvausryhmä Turku Satumainen ilta

Uskomatonta, että tapahtumapäivä on täällä! Me Turun kampuksen ykköset tehtiin se! Jännitys on katossa, haalarimerkit saapunet ja asut valmiina. Matka on ollut pitkä, siihen on mahtunut hurja määrä oppimista, stressiä, kiirettä, tunteita ja saavutuksia. Tänään nähdään, mitä kaikkea sillä saadaan aikaan. Jokainen tiimi on on kohdannut omat ylä- ja alamäkensä, tänäiltana juhlimme kaikki yhdessä aikaansaamaamme tapahtumaa, Olipa Kerran Humak. Sen jälkeen edessä on vielä jälkitiedotteen julkaisu, viimeinen blogipostaus sekä purku & palaute yhdessä opettajan kanssa, mutta niitä ei mietitä tänään…tänään on aika nauttia ja elää hetkessä!

 

Loput tiimeistä esittäytyvät

Aikaisemmissa postauksissa olemme esitelleet tiimeistä markkinoinnin, ulkoisen viestinnän, yritysyhteistyö & lipunmyynnin, sekä turvallisuus & tarjoilun. Vielä on jäljellä kolme tiimiä ja ne tulevat tässä!

Koristelusta vastaava tiimi kuvailee matkaansa näin:

”Tiimimme vastuulla oli juhlapaikan satumaisen teeman mukaisten koristeiden suunnittelu, toteutus ja hankinta. Lisäksi niiden esillepano, kuljetukset ja purkaminen kuuluvat tiimimme vastuualueeseen. Projektimme alkoi ideoinnilla. Lokakuun alussa aloitimme yhteydenotot yrityksille, joilta kysyimme materiaaleja ja tuotteita koristelua varten. Muiden tarvittavien materiaalien hankintaa suoritettiin viimeisten viikkojen ja jopa päivien aikana ennen tapahtumaa. Vaikka haastavin osa projektistamme koittaa todennäköisesti vasta juhlapäivänä, voin todeta monen muun tavoin projektin olleen haastava, mutta sitäkin opettavaisempi. Uusien ihmisten työskentelytapojen ja ennen kaikkea seitsemän ihmisen aikataulujen sovittaminen yhteen ei ole helpoin nakki. Mutta mitäs ideaa siinä olisikaan, jos oppimistehtävissä ei olisi haasteen jyvästäkään. Odotamme innolla iltaa, kun pääsemme ensimmäistä kertaa näkemään kokonaisuuden konkreettisesti silmiemme edessä!”

Sisäisen ohjelman tiimin jäsen kuvaa tunnelmiaan seuraavanlaisesti:

”Tapahtuman järjestäminen on vaikeaa! Projektin aikana olen oppinut sen, miten tärkeää kommunikaatio oikeasti on, niin tiimin sisällä kuin tiimien välilläkin. Tätä ei mielestäni voi ylikorostaa. Sisäisestä, eli toiminnallisesta ohjelmasta vastaaminen on iso vastuu juhlijoiden viihtyvyyden kannalta ja tulosta ei näe kuin vasta juhlien aikana, joten palautetta on vaikea saada. Juhlatilan tiiviyden vuoksi emme pystyneet järjestämään mitään isoa ja tilaa vaativaa, mutta keksimme kuitenkin hauskaa, teeman mukaista ja ajankohtaista tekemistä, joka sopii varmasti kaikille!”

Satumainen ilta Turussa

Ja lopuksi esittelyssä vielä ulkoisen ohjelman tiimi, jonka tehtävänä oli hankkia esiintyjät, tila ja tekniikka. Ei mikään pieni homma!

Tiimi onnistui saamaan hyvän diilin Dynamosta, sillä samalla hoitui tekniikka ja DJ illaksi! Esiintyjiksi saatiin taikuri Miika Korkatti sekä turkulainen yhtye Lemmen kätyrit. Pelkkää ylämäkeä tiimin työskentely ei silti ollut, sillä tiimi kertoo tapahtuman tuottamiseen liittyneen monenlaisia tunteita. Mielialan monimuotoisuuteen on vaikuttanut kova kiire ja koululta saadun ajan vähyys.  Tunnelmaa on kiristänyt tiedon kulku niin ryhmän sisällä kuin muihin ryhmiin, mutta kaikki asiat on saatu hoitumaan hyvin lopulta. Tiimin sisällä jokainen on saanut sanotuksi ääneen ideoitaan. Tiimin jäsenet ovat osallistuneet aktiivisesti tapahtuman kehittämiseen esimerkiksi ottaen omien kontaktien ja mahdollisuuksien mukaan yhteyttä mahdollisiin yhteistyötahoihin. Kritiikkinä ryhmä nosti esiin budjetin luoman stressin ja kiireen tuomat latistavat ajatukset sekä kasvokkain tapaamisten vähyyden. Toisaalta positiiviset puolet oli sosiaalisen median hyödyntäminen tiedonvaihdossa, jokaisen ideoiden puoltaminen, sekä ryhmähengen ylläpitäminen. Yksi tiimiläisistä kiteyttää tämänhetkiset tunnelmat huudahdukseen

Turku opiskelijaprojeksi
”Tulee hyvä tapahtuma, satumainen!”

Koostanut Tiia Tiirikainen, yhteisöpedagogi 1.vuosi

Kuvat Aarni Lehto

Olipa kerran Humak, osa 2

Satuhahmot matkalla Humakin satumaisiin juhliin, kuvaaja Milla Ruuska
Satuhahmo Aladdin matkalla satumaisiin juhliin Turussa, kuvaaja Milla Ruuska

Tapahtuman järjestely on jatkunut vilkkaana. Jokaisella tiimillä on pitänyt kiirettä omissa tehtävissään. Itse tapahtumaan on kirjoitushetkellä aikaa tasan viikko. Tässä kohtaa valmiina alkaa olla ennakkotiedote, ohjelma esiintyjineen, markkinointimateriaalit, liput, turvallisuusasiat ja suunnitelmat tarjoilusta.

Tapahtuman järjestämisessä tulee näin ensikertalaisina paljon yllätyksiä vastaan. Uusia taitoja ja tietoja omaksuu lähes huomaamatta. Sisäisen viestinnän tärkeys on todella korostunut tapahtumapäivän lähentyessä. Huomioon otettavia asioita on paljon. Olemme esimerkiksi pyrkineet huomioimaan kampuksellamme opiskelevat vaihto-opiskelijat tuottamalla mahdollisimman paljon myös englannin kielistä informaatiota tapahtumasta.

Tiimien esittely jatkuu

  • Yritystysyhteistyö & lipunmyynti:

Yritysyhteistyöstä ja lipunmyynnistä vastaava tiimi kuvailee toimintaansa näin:

Projektin aikana olemme muun muassa hankkineet yhteistyökumppaneita, jotka ovat olleet halukkaita tukemaan tätä tapahtumaa ja sen toteutumista. Tehtävä ei ole ollut helppo, eikä itsestään selvä, mutta on ollut hienoa huomata kuinka tällaista opiskelijoiden projektia on haluttu lähteä tukemaan!

Toinen iso kokonaisuus on ollut lipunmyynnin järjestäminen ja lipun hinnan määritteleminen. On ollut mielenkiintoista punnita budjettiasioita sekä laskeskella menoja ja tuloja. Tässä vaiheessa on opittu jo vaikka ja mitä. Nyt on jo jonkun verran lippuja myyty ja tapahtuma häämöttää viikon päässä. Siistiä nähdä minkälainen kokonaisuus tästä loppujenlopuksi syntyy!

Team: Lotta Valtanen, Aino Havas, Ida Kaukonen, Sara Mäkinen, Emmi Haapanen, Jenna Hankosaari, Isabella Fomin ja Aku Eerola

  • Turvallisuus & tarjoilu:

Tiimin projektipäällikkö Kaisla Koivisto tiivistää tiiminsä tunnelmat näin:

Tiimin yleiset fiilikset on tosi hyvät. Innolla otimme vastaan monille tuntemattoman vastuualueen. Osaa meistä vähän jännitti lahjoitusten kerjääminen ja yrityksiin soittelu, mutta huomattiin, että on turha jännittää!

Tästä kokemuksesta tulee olemaan paljon hyötyä tulevaisuuden kannalta. Jännityksellä odotamme tapahtumapäivää, miltä kaikki tulee loppujen lopuksi näyttämään.

Satumaiset juhlat Turussa
Prinsessa matkalla satumaisiin juhliin, Turku

Elävää satua Turun kaduilla

Lopuksi markkinointitiimin Tuomas Roine kuvailee sadunomaisia tunnelmia videotrailerin kuvauksista.

Kirjava joukko ihmisiä kertyy Tuomionkirkon rappujen edustalle. Innostuneen puheensorinan ja naurunpyrskähdyksien ylitse kaikuu megafonin metallinen ääni, joka saa joukon hiljenemään. Kuvaukset ovat alkaneet.

 

 

Peter Pan puussa
Videotrailerin kuvauksissa oli iloinen tunnelma, Kuvaaja Milla Ruuska

Tuleva Turun kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden järjestämä satumainen ilta tulee olemaan täynnä taikaa sekä jännittäviä kohtaamisia täysin erilaisessa maailmassa arjen keskellä. Tulevan illan monipuolisesta teemasta innostuneena opiskelijat alkoivat kehittelemään ideaa videosta, jolla tultaisiin tiedottamaan koko Turun Humakin väkeä tästä ainutlaatuisesta illasta.

Aluksi ryhmäläiset alkoivat ideoida jokaiselle videon tekoon osallistuvalle opiskelijalle sopivalta tuntuvia hahmoja sekä etsimään mitä mahtavampia paikkoja tulevalle kuvaukselle.

Erään syksyisen iltapäivän viimeiset valoisat tunnit saivat kaupungin kauneimmilleen. Onneksi tuo värikäs joukko opiskelijoita valitsi juuri tämän päivän kuvatakseen videotraileria satumaista tapahtumaansa varten.

Maskeeraajan varmoissa käsissä opiskelija toisensa jälkeen muuttui satujen suosikkihahmoiksi, jotka seuraavien tuntien aikana leikittelivät kaupungin lehtien syleilemillä kaduilla. Kamera ikuisti nämä satujen hahmot monenkirjavissa kohtauksissa ympäri Turkua, kun opiskelijat spontaanisti inspiroituivat hahmoistaan sekä hämärtyvän kaupungin seesteisyydestä. Vaiheikkaiden kuvausten aikana jokaisella osallistuneella opiskelijalla oli paljon ideoita annettavana tulevan videon varalle, joten lopputuloksessa on nähtävänä hieman jokaisen osallistujan ajatuksia.

Käy Facebook-tapahtumasivuillamme

Tekstin koosti Tiia Tiirikainen, ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija, Markkinointitiimin projektipäällikkö.

 

Humak is the new black – Kuopion alueyksikön syyskauden avajaiset

Me Kuopion Humakin alueyksikön opiskelijat juhlistimme henkilökunnan kanssa alkavaa lukuvuotta keskiviikkona 28.9. järjestetyissä avajaisissa. Avajaisten teemana oli ”Humak is the new black”, joten kaikkien vieraiden tuli pukeutua mustaan. Teema oli näkyvissä myös ohjelman huumorissa ja musiikissa.  Ohjelma ja koristelut juhlaan syntyivät parissa viikossa ensimmäisen vuoden tulkki- ja yhteisöpedagogiopiskelijoiden yhteistyönä. Koristelussa käytettiin kekseliäästi kierrätysmateriaaleja, kuten sanomalehtiä ja jätesäkkejä. Juhlan teeman mukaisesti kaikki oli tietenkin mustaa tai sellaiseksi värjättyä.

Juhlien mainoksessa oli esillä monikielisyyden rikkaus

Saliin astuessaan tunsi jokainen meistä varmasti pienen jännityksen ilmassa. Alkumaljoja nostellessa tunnelma kuitenkin vapautui ja ohjelma pääsi alkamaan Humakin rehtori Tapio Huttulan puheella. Huttula puhui innostavasti osaamisen ja ideoiden hyödyntämisestä osana kehittyvää työelämää. Hän vertasi Humakia hyväntekokoneeseen, josta valmistuu maailmaan tulevia hyväntekijöitä eli meitä yhteisöpedagogeja ja tulkkeja.

Rehtori Huttula toi puheessaan esille työelämän kehitystyön tärkeyden

Rehtorin avajaispuhe 2016 Kuopio
Tapio Huttula lukuvuoden 2016-17 avajaisissa Kuopiossa

 

Yhteisöllisestä näytelmästä ei vauhtia puuttunut

Opiskelijat olivat keksineet myös omia, yleisöä aktivoivia esityksiä.

Kuopion avajaisissa näyteltiin

Yhteisöllisessä näytelmässä vapaaehtoiset osallistujat pääsivät mukaan valmiiksi käsikirjoitettuun näytelmään, joka kertoi hiukan epätavallisesta päivästä kampuksella

Still-kuvissa esitettiin opiskelijaelämän kaikki puolet

Stillkuvaesityksessä musta ja valkoinen joukkue mittelivät improvisoimalla opiskelijaelämään kuuluvia tilanteita. Molemmat joukkueet kykenivät nauruhermoja kutkuttaviin roolisuorituksiin todenmukaisilla esityksillään. Voittoa ei kuitenkaan ratkaisseet ryhmien näyttelysuoritukset, vaan tasapuolisuuden nimissä palkinto myönnettiin vähemmän ääniä saaneelle mustalle joukkueelle teemavärin vuoksi

Kuopion lukuvuoden avajaiset

Jenna Simontaival korosti puheessaan yhteisöllisyyttä

 

Miia Puustisen laulua säestivät Aku Issakainen ja Aleksi Koukonen

Musiikkiakaan ei juhlista puuttunut Miia Puustisen tulkitessa herkästi kitarasäestyksellä Rolling Stonesia ja Juicea. Esittivätpä kitaristit vielä encorenkin yleisön pyynnöstä.

Mia Puustinen laulaa ja kaksi kitaristia säestää
Rolling Stonesia ja Juicea kitarasäestyksellä

Täydellinen juhla on aina sellainen, jossa sattuu ja tapahtuu. Kaikki ei mene aina niin kuin on suunniteltu, ja silloin pitää vähän säveltää. Näin kävi meidänkin juhlamme kohdalla. Mutta onnistuimme siinä tärkeimmässä, yhteisöllisessä tekemisessä. Yhdessä muokkasimme juhlasta sellaisen että siinä oli pala meitä jokaista. Luovaa hulluutta, innovatiivisuutta, herkkyyttä, huumoria ja Humakilaisuutta!

Kuopion lukukauden avajaiset 2016
Henna Lukkarinen ja Amir Hajizadeh juonsivat tilaisuuden (taustalla tulkkeja)

 

TEKSTI: Emma Jolkkonen
KUVAT: Kaisa Niskanen